Arki

Heipsan!

Niinhän se blogi jäi toviksi unholaan, koska kesästä ja lomailusta täytyi ottaa kaikki ilo irti :)

Ja onhan tuo kesästely ihanaa, ei siitä pääse mihinkään. Jotenkin niin huoletonta ja rentoa elämää! Mutta niin vain jännästi se aina menee, että alkukesästä toivoisi kesän jatkuvan ikuisesti, mutta loppukesästä mieli samoilee jo syksyyn.

Onneksi elokuu tarjoilee meille vielä lämpöä ja auringonsäteitä arjen alkuun. Se tekee siirtymävaiheesta lempeämpää. Arki on pitkän loman jälkeen tervetullutta, mutta aina se alkuun kangertelee. Pieni haikeuskin jää huokailemaan valoisien kesäöiden perään. Mutta toisaalta meidän teineille, noille yökukkujille tekee jo ihan hyvää päästä normirytmeihin. Onneksi loppulomasta aikataulut alkoivatkin hipsiä luonnostaan raiteilleen, etenkin kun esikoinen kävi kesätöissäkin.

Tänään, pilviseen vapaapäivän aamuun heräillessäni sytyttelin keittiöön pari kynttilää. Nautein hiljaisesta kodista, kun lapset olivat lähteneet kouluun. Täytin pesukoneen, söin rauhassa aamiaisen ja päätin tarttua pitkästä aikaa kameraan. Itseasiassa sain nauttia omasta arkivapaastani yksin ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun! Tai siis olisin nauttinut, ellei äitini olisi pölähtänyt yhtäkkiä takaovesta sisään ;D

 Keittiössä siirtelin jälleen pöydän ja patakaapin paikkaa, koska en osaa päättää kumpi järjestys olisi parempi. Ehkä tässäkin pieni vaihtelu aina virkistää! 

Heinät ja omenat tuovat elokuisen tuulahduksen ja ikkunat odottavat laskosverhojaan, jotka otin jo alkukesästä ikkunanpesun ajaksi pois, mutten ole saanut niitä takaisin paikoilleen. Enkä oikeastaan enää edes kaipaa niitä, mutta ikkunaristikoista haaveilen yhä edelleen.

Syksyyn olisi pieniä sisustus- ja remppahaaveita mielessä. Pihaankin jäi monta ideaa vielä muhimaan, mutta tässä vaiheessa pihanlaitto alkaa kummasti tökkiä. Jotkut elokuiset rapujuhlat olisi kyllä hauskat...niitähän olen suunnitellut varmaan joka vuosi, mutten saa niitä koskaan toteutettua ;D.

Onneksi nyt kesällä tuli nähtyä paljon ystäviä ja vietettyä kivoja iltoja, sitä kun ei tiedä mitä syksy ja korona taas tuovat tullessaan!? 

 

 Oikein paljon tsemppiä syksyyn teillekin ihanille seuraajille, jotka jaksatte tänne kurkistella :)

Lämpöisiä elokuun päiviä!

Iida Emilia

 

Heinäkuun huomassa

Oi miten ihanaa kun kesän lämpö tuli takaisin kylmien sadepäivien jälkeen.

Heinäkuu kuuluu omiin suosikkeihini, sillä olenhan heinäkuun lapsi :). Heinäpellolta minua on aikanaan lähdetty synnyttämään ja lapsuuteni kesät olen viettänyt peltojen ja metsien keskellä. Ehkä siksikin heinäkuiset peltomaisemat ovat itselleni niitä kaikkein rakkaimpia.

Tämän viikon kohokohtiin on kuulunut kesäretki Vääksyn kanavalle ystäväni kanssa ja sinnekin ajelimme ihania pikkuteitä pitkin, maalaismaisemia ihastellen. Matkan varrella näkyi lehmiä ja lampaita. Jopa vanhanajan heinäseipäitäkin. Niin mukava ja aurinkoinen kesäpäivä vietettiin hyvin syöden, nauraen, rupatellen ja kaikkea kaunista katsellen. Suosittelen tuota Vääksyä lämpimästi, jos ette ole aiemmin tutustuneet.

Muina päivinä olemme olleet kuopuksen kanssa veljeni luona maalaushommissa. Osa teistä onkin ehkä instagramissa nähnyt kuvia veljeni upeasta "puumajasta" tai oikeastaan huvimajasta, josta sisustellaan kivaa kesäpaikkaa serkuksille ( ja toki aikuisillekin ). On ollut hauskaa viimeistellä majaa yhdessä. Pian päästään varmasti pitämään huvimajan tupareita!

