Köyhänmiehen kylppäriremppaa

Kaupallinen yhteistyö/ Sortter 

.............

Kuten moni teistä ehkä muistaakin, niin olen haaveillut kylppäri- ja saunaremontista pienen ikuisuuden! Ja vaikka kylpyhuoneemme onkin ihan kelvollinen, niin se ei todellakaan ole tällä hetkellä omien mieltymystemme mukainen. Viimeksi pesuhuonetta on remontoitu kultaisella 90-luvulla, eikä tuon aikakauden turkoosit laatat, saati boordikuviot juuri mieltä ylennä. Lisäksi kylppäri kaipaisi aimoannoksen toimivuutta, sillä yhdistetty kodinhoito- ja kylpytila eivät sitä tällä hetkellä tarjoa. 

Olen tyytynyt lähinnä sisustamaan tympeää tilaa niin viihtyisäksi, kuin se näissä puitteissa on mahdollista. Pehmoiset pyyhkeet, kauniit pesuainepurkit, korit ja suurehko matto luovat tunnelmaa. Lisäksi olen tehnyt pienimuotoista, raikastavaa köyhänmiehen remonttia, kuten maalannut kellastuneen mäntykaton ja tunkkaisen saunan oven valkoiseksi.

Osan kylpyhuoneen seinistä olen myös uudistanut laattamaalin avulla, mutta homma on jäänyt puolitiehen, koska tarvitsisimme kipeästi myös uudet kylpyhuoneen kalusteet, valaisimet, peilit ym. härpäkkeet ja kaikki nämä tietenkin maksavat! Siihen kun vielä lisää putki- ja sähkömiehen käynnit, niin ei se mitään halpaa lystiä ole ;). Puhumattakaan, että uudistaisi ihan kaiken laatoista lähtien.

Haavekuvaksi unelmieni kylpyhuoneesta liitin tähän alapuolelle Pinterestistä löytämäni kuvan, jonka tunnelma on lähimpänä toiveitani. Haluaisin tietenkin vaalia neutraalia ja valoisaa värimaailmaa.

 Valkoiset seinälaatat olisivat mielestäni ajattomat ja harmahtava lattialaatta toimisi siinä vierellä. Oikein perinteiset valinnat siis, ( ei mitään liian rohkeaa ;) mutta jotakin puunsävyä ja rustiikkisuutta voisi tuoda niiden rinnalle pehmentämään kokonaisuutta.

Kuva:Pinterest

Saunaosaston uudistaisin samalla mieluusti lattiasta kattoon! Kaikki tämä vaatisi tietenkin rahoitusta ja itse kilpailuttaisin remonttilainan, jotta saisin sen parhain mahdollisin ehdoin. Onneksi on olemassa palveluita, kuten Sortter, joka vertailee lainat puolestasi. 

Lainoja kun on alla useampia, niin saa todella tarkkaan punnita, minkälaisiin menoeriin rahkeet riittää. Tässä vaiheessa elämää rahan menoa todellakin riittää! Ja mitä isommiksi lapset kasvavat, niin sitäkin enemmän. Toisaalta tässä vaiheessa myös juuri tuo kylpyhuoneen toimivuuskin olisi niin tärkeää, kun pyykkikorit täyttyvät alvariinsa ja suihkuttelijoita talossa piisaa.

Tässä alla vielä yksi saunahaavekuva, joka miellyttää kovasti silmääni. Ihan tarkkaan en vielä tiedä millaisen saunan haluaisin, mutta vaaleat lauteet viehättävät. Samoin nuo lasiset seinät, jotka avartaisivat tilaa. Voi miten tuolla kelpaisikin rentoutua :)

Kuva: Pinterest

 Olemme kuitenkin pähkäilleet, että sen suuremman kylpyhuoneremontin aika olisi hieman myöhemmin, jahka edellisetkin remonttilainat olisi maksettu. Sitä odotellessa olen kuitenkin päättänyt jatkaa köyhänmiehen remppaani, joten sen tiimoilta palataan varmasti asiaan blogissa myöhemmin.

Mitäs isoja remontteja teillä on tehty viimeksi?

