Hellettä ja leppäkerttuja

Loma. Alkoi. Äsken :-)

Jos olisin byrokraatti, lomani alkaisi vasta maanantaina ja menettäisin monta päivää hyvää lomaa... Lomailen siis mieluummin jo nyt ja unohdan byrokratian ainakin siltä osin ;-)

Harjoittelin loman alkamisen kunniaksi hieman makrokuvien ottamista. Todella virittävää ja innostavaa, vaikkei kuvat olekaan vielä niin laadukaita kuin toivoisin.

Unohdetaan siis laatu (taas kerran) hetkeksi ja paneudutaan päivän otoksiin. Tällä kertaa kohteena oli hyvä ystävämme leppäkerttu :-)

Leppäkerttua paljain silmin katsoessa nuo kaksi isoa valkoista laikkua vaikuttavat kovin ilmeisesti sen silmiltä. Valokuvassa näkyy niiden edessä sen varsinainen pää ja sen valkeat laikut - jotka tietenkin vaikuttavat taas sen silmiltä...

Tähän asti leppäkerttu näyttää silti siis vain hellyyttävältä otukselta.

Kunnes sen näkee vieläkin lähempää... Leppäkertun silmät sijaitsevatkin noiden pienempien valkeiden laikkujen ulommalla puolella. Kuka olisi uskonut... Ja sillä on pelottava partavarustuskin :-)

Tämän siitä saa, kun kaivaa makro-objektiivin esiin. Paljon hauskoja tilanteita ja vieläkin enemmän uusia yllätyksiä.

Jaksamista ja kestävyyttä tuleviin helteisiin!

Laulujoutsenperhe ja 'makroilua'

Ihan sattumusten seurauksena ajoin jonnekin, minne en suunnitellut meneväni. Matkalla huomasin ihmeekseni lammen, jossa oli laulujoutsenperhe. Siinä piti pysähtyä paluumatkalla. löysin kuin löysinkin tien sivusta autolle säädyllisen pysäköintipaikan.

Tätä perhettä oli onnistanut: poikasia oli laskeskelmieni mukaan kuusi, vaikka ne tuppasivat olemaankin välillä niin lähekkäin, että laskeminen oli vaikeaa. Neljä poikasta on edellinen laulujoutsen perheen pesueen ennätyshavaintoni, mutta täytyy samalla myöntää, etten niitä nyt niin mahdottoman montaa ole eläissäni nähnytkään. Lintuoppaan mukaan munivat 3-6 munaa, joten senkin mukaan tämä on kyllä sieltä yläpäästä haarukkaa.

Eivät ole poikaset enää mitään miniatyyrejä... :-)

Autolle palatessani kuulin saman jättipulloon puhalluksen, minkä kuulin muutaman kerran joutsentenkin luona. Voisin melkein vannoa puhallusta kaulushaikaran ääneksi. Mutta enhän minä sitä tietenkään nähnyt. Fiilistelyksi siis jäi. Metsäviidakossa harppoessani näin kuitenkin jotain muuta, mitä päätin kuvata: edellisen vuoden kuivaneita kukintoja...

Toivoin kovasti, että tulos olisi kovasti makromaisen näköistä ja aika lähelle se ensi silmäyksellä meneekin. Kyse on jättiputken isoista kukan raadoista ;-) Pitäähän sitä jotenkin putkien ja hyttysten keskellä umpimetsässä huvitella ;-)