Saukon kylmä kylpy

Mittari näytti aamulla 29 pakkasastetta. Puin ihan sovinnolla housujen päälle vielä ulkoiluhousut, vaihdoin jakun alunperin aikomaani lämpimämpään ja pistin jopa pipon päähäni hupun sisään. Eikä ollut silti yhtään kuuma ;-) Tulipalopakkasilla pitää varautua siihenkin, ettei pitkä työmatka suju aina suunnitellusti. Päällä pitää olla sen verran, että jonkin aikaa tarkenee tarvittaessa odotella ulkonakin. Kokemus tässä puhuu :-)

Viikonlopuksi luvataan jo kohtuullisempaa säätä. Otan sen kiitollisena vastaan. Kymmenen pakkasastetta tuntuu tämän kireilyn jälkeen jo ihan siedettävältä :-)

Lisää saukon kuvia. Se sukelteli ja uiskenteli kymmenen asteen pakkasessa kovin viluttoman näköisesti. Nälkä oli aluksi selvästikin kova ja vaikeasti nautiskeltavat ravut eivät tuoneet nälkään nopeaa helpotusta. Monen ravun ja yhden (?) kalan jälkeen se malttoi sukeltamisen ja syömisen lisäksi uidakin. Näytti nauttivan :-)

Saukon saalis :-)

Iso kiitos edellisen kirjoituksen kommenteista! Olen vasta alussa saukkokuvien selaamisessa. Kun kuvat ovat raakakuvia, saa selaamiseen varata aikaa ihan mahdottomasti. Mutta kun sää oli kuvaamisen kannalta surkea, piti onnistumisen mahdollisuutta maksimoida kuvaamalla paljon. Onneksi muistikortti ei riittänyt enempään ja saukkokin häipyi ennen muistikortin loppua...

Saukon hampaita ei luonnossa ehtinyt havaita ollenkaan. Kamera kuitenkin ikuisti julman näköiset hampaat oikein pelottavasti. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyse on alle metrin mittaisesta lihan syöjästä. Parhaimmillaan herttainen kuin mikä. Mutta pitäähän sitä syödä. Raa'an ravun syöminen pistäisi ihmisenkin naaman ruttuun aika ajoin, jos kuoria ei voisi käsin irroitella. Että ei siinä sen kauheampaa ;-)

Tässä saukko kömpii jään päälle uuden ravun kanssa. Tätä seurasi pitkä ateriointi :-) Klikkaa kuvaa, niin näet kaiken vähän isompana :-)

Ihanaa hyisen kylmän talviviikon jatkoa!

Mikä eläin - saukko?

Olin joen varrella kuvaamassa maisemia lumisateessa (pitkä valotusaika ei haittaa ;-)), kun huomasin otuksen uivan ja kiipeävän kivelle ja pulahtavan uimaan takaisin. Laajakulmalla (edes keskinkertaisella sellaisella ;-)) ei tuota veijaria kannattanut edes yrittää kuvata. Kun olin saanut putken vaihdettua, kaveri oli jo häipynyt paikalta. Vaan pian näin sen uudelleen - nyt vain harmittavan kaukaa.

Kuvien heikko taso on siis vain ja ainoastaan vähäisen valon ja pitkän välimatkan syytä ;-) Ensin arvelin eläintä saukoksi. Sitten tietokoneen näytöllä katsottuna sen takaosa näytti liian isolta, siitä tuli ennemminkin mieleen superhyperjättiläisrotta... :-( Kuvien perusteella se on lihansyöjä ja saalistaa ravintonsa vedestä. Aloin kallistua taas saukon puoleen... Mitä olette mieltä - mikä eläin?

Hämärää, lutra lutra :-)

Päivä oli sateinen, harmaa ja sateinen. Piti suunnittelemani uusia kuvausreissuja, mutta niin on aika kulunut, ettei hyvää hetkeä ole vielä tullut. Mutta ehdinpä seuraamaan lintujen ruokailuja useaankin otteeseen. Se koukuttaa ja on niin terapeuttista. Vilske oli kova. Ei haittaa, että paikalla ei vieraile eksoottisia lintuja. Ihanaa, että linnut ovat löytäneet ruokapaikan ja että ruoka menee selvästikin tarpeeseen :-)

Eilen päivällä tankkasin kaikki ruokapisteet täyteen. Lentoa ja hulinaa riitti niistä jokaisella. Tulee jokseenkin kiitollinen olo moisesta määrästä ruokailijoita :-)

Isänpäivä oli tämän päivän ykkösjuttu. Söimme yhdessä vähän tavallista paremmin: mies, poika ja minä. Fiilis oli yllättävänkin hyvä olosuhteisiin nähden ja hirtehishuumorikin jo lenteli. Oli äärimmäisen mukavaa :-) Vain pohjoisessa opiskeleva tytär puuttui.

Olen yrittänyt mietiskellä joulukortin aihetta, josko kuvaisi taas itse jotain. Koira joululakin kera on jo kuvattu - olisiko tänä vuonna vuorossa yhteiskuva minusta ja miehestä tonttuhatuissa? No, se ehkei olisi hauskaa kenenkään muun mielestä kuin meidän, joten jätetään tekemättä ;-)

Joulukorttikuvien hyvä kuvaamisaika olisi aina heti joulun jälkeen. Joulukoristeet olisivat vielä esillä ja joulufiilis tuoreessa muistissa. Parhaimmillaan löytyisi jostain jopa lunta...

Lintujen tarkkailun lisäksi olen keskittynyt luontoasioissa vanhojen valokuvien läpikäymiseen (TAAS!). Eikä yhtään vielä kyllästytä. Mieluummin niitä katselee kuin ikkunasta ulos tuhruistakin tuhruisempaan hämärään. Odottelen mieluummin parempia kelejä ;-)

Ihanaa uuden viikon alkua!

Kuvassa Ranuan eläinpuiston puolisateisen heinäkuun päivän saukko aivan järjettömän suurilla ISO-arvoilla kuvattuna. Rakeisuutta ja kohinaa ei saa enää kokonaan piiloon, mutta kun kuvaa riittävästi pienensi eikä rajannut yhtään, tuloksena on marraskuun hämärän ajan blogipostaukseen oikein kelpoinen kuva :-) Lutra lutra.

Hän vei sydämeni :-)

Lapin kuvia on vielä paljon käymättä läpi, nyt kävin ensin pöllökuvien kimppuun ja sitten täytyi juuttua tähän eläimeen, johon hullaannuin Ranualla täydellisesti. Olosuhteet eivät olleet kuvaukselliset, vaikka eläin itse oli juuri sitä. Tässä pari vähiten suhruuntunutta kuvaa saukosta.

Saukon ateriointi ja uimaleikit olivat silmiä hivelevän iloista puuhaa. harmi, ettei saukkoa voi tavata tavallisella luontoretkellä - tai siis ainakaan minun retkilläni. Suomen saukkokanta on harvalukuinen, arviolta noin 3 000 yksilöä (luontoportti). Saukot ovat kovia liikkumaan, mutta Ranuan tiloissa saukot eivät pääse ihan liikkumistarvettaan toteuttamaan. Toisaalta nämä saukot eivät olisi hengissä ilman Ranuaa.

Kun seurasi saukon lotraamista veden kanssa (leikki mm. tulppaa vesiuoman suulla), sen latinankielinen nimi tuntuu suomalaiseen korvaan oikein sopivalta: lutra lutra :-)