Perhe on koossa :-)

Tytär saapui pitkältä matkustusvaiheeltaan kotiin Suomeen. Suurin osa matkasta oli vaihto-opiskelua Kanadassa, vaihdon jälkeen matka jatkui turistimatkailulla USA:ssa. USA:n jälkeen hän käväisi vielä Unkarissa ennen saapumistaan kotiin. Perhe on siis taas hetken koossa ennen uutta elämänvaihetta.

Tytär muuttaa omilleen Helsinkiin ihan tuota pikaa. Muuttoa suunnitellessa saa kaiken 'ylimääräisen' ajan kulumaan siihen asti oikein hyvin :-)

Tänään illalla pakkasta oli taas yli kaikkien tarpeiden. Päätimme varustaa koiran lenkille kylmän kelin mukaisesti. Koira ei kuitenkaan osoittanut mitään näkyvää kiitollisuutta talvitakkia ja jalkineita kohtaan. Ennemminkin näytti ihan mieltään osoittavalta ;-)

Lenkki sujui kuitenkin ihan hyvin. Kun koira pääsee vauhtiin, kaikki ylimääräiset rasitteet (kuten jalkineet) unohtuvat (ja hukkuvat) nopeasti. Tytär huomasi onneksi poimia matkalle pudonneet jalkineet talteen :-)

Koira on ollut mahdottoman onnellinen emäntänsä paluusta. Koiran ihmismuisti on fantastinen. Puoli vuotta eroa ei paljoa paina, kun on jälleennäkemisen aika :-)

Arvontapalkinnot on vihdoin lähetetty voittajille. Onnittelut vielä kerran!

Upeaa helmikuun odotusta kaikille!

Kylmää ja jonottelua

Kahdenkymmenen asteen pakkaspäivänä oli huomattavasti mukavampaa jäädä kotiin etätöihin kuin lähteä koettelemaan junaliikenteen toimivuutta.

Kävin katsastamassa tilanteen Vr:n sivuilta eikä tuo kaukoliikenteen ajantasaisuus ihan mieltä lämmittänyt. Tokikaan tuosta ei selviä, kuinka pitkiä viivästykset ovat olleet. Tänään oli hyvä päivä olla kotona ja kaukana junista :-)



Verotoimistossa olen viimeksi käynyt noin ikuisuus sitten. Hoidan kaiken mahdollisen netin kautta ja juuri silloin kun se minulle sopii. Mutta nyt tarvitsin verotuspäätöksen, joka on lähetetty kotiin paperisena, mutta jota ei tähän hätään löytynyt. En koskaan aikaisemmin ajatellut, että sitä voisi tarvita vielä yli puolen vuoden päästä sen saamisesta. Verotuspäätöstä ei voi saada tiedostomuodossa, vain paperisena. Vaihtoehtoina olivat nouto verotoimistosta (tai meillä toimipisteestä) tai lähetys postitse (ja sehän kestäisi).

Kuvittelin käyttäväni lounastaukoni verotoimistoreissuun, mutta kun katselin netistä toimipisteen ruuhkatilannetta, päädyin säätämään suunnitelmaa. Yhdessä vaiheessa tilanne näytti tältä:

Jonossa oli siis 16 asiakasta ja jonotusaika per asiakas peräti 74 minuuttia! Hui kauheaa.

Jono johtui varmasti osin siitä, että eletään alkuvuotta. Aika paljonkin siitä, että oli maanantai - etenkin kun meidän verotoimipisteemme on auki vain maanantaista keskiviikkoon. Sekin minulle selvisi vasta viime torstaina. Samalla huomasin, kuinka niukaksi verotoimistojen verkosto on kutistunut. Veroasioiden kanssa kannattaa siis ehdottomasti olla ennakoiva. Paikalla oli vain kaksi virkailijaa auttamassa henkilöverotuksen asiakkaita. Melkoista stressinhallintakykyä vaatii tuollainen asiakastyö :-(

Eilen oli vähemmän pakkasta kuin tänään ja sunnuntaipäivän kunniaksi kävimme koiran kanssa riehumassa pihalla oikein täysin rinnoin. Riehuminen kutistui aiottua lyhyemmäksi, sillä koiraparan tassuihin kerääntyi lumipaakkuja ja aika alkoi kulua tassujen sulattelussa. Tänään leikkasin tassuista kaikki turhat lunta keräävät karvat pois - toivottavasti seuraavalla kerralla on helpompi keskittyä pelkästään leikkimiseen :-)

Upeaa lumisen tammikuun loppua!

