Paluu arkeen

Onko elämää joulunkin jälkeen? ;)

Onhan sitä tietenkin, vaikka näin alkuun huomaan kärsiväni lievästä joulun jälkeisestä "christmas bluesista" ja hieman tyhjästä olotilasta. Joulukoristeiden mukana käärin kaappiin haikeudella koko syyskauden. Sen hämyisät illat kynttilänvalossa, fiilistelyt glögilasillisen parissa, kutkuttavan odotuksen ja säkenöivän tunnelman. 

Moni kärsii kaamoksesta, mutta itse koen juuri syksyllä ja joulun alla olevani kaikkein inspiroitunein, enkä tuolloin edes huomaa pimeyttä ympärilläni, mutta joulun jälkeen tammikuu iskee päin kasvoja kylmällä kädellään, eikä sillä ole minulle oikein mitään tarjottavaa. Kevääseen on ikuisuus ja jotenkin sitä olisi tarvottava tahmean talven yli? 

Toki joulutteluunkin turtuu ja loppiais-siivousten myötä koittaa aina se huikea hetki, jolloin koti tuntuu aivan kummallisen raikkaalta ja avaralta. Sitä hetkeä juhlistan joka kerta valkoisin tulppaanein ja vaalein tekstiilein.

Onneksi ne päivätkin alkavat hiljalleen pidentymään, sillä nyt sitä valoa alkaa todentotta kaivata. 
Vielä kuitenkin kynttilät ja tähdet saavat valaista harmaita päiviä. Täällä etelässä päivät todellakin ovat harmaita, sillä talvesta täällä ei ole tietoakaan.

Arkeen paluu tuo elämään toivottua ryhtiä. Teineihinkin saadaan taas vähän vauhtia, unirytmit palaavat normaaliin ja suklaavieroitus on käynnissä. Makeanhimoa vastaan taistelen hedelmin, taatelein ja pähkinöin. Leivoinpa innoissani ensimmäistä kertaa myös siemen-näkkäriä, mutta se pääsi tummumaan uunissa liikaa. Täytynee yrittää toisen kerran uudelleen. Olisi varmasti maistunut ;)

Uuden vuoden lupauksia en tehnyt laisinkaan, mutta se edellisessäkin postauksessa mainitsemani karsiminen olisi tulevan kevään juttu! Kunnon konmaritus olisi paikallaan niin kaappien kuin ajatusten ja ruokavalionkin suhteen, mutta ennenkaikkea niiden kaappien. Jospa siis esittelenkin teille kevään aikana uudelleen järkättyjä kaappeja? Vai kiinnostaisiko sellainen ollenkaan? 
Ehkä en lupaa mitään kuitenkaan ;D

Toivelistalla olisi myös ( edelleen varmaan sadatta vuotta ) kylpyhuoneen pintaremontti!
Tässä yläkuvassa näkymää kylpyhuoneen ovelta keittiöömme ja olohuoneeseen. Pyykkejä ripustellessa ajattelin, että täältä kulmasta on tullut ehkä vähemmän otettua kuvia.

Amaryllikset pukkaavat edelleen nuppuja ja ne ovat muutenkin säilyneet hienosti koko joulun ajan. Pari tulppaania siinä vieressä tuovat kevään tuntua. 

Loppiaisen lumiukkokaakaot lämmittivät mukavasti ulkoilun jälkeen. Saimme nuo suloiset vaahtokarkki-ukkelit lasten serkuilta jouluna, eikä niitä melkein olisi raaskinut syödä ollenkaan. 

Tällaisia sekalaisia aatoksia joulun jälkeiseen elämään. Onhan se mahtavaa, että kevättä kohden mennään, vaikka sinne onkin ihan liian pitkä matka :). Oletteko itse talvi-ihmisiä vai joko alkaa viherpeukaloita kutkuttaa? 

Mukavaa arjen hulinaa!

