Kirpputori selvitettiin, puutarhan entraustyöt jatkuvat

Pojan ja minun kirpputoriprojektimme sujui oikein mainiosti. Joskus reilut 15 vuotta sitten kävin muutamakin kerran kirpputorilla myymässä yhdessä lasten kanssa. He vastasivat omien vanhojen lelujensa myymisestä. He valitsivat poistettavat lelut itse ja sitten yhdessä katsottiin, mikä päätyy roskiin ja mikä myytäväksi. Hinnoittelua mietittiin yhdessä. Se oli mainio tapa saada heitä karsimaan omaa lelukokoelmaansa. Minä maksoin kirpputoripaikan ja siksikin minulla oli aina myös omaa myytävää. Lapset saivat pitää omista leluistaan saamansa tulot. Eli olemme käyneet myymässä kirppiksellä yhdessä aikaisemminkin.

Pojalle on kertynyt ylimääräisiä kalastustarvikkeita vuosien aikana osin siksikin, että äiti on sponsoroinut niitä mielellään. Se on mahdollistanut välineiden ja vieheiden päivityksiä hieman omia budjetteja ahkerammin. Hän siis päätti luopua osasta kalustostaan ja pisti niitä myyntiin kirpputorilla. Minä lähdin mukaan yhteisprojektiin. Totesimme, ettei kumpikaan innostuisi projektista vain yksinään.

Kumpikin sai myytyä jotain ja paikkamaksu saatiin katettua hienosti. Tuuli oli paikoin puuskaista ja melkoisen kovaa. Meidän lisäksemme moni muukin kärsi tuulenpuuskista. Meidän auringonvarjomme lähti pitelyistä huolimatta kahdesti omille teilleen. Monen monta muiden vaaterekkien kaatumista näimme, puuskien kanssa kaikki joutuivat olemaan kovasti varautuneina.

Olen aloittanut rikkaruohojen kanssa väsytystaistelun hiekkapihallamme. Aseenani on kuuma vesi. Aurinkopaneelit posottavat kauniilla keleillä melkoista energiamäärää. Olen ottanut sen käyttööni joltain osin rikkaruohokamppailussani. Hyvän auringonpaisteen aikaan keitän vettä vedenkeittimessä ja käyn 'kastelemassa' sillä hiekkapihan rikkaruohoja. Kovin ahkerasti en ole jaksanut tätä tehdä, mutta vähän kerran ja hiljalleen.

Pehmeälehtiset rikkaruohot kuihtuvat tällä pois useaksi viikoksi. Pitemmän ajan seurantaa minulla ei vielä ole. Paksu- (ja kova-) lehtiset rikkaruohot kestävät paremmin kuumavesikäsittelyä. Niillä kasvin itsensä kasteleminen kuumalla vedellä ei välttämättä toimi, mutta lorotteleminen kasvin juurelle saattaa tehota.

Kun sähkö on ilmaista, tällaista on helppo kokeilla. Toki nykyään meillä kerätään myös perunoiden keitinvedet välittömästi pihan rikkojen kastelemiseen.

Hieman noloja tilanteita voi syntyä, kun vedenkeittimellä 'kastelee' pihan rikkaruohoja ja naapuri kävelee siitä juuri ohi. En ole ryhtynyt selittelemään, mutta tarkkailen yhä enemmän mahdollisten ohikulkijoiden ilmestymistä kastellessani rikkaruohoja hiekkapihallamme.

Muuten lomalla on tullut ahkeroitua - kaikista suunnitelmista poiketen. Olemme mieheni kanssa molemmat touhuajia ja suorittajiakin. Pienistä puhdetöistä on vaivihkaa kasvanut isompia projekteja ihan kutsumatta ja pyytämättä. Mutta paljon olemme saaneet aikaiseksikin viikon aikana. Isohkoa tonttia on tullut hieman laiminlyötyä menneinä vuosina ja tänä kesänä olemme kuroneet umpeen tuota korjausvelkaa. Mitään varsinaista tavoitetta ei ole, edistymme ihan jaksamisemme ja kiinnostuksemme mukaan. Nyt on kuitenkin loma 👍💖.