Loppukesän remppaterveisin:

Iida Emilia

Mökkionnea

Voisinpa toivotella huoletonta huhtikuuta...mutta lämmintä huhtikuuta nyt ainakin!

Ilmat ovat olleet ihanan aurinkoisia ja sekös jos mikä piristää poikkeusarjessa. Tänäänkin lämpöasteita peräti 17! Kuvittelin ehtiväni päivittää blogia ahkerasti näin lomautettuna, mutta näköjään kotiäitiarki ja pihahommat ovat pitäneet yllättävän kiireisinä.

Mutta arvatkaapa kuinka piristävää oli kevään ensimmäinen visiitti sukumökillemme korona-arjen keskellä! Niin huippua, että tuo mökki sijaitsee samassa kunnassa vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Maisemanvaihdos maaseudulle metsien keskelle teki todella hyvää ja yhdenkin yön reissu tuntui suorastaan lomalta. Olisimme toki pidempäänkin viihtyneet, mutta isännän työt puskivat päälle.

Mökillä oli jo todella keväistä ja kuivaa ( haravoitavaakin olisi riittänyt yllinkyllin, mutta nyt keskityttiin hauskaan yhdessäoloon ). Lammen jääpeite oli myös hyvää vauhtia sulamassa ja jää paukahteli jännästi linnunlaulun lomassa. Tuonne meidän vauhdikkaat teinit heittivät jo talviturkkinsakin saunan yhteydessä. 

Kuvat ovat ihan vain kännykällä räpsittyjä, mutta tunnelman voi varmasti aistia. Täällä mieli rauhoittuu kyllä 110 prosenttisesti! Lapsetkin rakastavat olla täällä ja jopa meidän "teinipissis" 13 v. kertoi haluavansa muuttaa tänne asumaan :D

Mökki lämpeni nopeasti, kun takka pökättiin täyteen puita ja patterit laitettiin isommalle.

Tein kotona meille lauantaina isännän ollessa töissä nazzopellin ja salaatin valmiiksi, niin ruuanlaittoon ei tarvinnut mökillä tuhlata aikaa. Saunottiin pitkään ja hartaasti, pelailtiin lautapelejä ja katseltiin leffaa ( tosin minä ja isäntä nukahdimme sohvalle jo kymmenen jälkeen ;).

Sunnuntaihin heräiltiin hitaasti ja isäntä paisteli "loman" kunniaksi oikein munakokkelit & pekonit. Sitten lähdettiin pitkälle reilun tunnin mittaiselle kävelylenkille, eikä nähty ristinsielua koko matkan aikana. Jutusteltiin mukavia ja ihasteltiin metsän lumoavaa kauneutta, kun auringonsäteet puikkelehtivat puiden lomassa ja kimmelsivät sammalmättäillä. Harvemmin sitä tulee ajateltua, kuinka kauniissa maassa saamme asua, tällaisten komeiden metsien ympäröiminä, kun ne ovat meille niin tavanomaisia.

Oi että tuota mökkionnea! Toivottavasti päästään pian taas uudelleen. Saapa nähdä kuinka tämä kesä muutenkin lutviutuu, kun usein mökkeillään isolla porukalla suvun kesken. Pitää sitten varmaan vain vuorotella? Jokos teillä mökkikausi avattu?

Auringonvaloa uuteen viikkoon!

Iida Emilia

Pienen eteisen säilytysideoita

Moikka!

Kevään odotus on tuonut järjestelyinnon mukanaan ja hyvä niin, sillä parina edellisenä vuotena tuota intoa ei ole näkynyt ja sen seurauksena kaapit ovat olleet kuin maanjäristyksen jäljiltä! Vaikka muutama vuosi sitten innostuin kovasti konmarituksesta ja vähensin jo tuolloin tavaraa huomattavasti, niin itsekseenhän ne kaapit eivät järjestyksessä pysy ja aina sitä roinaa jostakin kertyy lisää!?! 

Itselleni Marie Kondon menetelmät osuivat ja upposivat. Lapsetkin nauroivat, että KonMari-kirjat ovat olleet ainoat opukset, jotka äiti on lukenut alusta loppuun ;). Ihan kirjaimellisesti en hänen metodeitaan ole noudattanut, mutta monia asioita olen kuitenkin järjestyksen pidon suhteen oivaltanut.

