Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eteinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eteinen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 17. heinäkuuta 2020

Heinäkuun huomassa

Oi miten ihanaa kun kesän lämpö tuli takaisin kylmien sadepäivien jälkeen.
Heinäkuu kuuluu omiin suosikkeihini, sillä olenhan heinäkuun lapsi :). Heinäpellolta minua on aikanaan lähdetty synnyttämään ja lapsuuteni kesät olen viettänyt peltojen ja metsien keskellä. Ehkä siksikin heinäkuiset peltomaisemat ovat itselleni niitä kaikkein rakkaimpia.

Tämän viikon kohokohtiin on kuulunut kesäretki Vääksyn kanavalle ystäväni kanssa ja sinnekin ajelimme ihania pikkuteitä pitkin, maalaismaisemia ihastellen. Matkan varrella näkyi lehmiä ja lampaita. Jopa vanhanajan heinäseipäitäkin. Niin mukava ja aurinkoinen kesäpäivä vietettiin hyvin syöden, nauraen, rupatellen ja kaikkea kaunista katsellen. Suosittelen tuota Vääksyä lämpimästi, jos ette ole aiemmin tutustuneet.

Muina päivinä olemme olleet kuopuksen kanssa veljeni luona maalaushommissa. Osa teistä onkin ehkä instagramissa nähnyt kuvia veljeni upeasta "puumajasta" tai oikeastaan huvimajasta, josta sisustellaan kivaa kesäpaikkaa serkuksille ( ja toki aikuisillekin ). On ollut hauskaa viimeistellä majaa yhdessä. Pian päästään varmasti pitämään huvimajan tupareita!

Esikoisemme sensijaan on ollut tämän viikon rippileirillä isosena ja hänkin on nauttinut siellä olostaan. Vähän on aina outoa kotona, kun joku perheenjäsenistä uupuu, mutta napanuoraa on toki venytettävä, ei siinä mikään auta ;D







Sekalaisia otoksia sisältä tällä kertaa, vaikkei sisällä nyt ollakaan juuri oltu.
Voi kun näitä huolettomia ja lämpöisiä kesäpäiviä riittäisi vielä pitkälle!

Aurinkoista viikonloppua!

Iida Emilia

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Kevätpäiviä ilman huolen häiviä?

Heipsan!

Voi miten aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ollut! Terassilla on tarjennut hörppiä iltapäiväteet tai herkutella jäätelöllä. Pihalla on tullut puuhasteltua monenlaista ja tämän hetken projektina  puhdistelen vanhoja sammaloituneita pihalaattoja. Muutos on mieletön! Voin laittaa kuvia jahka homma valmistuu.

Tällaisina hetkinä, auringon lämmittäessä poskipäitä, kevättuulen hulmutessa, lintujen sirkuttelua kuunnellessa saattaa huolet ja murheet jäädä unholaan. Sitä vain elää onnellisena omassa pienessä hattarassa, kaukana ulkomaailmasta.

Huomaan, että korona-arki vaihtelee. Välillä se hymyilee, välillä oikuttelee. Ajatukset kulkevat 
( toisinaan parin sekunnin ) tai noin parin viikon mittaisissa vaiheissa. Alkuahdistuksen ja lamaantumisen jälkeen saapui puuhavaihe. Kaikki oli jotenkin selkeää ja aikataulutettua. Kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja tuoreet leipomukset päälle. Monipuoliset salaatitkin tottakai. Tiskit, pyykit, imurointia, kotikoulua, lenkkeilyä...puuhastelua aamusta iltaan.

Kuudes viikko toikin mukanaan kyllästymisen! Ensimmäinen riitakin leimahti ( heti kun pääsin kehumasta ;). Tympääntymistä, ikävää, lipsumista, hällä väliä-ajatuksia. Salaatit vaihtuivat kuorittuihin porkkanoihin, eikä uunista ole leijaillut hetkeen tuoreen leivän tai pullan tuoksua. 

Huomaatko itse ajatustesi ajelehtivan vaiheittain?



Toisaalta tunnen oloni hyväksi ja onnelliseksi tänne omaan kotiini erakoituneena ja tiedän, että voin jatkaa tätä tarvittaessa vaikka loputtomiin, mutta toinen osa minusta lähes huutaa sinne entiseen elämään, elämään ennen fuckin koronaa! 

Voi miten sitä jo haaveileekaan kahvihetkistä ystävien kanssa. Kahdenkeskisestä ajasta oman kullan kanssa. Ravintolan illallisesta tai leffateatterin poppareista ( miksi mun haaveet liittyy pelkkään ruokaan ;) ?? 