Vaaleanpunaista ja ihanaa juhannusta!

Juhannusaatto. Kävin hakemassa tyttären Helsingistä lapsuuden kotiinsa pyhiä viettämään. Poika soitteli huomisen aikatauluista ja ohjelmasta. Helsinkiin päin ei ollut minkäänlaista ruuhkaa, muutamia muita autoilijoita kohtasin. Pohjoiseen päin oli enemmän liikennettä.

Päivästä luvattiin aurinkoista, mutta aamu valkeni harmaana ja pilvisenä eikä ollenkaan helteisenä. Aamupäivän aikana pilvet kaikkosivat ja lämpö lisääntyi. Oli ihan kuumaa.

Nyt on juhannus siis korkattu 💖

Eilen kuvailin pihaa pitkästä aikaa. Olen pitänyt pihasta niin huonosti huolta, ettei se ole tuntunut kiehtovalta kuvauskohteelta. Tänä vuonna olen hieman ryhdistäytynyt puutarhan kanssa, mutta tulokset näkyvät vasta, jos jaksan tätä samaa useamman vuoden. Olkapää vinkuu ahdistustaan jo melkein asennossa kuin asennossa. Puutarhatyöt eivät auta asiaa. Täytyy kehitellä kompromisseja. Toisaalta helteillä en jaksa tuolla ulkona äheltääkään.

Jos kesäkuun alku oli omenapuiden kukintojen myötä valkoinen, ollaan nyt siirrytty vaaleanpunaiseen. Kuvailin omaksi ilokseni maistiaisia juhannusta odottavasta pihastamme.

Torniolaakson ruusu tai mökinruusu. En erota niitä toisistaan, enkä muista, kumpi on istutettu juuri tähän. Pienet, kolikon kokoiset röpelökukat jaksavat ilahduttaa.

Suviruusu aloittaa kukintansa aina hieman ennen juhannusruusua. Juhannusruusussa on vasta pari kukkaa, suviruusussa on kukkia jo ihan mukavasti.

Uudet nuput ovat aina niin herkkiä 🥰

Kiinanlaikkuköynnös on siirtynyt vihreä-valkoisesta vihreä-valkoinen-vaaleanpunaiseen väritykseen. Jokainen lehti on uniikki oma itsensä.

Kukat vahvistavat väririntamaa ja pörriäiset ovat aivan tohkeissaan 🐝

Konnantatar on mainio maanpeitekasvi ihanalla vihreällä kasvustollaan. Tähän aikaan vuodesta se kiittää hempeän vaaleanpunaisilla kukkapötkylöillään. Konnantattaren ryhti heikkenee kukinnan jälkeen ja olenkin suunnitellut loppukesästä kukkivien kasvien istuttamista niiden lomaan. Aloitan kokeilun pienimuotoisesti tänä kesänä.

Tämä ruusu on muistaakseni Therese Bugnet. Takuuvarma luottoruusupensas.

Vaativiin paikkoihin perennapenkkeihin olen istuttanut perennojen sijaan pensasangervoja. Ne pärjäävät vuosikymmeniä pihaa hallinneita rikkaruohoja vastaan ilman jatkuvaa taistelutykitystä. Tässä on joko koivu- tai keijuangervo. Kiitollisia piha-asukkeja molemmat 💖

Pionit ovat meillä vasta nupuillaan.

Tämä ruusu on jokin vanhempi perinneruusu, jonka lajin olen vuosittain kaivanut jostain esiin enkä koskaan kirjannut mihinkään. Juuri nyt en siis muista tämän ruusun nimeä. Yritän muistaa etsiä taas kerran tuon lajin nimen kesän aikana 👍

Alppiruusuista vain yksi laji kukkii enää isolla teholla, kaksi muuta ovat jo lopettelemassa kukintaansa. Eipä tullut aikaisemmin kuvattua.

