Uusi vuosi korkattu :-)

En tee koskaan uuden vuoden lupauksia. Asetan itselleni haasteita ja tavoitteita auttamaan uusien asioiden tavoittelemisessa. Yleensä en myöskään kerro itseni haastamisesta sen enempää muille, sillä haluan tavoitella uutta iloisesti, elämyksellisesti ja erittäin vapaahtoisesti vain ja ainoastaan itseni vuoksi. Suorittajatyyppinä haasteiden luonne muuttuisi heti paljon, jos kertoisin niistä muille. Siinä menisivät helposti hyvät tarkoitukset pasuveden mukana. Mutta kukin tyylillään :-)

Viime yönä koira herätteli minut surkeana puolen yön aikoihin, kun rakettipommittelu oli jo jatkuvaa tykitystä. Käytin koko keinovalikoimani saadakseni koiran rauhoittumaan. Siirryimme pian makuuhuoneesta alakertaan olohuoneeseen. Unisena rauhoittelin koiraa sylissäni puhuen, istuen, kävellen, silitellen, rapsutellen ja sohvalla leväten. Ennen puolta yhtä paukkujen taso asettui huomattavasti sotatilaa rauhallisemmaksi ja koirakin alkoi rauhoittua ja rentoutua. Minä palasin nukkumaan ja koira jäi ihan tyytyväisenä olohuoneeseen lepäämään. Tänään se on sitten ollutkin ihan mahdottoman väsynyt ja nukkunut melkein koko ajan.

Viime viikonloppuna kävin ihailemassa kameran kanssa valoa. Valon ja lumen ansiosta tämäkin taimikko näytti melkein kauniilta. Nämä männyn taimet eivät ole ihan hetkessä tähän mittaan kasvaneet. Pituutta niillä lienee jotain 2-3 metrin huippeilla. Ikävuosia on kertynyt yli kymmenen?

Tuossa taimikossa ei ihminen kuljeskele eikä kovin moni eläinkään. Tosin hirvet taitavat pitää tuollaista taimikkoa hyvänä ruokailupaikkana näin talvisin.

Paljon puhutaan metsistä hiilinieluina. Hyvä niin. Mutta miten on se metsän perustehtävä luonnon elinympäristönä? Tai edes visuaalisesti kauniina mielen ilahduttajana?

Tässä tilanne on onneksi toivoa täynnä. Mahdottoman monta hakattua metsää tuli taas tämänkin vuoden aikana nähtyä. Osa niistä näytti auttamattoman toivottomalta ties kuinka monetta vuotta peräkkäin. Onhan sinne varmasti istutettu uutta metsää, mutta kestää kauan, ennen kuin siitä tulee taas kuljettavaa ja nautittavaa :-(

Aloitin lintuhavaintojen laskemisen ja kirjaamisen kerrankin heti vuoden alusta. En minä koskaan mihinkään isoihin lukuihin pääse, mutta tarkkailu ja kirjaaminen lisäävät taas vähän mielenkiintoa moniin arkisiin tilanteisiin. Ikkunan takaa tarkkailtuna pihassa käväisivät ainakin tali-, sini- ja kuusitiaiset, pikku- ja vihervarpuset, mustarastas sekä tietenkin varis ja harakka. Näillä lähti tämä vuosi käyntiin :-)

Koira pelkäsi raketteja ja Yhdysvaltoihin matkustaminen ei kutsu yhtään

Eilen oli raketti-ilta ja -yö. Meidän koiramme ottaa sen aina melkoisen kokonaisvaltaisesti. Olemme hankkineet uudenvuoden aattoa varten koiralle rauhoittavan painepuvun, jota emme sitten kuitenkaan koskaan löydä, kun sen aika olisi. Tänä vuonna turvauduimme koiran pelastusliiviin, joka sekin on kohtalaisen tukeva mötikkä siinä koiran ympärillä.

Kuvat ovat miehen kännykällään ottamia.

Ensin koira päivystämässä asussaan nojatuolin rahilla.

Ja sitten hieman hassuteltiin pelastusliivin kahvan kanssa.

