Vappuiloittelua uusin tekstiilein

Kaupallinen yhteistyö Vilpola 

...........

Heipparallaa! Se on ihan pian jo toukokuu ja kevään karnevaalijuhlat käsillä. Vallitsevien olosuhteiden pakosta perinteiset vappuriehat ja piknikit ovat pannassa, mutta kotioloissakin voi iloitella hyvän ruuan, kuplivan juoman ja iloisen festivaalitunnelman parissa.

Koristeiden suhteen olen melko minimalistinen enkä kauheasti revittele värien tai kuosien suhteen. Toki meillä on ollut aikanaan värikkäämpiä kausia ja lasten ollessa pieniä koti on täyttynyt ilmapalloista ja serpentiineistä, mutta nyt jo useamman vuoden ajan neutraalit sävyt ovat istuneet meidän kotiimme parhaiten. Serpentiininä toimii muuten hyvin myös lahjapaperinarut ( jotka voi vapun jälkeen kerätä talteen myöhempää käyttöä varten ) ja ilmapallotkin voi uusiokäyttää monta kertaa uudelleen, kun sitoo ne narulla solmuun.

Vapun ruokalistaa suunnitellessani innostuin testaamaan myös juhlapäivän kattausta, jonka inspiraation lähteenä toimi tämä mielettömän upea uusi Aamuhetki-pöytäliina. Vaikka yleensä arastelen suuria kuvioita, niin tässä kankaassa kolahti kaikki! Ajattomassa ja graafisessa kuosissa yhdistyvät sävyjen harmonia sekä akvarellisiveltimen hentoinen taika. Pöytäliina luo mielestäni arvokkuutta juhlaan kuin juhlaan, ja sopii kivasti niin moderniin- kuin romanttisempaankin tyyliin.

Olen iloinen, että rohkenin valita kotiimme jotakin aivan erilaista, tukien samalla suomalaista työtä.
Vilpola-malliston kuosit ovat nimittäin suomalaista designea ja valmistuotteet ommellaan Suomessa. Tuotteilla on myös Avainlippu-merkki. 

Kyseisestä Aamuhetki-kuosista löytyy myös verhoja sekä pussilakanasettejä. Pähkäilinkin juuri, että tuo 240 cm pitkä pöytäliina toimisi hyvin olohuoneen verhona ja katseenvangitsijana. Ja mikäli väriä kaipaisi lisää, niin Aamuhetki-kuosia saa myös vaaleanpunaisena. Tekstiileillä saa kyllä nopeasti ja helposti vaihtelua kodin ilmeeseen.

Vilpolan uudistuneesta verkkokaupasta löytyy myös muita huikeita kevään 2020-malliston kuvioaiheita ja huom, toimitukset ovat ilmaisia vielä huhtikuun loppuun asti!

Mitäs vappuna siten syötäisiin? Luulenpa että aika perinteisellä linjalla mennään, elikkä tehdään itse perunasalaattia, lohkoperunoita ja lihapullia kera nakkien. Ilmojen salliessa voisi kyllä grillikaudenkin avata, sillä sain männäviikolla pihan sekä terassit putsattua ja öljyttyä kesäkuntoon. Sääthän eivät taida ennusteiden mukaan tänä vuonna vappukansaa helliä, joka on toisaalta hyvä juttu, etteivät juhlijat kokoonnu massoittain toreille.

Oma vapun viettomme ei sinänsä poikkeusoloissakaan paljoa muutu, sillä olemme aina viettäneet vappua kotosalla siitä lähtien, kun lapsia saimme. Välillä toki on vieraita ollut täällä seuranamme, mutta tänä vuonna juhlitaan ihan vain oman väen kesken.

Koronamielitekojakin löytyy, sillä viimeisen parin viikon aikana olen haaveillut viikonloppuisin suu napsuen skumpasta, mutten ole jaksanut Alkoon erikseen ajella. Viimeksi olenkin tainnut käydä Alkossa uuden vuoden aikaan, joten eiköhän nyt vapuksi olisi jo sallittua nautiskella lasillinen kuohuvaa. Ehkä jopa kaksi ;). Mutta eniten olen ikävöinyt irtokarkkeja!