Esikoisemme sensijaan on ollut tämän viikon rippileirillä isosena ja hänkin on nauttinut siellä olostaan. Vähän on aina outoa kotona, kun joku perheenjäsenistä uupuu, mutta napanuoraa on toki venytettävä, ei siinä mikään auta ;D

Sekalaisia otoksia sisältä tällä kertaa, vaikkei sisällä nyt ollakaan juuri oltu.

Voi kun näitä huolettomia ja lämpöisiä kesäpäiviä riittäisi vielä pitkälle!

Aurinkoista viikonloppua!

Iida Emilia

Viherpeukalon kevätkylvöjä

Hellurei ja hupsista, kuinka onkin aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta!

Toukokuu toi mukanaan hieman normaalimman arjen, kun meidän peruskoululainen palasi kouluun ja minäkin osittain töihin. Lukiolainen jatkaa etäilyä ja jännätään, kuinka tulevan vaihtovuoden mahtaa käydä. Näillä näkymin lähtö olisi syyskuussa, mutta veikkaanpa että siirtyy kokonaan. Kuulostellaan vielä tovin.

Eikä tämän epätavallisen vuoden epänormaali kevätkään enää paljoa hetkauta! Joskin kevät taitaa aina hieman keikahdella, mutta enpä muista hetkeen tällaista säänvaihteluiden karnevaalia nähneeni! Taivaalta voi sataa saman päivän aikana ihan mitä vain ja talvitakin on saanut kaivaa kaapin uumenista takaisin jo ajat sitten tarjetakseen. 

Kesäkukkien kanssa on joutunut nyt malttamattomana odottelemaan lämpimämpiä päiviä ja pelargonioita pitänyt siirrellä sisään ja ulos. Onneksi en kovin paljoa ole kukkia vielä ehtinyt ostaa, mutta ikkunalaudalla on ruuhkaa silti :)

Sain koulittua juuri viikonloppuna pienet eucalyptusvauvani omiin ruukkuihinsa ja mikäli kaikki lähtevät hyvään kasvuun, niin meillä on pian 15 kpl eucalyptuspuun taimia. Ainakin kranssimateriaalia riittäisi sitten omasta takaa! :D

Yrttikylvöni sensijaan eivät menestyneet ( taisin kastella turhan harvakseltaan ;) mutta huomaan, että peukaloni alkaa ehkä hieman jo vihertää. Ainakin yritys ja into on kova!

Pihalla hommat hieman seisovat säiden oikutellessa, eikä sisätiloissa innosta tällä hetkellä oikein mikään. Ehkä siksi valokuvausinspiskin on kateissa, kun puutarhassa ei ole vielä kuvattavaa, eikä toisaalta sisälläkään. Ideoita ehtii kyllä kertyä senkin edestä, muttei niitä ehdi valitettavasti sitä mukaa toteuttaa. Varsinkaan, kun tarvisin avukseni innokasta timpuria...eikä sellaista kyllä kotoa löydy ;)

Yksi pitkäaikainen haaveeni ikkunoihin on ollut ikkunaristikot ja niitähän toki olisikin uusina saatavilla. Mikään ei mielestäni silti voita vanhojen ikkunoiden patinaa, jota löytyy näissä kuvissakin olevista elämäänähneistä pokista. Ai että, kun löytäisikin juuri sopivan kokoiset vanhat ristikot niin mallaisin ne näiden meidän ikkunalasien väleihin.

Ikkunoista puheenollen...enpä ole vielä edes pessytkään niitä. Se on kertakaikkiaan kotitöistä inhottavinta. Ehkä se saa vielä tovin odottaa...kunhan nyt senverran pilkistää valoa, että viherkasvini jaksavat vielä kasvaa ennen ulkoilmaan siirtoa.

Kesäkelejä odotellen!

Iida Emilia

Vappuiloittelua uusin tekstiilein

Kaupallinen yhteistyö Vilpola 

...........

Heipparallaa! Se on ihan pian jo toukokuu ja kevään karnevaalijuhlat käsillä. Vallitsevien olosuhteiden pakosta perinteiset vappuriehat ja piknikit ovat pannassa, mutta kotioloissakin voi iloitella hyvän ruuan, kuplivan juoman ja iloisen festivaalitunnelman parissa.

Koristeiden suhteen olen melko minimalistinen enkä kauheasti revittele värien tai kuosien suhteen. Toki meillä on ollut aikanaan värikkäämpiä kausia ja lasten ollessa pieniä koti on täyttynyt ilmapalloista ja serpentiineistä, mutta nyt jo useamman vuoden ajan neutraalit sävyt ovat istuneet meidän kotiimme parhaiten. Serpentiininä toimii muuten hyvin myös lahjapaperinarut ( jotka voi vapun jälkeen kerätä talteen myöhempää käyttöä varten ) ja ilmapallotkin voi uusiokäyttää monta kertaa uudelleen, kun sitoo ne narulla solmuun.