Olen toki aina ollut kohtuu-järjestelmällinen ja kaikelle on löytynyt oma paikkansa. En myöskään kiinny tavaroihin, joten pystyn luopumaan helposti vanhoista ja käyttämättömäksi jääneistä asioista. Mutta kun perhe kasvaa ja vuodet vierii, niin samalla myös tavaramäärä lisääntyy. Sitä suorastaan sikiää lisää joka ikisenä jouluna, syntymäpäivänä ja lomareissujen jälkeen. Shoppailupäivistä puhumattakaan! Ja jossain kohtaa sitä vaan tajuaa, että tuo kaikki "turhake" enemmänkin ahdistaa kuin tuo hyvää mieltä.

Omalla kohdallani jonkinlainen onni on toki ollut se, että olemme asuneet aina niin pienessä kodissa, että materiaa on tullut karsittua säännöllisesti. Silti se ei tarkoita sitä, että kaapit olisivat pysyneet tiptop-kunnossa, ( varsinkin kun säilytystilaa on ollut niin vähän ) mutta suurin toiveeni ja tavoitteeni tällä hetkellä olisi se, että arki rullaisi hyvin ja kaikella olisi paikkansa. Haluaisin todella säilyttää balanssin ja selkeyden myös kaappien uumenissa, enkä hikipäässä vain säilöä, sulloa ja kätkeä. Epäjärjestys ja etsiminen vie nimittäin hirveästi energiaa!

Tässäpä siis kurkistus pieneen eteiseemme, joka ei varmasti ole käytännöllisyyden perikuva, mutta yllättävän toimiva kuitenkin. Mieluummin pidän vaate- ja kenkävalikoimat mahdollisimman pieninä, kuin täytän valmiiksi pienen eteisen suurilla ja kookkailla kaapeilla, jotka pursuaa vaatteita, joista suurinta osaa ei edes käytetä.

Eteisemme koostuu kolmesta eri naulakko-alueesta.

Heti ulko-ovella vastassa on tuulikaappiin sijoitettu "vierasnaulakko", johon jätämme kotiin tullessamme tämän hetkisessä arkikäytössä olevat takit ja kengät. Ylensä naulakossa roikkuu 4-8 takkia ja kengät valtaavat lattian, mutta yritän pitää pikkueteisen selkeänä (varsinkin silloin jos vieraita on tulossa). Ylähyllyn koreista löytyy lisäksi minun ja mieheni käsineitä, pipoja ja huiveja.

"Aulatilasta" tai eteiskäytävältä löytyykin sitten teinien naulakko oikein paraatipaikalta, jossa olkikasseihin ja koreihin on piiloteltu nuorison myssyt ja tumput. Penkin päälle voi laskea reput ym. tarvikkeet ja kotiavaimet roikkuvat usein naulakossa. Tämä kohta kodistamme onkin yksi omia suosikkejani.

Kaniherra viihtyy usein eteisessä pyöreän juuttimaton päällä, sillä tuosta kohtaa näkee melkein kodin joka huoneeseen. Siinä hän päivystää usein vastassa kotiin tullessa, ellei sitten ole vielä nukkumassa sängyn alla.

Kolmas naulakko ja varsinainen vaatekaappi löytyy sitten eteisen loppupäästä keittiön ja wc:n kulmilta ja täällä säilötään loppuja ulkovarusteita. Periaatteessa pidän sekä kesä- että talvitakkeja samassa paikassa, koska en jaksa rahdata vaatteita erikseen säilöön vuodenaikojen vaihdellessa. Osa kesäkengistä- tai takeista on kuitenkin kunkin omassa vaatekaapissa odottamassa vuoroaan.

Samanlaiset henkarit ja korit selkeyttävät kaapin sisältöä ja vanhasta lakanasta ommeltu verho hillitsee näkymää. Kaapin ovet ovat kotimme alkuperääistä tekoa suoraan 80-luvulta, mutta uuden maalikerroksen ja vetimien myötä niistäkin tuli ihan kelvolliset. 