Keilailu-illasta perheen kera, uimahallin poreista, mökkeilystä suvun kesken. Oman äidin halaamisesta. Veljeni kanssa nauramisesta ja serkkulasten yökyläilyistä. Jopa töihin menosta ja ihanien asiakkaideni tapaamisesta. Kaikesta ihanan tavallisesta!


Onneksi tähän kesään ei ollut vielä suurempia suunnitelmia edessä, eikä suuria pettymyksiäkään sen osalta tiedossa. Ainoastaan kesäkuinen Lauri Tähkän konsertti peruuntunee tietenkin ja ystävien tapaaminen siinä samalla. Mutta eiköhän näitä konsertteja ole vielä edessä, kun niiden aika koittaa.

Kesä! Voi miten se tuleekaan sopivasti tämän kaiken koronakurjuuden keskelle!



Nyt kuitenkin maltetaan vielä hetki! Pysytään kotona ja annetaan kevättuulien tuoda hyvää mieltä tupaan! 

Ilonpisaroita päiviinne!

Iida Emilia

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Pienen eteisen säilytysideoita

Moikka!

Kevään odotus on tuonut järjestelyinnon mukanaan ja hyvä niin, sillä parina edellisenä vuotena tuota intoa ei ole näkynyt ja sen seurauksena kaapit ovat olleet kuin maanjäristyksen jäljiltä! Vaikka muutama vuosi sitten innostuin kovasti konmarituksesta ja vähensin jo tuolloin tavaraa huomattavasti, niin itsekseenhän ne kaapit eivät järjestyksessä pysy ja aina sitä roinaa jostakin kertyy lisää!?! 

Itselleni Marie Kondon menetelmät osuivat ja upposivat. Lapsetkin nauroivat, että KonMari-kirjat ovat olleet ainoat opukset, jotka äiti on lukenut alusta loppuun ;). Ihan kirjaimellisesti en hänen metodeitaan ole noudattanut, mutta monia asioita olen kuitenkin järjestyksen pidon suhteen oivaltanut.

Olen toki aina ollut kohtuu-järjestelmällinen ja kaikelle on löytynyt oma paikkansa. En myöskään kiinny tavaroihin, joten pystyn luopumaan helposti vanhoista ja käyttämättömäksi jääneistä asioista. Mutta kun perhe kasvaa ja vuodet vierii, niin samalla myös tavaramäärä lisääntyy. Sitä suorastaan sikiää lisää joka ikisenä jouluna, syntymäpäivänä ja lomareissujen jälkeen. Shoppailupäivistä puhumattakaan! Ja jossain kohtaa sitä vaan tajuaa, että tuo kaikki "turhake" enemmänkin ahdistaa kuin tuo hyvää mieltä.

Omalla kohdallani jonkinlainen onni on toki ollut se, että olemme asuneet aina niin pienessä kodissa, että materiaa on tullut karsittua säännöllisesti. Silti se ei tarkoita sitä, että kaapit olisivat pysyneet tiptop-kunnossa, ( varsinkin kun säilytystilaa on ollut niin vähän ) mutta suurin toiveeni ja tavoitteeni tällä hetkellä olisi se, että arki rullaisi hyvin ja kaikella olisi paikkansa. Haluaisin todella säilyttää balanssin ja selkeyden myös kaappien uumenissa, enkä hikipäässä vain säilöä, sulloa ja kätkeä. Epäjärjestys ja etsiminen vie nimittäin hirveästi energiaa!


Tässäpä siis kurkistus pieneen eteiseemme, joka ei varmasti ole käytännöllisyyden perikuva, mutta yllättävän toimiva kuitenkin. Mieluummin pidän vaate- ja kenkävalikoimat mahdollisimman pieninä, kuin täytän valmiiksi pienen eteisen suurilla ja kookkailla kaapeilla, jotka pursuaa vaatteita, joista suurinta osaa ei edes käytetä.

Eteisemme koostuu kolmesta eri naulakko-alueesta.
Heti ulko-ovella vastassa on tuulikaappiin sijoitettu "vierasnaulakko", johon jätämme kotiin tullessamme tämän hetkisessä arkikäytössä olevat takit ja kengät. Ylensä naulakossa roikkuu 4-8 takkia ja kengät valtaavat lattian, mutta yritän pitää pikkueteisen selkeänä (varsinkin silloin jos vieraita on tulossa). Ylähyllyn koreista löytyy lisäksi minun ja mieheni käsineitä, pipoja ja huiveja.


"Aulatilasta" tai eteiskäytävältä löytyykin sitten teinien naulakko oikein paraatipaikalta, jossa olkikasseihin ja koreihin on piiloteltu nuorison myssyt ja tumput. Penkin päälle voi laskea reput ym. tarvikkeet ja kotiavaimet roikkuvat usein naulakossa. Tämä kohta kodistamme onkin yksi omia suosikkejani.