Vapun ruokalistaa suunnitellessani innostuin testaamaan myös juhlapäivän kattausta, jonka inspiraation lähteenä toimi tämä mielettömän upea uusi Aamuhetki-pöytäliina. Vaikka yleensä arastelen suuria kuvioita, niin tässä kankaassa kolahti kaikki! Ajattomassa ja graafisessa kuosissa yhdistyvät sävyjen harmonia sekä akvarellisiveltimen hentoinen taika. Pöytäliina luo mielestäni arvokkuutta juhlaan kuin juhlaan, ja sopii kivasti niin moderniin- kuin romanttisempaankin tyyliin.

Olen iloinen, että rohkenin valita kotiimme jotakin aivan erilaista, tukien samalla suomalaista työtä.
Vilpola-malliston kuosit ovat nimittäin suomalaista designea ja valmistuotteet ommellaan Suomessa. Tuotteilla on myös Avainlippu-merkki. 

Kyseisestä Aamuhetki-kuosista löytyy myös verhoja sekä pussilakanasettejä. Pähkäilinkin juuri, että tuo 240 cm pitkä pöytäliina toimisi hyvin olohuoneen verhona ja katseenvangitsijana. Ja mikäli väriä kaipaisi lisää, niin Aamuhetki-kuosia saa myös vaaleanpunaisena. Tekstiileillä saa kyllä nopeasti ja helposti vaihtelua kodin ilmeeseen.

Vilpolan uudistuneesta verkkokaupasta löytyy myös muita huikeita kevään 2020-malliston kuvioaiheita ja huom, toimitukset ovat ilmaisia vielä huhtikuun loppuun asti!

Mitäs vappuna siten syötäisiin? Luulenpa että aika perinteisellä linjalla mennään, elikkä tehdään itse perunasalaattia, lohkoperunoita ja lihapullia kera nakkien. Ilmojen salliessa voisi kyllä grillikaudenkin avata, sillä sain männäviikolla pihan sekä terassit putsattua ja öljyttyä kesäkuntoon. Sääthän eivät taida ennusteiden mukaan tänä vuonna vappukansaa helliä, joka on toisaalta hyvä juttu, etteivät juhlijat kokoonnu massoittain toreille.

Oma vapun viettomme ei sinänsä poikkeusoloissakaan paljoa muutu, sillä olemme aina viettäneet vappua kotosalla siitä lähtien, kun lapsia saimme. Välillä toki on vieraita ollut täällä seuranamme, mutta tänä vuonna juhlitaan ihan vain oman väen kesken.

Koronamielitekojakin löytyy, sillä viimeisen parin viikon aikana olen haaveillut viikonloppuisin suu napsuen skumpasta, mutten ole jaksanut Alkoon erikseen ajella. Viimeksi olenkin tainnut käydä Alkossa uuden vuoden aikaan, joten eiköhän nyt vapuksi olisi jo sallittua nautiskella lasillinen kuohuvaa. Ehkä jopa kaksi ;). Mutta eniten olen ikävöinyt irtokarkkeja!

Mutta hei, oikein kivaa viikon jatkoa ja vappua teille ihanille, jos en ehdi linjoille enää loppuviikosta!
Jään tänne nautiskelemaan uuden pöytäliinan tuomasta juhlatunnelmasta :)

Mukavaa Wappuviikkoa!

Iida Emilia

Kevätpäiviä ilman huolen häiviä?

Heipsan!

Voi miten aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ollut! Terassilla on tarjennut hörppiä iltapäiväteet tai herkutella jäätelöllä. Pihalla on tullut puuhasteltua monenlaista ja tämän hetken projektina  puhdistelen vanhoja sammaloituneita pihalaattoja. Muutos on mieletön! Voin laittaa kuvia jahka homma valmistuu.

Tällaisina hetkinä, auringon lämmittäessä poskipäitä, kevättuulen hulmutessa, lintujen sirkuttelua kuunnellessa saattaa huolet ja murheet jäädä unholaan. Sitä vain elää onnellisena omassa pienessä hattarassa, kaukana ulkomaailmasta.

