Ensin näin puolityhjät kasvishyllyt. Seuraavaksi pääsin paperiosastolle, joka osoitti, että pihistellen ei ostosreissuja tehdä täälläkään. Tosin tällä hetkellä ei kaupassa ollut mitään ruuhkaakaan.
Keräsin kärryyni runsaasti niitä tuotteita, joita ilman tytär oli kotonaan jäänyt. Päätin, että matkaan ei lähdetä parin tuotteen kanssa, vaan etelän kauppojen tyhjien hyllyjen kanssa kamppailuun tarvittaisiin jonkinlainen varmuusvarasto. Kaikilla ei ole varaa laihtua.
Samalla siinä sitten keräsin hieman varastoa tiukan päivän varalle omaankin kotiin ja vähän pojallekin. Jos tavallinen ystävällisten katseiden määrä suomalaisessa ruokakaupassa on puhdas nolla, niin nyt mentiin vielä paljon sen allekin.
Tuijotusten määrä oli suuri ja niiden sävy liikkui ikävästä vihamieliseen. Yksi äiti kahden alakouluikäisen lapsensa seurassa valisti lapsiaan melkoisen isolla äänellä, että ME ostamme vain tarpeellisia ostoksia, EMME mitään muuta.
Jotain hyötyä tällaiselle syntyjään herkkänahkaiselle on syntynyt kaikkien koettujen vuosien nahan kovettamisesta. Tämä petoemo (=minä) keräsi perheelleen ruokaa, siinä ei muiden paheksunnat painaneet ;-) Olin melkein ylpeä itsestäni :-)
Jos lapsi (aikuinenkaan) ei löydä kaupastaan itselleen ruokaa, niin kyllähän minä äitinä hankin sen ruoan jostain. Samantien muutamaksi viikoksi, sillä ei tätä sadan kilometrin matkaa suhailla edestakaisin pikkurahtien vuoksi. Kun ruokaa viedään, viedään sitä sen verran, ettei heti lopu, vaikka kaupan hyllyt eivät täyttyisikään.
EN ostanut perheelle mitään viikkojen varmuusvarastoa. Vain apua muutamiksi päiviksi. Tämä on eräänlainen oravanpyörä. Kun jotkut ostavat hyllyt tyhjiksi, täytyy muidenkin varautua siihen, ettei kaikkea ole ihan lähitulevaisuudessa saatavissa. Ja silloin hekin varautuvat ja ostavat kauppoja taas tyhjemmiksi.
Tilanne on huono, mutta tsemppiä kaikille. Autetaan läheisiä ja lähellä asuvia, jos joku joutuu kärsimään heikosta ostosvalikoimasta. Selvitään tästä yhdessä.
Aurinkoa ja jaksamista viikonloppuun <3 p="">