Mutta hei, oikein kivaa viikon jatkoa ja vappua teille ihanille, jos en ehdi linjoille enää loppuviikosta!
Jään tänne nautiskelemaan uuden pöytäliinan tuomasta juhlatunnelmasta :)

Mukavaa Wappuviikkoa!

Iida Emilia

Pääsiäisjuttuja

Hyvää pääsiäistä!

Tämä erilainen pääsiäinen jää varmasti mieleen monella tapaa. Tällä kertaa ei tavata sukua suuren pöydän ja juhla-aterian äärellä, eikä äitini tule meille pääsiäisaterialle. Ikävä kalvaa jo rinnassa. Ihana olisi läheisiään rutistaa, mutta onneksi edes puhenlinlangat laulaa. Kyllä me vielä jaksetaan odottaa, niin kohta jo toivottavasti tavataan.

Onnea on kuitenkin oma perhe. Kaikki tässä kotona yhdessä. Pitkät vapaat, hyvä ruoka, kevät, auringonpaiste ja suklaamunat. Mitäpä sitä muuta ihminen kaipaisi :)

Meidän pääsiäiseen on kuulunut rennonletkeää kotoilua, leffoja ja herkuttelua, mutta myöskin pihalla touhuamista ja kasvihuoneen kasaamista. Sain nimittäin vihdoin sen pitkään haaveilemani kasvihuoneen. Pienen, mutta pippurisen. En malta millään odottaa kesän lämpöä ja kasvihuoneen satoa! Saatte varmasti lähiaikoina tekin kasvihuonemaistiaisia.

Tänään on ollut tylsän harmaa sadesunnuntai ja aamusella pihaa peitti lumikerros. Tuntuu, kuin kesään olisi vielä ikuisuus! Tänään ulkoilu ei olekkaan oikein maittanut ja jokainen perheenjäsen on vähän vetäytynyt omien puuhiensa pariin. Välillä on hyvä hiljentyä ja vetää henkeä. Sitten onkin taas mukavaa olla porukalla. 

Isännän kanssa tehtiin yhdessä ruokaa ja katoin pöytään parempaa pellavaa. Mukavaa kattaa pöytää joskus vähän kauniimmin. Muutenkin pieniä pääsiäiskoristeluja on tullut laiteltua, aika hillitysti tosin. Makuuhuoneen oveen tein kranssin ja kauppareissulta löytyneet helmililjat tuovat kevättä tupaan.

Oikein kivoja pääsiäisen jatkoja sinne muillekin poikkeusoloista huolimatta!

Nautitaan kodista, keväästä ja läheisistämme.

Halauksin

Iida Emilia

Voileipäkakkua ja synttärihulinoita

Hellurei!

Viimeaikoina on tainnut tulla blogiin paljon keittiökuvia, mutta pysytellään nyt vielä tälläkin kertaa kyökin puolella, sillä siellä vietin muutenkin koko viikonlopun hellan äärellä. Meillä juhlittiin nimittäin rakkaan esikoisemme 17-vuotis synttäreitä sukulaisten voimin, hieman myöhässä tosin, sillä neitonen täytti vuosia jo tammikuun puolella. Mutta nyt on sitten juhlittu ensivuodenkin edestä! Täysi-ikäisyys nimittäin vaihtuu kaukana maailmalla ja sekös tuntuu äidistä aika haikealta, mutta toisaalta olen tulevaan vaihtovuoteen mielestäni hyvin sopeutunutkin. Ja vielä saadaan onneksi koko kevät yhdessä odottaa tietoja tulevasta host familystä. On tämä jännittävää aikaa!