Huomaan, että korona-arki vaihtelee. Välillä se hymyilee, välillä oikuttelee. Ajatukset kulkevat 

( toisinaan parin sekunnin ) tai noin parin viikon mittaisissa vaiheissa. Alkuahdistuksen ja lamaantumisen jälkeen saapui puuhavaihe. Kaikki oli jotenkin selkeää ja aikataulutettua. Kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja tuoreet leipomukset päälle. Monipuoliset salaatitkin tottakai. Tiskit, pyykit, imurointia, kotikoulua, lenkkeilyä...puuhastelua aamusta iltaan.

Kuudes viikko toikin mukanaan kyllästymisen! Ensimmäinen riitakin leimahti ( heti kun pääsin kehumasta ;). Tympääntymistä, ikävää, lipsumista, hällä väliä-ajatuksia. Salaatit vaihtuivat kuorittuihin porkkanoihin, eikä uunista ole leijaillut hetkeen tuoreen leivän tai pullan tuoksua. 

Huomaatko itse ajatustesi ajelehtivan vaiheittain?

Toisaalta tunnen oloni hyväksi ja onnelliseksi tänne omaan kotiini erakoituneena ja tiedän, että voin jatkaa tätä tarvittaessa vaikka loputtomiin, mutta toinen osa minusta lähes huutaa sinne entiseen elämään, elämään ennen fuckin koronaa! 

Voi miten sitä jo haaveileekaan kahvihetkistä ystävien kanssa. Kahdenkeskisestä ajasta oman kullan kanssa. Ravintolan illallisesta tai leffateatterin poppareista ( miksi mun haaveet liittyy pelkkään ruokaan ;) ?? 

Keilailu-illasta perheen kera, uimahallin poreista, mökkeilystä suvun kesken. Oman äidin halaamisesta. Veljeni kanssa nauramisesta ja serkkulasten yökyläilyistä. Jopa töihin menosta ja ihanien asiakkaideni tapaamisesta. Kaikesta ihanan tavallisesta!

Onneksi tähän kesään ei ollut vielä suurempia suunnitelmia edessä, eikä suuria pettymyksiäkään sen osalta tiedossa. Ainoastaan kesäkuinen Lauri Tähkän konsertti peruuntunee tietenkin ja ystävien tapaaminen siinä samalla. Mutta eiköhän näitä konsertteja ole vielä edessä, kun niiden aika koittaa.

Kesä! Voi miten se tuleekaan sopivasti tämän kaiken koronakurjuuden keskelle!

Nyt kuitenkin maltetaan vielä hetki! Pysytään kotona ja annetaan kevättuulien tuoda hyvää mieltä tupaan! 

Ilonpisaroita päiviinne!

Iida Emilia

Pääsiäisjuttuja

Hyvää pääsiäistä!

Tämä erilainen pääsiäinen jää varmasti mieleen monella tapaa. Tällä kertaa ei tavata sukua suuren pöydän ja juhla-aterian äärellä, eikä äitini tule meille pääsiäisaterialle. Ikävä kalvaa jo rinnassa. Ihana olisi läheisiään rutistaa, mutta onneksi edes puhenlinlangat laulaa. Kyllä me vielä jaksetaan odottaa, niin kohta jo toivottavasti tavataan.

Onnea on kuitenkin oma perhe. Kaikki tässä kotona yhdessä. Pitkät vapaat, hyvä ruoka, kevät, auringonpaiste ja suklaamunat. Mitäpä sitä muuta ihminen kaipaisi :)

Meidän pääsiäiseen on kuulunut rennonletkeää kotoilua, leffoja ja herkuttelua, mutta myöskin pihalla touhuamista ja kasvihuoneen kasaamista. Sain nimittäin vihdoin sen pitkään haaveilemani kasvihuoneen. Pienen, mutta pippurisen. En malta millään odottaa kesän lämpöä ja kasvihuoneen satoa! Saatte varmasti lähiaikoina tekin kasvihuonemaistiaisia.

Tänään on ollut tylsän harmaa sadesunnuntai ja aamusella pihaa peitti lumikerros. Tuntuu, kuin kesään olisi vielä ikuisuus! Tänään ulkoilu ei olekkaan oikein maittanut ja jokainen perheenjäsen on vähän vetäytynyt omien puuhiensa pariin. Välillä on hyvä hiljentyä ja vetää henkeä. Sitten onkin taas mukavaa olla porukalla. 

Isännän kanssa tehtiin yhdessä ruokaa ja katoin pöytään parempaa pellavaa. Mukavaa kattaa pöytää joskus vähän kauniimmin. Muutenkin pieniä pääsiäiskoristeluja on tullut laiteltua, aika hillitysti tosin. Makuuhuoneen oveen tein kranssin ja kauppareissulta löytyneet helmililjat tuovat kevättä tupaan.

