Latvialainen vaskitsa (?)

Yksi tiukka työputki on nyt selätetty. Tällainen kausiluontoinen kiire ja pusertaminen sopii minulle vielä oikein hyvin. Puristusputken jälkeen osaa nauttia taas ihan uudistuneella tavalla hiljaisuudesta ja tekemättömyydestä. Tai ainakin jonkin ihan muun tekemisestä. Valokuvien pariinhan minä heti kampaajalla käynnin jälkeen rynnistin :-)

Latviassa tapasin mielestäni elämäni ensimmäisen kerran vaskitsan. Jos tämä ei olekaan vaskitsa, niin kommentoi ja kerro saman tien. Tätä havaintoa on turha yrittää tarkistuttaa facebookin linturyhmästä ;-)

Ensin se näytti jättimäiseltä kastemadolta. Mutta hiekalla? Ei siinä sen kummempia ehtinyt miettimään, kamera esiin ja kuvaamaan :-) Tyydyin kuvaamaan ylhäältä, tilanne tuli niin yllättäen, että yritin vain seurata kiemurtelijan menoa. Pelkäsin kadottavani sen ja yritin vain pitää sitä kameran etsimessä.

Lisää tietoa vaskitsasta esimerkiksi täältä: http://www.sammakkolampi.fi/lajit/vaskitsa.html.

Latvialainen juna!

Junaraiteita näkyi Latviassa paljon, mutta pitkään, pitkään aikaan en nähnyt yhtäkään junaa. Joten tämä junakohtaaminen oli lähes juhlallinen ;-)

Tässä junairaiteiden luona oli puomit ja pieni vartijan kopperi, muualla oli vain ylimenosiltoja ja puomittomia (?) tasoristeyksiä. Jälkikäteen ajateltuna voihan olla, että niissäkin on ollut puomit, mutten vain ole huomannut niitä.

Mutta tässä puomit laskeutuivat alas.

Vihreä, vähemmän modernin näköinen juna saapui kiskoja pitkin. Kyseessä oli tavarajuna - kai...? Ainakin tässä alkuosassa kyydissä on jotain painavan näköistä tavaraa.

Ja ihan perässä tulee tuollainen ikkunoilla varustettu vaunu. Ikkunoiden harvuudesta päätellen se ei ole matkustajavaunu. Olisikohan jotain pienempää kuljetettavaa tavaraa varten?

Latviassa ON siis raiteiden lisäksi myös junia :-)

Erinomaisen kaunista (ja harmaata) syksyn jatkoa! Meille on luvattu jotakuinkin sateetonta keliä :-)

Huokailua nykyajan elämästä - ja jalohaikara

Se vähä, mitä olen seurannut televisiosta ja netistä nuoremman polven sinkkukäyttäytymistä - ja ymmärrän hyvin, ettei tuo kuva kerro koko todellisuutta - yhteiskunta näyttää tällä hetkellä todella ulkonäkökeskeiseltä. Yksi silloin tällöin seuraamistani ohjelmista on Sinkkuillallinen, jossa "Jokaisessa jaksossa yksi sinkku käy kolmilla herkullisilla sokkotreffeillä, ja kukin treffikumppani kokkaa vuorollaan upean aterian hurmatakseen sinkun itselleen."

Treffien jälkeen kummaltakin osapuolelta kysytään arviota treffikumppanista. Kun kaveri "ei ollut ollenkaan minun tyyppiäni", se tarkoittaa, että treffikaverin pituus, paino, hiusten väri, harrastukset tai vaikkapa pukeutumistyyli ei vastannut omaa ihannetyyppiä. No, jotenkin ymmärrän tämän tällaisessa ohjelmassa, siinä ja siinä. Mitäs niistä henkisistä, tärkeistä ominaisuuksista.

Tinderin kaltaisella deittialustalla sama toistuu, mutta tiukemmin. En ole siis itse Tinderissä ;-) Kaikki väittämäni perustuu nyt kuultuun tietoon. Kiinnostuksen kohteethan valitaan alunperin aikalailla juuri ulkonäön perusteella. Lisäksi deittailun tarkoitus tuntuu aika seksihakuiselta, vaan ei ollenkaan parisuhdehakuiselta. Enpä haluaisi olla nuori tällaisessa maailmassa.

Minä olen virallisesti oikein hyvä tyyppi (olen käskenyt miehenikin sanomaan niin ;-) ), mutta ulkonäköni perusteella en olisi tässä nykyisessä maailmassa päässyt mihinkään. Enkä siten olisi löytänyt myöskään sielunkumppaniani eli puolisoani.

Jokainen yli 30 vuotta onnellisessa parisuhteessa elänyt tietää, ettei matkalla kanna ulkonäkö, ammatti, vaatemaku tai harrastukset. Onnelliseen matkaan tarvitaan yhteisiä arvoja, yhteistä huumorintajua (tai edes sinne päin), toistensa kunnioittamista ja sitoutumista.