Kaniherra viihtyy usein eteisessä pyöreän juuttimaton päällä, sillä tuosta kohtaa näkee melkein kodin joka huoneeseen. Siinä hän päivystää usein vastassa kotiin tullessa, ellei sitten ole vielä nukkumassa sängyn alla.


Kolmas naulakko ja varsinainen vaatekaappi löytyy sitten eteisen loppupäästä keittiön ja wc:n kulmilta ja täällä säilötään loppuja ulkovarusteita. Periaatteessa pidän sekä kesä- että talvitakkeja samassa paikassa, koska en jaksa rahdata vaatteita erikseen säilöön vuodenaikojen vaihdellessa. Osa kesäkengistä- tai takeista on kuitenkin kunkin omassa vaatekaapissa odottamassa vuoroaan.

Samanlaiset henkarit ja korit selkeyttävät kaapin sisältöä ja vanhasta lakanasta ommeltu verho hillitsee näkymää. Kaapin ovet ovat kotimme alkuperääistä tekoa suoraan 80-luvulta, mutta uuden maalikerroksen ja vetimien myötä niistäkin tuli ihan kelvolliset. 


Tämä kyseinen vaatenaulakko ( alakuvassa ) ja sen vieressä sijaitseva siivous/sekatavara/työkalu-kaappi olivatkin päässeet aivan järkyttävään kuntoon, jota saatoitte todistaa instagramstooryjen kuvissa jo aiemmin! En edes kehtaa blogiin niitä ennen-kuvia laittaa, sillä remonttimme aikana muistan vain hätäpäissäni sulloneeni sekalaista tavaraa, maalipurkkeja ym..ym..piiloon, enkä saanut millään aikaiseksi siivota niitä!

Nyt onneksi into ja motivaatio löytyivät ja fiilis on ihan mieletön! Miten voikin olla niiiin kevyt ja hyvä fiilis, kun pääsee romuista eroon ja saa kaapit organisoitua uudelleen! On kyllä tuhat kertaa parempi olo päästä tavaran otteesta, kuin se, että hankkisi kokoajan uutta tilalle.


Verhon taakse naulakkoon oli kerääntynyt hirveä keko kenkiä. Löytyi ihan kaikenlaista vaihtoehtoa monoista, futiskengistä ja luistimista lähtien! Lopulta kaappien siivouksen myötä sain makuuhuoneen kaappiin hyvin tilaa urheilukengille ja loput kengät mahtuivatkin tähän mainiosti, kunhan rikkinäiset poistettiin ja pienet kengät kierrätettiin. Löysinpä kaapin uumenista myös omat vanhat nahkanilkkurini, joista vetoketju oli aikoinaan hajonnut. Onneksi en ollut heittänyt kotimaisia laatukenkiä menemään, sillä kun kuskasin nilkkurit suutarille, niin hän teki niistä pikkusummalla ihan uudet!


Ja tästä siivouskaapista tuli niin nätti, että kaapin ovea voisi pitää auki päivät pääksytysten :D
Täältäkin kaapista lähti monta kassillista roinaa kierrätykseen ja nyt löytyy helposti työkalut, maalit, johdot, siivousvälineet, suksivoiteet, kestokassit, mutterit, tyhjät panttipullot jne...

Sisustuksellisesti ajatellen oli hauskaa hyödyntää väreihin sointuvia säilytysratkaisuja, kuten vanhoja paperikasseja tai käyttämättömäksi jääneitä puu- ja sinkkilaatikoita. Onpahan sitten mukavampaa kurkata siivouskomeroonkin tästä eteenpäin :)


Tämän pitkäkorvan kuvan myötä toivottelen iloista viikon jatkoa ja siivousinspiraatiota itse kullekin! Itselläni on vauhti päällä ja aion kevään aikana käydä ihan kaikki kaapit, lipastot ja kasat läpi. Lisäksi olemme myös uudistamassa teinien huoneita, joten niistä ehkä lisää seuraavalla kerralla.

Helmeilevää helmikuuta!

Iida Emilia

tiistai 26. marraskuuta 2019

Joulu lähestyy! Oletko valmis?

Alle kuukausi enään jouluun. Ihanaa! Vai iskeekö sittenkin paniikki?

Tämä loppuvuosi kuluu aina tosi nopeaan, kun hyppää mukaan jouluflowhun :)
Kauheasti olisi kaikenlaista kivaa puuhaa ja perinteitä, mitä haluaisi tehdä ja mitä olisi vähän niinkuin pakkokin tehdä, mutta olen vakaasti päättänyt, että keskityn mieluummin niihin asioihin, jotka tuovat hyvää mieltä, kuin niihin jotka aiheuttavat stressiä.