Kevään merkkejä ja ihan hieman ruuhkaa elämässä ;-)

Elämässäni on juuri tällä hetkellä ruuhkaa. Sellaista aina välillä sattuu :-) Oikeastaan olen enemmän tai vähemmän ruuhkahakuinen. Jos ruuhkaa ei ole, haen itselleni enemmän sytykkeitä. Kyllä se ruuhka aina siitä syntyy.

Tällä kertaa ruuhka ei ole pelkästään itse aiheutettua, vaan elämään on vain kerääntynyt kaikenlaista kohtuullisen nopeaa reagointia vaativaa puuhaa juuri tähän kohtaan elämää.

Olemme koiran kanssa kuitenkin pitäneet hyvää huolta pihan linnuista ja oravista. Niillä riittää syötävää ja minulla katseltavaa. Kun katselen lintuja olohuoneen ikkunasta, koira asettuu viereisen ikkunan ääreen vahtimaan pihaa ja tietä. Ilmoittaa sitten aina selvin ja kuuluvin sävelin, kun joku menee ohi ;-)

Päivät ovat jo selvästi valoisampia. Kun ennen joulua pimeimpään aikaan aurinko laski meillä hetimiten kolmen jälkeen iltapäivällä, nyt aurinko laskeutuu vasta kymmenen minuuttia ennen neljää. Huikea valoisuuden nousu noin kuukaudessa! Töistä lähtiessä ei enää olekaan pimeää, vaan vasta hämärää! Se tuntuu upealta :-)

Aurinkoisilla keleillä linnut laulelevat jo yllättävän paljon. Sen lisäksi, että tintit laulavat jo ti-ti-tyytä, monet muutkin linnut sirkuttelevat melkein kilpaa. Vaikka lämpötila näyttää sydäntalvea, valoisuus kääntää montaa asiaa jo kevään suuntaan :-)

Ruuhkaelämäennusteen mukaan minun elämäni ruuhkat jatkuvat vielä ainakin parin viikon ajan. Pitkän tähtäimen ennusteita ei koskaan kannata maalailla - ainakaan tosissaan. Käytännössä ruuhkani näkyy hitautena ja hieman suuripiirteisyytenäkin. Koska ruuhkani liittyvät läheisiin ihmisiini, en voi niistä paljon julkisesti jutella. Ja toisaalta mitää muuta ei tässä samaan aikaan ehdi tapahtumaankaan!

Toivottavasti jaksat vielä pari viikkoa yleismaailmallista pyörittelyäni, sitten yritän kovasti ottaa oman elämäni taas haltuuni :-)

Kevättä odotellen... :-)

Arvonta suoritettu :-) Ja autovuokrauksen hinta-arviointia.

Olon tervehdyttyä pääsin vihdoin käsiksi lasinalusten arvontaan. Mies toimi onnenonkijana ja sai taiottua esiin tämänkertaiset voittajat :-)

Vihreäsävyiset lasinaluset voitti Marja-Liisa - Postin tuomaa. Pinkit aluset menivät Hiisukkaalle. Ja ruskeat mukinaluset päätyivät Risalle.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja erityisesti kaikille voittajille!

Laitan vielä viestiä teille henkilökohtaisesti saadakseni postiosoitteen palkinnoillenne :-)


Tästä sujuvasti matkailuteemaan.

Oletko huomannut, että auton vuokrauksen hinnat vaihtelevat paljon sen mukaan, mistä ja minkä välineen kautta varaat auton ja myös sen mukaan, minkä maan kansalainen olet?

Olisimme varanneet tyttären puolesta hänelle ja kumppanilleen auton Hawaijilta. Netistä tietenkin. Suomalaiselle tyttärellemme löysimme monen monta edullista autovaihtoehtoa. Hän ei kuitenkaan ollut kuskina, vaan Pohjois-Amerikkalainen kumppaninsa oli. Siinäpä ongelma.

Nettivarausten yhteydessä oli yllättävän usein maininta, etteivät hinnat koske USA:n tai Kanadan asukkaita. Ja niinpä heidän hintansa olivatkin tuplasti kalliimpia :-(

Loppujen lopuksi nuorison autovuokraus Hawaijilla 7 päivän ajaksi taisi maksaa reilut 700 euroa. Mieheni kanssa olemme menossa helmikuussa Malagalle ja meidän autovuokrakustannuksemme 4 vuorokaudelle on noin 200 euroa. Hintaerot ovat huimia!

