Reader, why did I marry him?

Belinda McKeonin romaanin Tender nappasin mukaani matkalukemiseksi ajatuksella, että eipähän ainakaan lopu kesken (432 sivua suht pienellä fontilla). Paljastui sekä oikein hyvää, että vähemmän kiinnostavaa.

 Tender kertoo irlantilaisista nuorista 1990-luvun lopulla. Useimmat heistä ovat juuri aloittaneet yliopiston. McKeon sanoittaa tarkalla otteella kaiken sen epävarmuuden, eksyksissä olemisen ja suunnan hakemisen, jonka kanssa kamppailevat nuoret, jotka eivät ole enää teinejä, mutta jotka eivät oikein ole vielä astuneet aikuistenkaan maailmaan.

 Tarina Tenderissä ei ole kaikkein tavanomaisimpia, sillä se rakentuu jännitteelle, joka syntyy Catherinen ja Jamesin välille. Kun nämä kaksi tapaavat ensimmäisen kerran, tietävät he heti, että he ovat luodut toisilleen. Ystävinä.

Catherine kuitenkin alkaa haluta enemmän kuin ystävyyttä. James taas on homo, joka yrittää tulla toimeen ja hyväksyä homoutensa ympäristössä, jossa varsinkin vanhempien ihmisten mielipiteet homoja kohtaan ovat tu

"Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä. Ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi." Ylläolevia Ultra bran säkeitä lauloin ahkeraan, kun olin raskaana ja niitä huomasin tapailevani useaan kertaan myös lukiessani Emma Puikkosen uutuusromaania Lupaus . Siinä nimittäin teoksen päähenkilön Rinnan isä lupaa tehdä samoin: suojella tytärtään kaikelta ja saman lupauksen Rinna tekee tyttärelleen Seelalle. Vaan kovinpa vähän kukaan ketään kykenee suojelemaan, vaikka kuinka tekisi parhaansa. Sen joutuu huomaamaan myös Rinna, joka valmistautuessaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin päätyy äärimmäisiin varautumistoimiin. Puikkosen romaani on vahvasti ajankohtainen. Keskustelu ilmastonmuutoksesta ja sen torjumisesta on käynyt viime päivinä kiivaana myös ympäri somea, jossa moni vanhemman sukupolven edustaja repii sukka- ja pelihousunsa törmätessään nuorten ilmastonsuojeluaktivismiin.  Kun ensin on ollut mukana tuhoamassa planeettaamme 

Haloo Suomi! Haloo haloo haloo! Miksi me emme puhu Emma Puikkosen kirjasta Eurooppalaiset unet? Onneksi huomasin taannoin WSOY:n katalogissa Puikkosen kohdalla sanan 'episodiromaani,' josta päättelin, että tämä kirja on minulle. Niin se olikin ja se oli sitä hyvin paljon. Kirjailija JP Koskinen kirjoittaa blogissaan , että isommat kustantajat jakavat kirjailijat kolmeen eri koriin, jotka kantavat nimiä A, B ja C.  En tiedä asiasta mitään, joten etenen tässä Koskisen ajatuskulkujen perusteella. A-tyypit ovat niitä, joita mainostetaan joka paikassa. Esimerkkinä mainitsisin Tommi Kinnusen, jonka Lopotista oli hillittömän kokoinen lakana Akateemisessa kirjakaupassa. B-tyypit on niitä, joita kustantaja tuo esiin vähemmän, mutta jonkun verran kuitenkin. C-tyypit on niitä, joiden markkinointiin rahat eivät riitä ja jotka sen vuoksi saavat pärjätä enimmäkseen omillaan. Emma Puikkonen taitaa ikävä kyllä olla sijoitettu C-koriin, sillä Eurooppalaisten  unien mainontaa ei silmiini