Oikein kivoja pääsiäisen jatkoja sinne muillekin poikkeusoloista huolimatta!

Nautitaan kodista, keväästä ja läheisistämme.

Halauksin

Iida Emilia

Erilaista arkea

Mitä teille kuuluu?

Vihdoin sain itseni kammettua koneen ääreen, vaikka ajatukset ovatkin niin hajallaan, etten tiedä saanko niistä vieläkään kiinni! Viimeiset pari viikkoa ovat olleet henkisesti raskaita varmasti itse kullekin ja mieli on samoillut laidasta laitaan. On nielty epätoivon kyyneleitä, on pelätty, murehdittu, noudatettu varovaisuutta ja totuteltu uuteen erilaiseen arkeen. Ja toisaalta samaan aikaan kevät on tehnyt tuloaan niinkuin aina ennenkin ja aurinko on ilahduttanut läsnäolollaan muistuttaen siitä, että jokainen uusi aamu on uusi mahdollisuus.

Jokaisella meistä on varmasti oma tapansa surra ja selviytyä poikkeusolojen keskellä!

Itse tunteellisena ihmisenä lamaannuin alkuun täysin ja menetin lähes ruokahalunikin ( ja sehän on meikäläisen kohdalla jo todella poikkeuksellista ;). Ahdistus meinasi viedä yöunet ja kroppakin alkoi reagoida oudolla tavalla, mutta näköjään sitä täytyi käydä kaikki tunteet läpi ihan sieltä pahimmista skenaarioista lähtien, jotta pääsi taas räpiköimisen jälkeen takaisin pinnalle.

Nyt olo on jo suht rauhallinen ja mieli valoisampi. Vaikka kaikki onkin vielä epävarmaa, niin positiivinen mieli nostelee päätään ja täytyy oikein ihmetellä, kuinka nopeasti ihminen sopeutuu vaikeisiinkin tilanteisiin. 

Kuinkas korona-arki on sitten sujunut?

Meillä ollaan nyt sellaisessa tilanteessa, että itse jäin eilen lomautetuksi ( tätä ennen jouduin jo sairaslomalle flunssan ja yskän takia, joka tietenkin iski juuri tässä vaiheessa vuotta ). Flunssasta on jo selvitty ja varmaan pikkuhiljaa tästä lomautuksestakin, sillä olihan se jo tiedossa. Mutta monenlaisia ajatuksia toki työttömyyskin herättää...huolta taloudesta, harmia asiakkaiden puolesta, pelkoa tulevasta sekä hyödyttömyyden tunnetta. Positiivisena koen toki sen, että saan olla kotona turvassa lasten kanssa ja saan kokea tavallaan kotiäitiajan uudelleen :)

Mieheni käy vielä ainakin toistaiseksi normaalisti töissä, mutta pienessä firmassa on sielläkin kovat ajat edessä. Tokihan se huolestuttaa ja mietityttää, mutta näinhän se on nyt kaikkialla! Täytyy vain luottaa ja toivoa, että kaikki vielä järjestyy hyvin päin.

Teinien kotikoulut sujuvat pääosin hyvin ja melko itsenäisesti. Lukiolainen kaipaa oikeaa koulua ja kavereitaan kovasti, mutta hoitaa koulutyönsä samalla tunnollisuudella kuin aina ennenkin. Kuopus sensijaan hehkuttaa rennon etäkoulun puolesta ( ainakin vielä ), mutta tarvitsee kyllä päivittäin tuuppaamista ja patistamista, jotta jaksaisi keskittyä tehtäviinsä.

Molemmat ovat olleet iloisella mielellä. Välillä käydään haukkaamassa happea lenkillä tai hyppimässä trampalla. Sanomista tulee helposti liiallisesta kännykällä olosta, mutta tässä kohtaa some on kyllä päivien pelastus ja yhteys kavereihin sen kautta tärkeää! Myös videopuhelut sukulaisten ja ystävien kanssa virkistävät mieltä :)

Itse saan voimaa ihan tavallisista arjen askareista ja päivät kuluvat yllättävän nopeaan kokkaillessa ja kotipuuhia touhutessa. Myös leipomisesta on tullut uusin "harrastukseni" , joka vie ajatuksia pois ikävistä uutisista ja antaahan nuo herkut vähän lohtuakin ;). 