Vaaleanpunainen on meillä juuri nyt puutarhan hallitseva väri. Syreeni kukkii valkoisena ja juhannusruusu aloittaa kukintansa ihan näinä päivinä, joten kohti valkoista mennään nähtävästi taas. Värit eivät ole minkään suunnittelun tuloksia, vaan näihin on vain vuosikymmenten ja tontin perinnön mukaan ajauduttu.

Tässä on varmasti juhannuskukkasia ihan riittävästi. Ihanaa juhannuksen aikaa sinulle ja läheisillesi! 💖

Läheltä piti -oravalle kuuluu hyvää niin kuin poikasellekin

Viikon mökkireissun jälkeen oli upeaa taas kohdata pihassa tuo johonkin kämmitilanteeseen joutunut läheltä piti -orava. Se vaikutti ( ja vaikuttaa edelleenkin ) erittäin elinvoimaiselta, vaikka sen kroppa onkin selvästi kokenut kovia.

Tässä kuvassa näkyy, että karvat (ainakin) puuttuvat sen suun seudulta tältä puolelta kokonaan, mutta missään ei näy merkkejä väsymyksestä, voimattomuudesta, tulehduksista tms. Jätin jo matkan ajaksi tätä oravaa varten pieniä pähkinä- ja kuorettomien auringonkukansiementen 'kätköjä'. Toivoin, että se helpottaisi emo-oravan omaa ravinnon saantia ja siten myös tervehtymistä. Ja hyvältähän tämä näyttää :-)

Olen mökkireissun jälkeenkin jättänyt noita muutamien pähkinöiden puolikkaiden pikkukasoja aina samoihin paikkoihin, joista emo-orava on voinut käydä niitä tankkaamassa. Pihassa on käynyt myös toinen, aika nuorelta näyttävä orava, joka lienee tämän ensimmäisestä poikueesta. Se on löytänyt myös pähkinät.

Etenkin tällä juniorilla on aivan mahdoton vimma jemmata ruokaa sitä mukaa kuin sitä ilmestyy ;-) Sitä touhua on aina yhtä viihdyttävää seurata.

Ensin tungetaan suuhun ja poskiin niin monta pähkinää ja puolikasta kuin sinne mitenkään vain voi mahtua ;-) Sitten kiiruhdetaan kaivamaan johonkin kuoppa, ruoka tungetaan kuoppaan ja sitten taputellaan maa takaisin kuopan ja ruuan päälle. Sitten taas pähkinöiden luokse, naama täyteen ruokaa jne.

Vaikka kuvista voisi luulla, että oravat osallistuvat meillä myös puutarhan hoitamiseen, kyse ei kuitenkaan ole siitä ;-) Sen sijaan pation viherruukku kelpaa moneen, moneen otteeseen pähkinöiden piilotus- ja jemmauspaikaksi. Vähänpä nuo osaavat aavistaa, että syksyn tullen ruukkujen tuijat istutetaan pihan reunoille pois ruukuista ja pähkinäjemma katoaa sen sileän tien. Onneksi pähkinätarjoilu jatkuu kuitenkin myös tuijien istuttamisen jälkeen :-)

Välillä ahmatti ajautui sembramäntyyn odottelemaan kahden ekstrapähkinän kanssa hyvää jemmaushetkeä ;-)

Ihania elokuun päiviä! Meillä satoi eilen kunnolla, tänään on ollut lämmintä ja sateetonta. Miten teillä?

Nyt on perhosbaarien aika

Muutaman pihallisen suruvaippakohtaamisen jälkeen ymmärsin, että nyt on todellakin taas jo perhosbaarien aika. Toki perhosbaarin olisi voinut pystyttää jo aikaisemminkin, mutta omien lomien vuoksi baarien perustaminen tulee lykättyä aina todelliseen tarpeeseen. Suruvaipan pysähtyminen pihassa on aina merkki ihan oikeasta tarpeesta.