Esikoisemme on aina ollut seikkailunhaluinen ja rohkea. Hän ei jännitä uusia tilanteita tai ihmisiä, vaan innostuu aina kaikesta uudesta. Isoshommien lisäksi hän esiintyy tänä vuonna myös koulun musikaalissa. Ja puhetta hänellä piisaa ( ellei sitten ole syventyneenä koulutehtävien, kirjojen tai tarinoidensa pariin...tai kännykän ; ). Mutta yksi asia, jota todella ihailen tyttäressämme, on se, että hän hymyilee lähestulkoon aina! Positiivinen elämänasenne pelastaa pimeimmänkin päivän.
Tammikuun aurinkomme todellakin! Joten luotan kyllä, että hän jos kuka tulee pärjäämään maailmalla :)

Viimeviikko oli todella kiireinen ja tuntuu, että synttäritkin valmistuivat vähän ohimennen vasemmalla kädellä, mutta onneksi sain koko perheen avukseni viimehetken siivoiluihin ja leivontaan. Kuviahan en taaskaan ehtinyt juuri ottaa, sillä mikä siinä onkaan, että aina valmistelut kestävät ihan sinne viimeminuuteille saakka? Yleensä saan juuri sen viimeisen kahvikupin ja lusikan esille, kun ensimmäinen vieras jo soittaa ovikelloa. Ihmettelen sitäkin, että kuinka ylipäätään kerkesin lasten ollessa pienempiä tehdä kaikenmaailman koristeita syntymäpäiville? Värit ja teemat toistuivat tuolloin kaikessa mahdollisessa kattauksesta lähtien. Aikansa kutakin!

Tällä kertaa päätavoitteeni oli vihdoin tehdä pitkään haaveilemani voileipäkakku! Ja voitteko kuvitella? Onnistuin ihan ekalla yrittämällä. Löysin nimittäin todella hyvän ja selkeän ohjeen Liian hyvää-blogista. Tein kakusta vain isomman version ja se vei kyllä kielen mennessään. Täytteenä kinkku/paprikaa ja suolakurkku/punasipulia. Kivan suolaista ja ruokaisaa tarjottavaa, vaikka kieltämättä aika suuritöinen ja monivaiheinen olikin. Koristeluun käytin kinkkurullia, herneenversoa, kurkkua ja viinirypäleitä.

Muita herkullisia suolaisia tarjottavia olivat myös pestofetahyrrät, joista löytyy erilaisia versioita googlettelemalla. Meidän helpossa versiossamme kaulittuun suureen voitaikinalevyyn lisättiin vain pesto ja feta päälle. Käärittiin taikinalevy rullalle ja leikattiin rullasta pieniä kiekkoja, siveltiin kanamunalla ja paisteltiin uunissa 15-20 minuuttia. 

Makeaan jälkkäripöytään tein sankarin toiveesta brita-kakkua, jonka täytteisiin lisäsin kerman ohella viinirypäleitä, hunajamelonia, kiiviä ja pensasmustikoita. Tein kakusta sen verran kookkaan, ettei tarvinnut toista kakkua lisäksi, vaikka illan pikkutunneilla meinasinkin lähteä juustokakun aineita vielä kaupasta hakemaan ;). Onneksi äitini leipaisi pöytään vielä laskiaispullia, niin makeitakin vaihtoehtoja löytyi keksien ja hedelmäpalojen lisäksi. ( Kuvia kakusta en laittanut, koska britasta ei oikein saa kovin näyttävän näköistä, mutta maku onneksi ratkaisee ).

Minunhan tekisi mieli aina kauheasti tehdä erilaisia sortteja tarjottavaksi, mutta mieheni on koittanut takoa päähäni järkeä, että vähempikin riittää! Ja onhan ne aina todellakin riittäneet, sillä jääkaappiinkaan ei paljoa säilytykseen mahdu. Vieraita meillä käy yleensä 20-25 henkeä.

Eli jälleen ovat yhdet mukavat synttärikekkerit takanapäin ja taas on opittu jotakin uutta! Koskaan ei ole liian vanha testailemaan uusia resptejä ;D

Oikein ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa jokaiselle! Minäkin lähden tästä nyt työmaalle!

Terkuin:

Iida Emilia

Harmien harmi!

Kun viikonlopun kivat suunnitelmat muuttuivat lennossa, niin harmitus oli todella suuri!

Minun oli tarkoitus lähteä perjantai-iltana töiden jälkeen Turkuun tapaamaan lapsuuden ystäviäni, mutta viimehetken sairastumiset ja menot saivat porukkaa tipahtamaan matkasta pois ja päätimme perjantaiaamusta, että siirrämme tapaamista tuonnemmaksi, jotta saadaan koko konkkaronkka kerralla sitten kasaan. Etukäteen maksettu bussimatka oli tuossa harmituksessa pienin tappio, sillä pitkään ja hartaasti oli reissua jo odoteltu. 