Tämä kyseinen vaatenaulakko ( alakuvassa ) ja sen vieressä sijaitseva siivous/sekatavara/työkalu-kaappi olivatkin päässeet aivan järkyttävään kuntoon, jota saatoitte todistaa instagramstooryjen kuvissa jo aiemmin! En edes kehtaa blogiin niitä ennen-kuvia laittaa, sillä remonttimme aikana muistan vain hätäpäissäni sulloneeni sekalaista tavaraa, maalipurkkeja ym..ym..piiloon, enkä saanut millään aikaiseksi siivota niitä!

Nyt onneksi into ja motivaatio löytyivät ja fiilis on ihan mieletön! Miten voikin olla niiiin kevyt ja hyvä fiilis, kun pääsee romuista eroon ja saa kaapit organisoitua uudelleen! On kyllä tuhat kertaa parempi olo päästä tavaran otteesta, kuin se, että hankkisi kokoajan uutta tilalle.

Verhon taakse naulakkoon oli kerääntynyt hirveä keko kenkiä. Löytyi ihan kaikenlaista vaihtoehtoa monoista, futiskengistä ja luistimista lähtien! Lopulta kaappien siivouksen myötä sain makuuhuoneen kaappiin hyvin tilaa urheilukengille ja loput kengät mahtuivatkin tähän mainiosti, kunhan rikkinäiset poistettiin ja pienet kengät kierrätettiin. Löysinpä kaapin uumenista myös omat vanhat nahkanilkkurini, joista vetoketju oli aikoinaan hajonnut. Onneksi en ollut heittänyt kotimaisia laatukenkiä menemään, sillä kun kuskasin nilkkurit suutarille, niin hän teki niistä pikkusummalla ihan uudet!

Ja tästä siivouskaapista tuli niin nätti, että kaapin ovea voisi pitää auki päivät pääksytysten :D

Täältäkin kaapista lähti monta kassillista roinaa kierrätykseen ja nyt löytyy helposti työkalut, maalit, johdot, siivousvälineet, suksivoiteet, kestokassit, mutterit, tyhjät panttipullot jne...

Sisustuksellisesti ajatellen oli hauskaa hyödyntää väreihin sointuvia säilytysratkaisuja, kuten vanhoja paperikasseja tai käyttämättömäksi jääneitä puu- ja sinkkilaatikoita. Onpahan sitten mukavampaa kurkata siivouskomeroonkin tästä eteenpäin :)

Tämän pitkäkorvan kuvan myötä toivottelen iloista viikon jatkoa ja siivousinspiraatiota itse kullekin! Itselläni on vauhti päällä ja aion kevään aikana käydä ihan kaikki kaapit, lipastot ja kasat läpi. Lisäksi olemme myös uudistamassa teinien huoneita, joten niistä ehkä lisää seuraavalla kerralla.

Helmeilevää helmikuuta!

Iida Emilia

Voileipäkakkua ja synttärihulinoita

Hellurei!

Viimeaikoina on tainnut tulla blogiin paljon keittiökuvia, mutta pysytellään nyt vielä tälläkin kertaa kyökin puolella, sillä siellä vietin muutenkin koko viikonlopun hellan äärellä. Meillä juhlittiin nimittäin rakkaan esikoisemme 17-vuotis synttäreitä sukulaisten voimin, hieman myöhässä tosin, sillä neitonen täytti vuosia jo tammikuun puolella. Mutta nyt on sitten juhlittu ensivuodenkin edestä! Täysi-ikäisyys nimittäin vaihtuu kaukana maailmalla ja sekös tuntuu äidistä aika haikealta, mutta toisaalta olen tulevaan vaihtovuoteen mielestäni hyvin sopeutunutkin. Ja vielä saadaan onneksi koko kevät yhdessä odottaa tietoja tulevasta host familystä. On tämä jännittävää aikaa!