Kaupassa yritetään käydä harvakseltaan, joka onkin hankalaa tällaisille entisille "joka päivä kaupassa - mitä taas syötäisiin" -ihmisille. Hassua on myös se. miten tavallisesta kauppareissusta on tullut viikon kohokohta. Tosin sieltäkin yrittää luimia ulos ihmisiä vältellen, koskematta, hengittämättä ja yskimättä. Ja kotona sitä hinkuttaa käsiä saippualla niin moneen kertaan, että kuivat kädet huutaa hoosiannaa! 

On se outoa! Yhtäkkiä maailma on pysähtynyt ja kiire poistunut. Antaahan tämä kyllä ajatuksen aihetta ja perspektiiviä kaikkeen siihen, mikä maailmassa on oikeasti tärkeää! Ehkä kaikella tällä kamaluudella on lopulta tarkoituksensa. Siihen luotetaan!

Voimia ja varjelusta teillekin sinne!

Iida Emilia

Turvasatama

Sadepäivän terveiset!

Vietän tänään "puolivapaapäivää", sillä menen vielä illaksi töihin, mutta lapsen terveydellisten asioiden tiimoilta jouduin pitämään aamupäivän vapaana, sillä kävimme mahdollisen skolioosiepäilyn vuoksi tutkimuksissa. Ja skolioosihan sieltä selästä löytyi, mutta onneksi vain hyvin lievä sellainen, joten minkäänlaisia hoitotoimenpiteitä, rajoitteita tai murheita siitä ei pitäisi koitua.

Huoltahan tässä elämässä aina riittää! Eikä suinkaan vähäisimpänä nämä viimeaikojen uutisotsikot, joiden takia huomaan olevani hieman varuillani. En yleensä ole taipuvainen hysteriaan, enkä yleisesti ottaen lue uutisiakaan kauheasti, mutta jostain syystä maailmalla leviävä virus laittaa miettimään. Huomaan peseväni käsiäni enemmän ja "hamstraavani" kauppareissuilta säilykkeitä. Tieto lisää tuskaa ja tuota tietoahan tulvii kyllä joka tuutista! En halunnut tuosta skolioosistakaan lukea etukäteen, vaan luotan nyt tohtorin sanaan.

Huolet ja murheet kuuluvat elämään, mutta blogissa haluan pitää yllä positiivisia ja kevyempiä aiheita. Vaikka maailman myrskyt välillä ahdistaa, niin onneksi koti on turvasatama, jonne käpertyä pitkän päivän jälkeen rakkaiden kanssa :)

Tänään pyöräytin koulusta palaaville sämpylöitä ja tein illan ruuankin valmiiksi. Maustekaappiin kelpaa nyt kurkistella, sillä löysin lomalla Tigerista nättejä ja edukkaita maustepurkkeja. Mielestäni kaappien järjestäminen luo arkeen helpotusta, eikä sekään mitään haittaa, että kaapin sisältö tuo lisäksi silmäniloa.

Viihdyn aina niin hyvin kotona ja kaikenlaisten kotipuuhien parissa, että välillä haaveilen tekeväni töitäkin kotosalla. Olisikohan se jo huolestuttavaa? En varmaan poistuisi siinä tapauksessa kotoa enää mihinkään, jos ei olisi pakko ;D. Mitenhän sitä vanhemmiten on niin kotihiireksi tullutkin? Mutta mikäli jossain vaiheessa jokin parin viikon karanteeni napsahtaisi päälle, niin varmasti alkaisi seinätkin jo kaatua! Toivottavasti siihen ei jouduta.

Noh, nyt se on kuitenkin riuhtaistava itsensä ulos ja lähdettävä työtehtävien pariin!

Voikaa hyvin!

Iida Emilia

Voileipäkakkua ja synttärihulinoita

Hellurei!

Viimeaikoina on tainnut tulla blogiin paljon keittiökuvia, mutta pysytellään nyt vielä tälläkin kertaa kyökin puolella, sillä siellä vietin muutenkin koko viikonlopun hellan äärellä. Meillä juhlittiin nimittäin rakkaan esikoisemme 17-vuotis synttäreitä sukulaisten voimin, hieman myöhässä tosin, sillä neitonen täytti vuosia jo tammikuun puolella. Mutta nyt on sitten juhlittu ensivuodenkin edestä! Täysi-ikäisyys nimittäin vaihtuu kaukana maailmalla ja sekös tuntuu äidistä aika haikealta, mutta toisaalta olen tulevaan vaihtovuoteen mielestäni hyvin sopeutunutkin. Ja vielä saadaan onneksi koko kevät yhdessä odottaa tietoja tulevasta host familystä. On tämä jännittävää aikaa!