Tykkään laittaa kotia jo hyvissä ajoin joulukuntoon, kuten tiedättekin. Tällä tarkoitan sisustelua tähtineen, kukkineen ja pikkukuusineen, enkä suinkaan kaappien siivoilua! Toki ne siistit kaapitkin toisivat varmasti hyvän mielen, mutta kun aikaa ei ole kuitenkaan riittävästi, niin jätän kaappien penkomisen ilomielin keväämmälle. Jos joulumieli olisi pelkästään kaappien siisteydestä kiinni, olisin hieman huolestunut? Mutta perus-siisteyttä toki arvostan ja aina ennen joulua tehdään se perusteellisempi joulusiivous. Nyt kuitenkin pimeisiin päiviin tuovat nämä pienet sisustelut iloa ja lohtuakin :)


Pikkujoulut, joulumarkkinat, konsertit, kauneimmat joululaulut...ihania ja perinteisiä joulun tapahtumia, joihin haluaisi tietenkin kaikkiin osallistua. Nähdä ihmisiä, vaihtaa kuulumisia, saada elämyksiä  ja saavuttaa se joulun syvin tunne sydämeen saakka! Mutta aivan yhtä hyvin, ehkä paremminkin sen joulun rauhan voi aistia kotona oman perheen kesken, joululauluja kuunnellen tai hyvää joululeffaa katsellen. Pipareita paistellen ja konvehteja maistellen :)
Joskus pysähtyminenkin on tarpeen.

Itselleni ei osunut tähän vuoteen yhtiäkään pikkujouluja, sillä aikataulut eivät vaan sopineet ystävien tai työkavereiden kanssa yhteen. Ensin se toki harmittikin, mutta nyt tuntuu, kuin olisi saanut lisäaikaa joulupuuhille ja oikeastaan onkin hauskaa, että ensivuoden alkuun on jo kivoja "pikkujoulujuttuja" sovittuna, eikä kaikki hauskuus lopukaan uuden vuoden juhlintaan :D 

Niin ja päästään me sentään isännän kanssa tällä viikolla kuuntelemaan Ismo Leikolaa! Tätä olen odottanut innolla, sillä liput saimme jo kesällä synttärilahjaksi. 


Entäpä sitten joulukortit? Ne perinteikkäät, ehkä vähän pakollisetkin? Postilakonkin uhalla ;)
Mutta kun ajoissa yrittää aloittaa, niin askarteluhan on mukavaa. Ja Pinterestistä löytyy kyllä ideoita jos jonkinlaisia. Mutta en toki pistä pahakseni, jos joku ei kortteja postita. Viestitkin lämmittävät mieltä yhtä lailla.

Itse olen usein tehnyt kortit valokuvista, mutta tänä vuonna innostuin askartelemaan.
Kartongista leikkelin pieniä tumppuja, pipoja ja sukkia, jotka liimailin valmiille korttipohjille. Maalasin valkoisella askartelumaalilla ja ohuella sudilla koristeita asusteisiin ja tussilla piirtelin oksia. Juuttinarusta sai vielä kivasti kolmiulotteisuutta kuviin.


Lahjahommat meinaavat jäädä meikäläisellä aina viimetinkaan ja ne aiheuttavatkin joulussa eniten stressiä, mutta pyrin nyt tosissani siihen, että nekin olisi joulukuun alkuvaiheessa viimeistään hoidettu. 

Muutenkin inhoan sitä kulutushysteriaa, minkä joulu saa ihmisissä, ( myös itsessäni ) aikaan, mutta tottakai läheisiä haluaa jollakin pienillä jutuilla muistaa. Onneksi aikuisten kesken olemme sopineet, ettei lahjoja enää vaihdeta. Lähinnä siis ostamme paketteja vain omille lapsille ja heidän serkuilleen. Toki kummeille ja omille vanhemmille myös. Tämä järjestely on oikein sopiva. Mielestäni on myös järkevää kysellä toiveita etukäteen, jotta vältytään turhilta hankinnoilta.


Itselleni muuten hankinkin jo pienen etukäteislahjan, kun tuulikaappimme tyhjälle seinälle ilmestyivät kauniit puiset naulakot katseenvangitsijoiksi. Pikku-eteinen olikin jäänyt kovin tylsän näköiseksi remontin jäljiltä, mutta nyt näyttää jo paljon viihtyisämmältä. Tuota seesteisen oloista koristenaulakkoa vastapäätä sijaitseekin sitten se vähemmän seesteinen näky, eli takkinaulakko kenkäröykkiöineen! ( Puiset naulakot ja näkö-kyltti saatu Instagram-yhteistyön merkeissä ).


