Ylen pentulive hurmaa ja paikkaa marraskuun harmautta 🥰

Marraskuisen väsymyksen ja harmauden keskellä valokuvausintokin on heikossa. Koska kuvaaminen tekee minulle hyvää, päätin eräänä lauantaina lähteä ulkoiluttamaan kumpaakin kameraa. Säätiedotus lupasi kaunista puolipilvistä taivaan ja auringon vilkettä. Toisin kävi. Oli harmaata ja satoi tämän tästä.

Otin sitten pari kuvaa kuvaamaan reissuani Kanta-Hämeen syövereissä. Tässä toinen. Jos nyt unohtaa sateen ja harmauden, niin hakatut metsäaukiot ovat ihan liian tavallista katseltavaa. Minun mielialani ei tällaisista toistuvista maisemista kohene - kesälläkään.

Joskus maisema näyttää tien viereen kovasti metsäiseltä. Kun sinne puiden keskelle sitten jalkautuu sieniä etsimään, huomaa, että metsäkaistaletta on vain vaikkapa sadan metrin matka ja takana pilkottaa joskus pelto, ikävän usein hakkuualue. Joskus metsäkaistale on vain kymmenen metrin levyinen. Kun tarkoin katsoo, näkee sen läpi. Hakkuuaukeiden väliin mahtuu sellaista pari-kolmemetristä taimikkoa, joka ei näytä yhtään metsältä.

Kun tuolla ulkona ei mieli kohene, täytyy perinteiseen marraskuiseen tapaan turvautua muihin menetelmiin. Käsityövaihde ja -innostus on tänä syksynä harvinaisen myöhässä. Yle Areenasta olen kuunnellut minulle uusia, mielenkiintoisia ohjelmia. Siinä samalla voi touhuta pikkaisen jotain muutakin.

Ylen Pentulive kertoo labradorinnoutaja Akan synnytyksistä ja pentuajasta kahdeksan viikon ajan reaaliaikaisena lähetyksenä ihan kuvan kanssa. Eilen synnytettiin ja yhdeksän pentua sieltä sitten lopulta tuli. Katsoin synnytykset pienellä pikakelauksella tallenteelta. Tällaiselle koirasynnytyksiä kokemattomalle oli melkoisen upea kokemus. Tällä hetkellä on menossa lepoa ja ruokailua 💖.

Jaksamista ja iloa marraskuuhun! 

Radio-ohjelman vaikea valinta ja kevään laulujoutsen

Luontoreissuilla kuuntelen matkoilla autossa radiota, mikäli sieltä tulee omaan oloon kolahtavia ohjelmia. En pidä musiikin ja asiaohjelmien sekoittamisesta, sillä ne toimivat harvoin yhteen minun makuni mukaan. Tietyn tyylisistä asiaohjelmista pitävät ihmiset eivät todennäköisesti edusta kovin samanlaista musiikkimakua. Siksikin musiikkityylit vaihtelevat ja koen pientä (oikeasti aika isoakin) ahdistusta vääränlaisen musiikin kanssa. Radio menee silloin kiinni.

En myöskään jaksa kuunnella viihdeohjelmia. Niitä, joissa on useampi juontaja rupattelemassa ja naureskelemassa. Minun aivosopukoistani ei tällä hetkellä löydy tilaa sellaisen vastaanottamiseen. Radio menee jälleen kerran kiinni.

Ohjelmat, joissa kuuntelijat pääsevät soittamaan ohjelmaan, eivät sovi minulle. Luonto-ohjelmissa yritän sinnitellä, mutta usein päädyn sulkemaan radion. Kuuntelen ohjelman myöhemmin Ylen Areenasta ja kelaan kuuntelijapuheenvuorojen yli. Ne ovat usein niin vuolaita, pitkiä ja ääähhhhh... Niissä keskiössä ei enää pian olekaan asia, vaan ihminen.

Kun kuulen ohjelman, joka on selvästi suunnattu eri ikäpolvelle kuin minä, suljen radion jälleen pikaisesti. Tässä vaiheessa elämää en jaksa kuunnella lasten uhma- tai murrosiästä. Olemme hoitaneet jo osamme. En myöskään jaksa kuunnella niiden samojen ongelmien pähkimistä uudelleen, joita on joutunut pähkimään jo aikaisemmin. Huolilista on täyttynyt ihan uusista aiheista, en kaipaa sinne mukaan mitään entistä. Lisäksi huolien sijaan kuuntelisin ennemminkin kannustusta ja ratkaisuehdotuksia. Suljen siis radion pian.

Ja mainoksia en jaksa ollenkaan.

Ohjelmavalikoimani onkin aika rajallinen, mutta onneksi viihdyn autossa myös ilman hälyä. Tavallisimmin etsin kuunneltavaa Radio Puheelta. Aamuisin (ainakaan arkisin) ei kannata yrittää, silloin siellä on käynnissä ihan samanlainen kikatteleva aamu-show, kuin kaikilla muillakin kanavilla. Aamulla sellainen: ei, ei, ei. Kuin söisi grillimakkaraa aamupalaksi herättyään aamulla muutaman tunnin yöunien jälkeen väsyneenä ja pottuuntuneena. Ei!

Välillä löydän Puheelta kuitenkin mielenkiintoisia ohjelmia, joiden seuraamisen aloitan kesken tai lopetan ihan kesken. Anti on hyvää keskeneräisenäkin, mutta ymmärrän myös, että samasta ohjelmasta on paljon jaksoja kuuntelematta. Silloin palaan esimerkiksi kuvien käsittelyn ajaksi Yle Puheen pariin (Areena).

Äsken kuuntelin juuri yhden jakson verran Pyöreää pöytää. Siinä on napakassa muodossa ajankohtaisia aiheita, näppäriä sanan käyttäjiä ja mielenkiintoisia näkökulmia. Tiina Lundbergin huoltamo on toinen aina koukuttava ohjelma, jota kuuntelen niin autossa kuin kotonakin Areenan kautta. Ohjelmassa on aiheita mielen ja kehonhuollon eri aiheista. Suosittelen.

Nyt, kun on marraskuu ja aurinko laskee ennen työpäivän loppumista eikä päivälläkään usein näe pilviverhon takaa kevyttä valon pilkahdustakaan, annan itselleni luvan nautiskella muiden vuodenaikojen muistoista ja valokuvista. Tässä palaan viime huhtikuun puoleen väliin, jolloin laulujoutsenpari oli muutaman päivän ajan vierailemassa viereisellä lammella. Seuraavaan vastaavaan hetkeen on aikaa enää reilut viisi kuukautta! Väliin mahtuu itsenäisyyspäivä, joulu, uusi vuosi ja hiihtolomatkin! Tästä näkökulmasta olemme jo voiton puolella 🥰.

Ihanaa marraskuun jatkoa sinulle! Jos valoa ei riitä ulkona, lisää sitä sinne, missä milloinkin liikut. Valossa kaikki näyttää komeammalta 🥰.