Esikoisemme on aina ollut seikkailunhaluinen ja rohkea. Hän ei jännitä uusia tilanteita tai ihmisiä, vaan innostuu aina kaikesta uudesta. Isoshommien lisäksi hän esiintyy tänä vuonna myös koulun musikaalissa. Ja puhetta hänellä piisaa ( ellei sitten ole syventyneenä koulutehtävien, kirjojen tai tarinoidensa pariin...tai kännykän ; ). Mutta yksi asia, jota todella ihailen tyttäressämme, on se, että hän hymyilee lähestulkoon aina! Positiivinen elämänasenne pelastaa pimeimmänkin päivän.
Tammikuun aurinkomme todellakin! Joten luotan kyllä, että hän jos kuka tulee pärjäämään maailmalla :)

Viimeviikko oli todella kiireinen ja tuntuu, että synttäritkin valmistuivat vähän ohimennen vasemmalla kädellä, mutta onneksi sain koko perheen avukseni viimehetken siivoiluihin ja leivontaan. Kuviahan en taaskaan ehtinyt juuri ottaa, sillä mikä siinä onkaan, että aina valmistelut kestävät ihan sinne viimeminuuteille saakka? Yleensä saan juuri sen viimeisen kahvikupin ja lusikan esille, kun ensimmäinen vieras jo soittaa ovikelloa. Ihmettelen sitäkin, että kuinka ylipäätään kerkesin lasten ollessa pienempiä tehdä kaikenmaailman koristeita syntymäpäiville? Värit ja teemat toistuivat tuolloin kaikessa mahdollisessa kattauksesta lähtien. Aikansa kutakin!

Tällä kertaa päätavoitteeni oli vihdoin tehdä pitkään haaveilemani voileipäkakku! Ja voitteko kuvitella? Onnistuin ihan ekalla yrittämällä. Löysin nimittäin todella hyvän ja selkeän ohjeen Liian hyvää-blogista. Tein kakusta vain isomman version ja se vei kyllä kielen mennessään. Täytteenä kinkku/paprikaa ja suolakurkku/punasipulia. Kivan suolaista ja ruokaisaa tarjottavaa, vaikka kieltämättä aika suuritöinen ja monivaiheinen olikin. Koristeluun käytin kinkkurullia, herneenversoa, kurkkua ja viinirypäleitä.

Muita herkullisia suolaisia tarjottavia olivat myös pestofetahyrrät, joista löytyy erilaisia versioita googlettelemalla. Meidän helpossa versiossamme kaulittuun suureen voitaikinalevyyn lisättiin vain pesto ja feta päälle. Käärittiin taikinalevy rullalle ja leikattiin rullasta pieniä kiekkoja, siveltiin kanamunalla ja paisteltiin uunissa 15-20 minuuttia. 

Makeaan jälkkäripöytään tein sankarin toiveesta brita-kakkua, jonka täytteisiin lisäsin kerman ohella viinirypäleitä, hunajamelonia, kiiviä ja pensasmustikoita. Tein kakusta sen verran kookkaan, ettei tarvinnut toista kakkua lisäksi, vaikka illan pikkutunneilla meinasinkin lähteä juustokakun aineita vielä kaupasta hakemaan ;). Onneksi äitini leipaisi pöytään vielä laskiaispullia, niin makeitakin vaihtoehtoja löytyi keksien ja hedelmäpalojen lisäksi. ( Kuvia kakusta en laittanut, koska britasta ei oikein saa kovin näyttävän näköistä, mutta maku onneksi ratkaisee ).

Minunhan tekisi mieli aina kauheasti tehdä erilaisia sortteja tarjottavaksi, mutta mieheni on koittanut takoa päähäni järkeä, että vähempikin riittää! Ja onhan ne aina todellakin riittäneet, sillä jääkaappiinkaan ei paljoa säilytykseen mahdu. Vieraita meillä käy yleensä 20-25 henkeä.

Eli jälleen ovat yhdet mukavat synttärikekkerit takanapäin ja taas on opittu jotakin uutta! Koskaan ei ole liian vanha testailemaan uusia resptejä ;D

Oikein ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa jokaiselle! Minäkin lähden tästä nyt työmaalle!

Terkuin:

Iida Emilia

Lottovoittoa odotellessa

Kaupallisessa yhteistyössä / Sortter

............

Jokin aika sitten äitini kertoi näyttäneensä blogisivujani tuttavalleen, joka oli huokaillut kuvia katsellessaan, että "taitavat olla aika rikkaita"? Saman lauseen olin kuullut joskus aiemmin lapseni kaverin tai puolitutun kollegani suusta. Jännä juttu, kuinka kuvat voivatkin valehdella! ;) Ehkä yhtenevä värimaailma ja kodikas sisustus luo vaikutelman, jossa kotiin on todella panostettu ja käytetty ruhtinaallisesti rahaa. 

