Lintujen ääniä ja oranssi perhoskollaasi

Tämänkertainen lomajakso lähestyy loppuaan. Huomisen vietän vielä lomalla ja keskiviikkona alkaa ensimmäinen, lyhennetty työviikko. Työn aloittaminen keskellä viikkoa sopii minulle, olen pitänyt käytännöstä kiinni jo muutaman vuoden.

Käväisin tänään eilisen sadepäivän jälkeen katsomassa metsän kuulumisia. Oikeastaan eilen satoi lopulta vain muutaman tunnin, mutta vettä tuli ihan mukavasti. Uusia kantarelleja oli noussut esiin, jotkut tosin pitkän kuivan kauden jälkeen aika surkean näköisiä. Muitakin sieniä oli tupsahtanut jo esiin, toivottavasti loppukesä on normaalimpaa kesää, ei vain kuumaa ja kuivaa tai rankkaa sadetta.

En ole paljon kesän aikana piipahdellut metsässä, mutta tänään kuulin melkoista lintujen iloittelua. Poikasten äänet eroavat usein tähän aikaan vuodesta vielä todella paljon aikuisten äänistä, joten yhtään en ole varma kaikista huutelijoista. Kaksi korppia keskusteli ainakin kovasti ja pitkään keskenään. Voi olla, että niitä oli useampikin, en nähnyt niitä, kuulin vain. Palokärki huuteli muutaman kerran - luulen, että kovaääniset poikaset olivat sen. Peukaloinen on pesueensa kanssa ihan vieressä. Näin emon ja ääntelyä kuului monesta paikasta siitä läheltä. Tiaiset olivat vauhdissa ja punarinnoiksi luulin tunnistavinani yhdet viestittelijät. Käpytikankin äänen kuulin. Siinä niitä kaikkia lintuja kuunnellessa mieli rentoutui 🥰.

Perhoskuvista päätin tehdä kollaasin. Teen muuten kyllä vielä toisenkin. Ajatuksena oli kerätä yhteen kuvaan useampi perhonen. Niitä perhoskuvia olikin sitten aika montakin ja niistä monet olivat oransseja. Ensin se tuntui tylsältä, mutta päätin sitten tehdä kollaasin oransseista perhosista. Mukaan jäi yksi hiekalla poseeraava perhonen muiden vihreällä taustalla esiintyvien siivekkäiden sekaan. Kauempaa katsottuna se töksähti silmään. Sehän piti korjata ja toisessa versiossa on vain vihreitä taustoja. Tässä ensimmäinen tekele, aion tehtailla näitä vielä lisää (en tiedä miksi) 👍.

Kuvissa: nokkosperhonen, neitoperhonen, ohdakeperhonen, pikkukultasiipi, keisarinviitta, karttaperhonen, ketohopeatäplä, herukkaperhonen, lauhahiipijä, metsänokiperhonen, auroraperhonen ja keltaniittyperhonen 🦋.

Mahtavaa elokuun alkua! 🥰

Rokotteesta toipumista ja julkaisemattomia perhoskuvia

Toinen koronarokote on takana ja aika vähillä oireilla olen selvinnyt. Ensimmäisenä rokotteen jälkeisenä päivänä piti ottaa pitkät päikkärit ylimääräisen väsymyksen tasaamiseksi. Tänään toisena päivänä tuli päivällä väsymys, mutta siitä selvittiin ilman päikkyjä. Pientä särkylääkkeellä taintunutta päänsärkyä on ollut käsivarren kivun lisäksi. Nyt voinee jo liputtaa arkeen selviytymisen puolesta 👍.

Linnut laulavat vähemmän. Kaupunki niitti kukkakedot matalaksi (se niistä perhosista). Kuuma ilma rajoittaa ulkoilmaharrasteita. Sisällä ollaan selvitty hyvien tuuletussysteemien ansiosta.

Sään kommentointi tuntuu olevan trolliherkkää puuhaa. Sanot niin tai näin, niin heti on parvi trolleja lyttäämässä sinut sinne ihan pimeimpään paikkaan. Sama porukka toteuttaa lyttäysmetodiaan todennäköisesti ihan mihin tahansa muuhunkin mielipiteen osoittamiseen. En siis jatka sään käsittelemistä tämän enempää 🤭.

Löysin toukokuun lopun kuvista julkaisemattomia perhoskuvia. Laitanpa ne näytille nyt saman tien.

Alkukesän karttaperhonen(pieni-keskikokoinen, 28-40 mm) näyttää tältä. Toisen sukupolven karttaperhosella loppukesästä värit vaihtuvat jotakuinkin päikseen.

Lanttuperhonen (keskikokoinen, 35-47 mm) himmeillä värityksillä.

Kangasperhonen, toiselta nimeltään vihernopsasiipi on pieni (20-26 mm) perhonen. Aikaisen kevään ja kesän perhonen.

Auroraperhonen (pieni-keskikokoinen 31-50 mm) on vilkas kuin mikä. Sitä on tavallista vaikeampaa saada kuvattua. Näissä kuvissa oranssikärkinen koiras.

Tästä eteenpäin keskikesän perhosia.

Metsänokiperhonen on nyt todella aktiivinen ja vilkas.

Sitruunaperhoset ovat nyt helpommin kuvattavia kuin aikaisin keväällä.

Tämä on tulkintani mukaan ketohopeatäplä.

Amiraali kävi jo hämärässä perhosbaarissa, mutta kuvat ovat suhruja. Sinisiipienkin kuvaaminen on vasta alussa.

Ihanaa perhosaikaa!

Perhosia ja perhosia :-)

Henkilökohtainen elämä vaihtelee edelleen mukavasta huolestuneeseen. Päivä kerrallaan edetään. Luonto ja kuvaaminen auttavat keskittymään juuri tähän hetkeen nautinnollisesti ja elämän pienistä sekä isommistakin iloista nauttien. Perhoset kuuluvat noihin pieniin iloihin :-)

Metsänokiperhonen näyttää luonnossa todella synkän tummalta. Vasta lähempi tarkastelu paljastaa todellisen maan läheisen värin. Metsänokiperhosen siipien kärkiväli on 36–46 mm.

Lauhahiipijän ja piippopaksupään erottaminen toisistaan on usein todella vaikeaa. Tämän luokittelen lauhahiipijäksi. Lauhahiipijän siipien kärkiväli on 20-28 mm. Pieni, pikkarainen siivekäs :-)

Tämän perhosen arvioin keisarinviitaksi - perhoset jaksavat olla minulle niin vaikeita tunnistettavia :-( Näitä oli liikkeellä maantien varren ojanpientareella paljon. Ihania, silmää hivelevän kauniita liihottajia :-) Sen siipien kärkiväli on 53-66 mm, vertailun vuoksi nokkosperhosen siipien kärkiväli 40-52 mm. Näyttävän kokoinen perhonen tämä siis :-)

Ihanaa heinäkuista viikonloppua!