Iida Emilia

Talvilomailua mökillä

Mainiota maaliskuista maanantaita!

Niin se hiihtoloma vain hujahti ja arki pyörähti käyntiin.

Kuukausikin vaihtui ja nyt alkaisi talvi riittää minun puolestani! Kaipaan kevään lämpöä ja kuivia teitä. Terassikelejä ja takapihan kuopsuttamista. Oi että! Puutarhaideatkin alkavat pörrätä päässä kuin mehiläiset niityllä konsanaan :)

Mutta eipä näissä kevät-talven aurinkoisissa pakkaspäivissäkään valittamista ole. 

Saimme nauttia loman aikana mukavista ulkoilukeleistä ja perheen yhteisestä ajasta. Mökkeiltiin, käytiin Ideaparkissa, elokuvissa ja keilaamassa. Tytöt pääsivät myös serkuilleen yökyläilemään sillä aikaa, kun olimme isännän kanssa parina päivänä töissä. Sopivasti puuhaa ja rentoa oloilua.

Mökillä vietimme pari päivää, ja pidempäänkin olisimme olleet, ellei töihin olisi tarvinnut välillä mennä. Sielu lepää aina näissä maalaismaisemissa, jykevien mäntyjen suojassa. Ihanaa on myös se, että teinimme viihtyvät täällä edelleen todella hyvin. Voi olla, että sekin aika vielä koittaa, kun nuorisolla alkaa olemaan omat menonsa, joten nautitaan tästä niin kauan kuin sitä kestää.

Vanha hirsimökki odottelee vielä kevätsiivoustaan ja lammen vesi on paksun jääkerroksen peitossa.

Uudemmasta mökistä en olekkaan ottanut koskaan kuvia blogiin, sillä tämä mökki on appivanhempieni valtakuntaa. Sain kuitenkin luvan julkaista muutaman sisäkuvan, niin näette minkälaisessa paikassa täällä aikaa vietetään :)

Mökki rakennettiin reilut 10 vuotta sitten, ja tämä 60 neliöinen rakennus käsittää tupakeittiön ja kaksi makuuhuonetta. Avonaisen keittiön ja olohuoneen välissä komeilee takka, joka näin talvisin onkin kovassa käytössä sähköpattereista huolimatta.

Vaikka mökiltä löytyvätkin sähkön myötä lähes kaikki nykyajan mukavuudet televiso mukaan lukien, niin vettä tänne ei kuitenkaan tule, joten juomavesi tuodaan kaupungista ja tiskit pestään käsin.

Pihalta löytyy myös vanha kunnon ulkohuusi, joka näin talviaikaan onkin ehkä se ainut pieni miinuspuoli mökkeilyssä ( varsinkin illalla pilkkopimeässä ;). 

Mutta jotenkin nautin täysillä tästä mökin askeettisemmasta elämästä puusaunan lämmityksineen ja veden kantamisineen. Se luo mökkielämään oman hohtonsa, vaikka välillä isäntä onkin sitä mieltä, että täällä on ihan liikaa puuhaa :D

Täällä luonto ja rauha ovat niin läsnä, että mieli rauhoittuu jo automatkan aikana maisemia katsellessa. 

Mökillä perheen kanssa puuhastellaan mielestäni enemmän yhdessä, kuin kotosalla. Kännykät jäävät helpommin sivuun ja pelaillaan vaikkapa lautapelejä. Ulkona viihdytään talvellakin, ja vaikka hiihtoladut olivatkin tällä kertaa huonossa kunnossa, niin käytiin pulkkamäessä ja metsäretkellä.

Illan tullen saunan jälkeen on ihanaa sytytellä kynttilät ja paistella makkarat takkatulen hiilloksilla.

Mökillä unihiekka alkaa kutitella ainakin meidän aikuisten silmiä aina paljon aikaisemmin, mitä kaupungilla. Liekö syynä raitis ulkoilma ja käsillä tekeminen? Mutta unet maistuvat täällä hyvin joka kerta.