Eipä siinä sitten auttanut muu, kuin suunnata töistä kotiin ja kuskaushommiin. Kuopuksen treenit olivat peruuntuneet, mutta esikoisen vein kampaajalle, koska hän halusi välttämättä omilla joululahjarahoillaan leikkauttaa itselleen lyhyet hiukset ( tämä tempaus vaati itseltäni pientä totuttelua, mutta olinhan itseasiassa saman ikäisenä leikkauttanut itsekin pitkät hiukseni lyhyiksi ;). 

Äitini oli pyytänyt nuorisoamme kampaajan jälkeen luokseen yökyläilemään ja mieheni oli matkalla  jääkiekkomatsiin, joten ajattelin pääseväni rauhassa kotiin huuhtomaan pettymyksen rippeet suklaalevyn ja lempisarjani parissa. Mutta olisihan se pitänyt arvata, että boheemi ja huoleton taiteilijaäitini järjestikin meille muuta ohjelmaa, sillä mummulan oviaukolla tajusimme olevamme keskellä taiteilijan suurta siivousinspiraatiota ja jouduimme myös tahtomattamme mukaan siihen ;D. Siinä sitten sinkoilivat kipinät pölypalleroiden seassa, kun rva huoleton ja rva bedantti "neuvottelivat" siivouksen ajankohdasta. 

Noh, lopulta urakan päälle lähdimme koko porukka pizzeriaan, ( vaikkei sekään reissu ihan kokonaan putkeen mennyt ja mielessäni sadattelin, että tälläkin hetkellä voisin olla toisaalla ystävieni kanssa iltaa istumassa ;) mutta pääsivätpä teinit sitten vatsat täysinäisinä siistiin mummolaan takaisin ja minä lopulta kotiinkin, mutta senverran myöhään, että ilta oli siinä :D

Lauantaiaamuna olin päässyt yli harmituksestani ja päätin pitää kotonakin kunnon siivouspäivän, sillä rakastan siivoilla yksin ja rauhassa ( isäntä lähti pois jaloista työmaalle ja lapset olivat edelleen mummolassa ). Siinä siivoillessa mielikin keveni kummasti!

Vielä jätin joitakin jouluisia juttuja, kuten tähtiä ja valoja pimeiden iltojen iloksi. Saavat ainakin tammikuun loppuun asti puolestani olla :)

Iltasella huomasimme taas istuskelevamme mieheni kanssa iltaa kahden, kun teinit lähtivät naapuriin kavereidensa kanssa leffaa katsomaan ja jäivät sinnekin yöksi. Että tähän on tosiaan tultu. Nuorisolla on omat menonsa ja me kaksi vanhaa varista täällä kotona vain kökötetään :D

Kun lapset olivat pieniä, niin olivat itseasiassa todella vähän yökyläilyreissuissa. Alle kouluikäisinä  vain 2-3 kertaa vuodessa, sillä itse rakastin vaalia yhteistä perheaikaa, enkä kaivannut omia menoja ja olimmehan me jo ehtineet ennen lapsia viettää ihan riittävästi sitä omaa aikaa ja vapaatakin elämää.

Toki tämäkin on ihan kivaa huomata, että näin ne nuoret vähitellen itsenäistyy ja meidän vanhempien yhteinen aika lisääntyy. Eipä siis tämä viikonloppu yhtään hukkaan mennytkään, vaikka ne allkuperäiset suunnitelmat eivät toteutuneetkaan.

Nytpä jäänkin sitten innolla odottelemaan uutta tammikuista reissua, sillä parin viikon päästä olisi tarkoitus kokoontua blogisiskojen kanssa yhteen. Toivotaan, ettei taudit iske keneenkään tällä kertaa.

Tsemppiä viikon alkuun!

Iida Emilia

Onnellista Uutta Vuotta!

 Uusi uljas vuosikymmen! 

Emme vielä tiedä mitä tuot tullessasi, mutta ilolla sinut otamme vastaan!

