Muutosten aikaa, laulujoutsen ja taustalla touhuava kurki ;-)

Huono energia on aina pahaksi. Ei sitä mikään muuksi muuta. Hyvä energia voi muuttua huonoksi, jos siitä syntyy uusi suoriutumispolku tai peräti -baana. Kaikilla on omat heikkoutensa. Yksi minun heikkouksistani on innostua ihan liikaa ja päästää mopo karulle. Ikä on onneksi hillinnyt tätä piirrettä paljon. Enää ei ole vuosikymmeniin ollut kyse vain minusta. Vaistot joutuvat jäämään taka-alalle. Ja minä itse (läheisteni kanssa) pääsen nousemaan etualalle.

Olen lukenut paljon siitä, miten ihmiset murehtivat vapun jäävän juhlimatta. Ehkä se monille perinteinen ryhmävappu jää juhlimatta, mutta ehkä monen monta muuta vappua odottaa juhlijoitansa :-) Kunhan muistamme ajatella asiat ja tilanteet uusiksi ja heittäytyä uuteen :-)

Nyt elossa olevien sukupolvien ei kannata jämähtää mihinkään menneisyyteen eikä edes nykyisyyteen. Muutos on väistämätön, mutta siitä voi tehdä samalla myös mukavaa ja innostavaa. Oletko mukana?

Ihanaa vapun aikaa sinulle ja läheisillesi <3 p="">

Valkohäntäkauriit ja koirakuvahaasteen viimeinen kuva (video)

Minä kuulun siihen joukkoon, jonka elämää korona ei ole kovin kummoisesti muuttanut. Toki itse olen tietoisesti tehnyt muutoksia erityisesti työssäni, mutta vapaa-aikani ei ole kärsinyt. Kun harrastukset pyörivät valokuvaamisen ja luonnossa liikkumisen ympärillä ja asuu Suomessa ja vieläpä ruuhka-Suomen ulkopuolella, kaikki jatkuu lähes kuin ennenkin. Eteläisen Euroopan maissa ulkona liikkumista on rajoitettu. Se olisi minulle tiukka paikka.

Näin ollen pääsin lähtemään eilen etätyöpäivän jälkeen (jota olen siis tehnyt tottuneesti aikaisemminkin) pellon laidalle kevätiltaa kuulostelemaan ja katselemaan. Pelloilla oli hanhia, jotka pitivät erityisesti siirtyessään omaa ääntänsä, paikoin melkein mekkalaa. Niiden lisäksi äänimaailmaan kuului paljon muutakin mustarastaasta ja peiposta kuovien ja kurkien huutoon.

Hiljaisena ja jähmettyneinä pellon laidassa seisoivat valkohäntäkauriit, jotka muutaman valokuvan jälkeen jatkoivat kohtuullisen rennon oloisina ruokailuaan.

Koirakuvahaasteen viimeisenä päivänä julkaisen tuoreen videopätkän, joka kannattaa ehdottomasti katsoa äänet päällä ;-)

Upea tuulihaukka ja koirakuvahaasteen 9. päivä

Eilen kiemurtelin tuskissani neljä tuntia sormeni polttamisen jälkeen. Saman verran aikaa meni sormen huuhtelemiseen viileällä vedellä, taputteluun märällä ja viileällä pyyhkellä, uittamiseen kylmässä vesilasissa ja hivelemiseen pakastimesta otetulla kylmäkallella. Puolessa minuutissa elvytystoimien lopettamisen jälkeen kipu oli jo niin sietämätön, että hoiva piti aloittaa uudestaan. Ja neljän tunnin jälkeen - kipu loppui. Tänään sormessa on massiivinen rakkula.

Tänään luontoretkeily näytti pitkän aikaa melkeinpä turhanpäiväiseltä touhulta. Lähdin toiveikkaana ihan väärään suuntaan eikä sieltä löytynyt mitään katsottavaa eikä kuvattavaa. Hieman sentään kuunneltavaa, joten ihan hukkaan matka ei kuitenkaan mennyt. Olo rauhoittui luontotaajuuksille lintujen lauluja kuunnellessa. Oli hyvä olla :-)

Päätin olla sinnikäs ja kävin katsastamassa vielä pari paikkaa. Siellä reissuni loppumetreillä huomasin ohittavani autollani vieressä lentävän pienehkön haukan. Auto parkkiin seuraavaan sopivaan kohtaan ja tarkkailemaan. Haukkaa ei tietenkään näkynyt missään. Paitsi että huomasin jonkun kököttävän sähkölangoilla. Ohi ajaneet auto ja pyöräilijä saivat todennäköisesti linnun reagoimaan ja se lennähti pois.

