Reader, why did I marry him?

Rose Tremain on hieno kirjailija. Valitettavasti hän on Suomessa melko tuntematon ainakin sen perusteella, että en tunne itsekseni lisäksi ketään muuta (ja sivumennen sanoen en ole kovin varma, tunnenko edes itseäni), joka lukisi  hänen teoksiaan. Toisaalta en tunne niin kovin paljon ihmisiä, joten havaintoni voi olla ihan vääräkin. Toivottavasti näin on. Tutustuin Tremainiin hänen teoksensa The Road Home (2007) kautta. Sen päähenkilö Lev nakersi paloja sydämestäni ja muistan vieläkin, miten lukiessani ajattelin, että jos Leville tapahtuu jotain pahaa juuri kun elämä on alkanut luistaa, aloitan mielenosoituksen ja pukeudun tuhkaan. Innostukseni sai minut tarttumaan melko pian toiseenkin Tremainin teokseen, mutta sen kanssa ei sujunut yhtä hyvin. Niinpä Tremain pääsi vähän unohtumaan, vaikka ostinkin jo vuosia sitten nyt lukemani romaanin Sacred Country (1992). Tarvittiin kuitenkin Sateenkaarihaaste, jotta tämä teos pääsi lukuun. Ja miten kävikään, löysin Tremainin uudelleen

"William Stonerille selvisi, ... että ihminen, jota rakastamme aluksi, ei ole sama ihminen, jota rakastamme lopuksi, ja ettei rakkaus ole päämäärä vaan kehitys, jossa yritetään oppia tuntemaan toinen toistaan." Tätä romaania ei ole turhaan hehkutettu. Stoner heittää bensaa lukuhalun liekkeihin. Se sytyttää intohimon. Sen luettuani vaeltelen kirjahyllyltä toiselle ja minuun suorastaan sattuu, sillä haluaisin samanaikaisesti lukea niin monta hyllyssä odottavaa teosta. Otan käsiini kirjan jos toisenkin, luen kappaleen sieltä täältä. Palan halussani lukea, liekit nuolevat ruumistani suloisesti. Huokaan. Olen levoton ja rauhallinen. Täynnä ja niin keveä, että voisin nousta ilmaan. Stoner todistaa, että kirjallisuus on sulaa hopeaa. Se on parasta, mitä elämä voi ihmiselle tarjota. * William Stoner syntyi 1891. Aloitti opinnot Missourin yliopistossa 1910. Väitteli tohtoriksi 1918. Kuoli 1956. Ihmisen elämän voi kertoa muutamalla vuosiluvulla. Eivät ne paljon sano, k