Kyllä mökillä on aina mukavaa, oli kesä taikka talvi.

Iloista viikon alkua kaikille ja tsemppiä arkeen! Lomaa aloitteleville rentouttavia päiviä!

Iida Emilia

Talvisia päiviä

Tervehdys tammikuun paukkupakkasten keskeltä!

Arki on ollut vauhdikasta ja työntäyteistä, enkä ole ehtinyt juuri mitään kodin eteen tekemään, kuvaamisesta tai bloggaamisesta puhumattakaan. Mutta uusia elämyksiä olen jo ehtinyt tammikuun alkuun hankkia, sillä vietin ihanan viikonlopun Helsingissä lapsuudenystävieni kanssa ja kävin elämäni ensimmäistä kertaa oopperassa. Baletissa olen käynyt nuorenpana parikin kertaa, mutta oopperat ovat jääneet välistä, vaikka lapsena yksi toiveammateistani olikin oopperalaulaja! :D 
 Oi että minä tykkäsin! Oopperan kummitus oli lumoava kokemus, eikä varmasti jää viimeiseksi oopperakerrakseni. 

Lähes yhtä lumoavia ovat olleet nämä lumesta notkuvat, kirkkaan rapsakat talvipäivät. Tammikuun kaunis valo, joka kasvattaa säteitään päivä päivältä ja siellä jossain kaukana häämöttää kevät. 

Rakas esikoisemme, tammikuun aurinkomme täytti myös juuri 16 vuotta! Hänen syntymäpäiviään juhlistamme tulevana viikonloppuna, joten täytyneekin alkaa selailla reseptejä ( vaikka yleensä päädynkin tuttuihin ja turvallisiin tarjoiluihin ;)

Vaikken niin talvi-ihminen olekkaan, niin täytyy myöntää, että on tässä vuodenajassa jokin omanlainen hohtonsa! Vaikka se sitten olisikin se, että ulkoa on ihana päästä nopeasti sisälle lämpimään kuuman kaakaokupin ääreen viltin alle ;D

Meidän perheellämme on myös yhteinen unelma ja tavoite! Emme ole juurikaan ikinä kovin kauas matkustelleet, sillä perusduunareitten pienistä palkoista ei niin vain säästöön suuria summia laiteta, eikä matkustelu ole ylipäänsä ollut meille pakkomielteinen juttu. Mutta nyt olemme päättäneet, että jonnekin lämpimään me vielä lähdetään...ennemmin tai myöhemmin :D Kerran edes, ennenkuin lapset kasvavat ja lentävät itse omia menojaan.

Näissä unelmissa ja tunnelmissa:

Kirpeitä talvipäiviä!

Iida Emilia

Joulu kultainen

Leppoisia välipäiviä ystävät!

Toivottavasti saitte viettää mukavan joulun läheisten ihmisten ympäröimänä?

Täällä nautiskeltiin joulun pyhistä varsin perinteisissä merkeissä ja vietettiin kiireettömön rentoja hetkiä rakkaiden kanssa. Pelailtiin, katsottiin leffoja, ulkoiltiin, luettiin kirjoja, valvottiin yömyöhään, tavattiin sukulaisia ja syötiin ihan liikaa! 

Eilen täytyi ryhdistäytyä ja palailla takaisin työmoodiin, mutta ensi viikolla saan vielä jatkaa muutaman päivän lomailua koululaisten kanssa.

Onhan tämä aina jotenkin haikeaa, kun kaiken sen hälinän ja hösäyksen jälkeen joulu on niin nopeasti ohi. Tai jatkuuhan se tavallaan sinne loppiaiseen, mutta ainakin itselläni se joulufiilis lopahtaa viimeistään uuteen vuoteen, ja monasti jo aijemminkin. 