Elämä voittaa vähitellen ja tänään olikin jo paluu arkeen. Omasta terveydestään kannattaa selvästikin huolehtia myös myöhäisessä keski-iässä. Sitä suuremmalla syyllä jo paljon aikaisemminkin :_)

Puukiipijä käväisi :-)

Pari päivää on kulunut petipotilaana. Minulla petipotilaana oleminen merkitsee kirjaimellisesti paljoa nukkumista, aivan tolkutonta peräti. Tänään olen ollut pitkän nukkumisjakson jälkeen jo puoli päivää istuma-asennossakin. Paranemaan päin, siis :-)

Koira on päivystänyt miehen paikalla nukkumassa koko sen ajan, mitä olen päiväsaikaan nukkumiseen käyttänyt. Jos en ole kipeänä, se haluaa lähteä pois jo parin tunnin jälkeen. Mutta kun olen kipeä, se nukkuu siinä niin monta tuntia kuin siihen kerrallaan menee. Toki se on todella iloinen, kun liikahdetaan alakertaan syömään, juomaan vettä ja ottamaan särkylääkettä :-)

Joitakin päiviä sitten pihan omenapuussa liikahteli tutun näköinen lintu. Puukiipijä oli ensimmäisen kerran koskaan (niin, että olen sen havainnut) meidän pihallamme. Olipa iloinen havainto :-) Valo oli vähissä ja välimatkaakin oli jonkin verran, mutta kamera oli kerrankin pihalla messissä :-)

Ihanaa tammikuun jatkoa kaikille!

Elämä on juuri tässä ja nyt - eteenpäin et näe ja peruuttamaan et pääse

Olen tässä hieman hektisessä elämäntilanteessa priorisoinut aikaani tiukasti. Kaikkeen kun ei riitä eikä repeä. Minulla ainakin kova touhuaminen tulee uniin levottomuutena ja heräilynä. Olen siksi nyt monesti käynyt kesän kuvia läpi sen sijaan että olisin mennyt tuonne harmaaseen keliin yrittämään uusia. Tämä on sopinut minulle ihan hyvin.

Itse asiassa kesällä minä ainakin arvostan yllättävänkin erilaisia asioita kuin nyt talvella. Nyt pidän joistakin sellaisista kuvista ja tunnelmista, joita en ihan osannut arvostaa kesällä. Kuten tämä rikkoutunut sinisiipi. Kesällä halusin kuvata valita kuvista käsiteltäviksi priimayksilöitä. Nyt tämä tuntui kauniimmalta kuin mikään priima perhosversio.

Elämä on juuri tässä ja nyt. Eteenpäin et näe ja peruuttamaan et pääse. Monesti on ollut vaarassa selvästi tämäkin sinisiipi. Nuo elämän kolhut näyttävät rohkeudelta ja kestävyydeltä. Kauniilta.

Armollista suhtautumista omaan itseen ja siihen ainoaan omaan elämään :-)

Passikuvassa käyty - ja arvonta

Kävin passikuvauksessa ja olo on kuin supersankarilla. Minä tein sen! Passikuvaan lähtemisen kynnys on vain hivenen matalampi kuin suuhygienistille lähtemisen kynnys. Kumpikin on lähtökohtaisesti epämiellyttävää, ihan kauhean epämiellyttävää. No, sitten perillä ollessa passikuvaus on nopeampaa, kivuttomampaa ja helpompaa kuin suuhygienistin kanssa hammaskiven kohtaaminen. Toisaalta hammaskiven poistaminen tuottaa väliaikaista tyydytystä ja iloa vuoden ajan. Passikuvan ottaminen tuo satunnaista, mutta ikävää tuskaa seuraavaksi viideksi vuodeksi. Täytyy nyt vain olla katsomatta sitä omaa passikuvaansa sen kummemmin.

Surullista - tai sitten mukavaa -, mutta nyt illalla peilistä itseäni (ilman silmälaseja) katsoessani näytin mielestäni paljon, paljon paremmalta kuin siin passikuvassa. Lupa hymyillä tekee jo paljon, enkä näyttänyt kotipeilissä ollenkaan niin murhanhimoiselta kuin passikuvassani. Passihakemustani tein silmälasit päässä (tietenkin), mutta peiliin vilkaisin ilman silmälaseja - mikä upea luonnon tuottama kauneussuodatin!

Parannusehdotukseni passeihin on se, että näkyvissä pitäisi saada olla jokin kaunis, hieman taiteellisestikin käsitelty kuva 'asiakkaasta' ja passikontrollissa sitten tietokone näyttäisi henkilökunnalle sen todellisen passikuvan. Tai se todellinen passikuva paljastuisi kontrollissa erityisvalon tms. ansiosta. Tällöin passin omistajan ei tarvitsisi katsella itsestään epäedullista (=totuudenmukaista) kuvaa.