Vuodenvaihdetta juhlistimme ihanassa seurassa, hyvän ruuan ja kuplivan äärellä. Räiskyvien rakettien paukkeessa, kynttilöiden loisteessa, naurusta tikahdellen. Kunpa vuosi jatkuisi yhtä iloisissa merkeissä eteenkin päin. 

Tiedän, että tämä vuosi tuo tullessaan uutta ja vähän haikeaakin luopumista esikoisen lähtiessä vaihtoon. Tuntuu niin oudolta, että hän ei ole kotona seuraavana jouluna tai uutta vuotta vastaanottamassa. Siksi tänä vuonna olen erityisen kiitollinen siitä, että teinimme viihtyvät hyvin kotosalla ja seurassamme. Uusi vuosikin vaihtui turvallisesti ja kaikkien kannalta hauskoissa merkeissä, kun veljeni perhe ja naapurit tulivat kylään. Saman ikäisiä lapsia, jotka ovat tunteneet toisensa jo vauvasta saakka, sekä samanhenkisiä aikuisia, joilla juttua riittää. Täytyy ehdottomasti kutsua tätä porukkaa koolle muulloinkin, kuin vain kerran vuodessa :)

Kiitollisuuden ja onnen tunteen otan ilomielin mukaani tällekin vuosikymmenelle, mutta stressin ja kiireen jättäisin pois kyydistäni. Karsisin mielelläni pois turhia asioita elämästäni ja antaisin enemmän tilaa hyville. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritystä löytyy :)

Oikein mukavaa uutta vuotta!

Ja kiitos kun kuljette mukana :)

Iida emilia

Salaisessa puutarhassa

Kurkistetaanpa tällaisena sateisena syyspäivänä ystäväni "salaiseen" puutarhaan, jossa vietimme erästä kaunista loppukesän päivää. Ihana palata vielä hetkeksi näihin lämpöisiin ja aurinkoisiin hetkiin. ( Jos missasit ensimmäisen postauksen kyläreissustani ystäväni kauniissa hirsitalossa, voit lukaista sen täältä. )

Lapsuudenystäväni hirsitalo sijaitsee isolla tontilla, upean mäntymetsän syleilyssä. Aivan täydellisissä maalaismaisemissa, mutta kuitenkin palvelujen ja pienen kyläkoulun läheisyydessä. 

Suuressa pihassa riittää toki puuhaa, mutta onhan se ihanaa, kun lapsilla on tilaa missä temmeltää. 
Ja onhan täällä paljon jo saatu aikaankin, sillä puutarhasta löytyy mitä suloisempia paikkoja oleskeluun, leikkeihin tai puuhasteluun.

Pihamaalla kasvatellaan omavaraisesti mm. perunoita, salaatteja, kurkkua ja tomaatteja.
Lisäksi puutarhasta löytyy marjapensaita sekä omena- luumu- ja riikunapuita.

Kasvihuoneen taakse valmistuu nyt syksystä ihana hirsinen pihasauna, joka kasataan paikoilleen vanhoista hirsistä. Ystäväni kutsuu sitä hauskasti "mökiksi". Mökin alueelle rakennetaan myöhemmin oma terassialue ja grillauspaikka. Sinne voi paeta sitten rauhoittumaan arjen keskellä.

Päätalon läheisyydessä sijaitsee myös toinen grillikatos, jossa itse nikkaroidut rouheat kalusteet ja romanttinen maalaistunnelma kutsuvat luokseen kesäpäivästä nautiskelemaan.

Katoksen vierestä löytyy leikkimökkiä ja lasten leikkipaikkaa, jossa pienet pellavapäät voivat leikkiä  aikuisten grillaillessa.

Tässä olemme muutamia kertoja ystävien kesken parannelleet maailmaa auringon laskiessa, lyhtyjen loisteessa. Tai kahvitelleet syntymäpäivien kunniaksi samalla, kun lapset juoksentelevat ympärillä hippaa tai kymmentä tikkua laudalla. Ihanaa elämänmakuista menoa :)

Söpöisessä leikkimökissä sai meidän tyttöjen huoneen kirsikkapuutapetit jatkaa kukkimistaan, kun meillä niistä kasvettiin yli. 