Esikoisemme on aina ollut seikkailunhaluinen ja rohkea. Hän ei jännitä uusia tilanteita tai ihmisiä, vaan innostuu aina kaikesta uudesta. Isoshommien lisäksi hän esiintyy tänä vuonna myös koulun musikaalissa. Ja puhetta hänellä piisaa ( ellei sitten ole syventyneenä koulutehtävien, kirjojen tai tarinoidensa pariin...tai kännykän ; ). Mutta yksi asia, jota todella ihailen tyttäressämme, on se, että hän hymyilee lähestulkoon aina! Positiivinen elämänasenne pelastaa pimeimmänkin päivän.
Tammikuun aurinkomme todellakin! Joten luotan kyllä, että hän jos kuka tulee pärjäämään maailmalla :)

Viimeviikko oli todella kiireinen ja tuntuu, että synttäritkin valmistuivat vähän ohimennen vasemmalla kädellä, mutta onneksi sain koko perheen avukseni viimehetken siivoiluihin ja leivontaan. Kuviahan en taaskaan ehtinyt juuri ottaa, sillä mikä siinä onkaan, että aina valmistelut kestävät ihan sinne viimeminuuteille saakka? Yleensä saan juuri sen viimeisen kahvikupin ja lusikan esille, kun ensimmäinen vieras jo soittaa ovikelloa. Ihmettelen sitäkin, että kuinka ylipäätään kerkesin lasten ollessa pienempiä tehdä kaikenmaailman koristeita syntymäpäiville? Värit ja teemat toistuivat tuolloin kaikessa mahdollisessa kattauksesta lähtien. Aikansa kutakin!

Tällä kertaa päätavoitteeni oli vihdoin tehdä pitkään haaveilemani voileipäkakku! Ja voitteko kuvitella? Onnistuin ihan ekalla yrittämällä. Löysin nimittäin todella hyvän ja selkeän ohjeen Liian hyvää-blogista. Tein kakusta vain isomman version ja se vei kyllä kielen mennessään. Täytteenä kinkku/paprikaa ja suolakurkku/punasipulia. Kivan suolaista ja ruokaisaa tarjottavaa, vaikka kieltämättä aika suuritöinen ja monivaiheinen olikin. Koristeluun käytin kinkkurullia, herneenversoa, kurkkua ja viinirypäleitä.

Muita herkullisia suolaisia tarjottavia olivat myös pestofetahyrrät, joista löytyy erilaisia versioita googlettelemalla. Meidän helpossa versiossamme kaulittuun suureen voitaikinalevyyn lisättiin vain pesto ja feta päälle. Käärittiin taikinalevy rullalle ja leikattiin rullasta pieniä kiekkoja, siveltiin kanamunalla ja paisteltiin uunissa 15-20 minuuttia. 

Makeaan jälkkäripöytään tein sankarin toiveesta brita-kakkua, jonka täytteisiin lisäsin kerman ohella viinirypäleitä, hunajamelonia, kiiviä ja pensasmustikoita. Tein kakusta sen verran kookkaan, ettei tarvinnut toista kakkua lisäksi, vaikka illan pikkutunneilla meinasinkin lähteä juustokakun aineita vielä kaupasta hakemaan ;). Onneksi äitini leipaisi pöytään vielä laskiaispullia, niin makeitakin vaihtoehtoja löytyi keksien ja hedelmäpalojen lisäksi. ( Kuvia kakusta en laittanut, koska britasta ei oikein saa kovin näyttävän näköistä, mutta maku onneksi ratkaisee ).

Minunhan tekisi mieli aina kauheasti tehdä erilaisia sortteja tarjottavaksi, mutta mieheni on koittanut takoa päähäni järkeä, että vähempikin riittää! Ja onhan ne aina todellakin riittäneet, sillä jääkaappiinkaan ei paljoa säilytykseen mahdu. Vieraita meillä käy yleensä 20-25 henkeä.

Eli jälleen ovat yhdet mukavat synttärikekkerit takanapäin ja taas on opittu jotakin uutta! Koskaan ei ole liian vanha testailemaan uusia resptejä ;D

Oikein ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa jokaiselle! Minäkin lähden tästä nyt työmaalle!

Terkuin:

Iida Emilia

Yö Katajanokan vanhassa vankilassa

Kaupallinen yhteistyö/ Hotel Katajanokka

..........

Heippa ihanat!