En tarkoita tietenkään, että olisin mennyt naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka ulkonäkö ei miellytä minua. Tarkoitan sitä, että parisuhteemme kantavat rakenteet ovat alusta alkaen olleet paljon syvemmällä. Harmi, että trendi nykyään on toisenlainen :-(

Tähän lisään kuvia jalohaikarasta Latvian matkaltani. Näitä oli alunperin kolme, mutta vain yksi jäi kuvattavaksi.

Cesis, Latvia

Cesisin kaupunki on reilun 90 kilometrin päässä Riiasta. Erityisesti linnoistaan tunnettu pieni kaupunki on noin 20 000 ihmisen kotipaikka. Raivasin tälle tutustumisreissulle tilaa matkaohjelmaan ja se kannatti. Talsittuani kaupungin katuja jonkin aikaa olin aivan myyty :-)

Keskityin kävelylenkilläni kaupungin vanhaan keskustaan. Kuvat saavat nyt kertoa minua enemmän :-)

Tämä alla olevan kuvan talon päädyssä oleva lepotuoli oli mielestäni jotenkin liikuttava.

Andreis Pumpurs oli latvialainen runoilija, joka eli vuosina 1841-1902.

Tämä puisto oli aivan keskiaikaisen linnan vieressä.

Tässä kaupungin keskiaikainen linna, joka on toiminut esimerkkinä mm. Hämeen linnalle. Kun sen tietää, sen huomaa välittömästi :-)

Taustalla St Johnin evankelisluterilainen kirkko, jota entisöidään paraikaa.

Pienen kaupungin keskustassa riitti autoja - ja linja-autoja.

Tämä rakennus on paikallinen kirjasto. Tässä sen vanhaa osaa.

Oikealla uutta osaa, jossa on massiivinen lasiseinä. Tämä osa toimii lähinnä viherkasveilla sisustettuna rappukäytävänä eri keroksiin (tai siltä se ainakin näytti).

Tässä sama uudisosa vasemmalla.

Ja sitten joitakin latvialaisia liikennemerkkejä, jotka eivät kaikki ole käytössä täällä meillä.

Tänään illalla etäpäivän jälkeen kävin vielä kerran keräämässä suppilovahveroita. Niitä löytyi :-) Kotimatkalla näin yhteensä seitsemän valkohäntäkaurista. Kolme pareittain ja yhden yksinään. Yksi pari ylitti tien, mutta näin ne loikkimassa hämärällä pellolla jo ennen sitä ja osasin olla varovainen.

Nyt kannattaa muistaa varovaisuus liikenteessä. Erityisesti hämärässä.

Ranta Jurmalasta pohjoiseen - Ragaciems

Tänään oli kaunis syyspäivä, jonka 'kunniaksi' keräsimme tontilta puista leikatut oksat tontin reunalle pois vietäväksi. Oksia riitti ja ne olivat välillä aika jykeviäkin. Puut ovat levinneet (kuten pensaatkin) mahdottomasti ja niitä on vain pakko karsia, jotta mekin mahdumme tontille :-)

Yhtään ajattelematta asiaa enempää lähdin pihatalkoiden jälkeen kameraa ulkoiluttamaan. Yllättäen (?) kädet eivät jaksaneetkaan pitkähkön puurtamisoperaation jälkeen kannatella painavaa kameraa objektiivineen vakaasti, vaan otteeseen tuli vähän tärinää. Kropan harjoitteet olivat siis ihan liikaa, jotta kuvaaminen onnistuisi ainakaan tiukoissa tilanteissa. Onneksi keli hyytyi nopeasti pilviseksi ja oli ihan ok lähteä kotiin kroppaa lepuuttamaan :-)

Takaisin siis Jurmalaan ja tällä kertaa sen rantamaisemiin. Tällä reissulla ollaan kartan kohdassa numero 7. Jurmalakin on vihdoin lisätty karttaan :-)

Ajelin Jurmalan keskustasta eteenpäin ja päädyin Ragaciemsin tienoille. Viitta tiellä osoitti rantaan.

Viitan vieressä oli pieni levennys, joka oli tyhjänä kuin odottamassa minua ja autoani :-) Matka rantaan on ollut monesti lyhyempikin, mutta tässä käveltiin rantaan melkein puoli kilometriä.

Lomalla ei onneksi ole kiirettä :-) Tältä näytti, kun pitkän polun jälkeen oltiin vihdoin melkein rannalla.

Ranta oli huomattavasti metsää alempana.

Hiekkarantaa riitti jälleen molempiin suuntiin :-)

Rannan ja polun yhdistävä kohta rannalta päin.

Rannalla oli runsaasti kauniita, pysäyttäviä kohtia.

Upea ranta tämäkin :-)