Pian huomasin sen kuitenkin lekuttelevan taivaalla ja niin pääsinkin kuvaamaan sitä. Olen niin huono näiden jalohaukkojen kanssa, että lajimääritys löytyi vasta kotona lintukirjasta: tuulihaukkahan se :-)

Terrakottan väri on tämän pienehkön haukan paras tuntomerkki.

Aikansa lekuteltuaan ja saalista haviteltuaan se laskeutui sähkötolpan päälle pitämään tuumaustauon.

Laskeutuminen sujui hyvin.

Ja sitten tuumattiin :-)

Ja sitten yhtäkkiä tuumaustauko olikin jo ohi ja tämä kaunis petolintu otti ja jatkoi matkaansa :-)

Koirakuvahaaste on melkein lopussa. Yhdeksännen päivän kuva olkoon tällainen:

Tytär lähti soutamaan ja koira lähti pelastamaan tytärtä. Kunnes turkki alkoi painamaan ja tytär päätyi pelastamaan koiraa.

Mahtavaa alkavaa viikkoa! Se on kohta jo toukokuu :-)

Hippiäinen ja koirakuvahaaste 8/10

Aamupäivän kuvausreissu meni hyvin, eikä päiväunissakaan ollut mitään valittamista. Kokkiapulaisena toimiessa oikean käden pikkusormi paloi timmisti leivänpaahtimen kanssa ja kesti neljä tuntia sormen viilentelyssä ennen kuin pääsin elämään normaalia elämää. Ottipa tiukalle :-(

Päällimmäisenä päivän reissusta mieleen jäi hippiäinen, jota olen tavannut harvoin ja päässyt kuvaamaan vieläkin harvemmin. Nyt käväistessäni kuusimetsässä huomasin kuusen oksien heiluvan. Pian huomasin hippiäisen, joka pölähti oksalta toiselle siihen tahtiin, ettei kameran kanssa ollut selvitä mukana. Onneksi paikkaan pääsi valoa ja kuvaaminen oli sen puolesta mahdollista.

Kuvat eivät ole priimaa, mutta jaetaan tässä tällä kertaa taas kokemuksia ja fiiliksiä :-)

Paras tapa tunnistaa hippiäinen on tuo keltainen raita päälaelta niskaan. Sen kanssa ei voi erehtyä. Lintu on varpusta pienempi ja elää tyypillisesti kuusimetsässä.

Koirakuvahaasteen kahdeksas kuva on tässä: Välillä väsyttää <3 3="" p="">

Upeaa kevätviikonlopun jatkoa!

Silkkiuikun pörhistelyä ja koirakuvahaasteen 7. päivä

Voihan hiisi, kun on ollutkin työntäyteinen viikko (muutaman edellisen lisäksi). Muuttunut työtilanne edellyttää paljon muutoksia työn arjessa, jos halutaan pitää rattaat pyörimässä. Ja minähän haluan. Kukaan ei pakota hurjaan työtahtiin, mutta näitä tilaisuuksia ei oikein malta jättää käyttämättäkään. Olemme niin suurten muutosten äärellä. Minusta ei ole odottelijaksi, joten rynnistän mukaan toimintaan ;-)

Viikonloppuna aion työntyä taas luontoon katselemaan toimintaa, kuuntelemaan luonnon viestintää ja ihan puhtaasti rentoutumaan. Oikeastaan voisi vain ottaa termoskannullisen kahvia ja retkituolin matkaan ja parkkeerata jonkin pellon, järven tai meren rantaan/laitaan tarkkailemaan. Väistämättä jotain kaunista ja/tai ihmeellistä tapahtuu. Ja jos on pukeutunut oikein eikä palele, sielu lepää ja voi olla ajattelematta mitään ja silti nauttia :-)

Viime viikonloppuna näin silkkiuikun ensimmäistä kertaa tällaisessa 'asennossa'. Tuli ihan kyhmyjoutsen mieleen. Kosiomenoihin liittyi tämäkin. Siivet komeasti ja isosti pörhöllään kuin kuninkaallisena kruununa.

Koirakuvahaasteen seitsemännen päivän kuva löytyy muutaman vuoden takaa - silloin oli vielä lunta ;-)

Mahtavaa viikonloppua! Minä aion suunnata jonnekin kevättä kuvaamaan ja tarkkailemaan. Entä sinä? Mitkä ovat sinun keväisen viikonloppusi suunnitelmat?