Koira oli luottavainen ja rento eikä huomannut tilanteessa mitään omituista <3 p="">
Meillä mentiin uudenvuoden aatto aikalailla koiran ehdoilla. Silti se oli enemmän ja vähemmän peloissaan eikä tilannetta helpottanut ollenkaan se määrä räjähteitä, jotka piti vielä jysäytellä puolen yön jälkeen :-(

Sosiaalisessa mediassa keskustelu rakettien räjäyttelemisen rajoituksista on mennyt samalle juupas-eipäs-linjalle kuin monen moni muukin asia. Hyvin harva haluaa aidosti kuunnella ja ymmärtää muita. Sen sijaan tilalle tulee suuri henkien taistelu siitä, kuka onkaan eniten oikeassa ja kuka ihan mahdottoman väärässä. Todella tarpeetonta ja voimavaroja kuluttavaa taistelua.

Tyttäreni on nyt puolen vuoden sisällä saapunut Yhdysvaltoihin kahdesti. Ensimmäinen kerta oli yön yli pysähtyminen matkalla Kanadaan. Toinen kerta oli muutaman viikon lomailulle saapuminen ennen paluuta Eurooppaan. Lentolippu oli jo ostettu maasta pois. Kummatkin maahan saapumiset ovat kuulostaneet kovin epämiellyttäviltä ja jopa vihamielisiltä. Minulla ei ole näiden jälkeen mitään kaipuuta Yhdysvaltoihin. Kanadaan matkustaminen ilman Yhdysvaltojen koukkausta on kalliimpaa, mutta varmasti näillä tiedoilla kannattavampaa.

Oletko sinä käynyt USA:ssa tällä vuosituhannella? Mitkä ovat omat kokemuksesi maahan saapumisesta? Ja mitä neuvoja antaisit muille maahan ehkä suuntaaville?

Kuluneen vuoden perkausta ja tulevan suunnittelua

Keli on ollut harmaata ja ulkona on ollut kovasti liukasta. Monesti raajani oikein kunnollakin kolhineena en ota yhtään ylimääräistä loukkaantumisriskiä. Tyttären matkojen valmistelu ja varmistelu on ottanut myös oman aikansa, joka on kulunut hyvin lämpöisissä sisätiloissa tietokoneen äärellä.

Tytär lähti matkaan alunperin opiskelupaikkakunnaltaan Rovaniemeltä. Kesä kului töissä Helsingissä ja sen jälkeen vaihto-opiskeluun Atlantin toiselle puolelle ja nyt matkailua kummankin puolen Atlanttia ennen paluuta Helsinkiin. Katselin juuri sääennusteet kullekin kaupungille huomiselle klo 15 (paikallista aikaa) ihan vain huvin vuoksi. Ennustetut lämpötilat ovat:

• -6 C (Rovaniemi)
• -3 C (Helsinki)
• -25 C
• +7 C
• +26 C
• +25 C
• +5 C
• -3 C (Helsinki)

Siinä mahtuu syys-talvikauteen lämpötilaeroja :-)

Omaa aikaani olen käyttänyt tämän vuoden valokuvien läpikäyntiin. Olen katsonut kaikki läpi sillä silmällä, josko jotain pelastamisen arvoista olisi jäänyt katsomatta. Ja löytyihän niitä pelastettavia kuvia vielä. Vuoden valoisa kuvaussesonki on niin täyteläinen ja kiireinen, että osa kuvista jää vain odottamaan vuoroaan.

Tämä läpikäynti auttaa myös miettimään sitä, mitä haluan tehdä ensi vuoden aikana. Olen löytänyt monta oivallusta tulevan valoisan kauden innostajiksi. Ei onneksi siis turhaa työtä :-)

Tämä orava tammenterho suussaan on kuvattu huhtikuussa Turun Ruissalossa. Toki kuvia oravasta oli monta muutakin, mutta tämän päätin tallentaa.

Suunnitteletko sinä ensi vuotta? Teetkö sisäistä tilinpäätöstä tästä vuodesta? Vai oletko heittäytyjä? Tai jotain muuta?