Tänne ovat päätyneet myös monet meidän vanhat barbiet tai nukkekotitarvikkeet. Ihanaa, kun niille löytyy uudelleen innokkaita leikkijöitä.

Vieraita varten avataan usein myös oma jäätelökioski, jossa asiakkaita riittää jonoksi asti.
Tämä kiska onkin kuuluisa jo naapureiden keskuudessa :)

Voi että näitä kesäisiä fiiliksiä! 
Pakko näistä on nyt hetkeksi päästää irti ja ensivuonna ne tuntuvat jälleen entistä mahtavammilta.
Ja nyt jäämme innolla odottelemaan mökkisaunan valmistumista, jotta päästään ystävän "mökillekin" jossain vaiheessa tunnelmoimaan.

Näiden kesäisten kuvien myötä toivottelen

Iloisia syyspäiviä!

Iida Emilia

Arjen pieniä kauniita asioita

Lämpöistä syystiistaita!

Havahduin aamuyöllä hentoon sateenropinaan ja olin juuri vaipumassa uudelleen unten maille, kun talon päällä jysähti niin, että ikkunat helisi! Herra ukkosen raivo sai hereille koko perheen ja nöyrinä kuulostelimme sen pitkään kestävää möykkää. Muut jatkoivat lopulta uniaan, mutta omani katosivat kaatosateen mukana. Peiton alta tarkasteltuna tuo pelottava myräkkä oli aika vaikuttavakin.

Myrskyn jälkeen aamu valkeni kuitenkin rauhallisen seesteisenä, eikä yön hurjasta luonnonilmiöstä näkynyt enää jälkeäkään. Omakin oloni oli varsin tyyni, kun sain jäädä vielä toviksi kotiin muiden  lähdettyä. Järjestelin keittiötä, sytyttelin kynttilöitä ja kuuntelin hiljaisuutta.

Nautiskelin hetken arjen pienistä, ehkä vähän turhamaisistakin jutuista, kuten noista pikkukaapin kätköissä olevista samansävyisistä esineistä. Materiaalihan ei tuo onnea, mutta olen sitä mieltä, että arkiset käyttöesineetkin saavat olla kauniita.

Aamuteetä hörppiessä selailin myös uudenuutukaista keittokirjaani, jonka sain ihanalta Hirsitalon taikaa-Riitalta.

Tämän erittäin aikaansaavan ja taitavan nuoren naisen käsissä on syntynyt hänen ensimmäinen reseptikirjansa, jonne kätkeytyy kauniiden kuvien lisäksi monia helppoja ja herkullisia reseptejä niin arkeen kuin juhlaan. 

Pidän kirjan ideasta kovasti, sillä siinä matkataan tammikuusta jouluun ja nautiskellaan kuhunkin kuukauteen sopivilla herkuilla.

Itse ammennan kirjasta varmasti useampiakin leivonnais- sekä arkiruoka-ohjeita, mutta nyt kuopuksen sukulais-syntymäpäiviä suunnitellessa taidan uskaltautua testaamaan ensimmäistä kertaa voileipäkakkua.

Riitan ruokavinkkejä voit seurailla myös täällä: Hirsitalon keittiössä. Tai jos haluat kirjan itsellesi, sen tilaaminen onnistuu samaisesta paikasta.

( Meidän kaniherra näytti nauttivan kirjasta kovasti, sillä hän löysi kirjan sohvan reunalta ja päätti heti maistella!!! Argh. Onneksi ohjeet säilyivät ehjinä, vaikka kirjan kannet saivatkin uutta ilmettä ;)

Tulevana viikonloppuna juhlistamme tosiaan sukulaisten kesken 13-vuotiasta kuopustamme ja juuri kun ajattelin, että täytyisi hankkia kivoja servettejä juhliin, niin muistin, että niitähän löytyy niin pikkukaapin laatikoista kuin tuolta jääkaapin päällä olevasta isosta sinkkiastiastakin, joten taidamme pärjätä entisilläkin ;)

Ennen tykkäsin järjestellä ja suunnitella erilaisia teemajuhlia, mutta nyt lasten kasvaessa huomaan, että juhlien suhteen haluaa päästä huomattavasti helpommalla. Mutta herkkujen suunnittelussa ei toki kitsastella. Riitan suklaaunelmakakkukin kuulostaa niin taivaalliselta :)

Arjen pienistä iloista: syksyn omenoista, heinistä maljakossa, kynttilänvälkkeestä, ystävän itsetekemästä kortista ja auringonpaisteesta ukkosen jälkeen...niistä ne kauniit hetket syntyvät.