Joululehdistä olen etsinyt kivoja leivontavinkkejä ja tekisipä mieleni kokeilla joitakin itsetehtyjä karkkeja muistamisiksi ystäville, tai ihan omaan herkkupöytään. Muutenhan en joulun ruokien suhteen panikoidu, sillä mieheni hoitaa pitkälti kinkut ja graavit, eikä meitä ahdista ostaa laatikoita valmiinakaan ;). 

Torttuja olemme jo pariin kertaan paistelleet ja pipareitakin kertaalleen. Myös risipuuroa voisi pian keitellä, sillä tähän aikaan vuodesta se maistuu kyllä mielettömän hyvälle.


Eikä siinäkään vielä kaikki! Pitäisihän niitä kranssejakin jossain välissä päästä puuhastelemaan :D
Mutta ajattelin, että jos en tänä vuonna kerkeäkään, niin kaukaaviisaana ostin yhden valmiskranssin ulko-ovelle Parolanaseman markkinoilla käydessäni :). 


Niinpä! Puuhaa siis riittää jos jonkinlaista, mutta muistetaan kuitenkin myös keskittyä nauttimaan tästä odotuksesta ja etenkin niistä asioista, mistä erityisesti tykätään. Joitakin juttuja TO DO-listalta voi varmasti vähän kiertääkin tai mennä sieltä mistä aita on matalin :)

Mitkä ovat niitä teidän lemppari- tai inhokkijuttuja joulun valmisteluissa?

Reipasta viikon jatkoa!

Iida Emilia

tiistai 1. lokakuuta 2019

Unelmia ja avoimia ovia

Huomenia!

Tänään olen koko aamun kävellyt vähän levottomana paikasta toiseen. Tehnyt useampaa eri asiaa saamatta mitään kunnolla aikaan. Vatsassa on perhosia ja ajatukset harhailee. En tiedä missä vaiheessa minusta tuli niin kauhea jännittäjä?! Ehkä sinä päivänä, kun synnytin lapsen maailmaan ja olin vastuussa jostakin niin pienestä, kauniista ja hauraasta.

Tänä päivänä tuo pieni on jo suuri ja hapuilee askelillaan kohti omia polkujaan.
Rohkeasti hän etenee unelmiensa suuntaan, samalla kun minä sivusta ihaillen kannustan ja toivon, ettei hänen tielleen tulisi koskaan liian isoja kiviä tai kantoja.


Mun pieni haluaa maailmalle, enkä minä voi sitä estää, vaikka osa minusta ehkä pelkoineni haluaisikin. Ihmettelen vain, miten se hetki tuli näin äkkiä? En ehkä olisikaan vielä ihan valmis!
Äidin huoli ei taida loppua koskaan.

Samaan aikaan olen kuitenkin innoissani ja ylpeä. Kuinka tyttärestäni tulikin noin rohkea ja määrätietoinen. Mielelläni tuen häntä päätöksissään. Niinpä tänään matkustamme esikoisen kanssa vaihto-oppilas tilaisuuteen ja haastatteluun. Parin viikon päästä ollaan viisaampia ja jos paikkoja löytyy, niin seuraavana syksynä hän lentää vuodeksi eurooppaan. Onneksi on siis vielä aikaa sopeutua ajatukseen. 


Voi noita nuoria! Heillä elämä kaikkine mahdollisuuksineen on vielä edessä ja ovet avoinna.
Se pistikin miettimään, olenko itse tehnyt elämässäni koskaan mitään kovin mullistavaa?
Ulkomaille lähtö ei ainakaan käynyt ikinä pienessä mielessäni! Minun haaveeni olivat sensijaan hyvin tavallisia ja simppeleita, kuten saada oma koti, kiva työ, mies ja kaksi lasta :)
Voin siis tyytyväisenä todeta, että elän unelmaani todeksi ja elämän peruspilarit ovat kunnossa. Olenkin siitä enemmän kuin kiitollinen.


Hieman alle parikymppisestä reiluun kolmeenkymppiin elämässä tapahtui koko ajan hienoja ja isoja asioita vauhdilla! Löysin elämäni miehen, muutimme yhteen, valmistuin mukavaan ammattiin ja vielä toiseenkin. Kokeilin erilaisia työpaikkoja. Harrastin monenlaista. Muutimme toistamiseen. Menimme naimisiin, ostimme ikioman kodin, tulin raskaaksi. Olin kotiäitinä, päädyin lennossa omalle alalleni osa-aikatyöhön, tulin uudelleen raskaaksi ja nautein täysin siemauksin äitiydestä. Harrastin teatteria ja kirjoitin blogia. Tutustuin eri elämänvaiheissa ihaniin ihmisiin. Todella ihanaa aikaa, elämäni onnellisinta väittäisin!