Metsähanhia ja koirakuvahaaste 6/10

Eilen illalla töiden jälkeen kävin ulkoiluttamassa kameraa, mutta tuhdin työpäivän jälkeen ajatus harhaili enkä oikein osannut päättää, minne menisin. Mutta tulipa tarkkailtua kevättä ;-)

Tänään vielä pari astetta väsyneempänä luovutin sovinnolla. Käytiin koiran kanssa pihalla nauttimassa keväästä ja sitten vaihdoinkin päivävaatteet yöpukuun ja olen nauttinut olostani ;-) Olen hieman suunnitellut viikon päästä alkavaa viikon lomaani. Aion pitää lomaviikkoni suunnitellusti, vaikkei Viron matka tulekaan kysymykseenkään. Onneksi kotimaasta löytyy vaikka mitä ilman, että tarvitsee edes kohdata muita ihmisiä ;-)

Muutama metsähanhi oli jokin aikaa sitten hetken verran kuvausetäisyydellä. Eivät suostuneet poseeraamaan tai muutenkaan yhteistyöhön, mutta muutaman kuvan ehdin ottamaan. Näitä kuvatessa hyvä auringonvalo on pelkästään eduksi.

Koirakuvahaasteeseen vastattiin koiran kanssa pikaisella lavastuksella, jonka kuvasin kännykällä. Pixie-koira teki mielestään kovasti uhrautuvaa työtä (työtuolilla oleminen pelotti hieman) ja riensi kuvaamisen jälkeen oitis jonottamaan herkkupussille palkkiotaan ;-) Niin se tekee myös silloin, kun sitä on harjattu. Uroteot pitää palkita!

Nyt vain sopii miettiä, kumpi ne työt täällä tavallisesti tekee: minä vai hän?

Ihanaa loppuviikkoa!

Kuvia kurjista ja koirakuvahaasteen päivät 4 ja 5

Melkein viikko sitten keli oli aurinkoinen ja toi kuvaamiseen haastavan varjon. Tykkään isosta valosta silti. Jos osuu oikeaan kohtaan, värit hehkuvat ja varjot jäävät taakse. Niin ei käynyt tällä kertaa, mutta näinä aikoina varjoisatkin kuvat kurjista ilahduttavat ;-)

Pidän niin mahdottomasti noista kurkien siipisulista, jotka se taittaa tuonne pyrstön päälle. Ae on niin koristeellista!

Koirakuvahaasteen neljäs päivä sai tällaisen kuvan:

Koirakuvahaasteen viides päviä on tänään. Sen kunniaksi tällainen kuva:

Vesipeto odottaa, että sille heitettäisiin veteen jotain noudettavaa (jota ei sitten kuitenkaan noudeta, hämätään vain vähän ;-)).

Ihanaa kevätviikon jatkoa!

Meriharakat ja koirakuvahaasteen kolmas päivä

Ilahduttavaa oli tavata myös meriharakkapari. Ensin näin toisen vain kauempana lennossa, mutta olin melkoisen varma, että kyseessä oli meriharakka. Onneksi maltoin notkua paikalla riittävän kauan havaitakseni ne uudestaan. Ihan jokapäiväisiä kamuja nuo porkkananokat eivät kuitenkaan minullekaan ole, aina täytyy lähteä jonnekin hieman kauemmas niitä tavatakseen.

Siinä, missä silkkiuikut pitivät jotakuinkin tauotonta ääntä, meriharakkaparilta en kuullut äännähdystäkään. Olivat tosin myös hieman kauempana ja niitä oli kuitenkin vain nuo kaksi (mikäli huomasin oikein).

Taustalla aterioiva kanadanhanhi hermostutti tätä meriharakkaa jonkin verran. Meriharakka seisoskeli tovin paikoillaan ihan rohkean oloisena, kunnes hanhi siirtyi lähemmäs. Meriharakka siirtyi hieman kauemmas, mutta ryhtyi sitten kuitenkin venyttelemään koipeaan. Venyttely katkesi jostain syystä lyhyeen ja meriharakka jatkoi kävelyään puolivenyttelyn jälkeen.

Ongelmana oli se, että venyttelevän jalan puoleinen siipi jäi jotenkin kanittamaan hassuun asentoon. Turvallisesti kauemmas päästyään meriharakka oikoi siipensä oikein kunnolla ja näytti sen jälkeen ihan normaalilta :-)

Koirakuvahaasteen kolmannen päivän kuvaksi valitsen tämän kuvan, missä seisotaan kahdella tassulla nähdäkseen syyspellolla kunnolla ympärilleen. Tämäkin kuva on vuodelta 2014.

Antoisia kevätpäiviä sinulle! Millaisia keväthavaintoja olet viimeksi tehnyt?

