Reader, why did I marry him?

Rose Tremain on hieno kirjailija. Valitettavasti hän on Suomessa melko tuntematon ainakin sen perusteella, että en tunne itsekseni lisäksi ketään muuta (ja sivumennen sanoen en ole kovin varma, tunnenko edes itseäni), joka lukisi  hänen teoksiaan. Toisaalta en tunne niin kovin paljon ihmisiä, joten havaintoni voi olla ihan vääräkin. Toivottavasti näin on. Tutustuin Tremainiin hänen teoksensa The Road Home (2007) kautta. Sen päähenkilö Lev nakersi paloja sydämestäni ja muistan vieläkin, miten lukiessani ajattelin, että jos Leville tapahtuu jotain pahaa juuri kun elämä on alkanut luistaa, aloitan mielenosoituksen ja pukeudun tuhkaan. Innostukseni sai minut tarttumaan melko pian toiseenkin Tremainin teokseen, mutta sen kanssa ei sujunut yhtä hyvin. Niinpä Tremain pääsi vähän unohtumaan, vaikka ostinkin jo vuosia sitten nyt lukemani romaanin Sacred Country (1992). Tarvittiin kuitenkin Sateenkaarihaaste, jotta tämä teos pääsi lukuun. Ja miten kävikään, löysin Tremainin uudelleen

Hänelle, joka uskoo Jumalaan Jhumpa Lahirin Med andra ord on temppeli. Hänelle, joka uskoo shoppaamiseen, se on päättymätön ostoskeskus. Hänelle, jolla on nälkä, se on muutama leipä ja pari kalaa. Kirjailijoita, joilta haluan lukea kategorisesti kaiken, mitä he kirjoittavat ei ole hirveän monta. Jhumpa Lahiri on yksi heistä. Med andra ord on esseekokoelma, jonka ääressä kielen ja identiteetin välisestä suhteesta kiinnostuneen lukijan kannattaa viivähtää tovi jos toinenkin. Harvoin törmää niin autenttisen oloiseen kirjoitteluun ja pohdintaan kuin mitä tässä teoksessa on tarjolla. Med andra ordin luettuani kunnioitukseni ja ihailuni Lahiria kohtaan on entistä suurempaa eli varsin valtavaa. Edellisessä kappaleen kirjoitin harkitun rauhallisesti. Tosiasiassa olen niin innoissani, niin vaikuttunut, niin tiloissa, niin ihailun kukkuloilla, niin vapiseva, niin missä kaikissa lieneekään ihailusanoissa, että sormeni tuskin osuvat näppäimille. Vaan rauhoitutaan taas. Avaan nyt mui