Eilispäivän kirjat roviolle

Päivi Brink kirjoittaa:

Luin tutkija Sara Heinämaan esipuheen Simone de Beauvoirin esseekokoelmaan ”Onko Sade poltettava?” (WSOY 2007), ja sen alku oli hätkähdyttävä. Beauvoirin essee Sadesta pohtii moraalittomaksi moititun Saden arvoa kirjailijana: onko meidän poltettava Saden kirjat vai luettava niitä ymmärtääksemme Saden eettisen ja filosofisen sanoman. Heinämaa aloittaa esipuheensa ”Pitääkö Beauvoir silputa?”:

”Romaanit pinotaan kirjakaupoissa korkeiksi kasoiksi samaan tapaan kuin muropaketit marketissa; runoteokset asetetaan esille yksitellen kuin silkkihuivit ja hansikkaat. Kirjallisuutta kaupataan nykyään käyttöesineenä, eivätkä kustantajat ja kauppiaat löydä tilaa varastoille, joista koko vuoden ja vuosikymmenen voisi tilata klassikoita tai edes myyntitilastojen menestysromaaneja. // Esi-isämme ja -äitimme väittelivät siitä, pitääkö rovioihin viskata pornografiaa vai metafysiikkaa; me siirrämme kaikki niteet yhtä kiihkottomasti silppureihin tai antikvariaatteihin heti uuden kirjasyksyn esitteiden ilmestyessä.”

Kirjan lyhyt ikä kirjakaupassa surettaa meitä kirjojen ystäviä. Tuomitsevatko kirjakaupan lainalaisuudet kirjat roviolle tai silppuriin vanhanaikaisuuden ja epätrendikkyyden vuoksi? Kirjoja kohdellaan kuin muotivaatteita: jos ei mene kaupaksi tällä sesongilla, on turha yrittää myydä enää seuraavalla. Ovatko lukijat todella näin tuulella käypiä, ja pohtivat: ”Ai, tämä kirja on ilmestynyt viime vuonna, en halua maksaa siitä enää koko hintaa.” Miksi painoksen julkaisupäivä on tärkeä? Satoja vuosiakin vanha kirja saa täyden arvon ja vastaavan hintalapun, jos siitä otetaan uusi painos. Kriitikkona olen huomannut, ettei puoli vuotta sitten julkaistuista kirjoista enää oteta helposti kritiikkejä vastaan. Eikö kelpaa vaativille, aikaansa seuraaville lukijoille? Ajatteleeko lukija tosiaan: ”Mitä ne nyt enää kirjoittavat tuosta viime syksynä ilmestyneestä kirjasta?”

Palatakseni Heinämaan ajatukseen: onko niin, että kaikki muu käy kirjallisuudessa nykyään, emmekä halua sensuroida tai polttaa ”vääriä kirjoja”, mutta eilispäivän kirjat, vanhat painokset, joutavat arvottomina roviolle?