Panostettu toki onkin. Suorastaan intohimoisesti ja suurella sydämellä! Mutta kodin harmonia syntyy onneksi pienelläkin rahalla ja sisustus muokkaantuu hiljalleen ajan saatossa. Rikkauttakin on niin monenlaista. Mielestäni olemme "rikkaita" kun meillä on katto pään päällä. On varaa maksaa laskut, vaikka välillä kirpaiseekin ja ostaa voita leivän päälle. On lämmintä vaatetta ja auto millä ajella töihin sekä lasten harrastuksiin. Jos siitä vielä jää jotakin pientä säästöön, niin voihan ihmettä.

Ennenkaikkea meillä on toisemme! Se on elämän suurinta rikkautta :)

Onhan sitä toki monet kerrat haaveiltu lottovoitosta! Lauantaisaunassa vihdottu monenlaisia toiveita ilmoille: "Olisipa kerrankin mahdollisuus matkustella. Ostaa uusi auto ikivanhan temppuilevan menopelin tilalle. Vaihtaa vihdoin nämä pikkuruiset asuin-neliöt suurempiin, jotta lapset saisivat omat huoneensa. Hankkia oma mökki paljuineen ja sitä rataa".

Ihminen haluaisi helposti heti kaiken jos se olisi mahdollista! Mutta mielestäni odottamisessakin on oma viehätyksensä, kun vähitellen saavuttaa jotakin, mistä on pitkään haaveillut. Onneksi onni mahtuu pienempiinkin unelmiin :)

Kuten esimerkiksi rakastamani vanhat huonekalut, jotka saattavat maksaa antiikkikaupoissa maltaita. Joskus kannattaa odottaa, niin ne oikeat osuvat kohdalle. Esim. tuo kerrostalon käytävälle hylätty patakaappi tai kirppiksen nurkkaan pölyttymään jäänyt kymmenen euron seinäkaappi, joka sai uuden elämän maalauksen myötä. Keittiönpöytä, jonka taitava tuttava nikkaroi vanhoista laudoista edullisesti. Eivätkä nuo ruokailuryhmän tuolitkaan ole aitoja design-tuoleja vaan halpoja kopioita.

Havahduimme juuri sellaiseen tosiseikkaan, että olemme asuneet tätä kotia jo reilut 17 vuotta!

Muuttaessamme tänne esikoisemme kasvoi vielä masussani ja meillä oli koko pieni elämä - sekä  suuri asuntolaina edessämme. 

Nyt vuodet ovat vierineet ja neitokainen kasvanut lähes täysi-ikäiseksi. Kotikin on muuntunut siinä välissä moneen kertaan ja perhe kasvanut. Ja mikä parasta, myös se suuri asuntolaina on hiljalleen huventunut! Alamme olla jopa lähellä sitä aikaa, että rahaa jäisi vihdoin muuhunkin kuin lainojen maksuun! 

Mutta saapi nähdä. Kyllähän sitä aina uusia ideoita riittää. Remonttia, pihasuunnitelmia, matkakuumetta... mökkiunelmista puhumattakaan ;) ( Ja ainahan se vanhan talon haavekin kummittelee takaraivossani ).

Olemme aina olleet tarkkoja siitä, ettemme jäisi liian monen lainan loukkuun sekä siitä, että  vaatimattomista tuloistamme jäisi aina rahaa myös siihen itse elämiseen. Siksi olemme aina vertailleet ja harkinneet tarkkaan hankintojamme sekä lainojamme. Varsinkin mieheni on onneksi ollut viisas näissä asioissa. Vaikka täytyy myös todeta, että iän myötä rahankäyttö on meilläkin vasta järkevöitynyt ja kantapään kautta opittu moniakin asioita. Onhan sitä nuorempana tullut kaikenlaiseen turhuuteenkin törsäiltyä...ja varmasti vähän vieläkin ;). Oppia ikä kaikki!

Mutta eikös se ole jo lottovoitto, kun on synnytty tänne Suomeen ja jokainen uusi aamu on uusi mahdollisuus astua lähemmäs unelmiaan :). Tarkemmin kun miettii, niin unelmathan ovat jo läsnä, 

joten näissä mietteissä ja haaveissa kohti aurinkoista keskiviikkoa!

Viikonlopuksi on muuten ihanaa reissua ystäväporukalla tiedossa, joten kurkkikaahan instagramista Stadin parhaimpia sisustustärppejä ;)

Rakkaudella

Iida Emilia