Osaamattomia oravia ja Halikonlahden keväisiä joutsenkuvia

Tänään olen tyytynyt tuijottelemaan luontoa ikkunan läpi ja ruudun kautta.

Kolme oravaa vipelteli päivän mittaan pihalla. Vain yksi osaa käyttää oravien ruokintamaattia. Toinen ei yritäkään ja kolmas liukastelee ja melkein putoilee, vaan ei yhtään ymmärrä, miten pähkinöihin pääsisi käsiksi.

Kuvien käsittelyvuorossa oli toukokuinen Halikonlahden kansio. Sain siivottua turhia kuvia ihan mukavasti kansiosta ja siivouksen jälkeen kävin käsiksi kyhmyjoutsenen kuviin. Aurinkoinen päivä heijastuu melkein valkoisista sulista voimalla. Ihan puhki palaneita kuvat eivät kuitenkaan onneksi olleet.

Joutsen oli aika kurainen, joten se ei ollut kevään siistein yksilö ;-)

Halikonlahden lintupolku - osa 2

Yhdessä kosteikkoaltaassa uiskenteli lapasorsapariskunta. Komeat nokat niillä :-) Ne olivat arkoja ja lennähtivät nopeasti toiseen altaaseen.

Lapasorsia olen nähnyt kerran tai kaksi aikaisemminkin, mutta harmaasorsa oli ihan uusi tuttavuus. Jotenkin vaikuttava tuo koiraan hillityn tyylikäs asu. Kuvaaminen tapahtui välillä kirkkaassa auringon paisteessa ja välillä paksun pilven varjostamana. Valoerot olivat isot ja säätöjen kanssa sai touhuta tämän tästä.

Kyhmyjoutsenia lintupolun läheltä löytyi kaksi tai kolme paria. Yksi pari hautoi jo. Naurulokeilla oli kunnon yhdyskuntarakennetta. Todella tiiviissä porukoissa pesivät.

Kaikesta huolimatta palaan seuraavassa postauksessa Seurasaareen, jonka kuvat ovat vielä käytännössä koskemattomina koneellani.

Pohtiolammella (edit: Sääksikeskuksessa) avataan ensi perjantaina klo 16 uusi kosteikkoalue ja esteetön kosteikkotorni. Kokonaisuutta vihkimässä on mm. ministeri Pertti Salolainen. Kosteikko, kuten sääksitornikin, on avoinna koko kesän, joten sieltä löytyy yksi erinomainen pysähdyspaikka kesälomalaisille, vink, vink :-)

Halikonlahden lintupolku - osa 1

Eilen kävin Salossa Halikonlahden lintutornilla. Lintutornia huikeampi oli kuitenkin se kokonaisuus, johon lintitornikin kuuluu. Talsin Halikonlahden lintupolkua edes takaisin nautiskellen. Muitakin kuvaajia ja lintujen tarkkailijoita oli liikkeellä, mutta polkuja oli niin pitkälti, ettei reitillä ollut yhtään ruuhkan tuntua, päinvastoin. Jos matkasi kulkee edes Salon läheltä, kannustan sinua ottamaan luontokengät mukaan ja varaamaan tunnin verran rauhallista käelyaikaa polulle.

Luontopolku lähtee Satamakadun loppupuolelta, ennen siltaa Vuohensaareen. Lenkkitossuilla pärjää polulla vallan mainiosti, mutta lintujen laulu saattaa houkuttaa ottamaan välillä askelia polun ulkopuolellekin, joten mitä paremmat luontokengät on jalassa, sitä enemmän mahdollisuuksia on perillä :-)

Lintutornilta en ottanut yhtään kuvaa. Muut katselivat petolintuja kiikareilla ja kaukoputkilla. Minun kuvausvälineilläni ei kannattanut edes yrittää. Kotikaupungin Hattelmalanjärven lintutorni on kuvaajan - ja miksei tarkkailijankin kannalta mielestäni tässä suhteessa parempi. Tosin opastus Hattiksen tornille on surkea, sinne on ensikertalaisen vaikea löytää.

Satakielestä sain yhden kelvollisen kuvan. Mokomat (niitä oli ainakin kaksi) piilottelivat joko kokonaan piilossa tai ainakin kovin vaikeasti kuvattavissa paikoissa. Mutta jo laulun kuuleminen oli taas todella sykähdyttävää :-)

Ruokokerttunen pysytteli kaukana, mutta sain siitä joitakin asiallisia kuvia. Paikan päällä tiesin kyllä, että joku kerttunen siellä ruovikossa laulelee (tai olihan niitä monen monta :-)), mutta varsinainen tunnistaminen jäi kuvien perusteella tänne kotiin. Edestä/alhaalta päin lintu näytti niin vaalealta ja vasta vähän myöhemmin hoksasin, että se ja ruovikossa niinikään lennellyt ruskeaselkäinen lintu olivatkin yhtä ja samaa lajia :-) Oppia ikä kaikki ;-) Silmäkulmajuova auttoi niinikään tunnistamisessa...

Näiden lisäksi näin keltavästäräkin, mutta en saanut kunnon kuvaa siitä. Sillähän on keltaisen vatsan vastapainona tumma 'pipo' päässä. Mutta tämän linnun lajia vasta jäljitän. Satutko sinä tietämään?