Mukavan viikonlopun jälkeen kelpaa hymyillä, sillä blogisiskosten tapaaminen onnistui yli odotusten, vaikka alkustartti reissuun olikin hieman takkuinen. Minähän olin lupautunut ajelemaan Helsinkiin omalla autollani, koska tarvitsimme reissussa kahta autoa, mutta jännitin isoon kaupunkiin ajoa niin paljon, että unohdin lähtiessä napata matkalaukun mukaani!!! Kyllä! Aivan uskomatonta, mutta näköjään sekin on kiireessä mahdollista. Huomasin unohdukseni vasta määränpäässä reilun tunnin ajomatkan jälkeen ja saatiin kyllä kunnon naurut, sillä usein olen unohtanut jotakin, mutten sentään kokonaista matkalaukkua ;). Onnekseni kyseessä oli vain yhden yön reissu, joten siitä nyt selviäisi, mutta pahimmalta tuntui se, että bloggarin tärkein työkalu eli kamera oli myöskin siellä laukussa. Argh! Onni, että edes lompakko, kännykkä ja laturi olivat käsiveskassa mukana, joten seuraavat kuvat ovat ihan vain vanhalla kännykällä räpsittyjä. 

Eikä se epäonneni itseasiassa siihen matkalaukkuun loppunut, sillä ajomatkani aikana jouduin myös peltipoliisin ikuistamaksi, mutta eipä siitäkään voi muita kuin itseään syyttää. Pääsin kuitenkin perille ihan kerrasta ja loppureissu sujuikin lähes kommelluksitta. Pääasia, että pääsin nauttimaan ihanien ystävieni seurasta Villahovin Anskun upeassa kodissa, sekä kauniista pikkuputiikeista ja loistokkaasta yöstä Hotel Katajanokalla. ( Tulipahan samalla lusittua tuo liikennerikkomuskin ;).

Joku saattaakin vielä muistaa, että vierailin kyseisellä hotellilla myös vuosi sitten perheeni kanssa. 
Tuosta reissusta ja hotellin mielenkiintoisesta historiasta voit lukea lisää täältä.

Rakastuin tähän historialliseen miljööseen jo ensimmäisellä käynnillä. Nyt vieläkin enemmän! 
Täällä hotellissa ovat kaikki palaset kohdallaan, enkä yhtään ihmettele, että se on palkittu useampaan otteeseen.

Kiven sisään astellessa voi heti aistia lämpimän tunnelman sekä kotoisan vieraanvaraisuuden. 

Sisustajan näkökulmasta hotelli on todellinen elämys! Eikä ainoastaan sen takia, että se sijaitsee vain kivenheiton päässä keskustan putiikeista, vaan myös siksi, että upea vanha rakennus on kunnostettu varsin taitavasti moderniksi lifestyle-hotelliksi samalla vanhaa kunnioittaen. Rakennuksen karu historia on myös otettu hienosti huomioon erilaisissa yksityiskohdissa. 

Hotellin komeassa ravintola Linnankellarissa nautiskelimme herkullisen illallisen pitkän kaavan mukaan ja silmänruuan lisäksi kulinaristin mieli suorastaan hyräili suloisten makuelämysten äärellä. Palvelukin pelasi moitteettomasti.

Illallisen jälkeen kutsui lämmin suihku ja pyjamisillaan kokoonnuimme vielä hotellihuoneeseen rupattelemaan. ( Tai no minullahan ei ollut sitä pyjamaakaan, mutta onneksi sain Villahovin rouvalta lainaksi vähän vaatetta ja löytyipä hovista yksi käyttämätön varahammasharjakin ).

Tapahtumarikkaan päivän jälkeen ei unta tarvinnut kauaa odotella, ja unissani palasin vielä päivän mukaviin hetkiin. Ystäväni kauniiseen kotiin, jossa söimme maittavan lounaan sekä joimme päiväkahvit herkullisen kaakun kera. Lisäksi ajelimme ihaniin puoteihin mm. Tuomarinkylän kartanolla sijaitsevaan Coyntry white-putiikkiin sekä Koiramäen Pajutallille.