Mukavaa viikon jatkoa!

Iida Emilia

Kylässä idyllisessä hirsitalossa

Moikka moi ihanat!

 Kuinkas arki on lähtenyt rullaamaan? Täällä tahtoo kiire ja aikataulutettu elämä kiristää hermot tiukille, kun pitää muistaa yhtäkkiä taas sen tuhat asiaa, mutta muuten kuuluu ihan hyvää :)

Aurinko paistaa ja helteitäkin vielä loppukesään lupailtu. Lisänä kivoja juttuja, kuten työkaverin tupareita juhlittu viikonloppuna ja hääpäiväkin häämöttää edessäpäin. 

Ystävien tapaaminen onkin ihan parasta terapiaa arjen keskellä, mutta valitettavasti näissä ruuhkavuosissa aika harvinaista herkkua. Aikataulujen sovittaminen yhteen on monasti hankalaa, tai paukut eivät vaan riitä vieraiden kestittämiseen. Itsessäni ainakin olen huomannut suuren eron menneisiin vuosiin, kun tykkäsin vielä täyttää talon kutsuilla ja kekkereillä. Nykyään pelkkä ajatuskin väsyttää. 

Haluaisin olla sellainen extempore-ihminen, joka mielellään pitää ovet avoinna ja kahvipannun kuumana yllärivieraillekin ( kaaoksenkin keskellä ), mutta en vain ole! Ennemminkin viihdyn nykyään omissa oloissani?! Onko tämäkin joku vanhenemiseen liittyvä juttu? Ehkä toivottavasti ohimenevä sellainen ;)

Kesän aikana on kuitenkin tullut nähtyä paljon ystäviä ja tehtyä kivoja asioita, jotka antavat hurjasti voimaa ja onnenpilkahduksia elämään. Yksi näistä kohtaamisista tapahtui erään lapsuudenystäväni kauniissa kodissa viime viikolla, josta tallensin luvan kanssa kuvia tänne teillekin.

Tämä ikätoverini on ollut elämässäni mukana aina lapsuusvuosistani saakka, sillä vanhempamme olivat ja ovat edelleen perhetuttuja. Tähän samaan porukkaan kuuluu myös kolmaskin rakas ystävä ja yhdessä olemme kulkeneet ihan sieltä ala-asteiästä asti. Voi miten paljon tapahtumia, unelmien täyttymisiä sekä myös pettymyksen kyyneleitä näihin yhteisiin vuosiin onkaan mahtunut.

Tällä hetkellä tämä ystäväni, Hirsitalon Susanna elääkin suurta unelmaansa todeksi, vaikkei matka siihen ole ollut mutkaton.

Hän on kaveripiiristäni niitä ensimmäisiä, joka muutti jo nuorena pois kotoa. Hän meni nuorena naimisiin ja sai eikoisensa jo paljon ennen meitä muita. Hän joutui myös myöhemmin kokemaan raskaan eron ja asui vuosia kahdestaan tyttärensä kanssa. Muistan kuinka hän haaveili tuolloin suurperheestä ja maalaistalosta, vaikka mukavasti elämä siinä kaksinkin heillä sujui.

Ystäväni on juuri sellainen ihminen, joka rakastaa kutsua vieraita yhteen suuren pöydän ääreen. Hänellä on aina syli avoinna ja vierasvaraa kaapissa. Hän järjestää helposti juhlat vaikkapa tyttärensä toisen nimen nimipäivän tai kissan syntymäpäivän kunniaksi :D. Juuri sellainen hersyvän avoin ja iloinen persoona!

Ja kuinkas ollakkaan, eräänä päivänä hänen elämäänsä ratsasti se komea ritari, jonka myötä unelmat saivat tuulta purjeisiin. Uuden liiton mukana hän sai ne pari bonus-lastakin sekä kaksi yhteistä rakkauden hedelmää, joten suuremmalle talollekin alkoi olla 7-henkisellä perheellä tarvetta.

