Reader, why did I marry him?

Kuvitellaanpa, että Joan Didion olisi syntynyt ja asunut elämänsä Keravalla. Millaisia hänen kirjansa siinä tapauksessa olisivat? Tehdäänpä mielivaltainen katuvertailu: Rodeo Drive - Ravikuja Hollywood Boulevard - Horsmatie Sunset Boulevard - Sementtitehtaankatu Mulholland Drive - Muonamiehenkatu Melrose Avenue - Metsolantie Niinpä. Slouching towards Bethlehem  (1968) kytkeytyy vahvasti Los Angelesiin. Ei siihen kaupunkiin, joka Los Angeles on nykyisin, vaan siihen, mikä se on joskus ollut ja johon ei enää voi astua kuin Didionin tekstien,  nostalgisen sumun ja lukijan mielikuvituksen voimin.  Kerrostunutta ikonista taikapölyä. Vääristynyttäkin, mutta - tai sen takia - niin hurmaavaa. Niin saavuttamatonta. Vaikka Didion kirjoittaa myös elämästään New Yorkissa, se peittyy Los Angeles -kuvausten alla. Ja oli kyse kummasta kaupungista tahansa keskeistä on kaupunki sinänsä. Pertti Karkama kirjoittaa artikkelissaan ’Kaupunki kirjallisuudessa’: ”Kaupungin ja urbaanin elämän esittäminen on […

Kuva: Marko Mäkinen Teatteri Jurkan Maagisen ajattelun aika alkaa kahdesti. Ensimmäisen kerran se alkaa, kun Kristiina Halkola lausuu ensimmäiset sanansa. Toisen kerran se alkaa, kun esitys on ohi. Maagisen ajattelun aika on monologinäytelmä, joka perustuu amerikkalaiskirjailija Joan Didionin samannimiseen teokseen sekä osin hänen toiseen romaaniinsa Iltojen sinessä. Näissä teoksissa Didion käy läpi miehensä ja tyttärensä sairastumista ja kuolemaa sekä kirjaa ylös surutyötään suorastaan kliinisen tarkasti. Jurkan dramatisoinnissa painava nostetaan esiin valoisan kautta. Joan Didionia esittävä Kristiina Halkola on pukeutunut valkoisiin, näyttämöllä olevat tuoli ja pöytä ovat valkoisia, näyttämöä reunustavat valkoiset verhot ja myös esityksen äänimaailma koostuu kirkkaista helähdyksistä. Vastakohdat sekoittuvat ja paikoin esitys on jopa hauska.   Ulkoisesti Kristiina Halkola ei muistuta pätkääkään linnunluista ja elämän raskaita merkkejä kasvoillaan kantavaa Joan Didio

Tämä on mahtava homma! Teatteri Jurkka on kutsunut kirjabloggareita mukaan projektiin, jossa ensin luetaan kaksi Joan Didionin kirjoittamaa teosta, vietetään iltapäivä teatterikirjoittamista opiskellen, katsotaan Teatteri Jurkan näytelmä Maagisen ajattelun aika ja lopuksi kirjoitetaan näytelmästä bloggaus. Lähdin Jurkan projektiin mukaan riemusta kiljuen. Monesti haluaisin kirjoittaa enemmän niin teatterista kuin elokuvastakin, mutta kumpaankaan minulla ei ole enempää välineitä kuin  opiskeluaikaiset varsin suppeat näytelmä- ja elokuvakurssit. Olen jo hakenut Joan Didionin kirjat Maagisen ajattelun aika ja Iltojen sinessä Teatteri Jurkasta. Ensin mainitun olen jo ehtinyt lukeakin ja siitä tässä muutama sana. Maagisen ajattelun aika on kirja, johon ilman Jurkan projektia tuskin olisin tarttunut. Siinä Joan Didionin käy läpi miehensä kuolemaa ja tyttärensä sairastumista. Kyse on siten elämäkerrasta tai ehkä pikemminkin elämäkerran palasesta. Kyse on myös kirjasta, josta normaa