Sitten elämä tasaantui. Lapset kasvoivat, alkoi koulut, harrastukset, käytiin töissä, pestiin pyykkiä ja kokattiin. Arkista rumbaa sen iloineen ja murheineen. Omat harrastukset jäivät taka-alalle, eikä ystäviäkään ehditty niin usein tavata. Itsensä haastaminen tai uudet kokemukset jäivät ruuhkavuosien ja kiireen hampaisiin....ja sillä tiellä ollaan yhä.

Tavallaan elämä on mukavan seesteistä tällä hetkellä, mutta ehkä se toisinaan on aivan liiankin tasaista! Siis tasaisen kiireistä. Tuntuu, kuin ovet olisivat jo omalta osalta sulkeutumassa, eikä elämässä enää tapahtuisi mitään niitä suuria tai mullistavia juttuja. Ennemminkin vain pelkää, jos jotain pahaa tai vakavaa sattuisi! Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Eläkepäiviäkö tässä nyt sitten odotellaan? ;)


Olenkin kuullut, että nelikymppisenä ihmiselle tulee usein pieni tyytymättömyysvaihe ja onnellisuustaso notkahtaa hetkellisesti. Hyvä, tietää, että tämä kriisivaihe onkin väliaikaista.

Huomaan myös lähipiirissäni, että moni tekee tässä vaiheessa isojakin muutoksia. Yksi vaihtaa pitkäaikaisen työnsä aivan uuteen ja erilaiseen, toinen muuttaa eri kaupunkiin, kolmas eroaa liitostaan aivan yllättäin ja neljäs toteuttaa jonkin pitkäaikaisen unelmansa.

Itselläni on myös pieniä unelmia ja toiveita takataskussa, mutta rohkeus niiden toteuttamiseen uupuu. Ehkä annan niiden muhia vielä ja katsoa mihin tuuli kuljettaa. Miten minusta tulikin tällainen jänishousu? ;)


Mutta nyt keskityn kuitenkin tyttäreni unelmiin ja kannan hänet vaikka maailman ääriin, jotta hän saa elää haaveitaan todeksi. Sillä mikä sen parempaa elämässä näin vanhemmalle onkaan, kuin lapsiensa onnellisuus :). 

Mitä suurta tai mullistavaa sinun elämässäsi on viimeksi tapahtunut?

Lämpimin ajatuksin

Iida Emilia


tiistai 24. syyskuuta 2019

Syysfiiliksiä

Kolea, mutta kauniin aurinkoinen syyspäivä aluillaan.
Aamulla maa oli kimaltelevan kuuran peitossa ja puiden punastelevat lehdet lennähtelivät tuulen matkassa kauas kotikonnuiltaan, osa näemmä pujahti etuovesta meille kyläänkin :)

Lasten lähdettyä kouluun, jäin nauttimaan vapaapäivän hiljaisuudesta lämpöisen teekupposen ääreen ja katselemaan ikkunasta avautuvaa, syksyisen kaunista maisemaa. Taitaakin pihan syyspuuhat kutsua tänään ulkoilemaan.

Kaapin perukoilta kaivelin neuleita ja villapaitoja esille. Rakastan syyspukeutumista, vaikka paksumpiin vaatekerroksiin kietoutuminen vaatiikin jälleen totuttelua kesän jälkeen. Mutta mikäs sen ihanampaa, kuin pehmoiset villasukat tai neulepusero lämmittämässä mieltä ja kehoa viileänä päivänä.




Olenko ainut, jonka mielestä juuri tämä syyslukukausi kuluu ihan hirveällä vauhdilla? 
Tuntuu kuin juuri koulut olisivat vasta alkaneet ja silti syyslomakin häämöttää aivan näköpiirissä! Eikä aikaakaan, kun se "nimeltämainitsematon juhlakausikin" sieltä koittaa ;)

Tunnustan, että saatoin tällä viikolla selailla jo vanhoja j...ulehtiä. Ehkä Pinterestissäkin eksyin jou.... eipäs kun talvisten kuvien pariin. Fiilistely on ihan parasta!




Mutta nyt nautitaan syksystä: sen väreistä, raikkaudesta, hämäristä illoista lyhtyineen.
Niin kliseistä, mutta toimii...ihan joka vuosi :)

Tunnelmallista tiistaipäivää!

Iida Emilia

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Heinäkuisia kuulumisia

Lämpöistä lauantaita ihanat!

