Kesä kohtaa talven, lauantaina Lahteen

Kyllä on mahtavaa: kello on yli kahdeksan illalla ja aurinko vain jaksaa paistaa! Mieli ihan hyrisee 🥰.

Eilen kävin työpäivän jälkeen hyvän kelin kunniaksi ulkoiluttamassa kameraa. Kohokohtia osaltaan olivat lukuisat nokkosperhoset, jotka kisailivat isolla vimmalla etenevän kevään myötä. Tämä yksi laskeutui välillä maahan lämmittelemään auringossa itseään.

Tässä kesä kohtasi kirjaimellisesti talven. Nokkosperhonen lämmittelemässä itseään lumihangella oli minulle ihan uusi nähtävyys.

Olen jostain syystä todella väsynyt, vaikka kulunut työviikko oli vain nelipäiväinen. Toivon, että kyseessä on vain parin vuoden kertymät haastavista elämäntilanteista. Silloin se menee ohi ajan myötä lepäämällä ja liikkumalla.

Vaikuttaa jotenkin siltä, että aika moni on väsynyt koronan ja Ukrainan sodan sekä omien normaalien vastoinkäymisten myötä eikä vastaanottopintaa vaikeuksien kuuntelemiseen ole juuri missään. Huomaan itse kuluvani kovasti, jos joku valittaa omaa pahoinvointiaan jatkuvasti. Näinä aikoina pitää olla varovainen muiden kuormittamisen kanssa. Samaan aikaan pitäisi pitää huolta itsestään ja olla jättämättä pahoja ajatuksia vain oman mielensä sisään. Siinäpä haastetta.

Olen itse ollut työpaikalla harvinaisen avoin (omaan mittakaavaani suhteutettuna) omista haasteistani viime vuosina. Isot, räjäyttävät haasteet näkyvät väistämättä töissä ja niistä olen ajatellut tiedotella hyvissä ajoin. Se on osoittautunut sekä hyväksi että huonoksi taktiikaksi. Osa tykkää uskoutumisesta, joillekin avautuminen on sitten kuulemma aiheuttanut työhyvinvoinnin vähenemistä. Täytyy todella tarkoin miettiä jatkossa, miten viestiä omasta elämästään. En todellakaan halua häiritä kenenkään hyvinvointia, mutten myöskään voi kaunistella tilannetta. Meillä on yksikkökokousten alussa osio: Mitä sinulle kuuluu (työn ulkopuolella). Se on fantastisen upea idea, mutta todella vaikea, jos ikävistä asioista ei saakaan kertoa. 

Kerro minulle neuvosi: mitä tuossa vaiheessa pitäisi sanoa, kun ei suostu valehtelemaan eikä puhumaan lämpöisiä vain muiden miellyttämiseksi? Minun sosiaaliset taitoni loppuvat tuohon. Neuvoja kaivataan!

Huomenna, lauantaina, on Lahti-päivä. Isä saa torkkupeiton ja äidin kanssa käyn hoitamassa laskut ajan tasalle. Lähetän saapuneet laskut edunvalvontaan ja jätän äidille kirjekuoria edunvalvonnan osoitteilla ja postimerkeillä varustettuna, jotta hän voi lähettää saamansa laskut eteenpäin. Ehkä tämä helpottaa hänen huoliaan.

Toivotan sinulle ihanaa ja aurinkoista keväistä viikonloppua! Meillä lumipeite on sulanut hirmuista vauhtia. Nyt näyttää jo ihan keväältä 🥰.

Lintujen ääniä ja oranssi perhoskollaasi

Tämänkertainen lomajakso lähestyy loppuaan. Huomisen vietän vielä lomalla ja keskiviikkona alkaa ensimmäinen, lyhennetty työviikko. Työn aloittaminen keskellä viikkoa sopii minulle, olen pitänyt käytännöstä kiinni jo muutaman vuoden.

Käväisin tänään eilisen sadepäivän jälkeen katsomassa metsän kuulumisia. Oikeastaan eilen satoi lopulta vain muutaman tunnin, mutta vettä tuli ihan mukavasti. Uusia kantarelleja oli noussut esiin, jotkut tosin pitkän kuivan kauden jälkeen aika surkean näköisiä. Muitakin sieniä oli tupsahtanut jo esiin, toivottavasti loppukesä on normaalimpaa kesää, ei vain kuumaa ja kuivaa tai rankkaa sadetta.

