Ihanaa perjantaita!
Olipas mukavaa istahtaa pitkästä aikaa tähän blogin ääreen. Mielelläni päivittäisin tätä vaikka joka toinen päivä jos ehtisin, mutta loka-marraskuun vaihde oli niin kiireistä, että jostain päästä piti joustaa. Toki nämä pimenevät illat tuovat myös oman haasteensa kuvaamiseen. Mutta täällä ollaan, ja terkkuja sille blogini lukijalle, joka tuli kaupassa kysymään, milloinkas meinaan taas kirjoittaa. Ihana kuulla, että siellä juttujani odotellaan :)
Marraskuu ei lukeudu suosikkikuukausiini, mutta täytyy myöntää, että tämä marraskuu on alkanut varsin kauniina pikkupakkasineen ja aurinkoisine päivineen. Yön aikana saatiin myös ensimmäinen kunnon lumikerros maan päälle ja se ensitalven huuma tuntuu sydämessä yhtä vahvana, kuin pikkulapsena aikoinaan.
Tietenkin myös joulun lähestyminen kutkuttelee sormenpäissä ja monenlaisia ihania askartelu/leivonta/koristeluideoita pursuaa pään täydeltä. Kunpa niitä ehtisi vain toteuttaa! Mutta ensin juhlitaan isejä tulevana viikonloppuna.
Rakastan kodin sisustamista näin talviaikaan ja etenkin joulun alla. Lisäilen hiljalleen taljoja, vilttejä, tähtiä ja tunnelmavaloja. Keräilen luonnosta karuja oksia tai pieniä kuusentaimia. Fiilis on erilainen vuodenaikojen vaihtuessa, vaikka aika samanlaista täällä taitaa aina olla.
Yksi asia, joka pysyy mukana vuodesta toiseen, on se, että aina näin joulun alla iskee talokuume! Nimittäin vanhan talon kuume! Se tunne, kuinka ihanaa olisi laittaa joulua sellaiseen vanhaan tupaan. Lämmitellä pönttöuunin lämmössä. Keitellä riisipuuroa puuliedellä. Sipsutella villasukkineen narisevilla lautalattioilla ja ripustella tähtiä vetoisiin ruutuikkoihin joululaulujen soidessa. Oi että! Tekin näette tuon idyllin varmasti sielujen silmin :)
Tiedän toki myös, kuinka paljon se vanha talo vaatisi ja arkihan on lopulta samaa arkea, vaikka missä asuisi. Ja tuntuuhan se joulun aika täälläkin tönössä aina silti yhtä ihanalta! Ihmisethän sen kodin lopulta tekevät, sillä koti on siellä missä perhe ja sydänkin. Mutta kyllähän se sydän pamppailee aina vanhan talon kohdalla kiivaammin, siitä ei pääse mihinkään.
Kerran mieheni yllättikin minut totaalisesti, ( hän ei tosiaankaan tunne samaa vetoa vanhoihin taloihin ) kun ehdotti, että entäpä jos ostetaankin joskus vanha torppa mökiksi. Voi miten iloiseksi hän minut tekikään, kun oli edes ajatellut tuollaista. Ja todentotta, tuohan olisikin loistava ajatus! Asua mukavasti kaupungissa, mutta päästä kuitenkin halutessaan aina karkuun maalle ja remontoida pientä mökkiä, jossa voisi toteuttaa niitä vanhan talon haaveita. Tämä voisi hyvinkin olla meille toimiva idea! Miten se ei ollutkaan koskaan juolahtanut mieleeni?
Ja onhan mulla takataskussa tosi paljon ideoita vielä tämänkin kodin laittamiseen, mutta niitä ei oikeastaan pääse toteuttamaan, ennenkuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa ;D. Jos nyt ensialkuun edes pyörittelisi huonekaluja vähän toisenlailla, vaikka olen kyllä tainnut testata jo kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin järjestykset, palatakseni aina tähän samaan takaisin.
Mutta hei, nautitaan nyt kynttilöistä ja villasukista, asuttiinpa sitten uudessa tai vanhassa talossa. Ja hemmotellaan isukkeja sunnuntaina.
Mukavaa viikonloppua!
Iida Emilia