Silkkiuikkujen kosiomenoja ja koirakuvahaasteen toinen päivä

Tänään oli tavoitteena ottaa rauhallisesti, sillä minun päiväsaikaiset touhuamiseni tuntuvat aina tulevan tuplana yöuniin. Yöllisten seikkailujen ja suunnittelurupeamien jälkeen olo ei ole aamulla mitä virkein. Siksi ensi yön pitää olla rauhallisempi ja yritin jättää innostavia luontorämpimisiäkin vähän vähemmälle. Mutta kokonaan ilman en malttanut jäädä ;-)

Tämän päivän ainoa tavoite oli tarkkailla silkkiuikkuja, joita näyttää löytyvän ainakin eteläisestä Suomesta jo kaikilta tavallisilta peintäpaikoilta. Ja löytyihän niitä, vaikka keli oli vielä kylmä ja tuuli pureva. Onneksi vaatetuksen varautumiskeinot riittivät tällä kertaa :-)

Silkkiuikut näyttävät ja vaikuttavat niin romanttisilta kaikkine soidinmenoineen. Niitä voisi tarkkailla vaikka kuinka kauan :-) Ikävä kyllä niillä on ohjelmassa myös pesän rakentamista kaislikon sisällä eikä koko aikaa voi käyttää kuvaajille patsasteluun ;-)

Pään asennot ja pään höyhenpeitteen asento vaikuttavat paljon lintujen 'ilmeikkyyteen'. Näissä kuvissa on aika vaikea olla näkemättä rakastuneita ja helliä 'ilmeitä' :-)

Luettuani koirakuvahaasteen uudelleen huomasin, ettei koiraa tarvitsekaan kuvata joka päivä (huoh!). Riittää, että esittää kerran päivässä koirastaan kuvan. Ja niitähän löytyy kymmenen vuoden varrelta laidasta laitaan :-) Haaste on tällä tavalla sikälikin hauskempi, että näin pääsee esittelemään koiran olemusta ja luonnetta monipuolisesti, paljon monipuolisemmin kuin päivittäin kuvaamalla :-)

Tällainen kuva on meidän koiramme tämän päivän kuva :-) Vuodelta 2014. Synnynnäinen vesipeto :-)

Västäräkistä vähäsen ja muuta asiaan liittymätöntä ;-)

Kevään ensimmäinen västäräkkihavainto tuli tehtyä tänään - muutamaankin kertaan. Vielä kymmenen vuotta sitten en olisi voinut uskoa, että saan vielä joskus tällaista iloa linnun kohtaamisesta. Kun luonnon seuraamiseni lisääntyi, oli upeaa löytää ihan uusia eläinlajeja. Ja nyt sitten olen siinä vaiheessa, että västäräkkikin ilahduttaa ;-)

Asia on kuitenkin niin, että melkein mikä tahansa, mihin panee aikaansa, mihin perehtyy ja mitä aktiivisesti opettelee lisää, alkaa väistämättä näyttää mielenkiintoisuutensa. Mielenkiinnon puute on melkein aina tiedon puutetta. Joskus se on ajan puutetta. Vain harvoin mielenkiinnottomuus jatkuu tiedosta ja ajallisesta panostamisesta huolimatta. Joten kaikkea uutta kannattaa kokeilla, jos haluaa välttää tylsyyttä tässä upeassa elämässä :-)

Kuvausetäisyydellä olevat västäräkit löytyivät koiran ulkoilutusreissulla lammen vieressä. Kamera ei ollut mukana, joten palasin paikalle ilman koiraa ja kameran kanssa :-) Tuuli pöyhötteli lintujen höyhenpeitteitä..

Tämän vuoden ensimäinen keltasirkkuhavaintoni tapahtui myös tänään. Pellon laidassa se lauleli ja kutsui kauniisti, kun saavuin sinne auton kanssa. Odotti ystävällisesti, että sain kameran kaulaani ja pääsin kuvaamaan :-)

Miten voikaan linnun nokka aueta noin mahdottoman auki asti?

Sain facebookissa koirakuvahaasteen. Kymmenen päivän ajan pitäisi kuvata koiraa ja jopa vielä julkaista nuo kuvat. Yritetään :-) Tässä ensimmäisen päivän kuva :-)

Vakiovahtipaikallaan sohvan selkänojan päällä vahtimassa pihaa ja tietä siltä varalta, että sattuisi jotain haukuttavaa. Ja aika usein sattuukin ;-)

Tähän mennessä meillä on ollut kaunis viikonloppu, vaikkakin kovasti tuulinen. Millaisessa säässä sinä olet viettänyt viikonloppua?