Pahoittelut jälleen pitkäksi venähtäneestä blogitauosta. Kesä vie niin mukanaan, että se on leijailtava flown mukana :). Instagramissa tulee useammin päiviteltyä ja stooreihin saa nopeasti talletettua kesän kivoja tapahtumia. Mutta kyllä se some-lomakin välillä hyvää tekee.

Ensimmäinen lomapätkäni loppui viikko sitten, mutta seuraava häämöttää jo parin viikon päässä.
Alkukangertelujen jälkeen lomamme olikin oikein mukava ja kesää on onneksi edelleen jäljellä! Saimme epäonnistuneen matkavarauksen rahat takaisin ja teimme kivan reissun tuttuun naapurimaahamme Tukholmaan. 

Tukholmassa vietimme yhden yön, ja parin päivän aikana kerkesimme shoppailla ja nautiskella kaupungin sykkeestä kauniine kahviloineen ja trendikkäine ruokapaikkoineen. Lisäksi kävimme tutustumassa ihanaan Skansseniin ja sitä voin suositella lämpimästi kaikille. Jopa isäntä ja teinikin tykkäsivät tuosta museokylästä ja eläintarhasta, vaikka alkuun olivatkin epäluuloisia. Harmi kun en ottanut kameraa reissuun mukaan, sillä niin kauniita ja inspiroivia yksityiskohtia matkalla näki.



Reissusta toin palan ruotsalaista designea mukanani, sillä ihastuin kovasti tuollaiseen persoonalliseen kynttiläpidikkeeseen, joka oli tehty kierrätettävästä alumiinista ja tämä paljastuikin  kotona klassikoksi nimeltänsä Stumpastaken. Ihanan erilainen, monikäyttöinen ja etenkin tulevan syksyn hitti :)




Onneksi ilmatkin tuntuvat nyt lämpenevän jälleen heinäkuuhun sopiviin lukemiin, jotta varpaita tarkenee vielä ulkoiluttaa sandaaleissa ja uimarantojen hietikoilla. Sinänsä minua ei ne viileämmätkään kelit haitanneet, mutta kuuluuhan nuo helteet toki kesään.




Tänään tapaan lapsuuden ystäviäni ja alankin hiljalleen valmistautua yökyläreissuun. Kelitkin ovat nyt kohdillaan piknikkiä varten. Varmasti hauska ilta tiedossa. Oikein ihanaa viikonloppua sinullekin!

Aurinkoisin kesäterveisin:

Iida Emilia

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Illuusio täydellisestä harmoniasta

Heippa ihanat!

Kun viikonloppuna julkaisin hetken mielijohteesta instan storyessä "kuvan kulissien takaa" eli realityelämää sotkuineen päivineen, sain tempauksesta yllättävän paljon positiivista palautetta.
Siitäpä innostuneena päätinkin kirjoittaa hieman enemmän tuosta täydellisten kuvien illuusiosta. 

Aika usein saan osakseni ihmetystä sen suhteen, onko meidän koti aina niin siisti ja täydellisessä järjestyksessä, kuin kuvista voisi päätellä. Voi kunpa olisikin! Mutta vain unissani! Tämä harhakuva välittyy valitettavasti kuvien kautta lukijoilleni, ja toivon todella, ettei se aiheuttaisi kenellekään paineita,vaan kuvieni tarkoitus on inspiroida ja kannustaa nauttimaan omasta kodistaan, oli se sitten pieni vuokra-asunto tai väliaikaisetappi. 

Itse rakastan katsella kauniita ja siistejä kuvia, sillä se rentouttaa kaiken muun hulabaloon ja kaaoksenkin keskellä. Perheellisenä ihmisenä tiedän varsin hyvin, ettei arjen kiireiden keskellä kodin täydellinen kunnossapito ole mahdollista, ei edes minulle, vaikka teen vain osa-aikatyötä. 


Eteiskuvat saavat aina yllätyksekseni instagramissa hurjasti tykkäyksiä. Omasta mielestäni eteisemme on pieni, hämärä ja epäkäytännöllinen, mutta ilmeisesti saan kuviin luotua tunnelman, joka näyttää kuin totuus olisi tarua ihmeellisempää.


Kauniiden kuvien eteen on kieltämättä tehtävä töitä!
Alakuvassa näette vasemmalla lähtötilanteen, jota ei ole pahemmin stailattu. Toki tilanne kuvassa ei ole edes niin paha, miltä se saattaisi oikein kiireisen viikon jälkeen näyttää. Pahimmillaan lattialla lojuisi vaatteita ja penkki notkuisi kirjoista. Sotkutkin ovat silti osa elämää ja kuuluvat myös arkeen, enkä minä aina niitä pois siivoile, vaikka mieluiten katselisinkin näkymää tiptop-siistinä. ( Tuossa oikealla puolella seinän takana on muuten vielä tuulikaappi, jossa suurin osa kengistä ja takeista majailee, eli tämä puoli on enemmän edustuspuoli ).