Yöni nukuin hieman levottomasti, vaikka sänky olikin ihanan tukeva ja peitto muhkea. Mutta uuteen aurinkoiseen aamuun kelpasi heräillä, kun tiesi pääsevänsä makoisan aamiaispöydän äärelle, jonka esillepanoon oli panostettu sataprosenttisella luovuudella. Aamupalan runsaat valikoimat veivätkin kielen mennessään ja erityisesti maailman paras kaurapuuro sai meiltä kaikilta kunniamaininnan. Niin taivaallisen pehmoista puuroa en ole syönyt ikinä missään :)

Hotellilta ulos kirjauduttuamme päivämme jatkui vielä shoppailun merkeissä mm. Ruskeasuon suloisella Pihapuodilla sekä Kauppakeskus Ainoassa Cafelatte Lifestylessä ja Sostrene Grenessä, joka on viehättävä uutuus Tanskan maalta. Muutamia ihanuuksia mainitakseni. Lisäksi kävimme vielä porukalla syömässä, ennenkuin minun piti kiirehtiä takaisin kotiin, sillä lähdimme vielä mieheni kanssa illalla 40-vuotisjuhliin. Tohinaa siis riitti viikonloppuun!

Tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin tulla ( onneksi kaappeja oli jo siivoiltu ennen reissua ;). Ja tietenkin ihania muistoja rikkaampana kaikin puolin!

Kiitos rakkaille ystäville monista ilonaiheista ja Hotel Katajanokalle mieleenpainuvasta majoituksesta :)

Halauksin

Iida Emilia

Lottovoittoa odotellessa

Kaupallisessa yhteistyössä / Sortter

............

Jokin aika sitten äitini kertoi näyttäneensä blogisivujani tuttavalleen, joka oli huokaillut kuvia katsellessaan, että "taitavat olla aika rikkaita"? Saman lauseen olin kuullut joskus aiemmin lapseni kaverin tai puolitutun kollegani suusta. Jännä juttu, kuinka kuvat voivatkin valehdella! ;) Ehkä yhtenevä värimaailma ja kodikas sisustus luo vaikutelman, jossa kotiin on todella panostettu ja käytetty ruhtinaallisesti rahaa. 

Panostettu toki onkin. Suorastaan intohimoisesti ja suurella sydämellä! Mutta kodin harmonia syntyy onneksi pienelläkin rahalla ja sisustus muokkaantuu hiljalleen ajan saatossa. Rikkauttakin on niin monenlaista. Mielestäni olemme "rikkaita" kun meillä on katto pään päällä. On varaa maksaa laskut, vaikka välillä kirpaiseekin ja ostaa voita leivän päälle. On lämmintä vaatetta ja auto millä ajella töihin sekä lasten harrastuksiin. Jos siitä vielä jää jotakin pientä säästöön, niin voihan ihmettä.

Ennenkaikkea meillä on toisemme! Se on elämän suurinta rikkautta :)

Onhan sitä toki monet kerrat haaveiltu lottovoitosta! Lauantaisaunassa vihdottu monenlaisia toiveita ilmoille: "Olisipa kerrankin mahdollisuus matkustella. Ostaa uusi auto ikivanhan temppuilevan menopelin tilalle. Vaihtaa vihdoin nämä pikkuruiset asuin-neliöt suurempiin, jotta lapset saisivat omat huoneensa. Hankkia oma mökki paljuineen ja sitä rataa".

Ihminen haluaisi helposti heti kaiken jos se olisi mahdollista! Mutta mielestäni odottamisessakin on oma viehätyksensä, kun vähitellen saavuttaa jotakin, mistä on pitkään haaveillut. Onneksi onni mahtuu pienempiinkin unelmiin :)

Kuten esimerkiksi rakastamani vanhat huonekalut, jotka saattavat maksaa antiikkikaupoissa maltaita. Joskus kannattaa odottaa, niin ne oikeat osuvat kohdalle. Esim. tuo kerrostalon käytävälle hylätty patakaappi tai kirppiksen nurkkaan pölyttymään jäänyt kymmenen euron seinäkaappi, joka sai uuden elämän maalauksen myötä. Keittiönpöytä, jonka taitava tuttava nikkaroi vanhoista laudoista edullisesti. Eivätkä nuo ruokailuryhmän tuolitkaan ole aitoja design-tuoleja vaan halpoja kopioita.

Havahduimme juuri sellaiseen tosiseikkaan, että olemme asuneet tätä kotia jo reilut 17 vuotta!