Vielä joulukoristeet saavat kuitenkin pysytellä paikoillaan, mutta kuusi täytynee siirtää jo viikonlopuksi terassille, sillä isäntä on kärsinyt kovasta tukkoisuudesta kuusen saapumisesta lähtien. Lieneekö meidän siis syytä hankkia seuraavaksi jouluksi muovikuusi?!

Tyttäret koristelivat kuusen aatonaattona ja yllätyin iloisesti, kun lopputuloksesta tuli niin yksinkertainen ja valkoinen :)

Aatonaattona leivottiin myös yksi satsi pipareita, jotka koristeltiin aattoaamuna.

Valmiit piparit päätyivät joulukakun koristeiksi, sekä joulun puurokattauksen somisteiksi.

Aattona käymme aina aamusaunassa ja tyttäret kävivät myös lumikinoksessa pyörimässä!! Kääk!

Aamusaunan, puuron ja jouluohjelmien jälkeen käymme joka vuosi perinteisesti laskemassa kynttilät haudoille.

Illaksi suuntasimme kakku ja lahjasäkki kainalossa mummilaan. Siellä meitä odotteli herkullinen joulupäivällinen ja kuusen alla iso kasa lahjoja. Kilttejä oltiin oltu, ja paljon saatiin tarpeellisia juttuja, joista olikin etukäteen "tontuille" vinkkailtu.

Kiitos joulu kultainen! Ensivuonna taas tavataan :)

Nyt kohti Uutta Vuotta ja uusia kujeita!

Lämpimin terveisin:

Iida Emilia

Glögihetkeä ja mietteitä joulukiireiden keskellä

Heipähei ihanat!

Kylläpä vauhti kiihtyy näin joulun alla. Viime hetken kiireet ja pieni stressinpoikanen tuntuvat kuuluvan joulun perinteisiin, siinä missä glögi ja piparitkin! 

Kunpa jouluun valmistautuminen koostuisikin pelkästään kynttilän loisteesta, silkohasten kanssa askartelusta ja iloisista leivontahetkistä joululaulujen säestämänä. Lahjat ilmestyisivät kuin taikaiskusta kääröissään kuusen alle, koti pysyisi siistinä ja kaikilla olisi harras mieli.

Todellisuudessa perheenäidin arkea rytmittävät töiden, harrastusten ja kotihommien ohella koulun myyjäiset, lasten harrastusten paketointitalkoot, vanhempainillat, arviointikeskustelut, joulujuhlat ja tanssinäytökset. Tiedätte tunteen? Samana päivänä pitäisi revetä kolmeen paikkaan samaan aikaan ja kotona ehtii käydä vain syömässä ja nukkumassa! Kivoja puuhia kaikki sikäli, mutta ihmekkös tuo, jos kiireessä joulumieli on hieman koetuksella ;)

Siksipä päätin jo hyvissä ajoin, että joulun alla teen vain sen mistä oikeasti nautin ja tykkään! Osallistun siihen, mihin kykenen. Jätän piparitalon rakentamisen taitavemmille, teetän joulukortit suoraan valokuvista, ja jätän todellakin ne kaapit siivoamatta. Joulu tulee vähemmälläkin :)

Lahjahankinnoissa yritän ottaa enemmän mallia miehiltä. He eivät stressaa siitä, miten opettajaa tulisi muistaa, tai mitä ostaa kaukaiselle ystävälle, tai sille naapurin Leenalle ja kumminkaimalle, joka toi meille viime vuonnakin kukkia....ei...tämä asia täytyy jotenkin priorisoida! Muistaminen on ihanaa, mutta täällä hyvinvointivaltiossa meillä kaikilla on yllinkyllin kaikkea, ja siksi haluan pyrkiä siihen, että ostoshuuma ei ylly ylivoimaikseksi. Haluan muistaa vain niitä läheisimpiä ihmisiä oikeasti hyödyllisillä hankinnoilla.

Ja se, että muistaa välillä myös pysähtyä vain nauttimaan. 