En ole paljon kesän aikana piipahdellut metsässä, mutta tänään kuulin melkoista lintujen iloittelua. Poikasten äänet eroavat usein tähän aikaan vuodesta vielä todella paljon aikuisten äänistä, joten yhtään en ole varma kaikista huutelijoista. Kaksi korppia keskusteli ainakin kovasti ja pitkään keskenään. Voi olla, että niitä oli useampikin, en nähnyt niitä, kuulin vain. Palokärki huuteli muutaman kerran - luulen, että kovaääniset poikaset olivat sen. Peukaloinen on pesueensa kanssa ihan vieressä. Näin emon ja ääntelyä kuului monesta paikasta siitä läheltä. Tiaiset olivat vauhdissa ja punarinnoiksi luulin tunnistavinani yhdet viestittelijät. Käpytikankin äänen kuulin. Siinä niitä kaikkia lintuja kuunnellessa mieli rentoutui 🥰.

Perhoskuvista päätin tehdä kollaasin. Teen muuten kyllä vielä toisenkin. Ajatuksena oli kerätä yhteen kuvaan useampi perhonen. Niitä perhoskuvia olikin sitten aika montakin ja niistä monet olivat oransseja. Ensin se tuntui tylsältä, mutta päätin sitten tehdä kollaasin oransseista perhosista. Mukaan jäi yksi hiekalla poseeraava perhonen muiden vihreällä taustalla esiintyvien siivekkäiden sekaan. Kauempaa katsottuna se töksähti silmään. Sehän piti korjata ja toisessa versiossa on vain vihreitä taustoja. Tässä ensimmäinen tekele, aion tehtailla näitä vielä lisää (en tiedä miksi) 👍.

Kuvissa: nokkosperhonen, neitoperhonen, ohdakeperhonen, pikkukultasiipi, keisarinviitta, karttaperhonen, ketohopeatäplä, herukkaperhonen, lauhahiipijä, metsänokiperhonen, auroraperhonen ja keltaniittyperhonen 🦋.

Mahtavaa elokuun alkua! 🥰

Toimintatapaerimielisyyksiä koiran kanssa ja ihania, upeita perhosia!

Lämmin keli on oikein sopiva syy sille, että jotkut asiat ottavat pattiin aikaisempaa enemmän. Mitä muutakaan syytä voisi olla???

Pienoisen Pixie-koiran kanssa päädyin tänään iltapäivällä erimielisyyteen. Erimielisyys ei ole soviteltavissa, sillä Pixie ei ymmärrä koko touhusta mitään. Kaikki on siis annettu anteeksi ja hellästi jatketaan yhteiseloa 😍.

Kaikki alkoi siitä, kun nokkosperhonen pujahti sisään jostain avonaisesta ikkunasta ja alkoi etsiä tietään ulos. Ensin Pixie huomasi sen. Pixie on todella eläinystävällinen koira sopivan kokoisille eläimille. Itseään suuremmat se haukkuu kauhuissaan pystyyn. Pelko ja vahtikoiran vaisto tuottavat äänekkään räyhän. Ihan pienet siivekkäät (=hyönteiset) innostavat sen saalistamaan. Niitä pitää jahdata ja yrittää haukkaamalla saada kiinni ja sitten myös pois päiviltä.

Siis ensin Pixie lähti innoissaan hyppimään ja louskuttamaan leukojaan perhosen perään. Minä sanoin koiralle, että ei ole mitään hätää, pelastetaan vain perhonen. Pixie käyttäytyi, kuin ei olisi ymmärtänyt sanaakaan (ei varmasti ymmärtänytkään) ja alkoi täyden rähinän. Se on ollut kuumilla keleillä hyvin herkästi taisteluasemissa kaikkea kodin ulkopuolista vastaan ja on aina valmis yhteiseen taisteluun. Toki ei se ihan neutraalisti ole normaalistikaan 😞.

Ensin komensin hieman vähemmän hillityllä äänellä koiran hiljaiseksi. Sitten käskin sen istua. Ja se istui. Kunnes käänsin selkäni ja se päätti komennon rauenneen ja taistelukentän vapautuneen. Hurja haukkuminen alkoi taas. Minulla oli hiki ja yritin töiden välissä saada perhosta kiinni siirtääkseni sen ulos. En ollut siis mitenkään neuvotteluherkällä tuulella.