Pykäsin nopeasti pystyyn ensimmäisen perhosbaarin niistä aineista, mitä sattui olemaan helposti saatavilla. Kertakäyttöolutmuki (jäämiä jostain juhlista) sai reiät reunoihinsa ja niistä läpi seiskaveikkalankaa ripustimeksi. Mukiin sisään vaahtomuovia ja viinisekoitetta. Viinisekoite koostui näissä jämäolosuhteissa maderisoituneesta punaviinistä, valkoviinietikasta (punaviinietikkaa ei ollut) ja hunajasta (fariinisokeriakaan ei ollut). Tulos oli kokeileva, vaan ei esteettinen. Pian paikalle saapui ensimmäinen amiraaliperhonen ruokailemaan kuin todistaakseen sen, ettei ulkonäöllä todellakaan ole mitään merkitystä.

Koska tuoksu kiinnosti perhosia noin helposti, seuraavaksi ohjelmassa oli lisätä baarien lukumäärää. Nyt oli aikaa miettiä hieman estetiikkaa. Olen luopunut vuosien varrella todella paljosta määrästä tavaraa ja oikeanlaisia ripustuksia oli vaikea keksiä. Kunnes muistin talven tuikkulyhdyt. Kaivoin pari niistä jouluvalosäilöistä esiin ja tein niistä hieman kauniimpia perhosbaareja.

Vaahtomuovin sijaan laitoin lyhtyihin sammalta (onneksi sitä kasvaa paikoin nurmikon seassa todella riittävästi ;-)). Viinisekoite lähti taas tuosta vanhasta maderisoituneesta punaviinistä, vartavasten ostetusta punaviinietikasta ja vihdoin taloon hankitusta fariinisokerista :-) Kaksi pikkubaaria pääsivät sembramännyn oksille odottamaan vieraita.

Nämä näyttivät heti paljon esteettisemmiltä kuin muovinen oluttuoppi vaahtomuovin kera ;-) Eläköön kaikki monikäyttöiset kausikoristeet!

Seuraavana päivänä ensimmäinen amiraaliperhonen saapui uusiin baareihin 'hörpylle'. Voiko enää kauniimpia vieraita omaan pihaansa toivoakaan? (Linnut olivat todennäköisesti käyneet yön aikana järjestelemässä sammaleita uudelleen kauniimpaan asentoon ;-))

Joko sinun pihassasi on perhosbaareja?

Syksyä ja sadonkorjuun iloa

Siitä huolimatta, että syksy on mitä kauneinta aikaa Suomen vuodessa, koen henkilökohtaisesti aika kovaa luopumisen tuskaa syksyn tullen. Se on hassua sikäli, että pidän syksystä. Ja sikäli ymmärrän reaktioni, että jatkuvasta uusiutumisesta ja kasvusta luopuminen tekee tiukkaa. Keinun näiden kahden tunnetilan välillä ja yritän löytää positiivisen punaisen langan.

Ehkei se olekaan tämä vuodenaika, joka himmentää iloani, vaan se tätä seuraava vuodenaika. Lehdettömyys, hämäryys ja pimeys, vihreän hiipuminen ja kylmä. Ehkä murehdin jo kaiken sen saapumista, vaikka syyskesän sydän sykkii vielä parhaimmillaan.

Kun maltan luopua kesästä luopumisen tuskasta (vaikken niin mahdottomasti kesästä erityisesti aina nautikaan),  löydän syksyn lämpimät värit, kynttilät, kanervat, mausteet ja säilömisen. Kotoilun ihanuuden ja villasukat :-)

Melkein 20 vuotta sitten kasvarin nurkkaan istutettu viiniköynnös Zilga on pärjännyt iät ja ajat ilman erityistä hoitoa. Rypäleet olisivat varmaan isompia ja niitä olisi enemmän, jos malttaisin panostaa hoivaamiseen enemmän. Kaikesta hoitamattomuudesta huolimatta köynnös tuottaa vuosittain rypäleitä enemmän kuin ehdimme ja jaksamme syödä. Luonto tekee tämän ihan omillaan :-)

Tällä kertaa kuvasin osan sadonkorjuun tuloksista. Pieniä, ihania sinisiä rypäleitä :-) Osa jää varmasti taaskin syömättä, mutta kauniilta näyttävät :-) Eikö?