Kattaa vaikkapa pienen glögihetken terassille perheen tai ystävien kesken :)

Tänä viikonloppuna nautin pitkästä viikonloppuvapaastani ja istun alas glögimukillisen ja joulutorttujen kera. Käyn jouluostoksilla, ja teen niitä pakollisia kotihommiakin. Niin ja tänään tapaan myös ystävääni hyvän ruuan äärellä, joten mukava päivä tiedossa.

Oikein kivaa ja stressitöntä viikonloppua!

Iida Emilia

Havukranssi & terassin talven odotusta

Voi miten mukavilta ovatkaan tuntuneet nämä pakkasen puraisemat huurteiset aamut, kun auringonsäteet ovat kurkotelleet maahan pitkiä kauniita varjojaan. Raikas tuoksu ulkona kielii siitä, että talvi ei ole enää kaukana.

Viikonloppuna intouduin pukemaan terassia talviseen asuunsa ja samalla sidoin takapihalle suuren havukranssin. Pihan talvisiin koristuksiin riittävät lyhtyjen ja kausivalojen lisäksi muutamat havuasetelmat, sekä kuusen taimet, jotka ilahduttavat terassin ilmettä kummasti.

Kransseja en ole itseasiassa kauhean usein tehnyt, vaikka kaikenlaisesta näpertelystä pidänkin. Pinterestin kauniista kranssikuvista inspiroituneena päätin kuitenkin pitkästä aikaa tarttua toimeen, kun materiaaliakin tuli mökiltä mukaan kahmittua.

Kranssin pohjan taivuttelin pajun oksista ja lisäsin joukkoon kuusenhavuja, katajaa sekä lumimarjan oksia. Halusin tehdä kranssista huolettoman villin ja rempseän näköisen, ja siinä taisin onnistua ;)

Terassin talvi-ilmeen viimeisteli vielä harsoverhon alle piilotetut kausivalot, jotka alkavat illan tullen tuikkimaan.

Nyt pihasta ei puutu kuin hentoinen lumikerros, mutta sen uskon kyllä saapuvan ennemmin tai myöhemmin.

Rapsakkaa keskiviikkoa!

Iida Emilia

Ripaus joulua harmauden keskelle

Uutta harmaata viikkoa tarvotaan taas eteenpäin ja aurinkoiset päivät tuntuvat olevan kaukainen muisto vain. Mutta synkkyyden keskeltä löytyy valon pilkahduksiakin, kuten vaikkapa viikonlopun isänpäivä, jolloin saatiin muistaa ja rutistaa elämämme tärkeitä miehiä. 

Kokoonnuimme viettämään isänpäivää mieheni vaarin luokse, vanhaan punamultaiseen rintamamiestaloon, joka huokuu aina lämmintä tunnelmaa. Syötiin hyvin, kahviteltiin, rupateltiin ja nautiskeltiin takkatulen räiskeestä. Mukava päivä huipentui kotisaunan löylyihin. 

Viikonlopun kunniaksi tuli siivoiltuakin oikein kunnolla ja kauppareissulta nappasin huonekuusen mukaani. Samalla kotiin tulvahti jo ripaus joulun henkeä.

Vaikka ulkona on ankeaa, niin rakastan kodin tunnelmaa ehkä eniten juuri tähän aikaan vuodesta!

Pehmeitä tekstiilejä sohvilla taljojen kavereina ja paperitähtiä ilahduttamassa talvista sisustusta.

Kattovaloja en juurikaan harrasta, mutta kynttilöiden ja kausivalojen lisäksi erillaiset pöytä- sekä seinälamput luovat hauskoja valon ja varjon leikkejä tilaan. 

Kuvaaminen on talvisin haastavampaa, kun päivänvalo ei yllä sisätiloihin, mutta kuviin tulee silti ihan omanlaisensa tunnelma, jollaista kesäaikaan saa hakemalla hakea.