Jämälangoista lasin-/mukinalusten virkkaaminen on jatkunut. Olen siirtynyt ns. neliönmuotoisista (eiväthän ne oikeasti olleet mitään neliöitä, nelikulmaisia ehkä nippa nappa) alusista pyöreisiin tai siis suunnilleen pyöreisiin.

Tässä ensimmäiset tulokset.

Lasinaluset on siis virkattu villasukkalangoista (Nalle ja 7 veljestä). Vihreiden Nalle-alustojen halkaisija on 10 cm. Seiskaveikasta tehdyt ruskeat lasinaluset ovat halkaisijaltaan 11 cm (noin). Pinkkikirjavat seiskaveikka-alusten halkaisija on 12 cm. Kaikkia alusia on 8 kpl per väri. Kuvassa oleva kuppi on normikuppia isompi ja mahtuu silti pienimmällekin aluselle :-)

Jos olet kiinnostunut saamaan itsellesi tai jollekulle muulle jonkin näistä kierrätyslangoista tehdyn pesunkestävän lasin-/mukinalussetin (8 kpl), suosittelen osallistumista arvontaan :-)

Jos haluat osallistua arvontaan, jätä kommenttiin tieto, minkä värisen setin arvontaan haluat osallistua ja jonkinlaiset kontaktitietosi - blogitunnus käy mainiosti. Arvontaan voit osallistua 9.1.2019 klo 23:59 asti. Otan yhteyttä voittajiin (sikäli mikäli kukaan haluaa näitä treenikappaleita). Lupaan olla pahoittamatta mieltäni, jos kukaan ei ole kiinnostunut näistä. Tämä on aivan omaa jämälankaharrastustani ;-)

Ja kuppi ei kuulu arvontaan ;-)

Ihanaa alkaneen vuoden jatkoa!

Koira pelkäsi raketteja ja Yhdysvaltoihin matkustaminen ei kutsu yhtään

Eilen oli raketti-ilta ja -yö. Meidän koiramme ottaa sen aina melkoisen kokonaisvaltaisesti. Olemme hankkineet uudenvuoden aattoa varten koiralle rauhoittavan painepuvun, jota emme sitten kuitenkaan koskaan löydä, kun sen aika olisi. Tänä vuonna turvauduimme koiran pelastusliiviin, joka sekin on kohtalaisen tukeva mötikkä siinä koiran ympärillä.

Kuvat ovat miehen kännykällään ottamia.

Ensin koira päivystämässä asussaan nojatuolin rahilla.

Ja sitten hieman hassuteltiin pelastusliivin kahvan kanssa.

Koira oli luottavainen ja rento eikä huomannut tilanteessa mitään omituista <3 p="">
Meillä mentiin uudenvuoden aatto aikalailla koiran ehdoilla. Silti se oli enemmän ja vähemmän peloissaan eikä tilannetta helpottanut ollenkaan se määrä räjähteitä, jotka piti vielä jysäytellä puolen yön jälkeen :-(

Sosiaalisessa mediassa keskustelu rakettien räjäyttelemisen rajoituksista on mennyt samalle juupas-eipäs-linjalle kuin monen moni muukin asia. Hyvin harva haluaa aidosti kuunnella ja ymmärtää muita. Sen sijaan tilalle tulee suuri henkien taistelu siitä, kuka onkaan eniten oikeassa ja kuka ihan mahdottoman väärässä. Todella tarpeetonta ja voimavaroja kuluttavaa taistelua.

Tyttäreni on nyt puolen vuoden sisällä saapunut Yhdysvaltoihin kahdesti. Ensimmäinen kerta oli yön yli pysähtyminen matkalla Kanadaan. Toinen kerta oli muutaman viikon lomailulle saapuminen ennen paluuta Eurooppaan. Lentolippu oli jo ostettu maasta pois. Kummatkin maahan saapumiset ovat kuulostaneet kovin epämiellyttäviltä ja jopa vihamielisiltä. Minulla ei ole näiden jälkeen mitään kaipuuta Yhdysvaltoihin. Kanadaan matkustaminen ilman Yhdysvaltojen koukkausta on kalliimpaa, mutta varmasti näillä tiedoilla kannattavampaa.

Oletko sinä käynyt USA:ssa tällä vuosituhannella? Mitkä ovat omat kokemuksesi maahan saapumisesta? Ja mitä neuvoja antaisit muille maahan ehkä suuntaaville?