Jos lataisin tuon vasemmanpuoleisen kuvan blogiini, se näyttäisi mielestäni hieman tylsältä.
Mutta pienen raivaamisen ja stailauksen jälkeen kuvaan saa ihan erilaista hohtoa, vai mitä olette mieltä? Kasvit ja kynttilät toimivat myös aina tunnelmanluojina, vaikken toki oikeasti perus-arkena täällä eteisessä kynttilöitä polttelekaan ;). 

Siirtelen tavaroita hieman sen mukaan, miten ne asettuvat kuvaan sopivasti kamerasta katsellessani.
Esim. kuva-alueelle siirretty matto tuo lämpöä ja kodikkuutta.

Toinen tärkeä asia on valaistus. Itse tykkään kuvata luonnonvalossa, ilman salamaa.
Tässäkin tapauksessa avasin etuovea, jotta luonnonvaloa tulvisi kunnolla sisään. Kameran säädöistä kuvaa voi myös säätää kirkkaammaksi, mutta aika usein kuvaan ihan automaatilla tai P-asennolla.

Kuvakulma on myös tärkeä. Kun siirryn ottamaan kuvaa pariovien takaa, näyttää kuin tilaa olisi enemmän ja ovet luovat kartanotunnelmaa, vaikka pienessä rivarissa asutaankin.

Myös kuvien muokkaus tuo tietyn loppusilauksen, eli lisäilen kuviin muokkausohjelmalla ainakin kirkkautta, terävyyttä ja kontrastia. Saatan innostua leikkimään säädöillä toisinaan paljonkin.


Joku voi pitää minua hulluna, kun käytän vapaa-aikaani tällaiseen hölynpölyyn, mutta itse nautin siitä suuresti. Ja tuleehan tuossa samalla aina paikat siistittyäkin sivussa ;)

Joten muistutuksena tosiaan kaikille muillekin "väsyneille" äideille, että ei ole bloggareillakaan koti kokoajan vimpan päälle. Mutta nautitaan ja inspiroidutaan edelleenkin muiden kuvista, ja ollaan itsellemme armollisia.

Lämpöisin terkuin:

Iida Emilia

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Ylikierroksilla

Ihanaa perjantaita!

Kevät etenee nyt vauhdilla ja aurinko lämmittää niin mukavasti, että alkaa tässä itsekin heräillä jo horroksesta. Tuntuu, että kroppa käy jopa ylikierroksilla yhtäkkisen valoilmiön myötä, ja kellojen siirto on sekoittanut unirytmin hetkellisesti. Siihen soppaan kun lisää vielä työpaikan kevätkiireet + useat someyhteistyöt, niin ihan pieni stressinpoikanenkin meinaa maustaa arkea läsnäolollaan. 

Kun päässä pyörii liikaa asioita kerrallaan, alkaa hajamielisyys päästä valloileen, ja sitä voi unohtaa aamulla töihin lähtiessään pukea vaikkapa rintaliivit!!! Vielä 17 vuotta sitten tuo ei olisi ollut niinkään kamalaa, mutta nyt, kaksi lasta imettäneenä ja vieläpä hyvin rinnakkaana ihmisenä, voin kertoa, että työpäivä oli eeeriiittäin PITKÄ! Eipä auttanut muu, kuin "nauttia" ihan hippinä rintojen vapaapäivästä  ja olla samalla kiitollinen siitä, etten sentään ole mikään jumppamaikka ;). 
Kevättä rinnoissa todellakin! ( Eikä kännykän unohdus seuraavana päivänä tuntunut tuon jälkeen enää missään...)

Onneksi nyt on kuitenkin viikonloppu edessä ja sain vielä aloittaa sen harvinaisella herkulla, nimittäin ukko-kullan kanssa yhteistä vapaapäivää viettäen. Jätimme isännän pyynnöstä siivoustalkoot väliin ( kummallista ;) ja kävimme kaupungilla asioilla sekä lounastreffeillä. Lenkillekin ehdittiin ja illaksi valmistettiin itsetehtyjä kanahampurilaisia.

Kuvat eivät liity tarinaan, vaan ovat vanhempia räpsyjä. Täällä onkin viikon jäljiltä sellainen kaaos, että oksat pois!







Mitäs meinaatte touhuilla viikonloppuna? Täällä voisi ainakin siistiä pihaa, sillä lumet ovat kokonaan sulaneet, jee!

Iloista viikonloppua itse kullekin!

Iida Emilia