Katsotaanpa nyt kuinka tuon trendikkään huonekuusen käy minun hoivissani. Kovin kauaa ei yleensä viherkasvit meillä kestä ;). Kunhan nyt joulun yli sitkuttelisi poloinen. 

Olohuoneen pöydälle lisäsin vielä männyn oksan vihreyttä tuomaan.

On tässä marraskuun pimeydessä jotakin mystisen kiehtovaakin! Kotikissan parasta aikaa :)

Näin ainakin uskottelen itselleni!

Tunnelmallisin terveisin:

Iida Emilia

Talvimökkeilyä

Heipähei ihanat!

Niin se vain viikko jälleen vierähti vauhdilla, enkä ehtinyt yrityksistäni huolimatta saada postausta arkena aikaan. Päivät täyttyvät niin nopeaan kaikenlaisesta tohinasta, että turha tässä on näköjään  haaveilla tiiviimmäästä postaustahdista! Mutta instagramin puolella päivittyy yleensä kuvia hieman tiuhempaan :). Ja toisaalta...parempi se on elää tosielämää täysillä, eikä hengittää tätä elämää vain somen kautta. Välillä oikein turhauttaa kaikki nämä laitteet! Kännykkä on vihonviimeinen vempele. Jos se unohtuu vahingossa kotiin töihin lähtiessä, niin tuntuu ettei päivästä selviä mitenkään ilman tuota littanaa kapistusta! Voihan someriippuvuus :D 

Viikonloppuna heitimmekin elektroniikan nurkkaan ja avasimme mökkeilykauden! Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun yövyimme mökillä näin talviaikaan ja olipas se ihanaa kerrassaan. Sukumökkimme lämpenee nimittäin nyt takan lisäksi myös patterein, sillä viime kesänä tänne saatiin sähköt, jotka helpottavat ja pidentävät mökkikautta huomattavasti. Siltikin täällä sytytellään mieluummin kynttilät lamppujen sijaan, eikä televisio pauhaa taustalla kuin harvoin.

Täällä sitä jotenkin rauhoittuu ja elää enemmän hetkessä! Touhutaan yhdessä perheen kanssa. Ulkoillaan, pelataan, nautiskellaan pihasaunan lempeistä löylyistä, syödään hyvin ja ihastellaan takkatulen loistetta hämärtyvässä illassa.

Tämä pikkuinen vanha hirsimökki tosin toimii edelleen aurinkokennoilla ja lämpenee vain kamiinan voimin, mutta tämän vieressä oleva isompi ja uudempi mökkirakennus on se paikka, missä enemmän vietetään aikaa. Siitä parempaa kuvaa mm. täällä.

Voi miten kaunista voi olla luonnossa näin talvellakin! Viikonlopun ilmat suosivat meitä mökkeilijöitä leudoilla pakkaslukemilla ja kirkkaalla auringonpaisteella. Linnut visersivät ja räystäät tippuivat. Lammen jää oli kuitenkin vielä paksua ja vahvaa. Kevät-talven ihanuutta parhaimmillaan.

( Harvemmin tänne blogiin tulee laiteltua tällaisia omaksi iloksi räpsittyjä perhekuvia. En myöskään koe olevani kauhean hyvä luontokuvaaja, joten ulkokuviakin laitan aniharvoin. Kiinnostaisivatko nämä ketään ylipäätään )?

Serkut olivat viikko sitten tehneet mökillä komean lumiukon, joka vastaanotti meidät pihamaalla.

Lumileikkeihin ja pulkallalaskuun innostuttiin me aikuisetkin, mutta hangessa pyöriskely suoraan  saunanlauteilta jäi meiltä vanhemmilta kyllä väliin ;)

Mutta ajatelkaapa, että parin kuukauden päästä täällä jo luonto vihertää ja laineet liplattaa. En malttaisi millään odottaa!

Iloa ja auringonpaistetta alkavaan viikkoon!

Iida Emilia