Tuota istumiskomentoa (ja paria muutakin) pitää selvästi harjoitella jatkossa lisää. Pixie tottelee kyllä ihan kohtuullisesti, mutta sen käsitys käskyn voimassaoloajasta poikkeaa kovasti minun käsityksestäni - väärään suuntaan.

Sitten käytiin vielä se taistelu/neuvottelu, että perhosia ei syödä! Perhoset ovat hyviksiä, kuten pikkulinnut ja siilit, joita Pixie löytää ja hoivaa parhaansa mukaan aina. En usko, että se oppi mitään. Perhonen kuin kärpänen tai toisinpäin. Ei se ainakaan vielä ymmärrä eroa.

Nokkosperhonen löysi onneksi vihdoin tiensä ulos yhdestä avoimesta ikkunasta (niin luulen) ja rauha täytti tämän huushollin.

Mutta tästä päästään kuin aasinsillalla varsinaiseen luontoaiheeseen: Perhoset.

Ihania värikkäitä nokkosperhosia riittää melkein jokaiselle silmänräpäykselle ja muitakin kauniita perhosia ihan kiitettävästi. Se on ehkä yksi niistä jutuista, joiden kanssa kannattaa pitää silmät auki juuri nyt!

Tämän julkaisun perhoset on kuvattu heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Kapea otos ja silti niin innostava 😊.

Ketohopeatäpläksi veikkaan tätä hopeatäplää. Toki muitakin vaihtoehtoja on, nämä ovat ainakin minulle aika vaikeita

Tämä puna-apila oli niin houkutteleva, että sille oli oikein ruuhkaa. Tässä vain kaksi nokkosperhosta samaan aikaan.

Ja niitä ihania nokkosperhosia riitti runsaasti 💗.

Oletettu ketohopeatäplä taas.

Ja oletettu lanttuperhonen...

Ja ketohopeatäplä.

Lauhahiipijästä vain yksi kuva, se katosi aina johonkin kasvillisuuden sekaan.

Vielä nyt luonnossa riittää aivan mahtavasti kuhinaa ja havainnoitavaa ennen kuin touhu rauhoittuu. Odotan myös sateita ja kantarelleja 😊. Ja lomaa tämän viikon jälkeen. Entä sinä?

Lomapäivä ja nokkosperhosten kuumaa aikaa

Maaliskuulle suunnittelemani vuosilomapäivät siirtyivät huhtikuulle. Koska kevät on hieman myöhässä, tämä oli loppujen lopuksi ihan hyvä ratkaisu. Kotimme vieressä oleva lampi on nyt puoliksi sula, aamulla se oli vielä lähes kokonaan jäässä. Paikalla vieraillut sorsapari sai nyt uida, sukeltaa ja syödä ihan halujensa mukaisesti 😊.

Nukuin aamulla pitkään. Univelat ovat vaatineet viimeisen viikon aikana lisäpanostusta nukkumiseen. Ja se nukkuminen tuntuu tässä olotilassa niin taivaallisen ihanalta! Kun on nukkunut (ja syönyt) riittävästi, elämä näyttää heti paljon upeammalta ja täynnä mahdollisuuksia 👍.

Eilen tuli käveltyä paljon haastavassa ympäristössä (siitä enemmän myöhemmin), joten tänään oli helpon ja miellyttävän löllöttelylenkin vuoro. Perhosten perässä tuli kuljettua. Sitruunaperhoset, nokkosperhoset ja koivutyttöperhoset lehahtelivat melkein mihin tahansa silmänsä suuntasikaan. Perhe onkin saanut tänään enemmän kuin oman osansa nokkosperhosten parittelupuheista 🦋😔.

Lukemani mukaan nokkosperhosten varsinainen parittelu kestää kauan (tunteja) ja tapahtuu salaisissa, vaikeasti saavutettavissa paikoissa, siksi harva on päässyt niitä todistamaan. Todistin kuitenkin tänään nokkosperhosten esihehkuttelua. Ensin huomasin vain yhden nokkosperhosen ja vasta sitten huomasin toisen, siivet supussa olevan parin. Siihen jäin sitten seuraamaan ja kuvaamaan tapahtumia.

Mahtavaa huhtikuun jatkoa! Nyt on kevät aika lailla parhaimmillaan 🥰.

Vilinää ja vilskettä :-)

Haistan syksyn tuoksun mietona, mutta varmana. Pidän siitä, mikä tuntuu melkein häpeälliseltä tunnustaa, sillä niin moni kokee syksyn ensisijaisesti luopumisen aikana. En minä talvea odota, mutta elokuun jälkimmäinen puoli ja syyskuu ovat upeata aikaa.

