Kesäaamua ja väärinkäsitys ;-)

Edellisen postauksen viimeisestä kuvasta päästään tuon samaisen aamun tunnelmiin. On usvaa, mutta aurinko on jo noussut niin korkealle, ettei punasta näy häivääkään. Silti silmää hiveli - tai siis oikeastaan molempia ;-)

Kosteus oli tiivistynyt rannan korsiin...

Koira oli sinäkin aamuna kanssani rannalla ja antoi minun kuvata ihan rauhassa. Pureskeli ruohoa, kahlaili vedessä ja kieriskeli jonkin todennäköisesti todella ällöttävän hajuisen jutun päällä - tullakseen sen jälkeen sänkyyn istumaan melkein naamani päälle ;-) Mentiin nimittäin vielä uudelleen nukkumaan. Koirakin siirtyi vihdoin pois kasvoiltani ja nukuimme vielä pitkän tovin.

***

Sitten vielä tähän päivään. Kerroin töissä ihanalle, rakkaalle työkaverille lomastani ja siitä, että olin ollut kuvaamassa kokonaisen päivän sääksiä 30-asteisessa piilokojussa. Hän katsoi minua sillä tavalla huterasti, kuin kummallista ihmistä katsotaan, mutta normalisoitui pian - hänhän tietää valokuvaushulluuteni. Iltapäiväkahveilla hän mainitsi jollekin, että hassuhan se (minä) on, kun kuvaa hyttysiä koko päivän. Hän oli kuvitellut minun kuvaavan sääskiä kuumasta piilokojusta - ei ihme, että hämmästytti ;-) Eikä se kalasääksi ole todellakaan mikään jokahemmon tipu, joka tunnettaisiin paremmin kuin varpunen. Ei ihme, että siinä saattoi erehtyä. Päivän hauskin hetki - ehdottomasti :-)

Sää vaihteli - samoin maisema

Palaan vielä Vaskiveden mökkilomaan. Ikkunasta ja kuistilta oli näkymä suoraan järvelle. Se on yksi niistä kriteereistä, millä noita vuokramökkejä olen valinnut. Olen järvi-ihminen, kuten olen joskus aikaisemminkin todennut. Etenkin muutaman ensimmäisen mökkipäivän aikana kelit vaihtelivat paljon lämpimästä auringosta kunnon sateeseen. Kuistilta auennut maisema muuttui jokaisen säämuutoksen myötä erilaiseksi. Huomasin jossain vaiheessa, että otan paljon kuvia tuosta samasta näkymästä.

Nyt siis periaatteessa yksi maisema ja monta kuvaa. Kuvakulma vaihtelee jonkin verran, sillä en suunnitellut tätä alunperin. Silti katsaus suomalaiseen kesämaisemaan.

Ensin kokonaisuus ja sitten sitä kuistimaisemaa.

17.7.2014 klo 20:28

14.7.2014 klo 15:34

14.7.2014 klo 15:41

14.7.2014 klo 16:11

14.7.2014 klo 22:49

15.7.2014 klo 19:58

17.7.2014 klo 05:23

Ei ainakaan yksitoikkoista ;-)

Siivekkäitä - niitä näitä :-)

Mökkireissun aikana pyrimme päivittäin liikkumaan lähiseutuun tutustumassa. Vuosi sitten olimme mökkeilemässä Kuhmossa ja tänä vuonna Vaskivedellä Virroilla. Ihan erilaiset maisemat siis :-)

Pidän vedestä ja erityisesti virtaavasta vedestä, siksi paikalliset kosket tulee aina mielellään katsastettua. Virroilta löytyivät Herraskoski ja Kotalan kosket. Kotalan koskista kävimme katsastamassa Kituskosken. Vaikka koski on noista Kotalan koskista kaikkein jyrkin, sillan luona meno oli vielä melko rauhallista. Pienen koiran kanssa emme lähteneet marssimaan myöskään pitemmälle.

Vaikkei maisemassa sinänsä ollut mitään erityistä kuvattavaa, päädyin rämpimään kosken rannalle puskiin kameran kanssa, sillä paikalla pörräsi immenkorentoja, jotka eivät ole minun kokemusmaailmassani mitään jokapäiväisiä tuttuja. Ne eivät olleet sopuisia poseeraajia, vaan lennähtelivät oksalta toiselle herkästi ja nopeasti. Ja minä perässä - tosin tukevasti maan kamaralla telezoomin kanssa.

Koskia etsiessäni ja erityisesti ajo-ohjeita ja koordinaatteja niille etsiessäni olen oppinut, että kalastajien jäljiltä löytyvät melkein aina kaikki parhaat tiedot :-)

Mökin lähellä pikkulinnut olivat ruokintatouhuissaan, kuten västäräkki ja keltasirkku kuvissa.

Usvaa ja auringon punaa

Jos oli kuun lasku kaunista, niin valittamista ei ollut auringonnousussakaan. Aurinko ei näkynyt meille asti, mutta taivaan värit leikkivät kilpaa järven usvan kanssa...

Kuun laskua ennen auringonnousua

Viikko sitten lauantaina oli superkuun aika. Iltaan en ehtinyt, mutta aamulla kolmen aikoihin heräsin ilman herätyskelloa ihan kreivin aikaan. Kävi minulle mieluusti nämäkin maisemat :-)

Paikka on Vaskivesi Virroilla, Pirkanmaalla. Vaskivesi on Näsijärven pohjoista osaa, Tampereesta reippaasti alle sata kilometriä pohjoiseen. Ei kannata kysyä minulta tuota sen tarkemmin ;-) Maantietoni pettää aina.

Viimeisessä kuvassa kuu on jo melkein laskenut ja nouseva aurinko alkaa värjätä taivasta. Kaunis maa meillä, eikö vain? :-)