Juhannuspäivän hetki pihalla

Juhannusaaton pääsimme viettämään yhdessä perheen kanssa. Se on nykyään aika harvinaista herkkua aikataulujen ja välimatkojen vuoksi. Mitään muuta ohjelmaa yhdessä olemisen, ruuan laittamisen ja syömisen lisäksi ei sitten tarvittukaan. Elämä hellii välillä :-)

Juhannuspäivänä kiirehdin kameran kanssa pihalle, sillä koira oli olohuoneen ikkunasta havainnut pihalla liikkuvan siilin. Siilejä tapaa nykyään melkoisen harvoin. Tämä oli painelemassa tielle, joten kannoin sen nahkarukkasilla hieman peremmälle pihaa suuntaamaan matkaansa turvallisempaan suuntaan. Ruokaakin laitettiin siilille, mutta ei se maistunut ainakaan sillä erää ;-)

Sateeton ja melkein lämpöinen keli innosti jäämään pihalle kuvaamaan tämän hetken kauniita yksityiskohtia. Niiden kuvaamisessa paksu pilvipeite ja vähäinen valon määrä ei haitannut.

Ulkona on eittämättä todella kaunista juuri nyt. Vihreää riittää silmänkantamattomiin. Ja kukintaakin riittää monissa väreissä ja vaikka missä muodoissa.

En erota mökinruusua ja torniolaaksonruusua toisistaan. Olen ostanut pihaan vuosikymmenten aikana kumpiakin, mutten muista mihin olen mitäkin sijoittanut. Tämä on siis jompikumpi. Ensimmäisen kerran tämän kukkiessa luulin, että jänis oli käynyt syömässä nuppuja ja jäljelle oli jäänyt vain tyngät. Kukat ovat halkaisijaltaan 2-3 senttisiä.

Suviruusu kukkii jo, mutta vielä aloittelevan maltillisesti. Kaukana ollaan vaaleanpunaisena hehkuvasta pensaasta vielä tässä vaiheessa. Ehdottoman kiitollinen ruusu, vaikka valtaakin mielellään alaa yhä enemmän. Ei leviä ihan yhtä riehakkaasti kuin 'tavallinen' juhannusruusu.

Tämä on kai tarha-alppikärhö... Elää sopuisasti muiden pihakasvien kanssa. Kiipeilee mm. katajassa, sembramännyssä ja pensasangervoissa. Aika tuore tulokas - kukkii nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Kahtena aikaisempana vuonna ollut pieniä kukintoja.

Kiinanlaikkuköynnös on myös lemppareitani. Vaatimattomista vihreistä lehdistä osa värjäytyy ensin kärjestä alkaen valkoiseksi. Hieman myöhemmin lehden kärjestä leviää punaista väriä, joka vähitellen peittää valkoisen alueen kokonaan.

Pienet hempeät valkoiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä todella tahokkaasti :-)

Lehtoakileijat olivat tontilla jo silloin, kun 23 vuotta sitten muutimme tänne. Näiden värien lisäksi mukana on ollut punasävyinenkin yksilö. Olen siirtänyt näitä pihan mylläyksen myötä uusiin paikkoihin. Lisäksi se on itse levittäytynyt minne sitä huvittaa. Siementen avulla se pääsee valloittamaan uusia, yllättäviä paikkoja. Tosin sana valloittaa on aika yliampuva. Hennosti ja nätisti se aina paikallaan nököttää.

Leppoisaa juhannuksen jälkeistä sunnuntaita!