Kuka keksikään antaa tämän novellikokoelman nimeksi Eurooppalaisia rakastajia, hänelle annettakoon tässä virallisesti tiedoksi, että se on nimi, jonka "ostin" hetkeäkään miettimättä. Syy edelliseen on se, että Eurooppa, tuo tai tämä (puhujasta riippuen) vanha manner, joka niin tuhannen monituista kertaa on tallottu ja jalanjälkiä täyteen jätetty, kuten mm. Ljudmila Ulitskaja huikaisevassa romaanissaan Daniel Stein ( klik ) tuo esiin, on aina vaan se kaikkein rakkain, on kuin ruttuun rypistetty rakkauskirje, joka saapui perille vasta kun rakastajasta oli jo luovuttu (hirmuisen kivun kautta), mutta joka siitä huolimatta on säilytettävä, koska siinä vuosien päästä tiivistyy niin kauniisti nostalgia. Rakastajat, kuka heitä voisi vastustaa. En minä ainakaan. * Sentimentaalisiin Eurooppaa ja rakastajia kohtaan tuntemiini tunteisiin Forsströmin novellit eivät vastaa lainkaan. Ehei, ne toimivat tyystin toisella maaperällä ja mitä rakastajiin tulee, voi heitä. Voi noita
Valetulenkantajan kulttuurilaboratorio