Jorma Korpelan Tohtori Finckelman (1952) on kirja, jonka olen halunnut jo pitkään lukea. Itse asiassa niin pitkään, että en enää edes muista, miten ja miksi haluni sen lukemiseen syntyi. Kirjan kannessa todetaan, että tämä romaani on "uudistuvan kirjallisuutemme perusteoksia", joka on juuri sen tapainen asia, joka hyvinkin saisi minut innostumaan. Lukuhaluni syntyessä en kuitenkaan ollut edes tämän SKS:n klassikkosarjassa julkaistun version kantta edes nähnyt. Mitä luultavimmin kyse on siitä, että joku arvostamani kirjallisuustyyppi on jossakin sivulauseessa Korpelan romaanin maininnut ja niin se on tallentunut sille muistihyllylleni, jolle kerään kiinnostavia kotimaisia teoksia. Lähdin lukemaan Tohtori Finckelmania nimenomaan siitä näkökulmasta, että halusin tutkiskella, mikä siinä on uudistavaa suhteessa aiempaan kirjallisuuten. Asian tarkastelua mutkistaa se, että en tunne riittävän hyvin 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien suomalaista kirjallisuutta, jotta voisin
Valetulenkantajan kulttuurilaboratorio