Kun viljat on puitu, pelloilla näkyy taas lintuja. Eilen kävin pellon reunalla taas makustelemassa. Täytyy myöntää, että hyvä keli ei haitannut lainkaan ;-)

Linnut olivat kaukana, mutta havaittavissa. Hyvään kohtaan päästyäni seisoin kauan paikallani. Linnut saapuivat vähitellen hieman lähemmäs ja seurasin kovasti kiitollisena kaikkea ympärilläni tapahtuvaa kuhinaa.

Kaukana, kaukana pellon toisella puolella oli kurkiperhe ruokailemassa. Vanhemmat ja kaksi tämän vuoden poikasta, toinen lepäilee melkein näkymättömissä.

Töyhtöhyyppiä on näkynyt jo jonkin aikaa. Nyt ne ovat oikein kunnolla näkösällä. Kaukana tosin.

Nokkosperhonen oli löytänyt erinomaisen ohdakkeen ja ruokaili sen parissa kauan :-)

Töyhtöhyypät tekivät välillä massapyrähdyksiä ja vaihtoivat paikkaa.

Västäräkkiemo, niin luulisin (taitaa vaihtaa jo talvipukuun?) lenteli pellolla poikasten kanssa.

Talvipukuinen emo?

Tämä on poikanen.

Pellolla oli myös keltavästäräkkejä. Eivät tulleet lähelle poseeraamaan ;-)

Nuoret kottaraiset ovat jotenkin niin koskettavia. Vaikka pysyivätkin kaukana ;-)

Upeaa viikonloppua!

Millä mielin sinä suhtaudut lähestyvään syksyyn?

Ensimmäiset suppilovahverot ja sunnuntaiaamun aikaiset kohtaamiset

Tämäniltaiselta metsäreissulta tarttui mukaan jo ihan mukavasti kantarelleja. Monta kantarellikastiketta on jo valmistettu tämän kesän sienistä ja sato on kerta kerralta suurempi. Paljon olisi niitä lisääkin tulossa, mutta nyt tarvittaisiin välillä sateita. Kaikki tänne eiliselle luvatut ukkoskuurotkin pitkin päivää jäivät saapumatta eikä pisaraakaan pudonnut kuivahkojen metsänpohjien kostukkeeksi :-(

Mutta ennätysten ennätys minulle oli, että keräsin jo tänään tämän vuoden ensimmäisen suppilo- ja kosteikkovahverosaaliin! Suhteellisen pieneltä alueelta keräsin ehkä noin litran verran - mutta eihän niitä sinnekään voinut jättää ;-) Näyttää siltä, että kovasti aikaista ja runsastakin sienisaalista on metsät täynnänsä ja tuloillansa.

Eilen aamulla heräilin ennen aikojani ja lähdin kameraa ulkoiluttamaan aamukuuden aikaan. Aurinko paistaa silloin vielä melko matalalta, valo on sävyltään pehmeän kultaista ja varjot ovat pitkiä. Auringon kuumuuskaan ei vielä ahdistellut, vaikka kahdeksan aikaan alkoi olla pellon laidalla jo oikein lämmintä.

Ensimmäiset kohtaamiset olivat valkohäntäkauriiden kanssa. Ensimmäinen seisoi ajotiellä, kun saavuin paikalle. Se siirtyi hieman syrjempään ja jäi tuijottelemaan minua.

Toinen oli hieman kauempana pellon laidassa. Tällä oli pienet sarvetkin.

Töyhtöhyyppiä löysin myös aamuiselta pellolta.

Kanadanhanhia oli pieni parvi kauempana pellolla. Niistä ei tullut yhtään edustavaa kuvaa ;-)

Pysähdyin välillä aamupalalle ja sen jälkeen jalkauduin peltotielle. Tielle tuli siipiään kuivattelemaan ja kroppaansa lämmittelemään myös nokkosperhonen

ja neitoperhonen.