Pitkään hakuksessa heillä olikin vanha maalaistalo, mutta kun sitä oikeaa ei tullut vastaan ja tilan tarve oli suuri, päätyivät he lopulta kompromissiin jonka lopputulos remontin jälkeen on aivan valloittava! Tämä hirsitalo ei nimittäin ole kuin reilu 30-vuotias, mutta tunnelmaltaan kuitenkin paljon "iäkkäämpi" ja arvokkaampi!

Hirsitaloissa on tietynlaista eleganssia ja ajattomuutta. Kestävyydestä ja ekologisuudesta puhumattakaan. Tässäkin kyseisessä talossa löytyy upean korkeat huoneet, parrut katossa, puulattiat, leivinuuni- ja takkayhdistelmä, lasiveranta, monta makuuhuonetta ja ympärillä suurensuuri tontti mäntymetsän keskellä. Melkoinen unelma!

Ystäväni puoliso on käsistään varsin kätevä ja pääasiassa hänen käsittelyssään koti ja pihapiiri ovat saaneet viimeisen 3:n vuoden aikana jo hurjasti muutosta, vaikka vieläkin kuulemma hommia riittää. Ystäväni suunnittelee ja mies osaa toteuttaa. Aika kadehdittavaa yhteistyötä:)

Kodin pinnat on käsitelty kauttaaltaan mm. kellastuneet puulattiat maalattu harmaiksi, hirsiseinät valkoisiksi ja osa seinistä tapetoitu tunnelmallisin kuviotapetein.

Keittiö on remontoitu kokonaisuudessaan sekä vanha pieni eteinen purettu niin, että ruokailutilaa saatiin samalla avarrettua. Uusi eteinen on otettu käyttöön suurelle lasiverannalle ja seuraavaksi valmistuu vessa.

Uloskin on tehty leikkimökkiä, puuvajaa ja kasvihuonetta. On istuteltu omena- luumu ja riikunapuita. Ruusutarhaa unohtamatta! Ai että, jotkut ovat aikaansaavia :). Nappasin itseasiassa kuvia ulkoakin, mutta niistä teen vielä oman postauksen, kun ihastuttavia kuvia tuli niin paljon!

Huomaatte muuten varmaan, että sisustusmakumme ovat ystäväni kanssa aika samankaltaiset ja tänne usein kauppaankin ensimmäisenä meiltä poistuvaa tavaraa. Myös puheenaiheet pyörivät hyvin usein remonteissa, sisustuksissa ja uusissa ideoissa ( perheen ja ruuhkavuosi-stressin lisäksi ;).

On se suuri rikkaus, kun saa vaihtaa kuulumisia samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. 

Olen niin onnellinen ystäväni toteutuneesta unelmasta, idyllisestä hirsitalosta, jonka täyttää nykyään iso lapsikatras äänillään. Vauhtia ei täältä talosta puutu, kun lapsia löytyy uhmaikäisestä aina murrosikäiseen ja jo kotoa pois muuttaneella esikoisellakin on oma taaperonsa. Ystäväni on siis mummikin jo :). Niin ja kuuluuhan maalaisidylliin toki koira, kani ja viiriäisetkin. Ja ison ruokapöydän ympärille kerääntyy lähes päivittäin sukua, ystäviä tai naapurin lapsiakin.

Siinä sivussa seuraava projekti onkin jo valmistumassa vanhoihin autoihin hullaantuneen isännän käsissä,( eikä se ole siis uusi autalli ) vaan ihana vanha hirsisauna! Tästäkin täytynee napata kuvia lisää, kunhan päästään testaamaan pihasaunan löylyt loppusyksyn hämärissä.

Mitäs sanotte? Aikas mukavaa idylliä ja elämänmakuista menoa.

Ystävältäni sain tosiaan luvan tehdä tällaisen kotijutun, sillä hänkin on haaveillut joskus blogin kirjoittamisesta, mutta ymmärrettävästi suurperheen opettaja-äidillä ei aikaa tällaiseen liikene :). 
Hieman vaihtelua omiin koti-kuviini välillä.

Halauksin

Iida Emilia