Kevätlintuja ihan mahdottomasti - kuvissa liro?

Taas yksi työviikko pulkassa, pari mieltä vaivaavaa rästityötä olen saanut viimeistelyä vaille valmiiksi. Toki aamulla aikaisin aivot puskivat vielä täydennyksiä melkein valmiisiin töihin, mutta muuten on rauha maassa.

Käytiin tänään miehen kanssa ulkona syömässä ja menomatkalla kierreltiin sivuteiden kautta. Nähtiin kurkia, laulujoutsenia, töyhtöhyyppiä, lokkeja, jokin pieni haukka, korppi ja liro (luullakseni).

Kurkien vuoksi pysähdyttiin, mutta pelto-ojan reunalla oli jokin siro kahlaaja. Kuvista päättelen sen olevan liro. Korjatkaa, jos olen väärässä. Muutaman kuvan sain siis siitäkin.

Kevään eteneminen sytyttää minussa innostuneen ja eloisan liekin. Kaikki vaikeudetkin vaikuttavat oitis paljon pienemmiltä ja voitettavammilta, kun pääsee mukaan kevään merkkeihin 🥰.

Töissä pääsin ensimmäistä kertaa fasilitoimaan ihan oikeasti 'vieraalle' ryhmälle dialogia. Uuteen heittäytyminen kutsuu minua magneetin lailla. Samaan aikaan keskityn uuteen aina niin intensiivisesti, että kaikki muu tahtoo vähän jäädä uuden jalkoihin. Etenkin uni. Dialogi on kuitenkin kaikessa tasa-arvoisuudessaan ja armollisuudessaan niin kiehtovaa, että haluan olla sen käyttöönotossa mukana ehdottomasti. Kerron tästä myöhemmin enemmän kuin mielelläni lisää, jos kiinnostuneita lukijoita löytyy 👍.

Ihania kelejä on luvattu ainakin tänne eteläiseen Suomeen. Kannustan nauttimaan siitä: ulkoilemaan, tuijottelemaan ulos, (tarvittaessa) lepäämään verhot auki valon vallassa ja tarkkailemaan kaikkea mahdollista, mitä ulkona tai sisäruukuissa vain sattuu tapahtumaan 💖.

Talvinen hyytymisen aika on ohi - nyt tapahtuu ja kaikki muuttuu. Kannustan seuraamaan kevään rytmiä omien voimien ja mahdollisuuksien mukaan 🥰.

Liro rannalla ja ulpukan lehdellä

Eilen törmäsin lintutornilla liroon. Se on keväällä lentänyt pienissä parvissa ohi, mutta nyt näin sen ensi kertaa saapastelevan rannalla - ja ulpukan lehdillä. Harmi, että laskeva aurinko ja minun kuvausasetukseni eivät sopineet yhteen, eikä kuvista tullut kummoisia. Tässä kuitenkin yksi maistiainen. Kaukana on ja hieman puhki palanut, mutta siinä se seisoo ulpukan lehdellä. Välillä upotti ja sitten korjattiin asentoa.

Tänään könysin tornille poikkeuksellisesti jo päivällä. Ainakaan laskevan auringon valo ei häiritsisi. Pysäköintipaikalta tornille mennään suojellun metsäalueen läpi. Sen oravat ovat arkoja, mutta yhden näin silti.

Onnekseni liro oli paikalla tänäänkin. Se oli jopa aavistuksen lähempänä ja kameran asetukset puolestaan vimpan päälle harkittuja. Linnusta tuli heti paljon parempia kuvia. Korentoja yksittäin ja pareittain riitti mukaan jokaiseen kuvaan, vaikka pitkän etäisyyden vuoksi kuvat ovatkin reippaasti rajattuja.