Kotiin saavuin hieman ennen puoli yhdeksää. Väsymys hiipi kroppaan ja siirryin aamupäiväunille (=aikkareille) jatkamaan kesken jääneitä uniani :-)

Olen kiitollinen siitä, että tänään ei ollut enää hellettä, vaikka pitkähihainen metsäreissulla olikin liioittelua. Suihkuttelin itseni ympäriinsä hyttyskarkoitteella (joka toimii ihan kohtuullisesti myös paarmoihin) ja päätin tulla öttiäisten kanssa toimeen ihan lyhythihaisella :-)

Mahtavaa elokuista viikkoa sinulle :-)

Kantarelleja ja perhosia

Kesän ensimmäinen sieniretki tuotti kovin pienen saaliin: Kaksi kantarellia. Aikaa kului kolmatta tuntia, sen aikana kolusin kolmea metsää ja kärsin niin kuumuudesta kuin hyttysistäkin.

Ei näistä ihan kantarellikastikkeeseen ole ;-) Mutta tulipas turkaisen kuuma, kun hyttyskarkote loppui kesken ja jouduin paikkaamaan sen puutetta paksulla hupparilla. Jo tuli hiki.

Kaksi viimeistä metsää olivat tällä kertaa täydellisen äänettömiä. Mikään ihmisen tuottama ääni ei yltänyt sinne asti. Jos hyttyset eivät olisi olleet häiriönä, tunnelma olisi ollut täydellinen. Upea se oli silti nytkin :-)

Ensimmäisen metsän reunalla kohtasin kesän ensimmäisen häiveperhoseni. Aina yhtä vaikuttava näky, iso ja komea perhonen. Luulin sitä taas ensin haapaperhoseksi ja vasta tarkistus Luontoportista muistutti, että olin taas hätiköinyt.

Etusiivissä näkyvä sininen sävy paljastaa perhosen koiraaksi.

Nokkosperhonenkin osaa olla niin kaunis kaikesta tavallisuudestaan huolimatta :-)

Huomenna taas uusi lomapäivä. Sääennuste lupaa mitä miellyttävintä keliä. Kyllä meitä hellitään :-)

Torronsuon siivekkäitä

Yritän muistaa omilla retkilläni kulkea äänettömästi, välillä pysähtyä ja kuunnella. Yritän olla pelästyttämättä eläimiä lähestymiselläni - ja aina välillä teen niin kuitenkin. Tänäänkin kuljin ihan harkiten mahdollisimman äänettömästi ja niin hyppäsi kuitenkin valkoinen häntä pystyyn puiden seassa - sinne meni ;-)

Luonnon äänten kuunteleminen rauhoittaa minua suunnattomasti. Siksi suositut retkeilypaikat eivät selvästikään ole minun juttuni ainakaan sesonkiaikoina. Nyt lomaviikon aikana osoittautui, että moni paikka tulvii kävijöitä toukokuun arkipäivinäkin. Tyydyn yhä suuremmalla ilolla omiin pieniin polkuihini, missä luonnon ääniä voi kuunnella ihan rauhassa.

Samalla luonnon äänimaailmasta tekee havaintoja, jotka jäisivät muuten tekemättä :-)

Torronsuolla västäräkki oli vakiovieras niin suolla kuin maaosuudellakin. Ei ollut paikkaa, mihin se ei olisi ilmestynyt :-)

Valkovuokot olivat reitin maaosuudella parhaimmillaan ja ne kutsuivat perhosia luokseen - tässä asialla nokkosperhonen.

Sitruunaperhosia liihotteli suuntaan ja toiseen. Joskus ne jopa pysähtyivät kuvattavaan paikkaan :-) Naarasperhosen siivet ovat tällaiset vihertävän vaaleat, usein päältä vielä vaaleammat. Koirailla on (taaskin) tuo komeampi ja näyttävämpi sitruunankeltainen siipien väri.

Kangasperhosia olen nähnyt vasta ihan viime aikoina - lempiperhosiani :-)

Tässä naaraspuolinen sitruunaperhonen on löytänyt valkovuokkotarjoilun.

Neitoperhonen pysähtyi pitkoksille levähtämään ja keräämään lämpöä hetkeksi. Odottelin sen takana ja annoin sille aikaa levätä, ennen kuin jatkoin matkaani.

Ja sitruunaperhonen ihan reissun viimeisillä metreillä ennen pysäköintipaikkaa :-)

Lomaviikko on mennyt, mutta vielä on viikonloppu aikaa levätä ja imeä itseensä luontokokemuksia tulevaa viikkoa varten :-) Mahtavaa viikonloppua ja lämpimät äitienpäiväonnittelut kaikille äideille, varaäideille, bonusäideille ja muille äidin roolissa toimiville :-)