Muuttaessamme tänne esikoisemme kasvoi vielä masussani ja meillä oli koko pieni elämä - sekä  suuri asuntolaina edessämme. 

Nyt vuodet ovat vierineet ja neitokainen kasvanut lähes täysi-ikäiseksi. Kotikin on muuntunut siinä välissä moneen kertaan ja perhe kasvanut. Ja mikä parasta, myös se suuri asuntolaina on hiljalleen huventunut! Alamme olla jopa lähellä sitä aikaa, että rahaa jäisi vihdoin muuhunkin kuin lainojen maksuun! 

Mutta saapi nähdä. Kyllähän sitä aina uusia ideoita riittää. Remonttia, pihasuunnitelmia, matkakuumetta... mökkiunelmista puhumattakaan ;) ( Ja ainahan se vanhan talon haavekin kummittelee takaraivossani ).

Olemme aina olleet tarkkoja siitä, ettemme jäisi liian monen lainan loukkuun sekä siitä, että  vaatimattomista tuloistamme jäisi aina rahaa myös siihen itse elämiseen. Siksi olemme aina vertailleet ja harkinneet tarkkaan hankintojamme sekä lainojamme. Varsinkin mieheni on onneksi ollut viisas näissä asioissa. Vaikka täytyy myös todeta, että iän myötä rahankäyttö on meilläkin vasta järkevöitynyt ja kantapään kautta opittu moniakin asioita. Onhan sitä nuorempana tullut kaikenlaiseen turhuuteenkin törsäiltyä...ja varmasti vähän vieläkin ;). Oppia ikä kaikki!

Mutta eikös se ole jo lottovoitto, kun on synnytty tänne Suomeen ja jokainen uusi aamu on uusi mahdollisuus astua lähemmäs unelmiaan :). Tarkemmin kun miettii, niin unelmathan ovat jo läsnä, 

joten näissä mietteissä ja haaveissa kohti aurinkoista keskiviikkoa!

Viikonlopuksi on muuten ihanaa reissua ystäväporukalla tiedossa, joten kurkkikaahan instagramista Stadin parhaimpia sisustustärppejä ;)

Rakkaudella

Iida Emilia

Meidän joulumme

Leppoisia välipäiviä!

Täällä nautiskellaan vielä täysin siemauksin joulun tunnelmista ja konvehdin makuisista hetkistä lomamoodiin uppoutuneena. Enpä muista milloin viimeksi olisin saanut lomailla näin välipäivinäkin, enkä laita pahakseni laisinkaan, sillä tähän kohtaan vuotta pieni pysähtyminen on todellakin paikallaan. Tai no oikeastaan emme ole tällä lomalla kauheasti edes ehtineet kotona löhöillä, vaan olemme olleet aika paljon menossa, joten tänään otan kotipäivästä kaiken ilon irti :)

Voi miten tuo joulun aika meneekin aina niin kovin nopeasti ohi! Hieman haikeaa suorastaan, mutta toisaalta katseet alkavat jo hakeutua uuteen vuoteen ja uusiin projekteihin! Mutta sitä ennen palataan vielä joulumme fiiliksiin....

Vietimme aattoa kotosalla oman perheen sekä äitini kanssa perinteisin menoin. Aattoaamuna lämmitimme joulusaunan ja lounaaksi söimme riisipuuroa tuoreen leivän sekä uunista tulleiden kinkkusiivujen kera. Taustalla soi tänäkin vuonna joululupukin kuuma linja, vaikkei talosta pieniä lapsia enää löydykään. Ihanasti teinitkin vielä innostuvat joulusta, sillä jotakin taikaa siinä aina vain on, eikä kuopus halunnut esimerkiksi pilata joulutunnelmaa olemalla kännykällään ( ja tuntui pitävän jöötä muillekin someriippuvaisille ;)

Iltapäivän hämärtyessä kävimme laskemassa haudoille kynttilät ja sen jälkeen olikin jo juhlaillallisen aika, jonka kattauksesta en kuvia enää ehtinyt/jaksanut ottaa, mutta käytin tuota samaa lautasliina-ideaa myös illan kattauksessa, eli piparkakkumuotit toimivat hyvin serviettirenkaina ja niihin sai kivasti kuusen oksia koristeeksi mukaan.

Ruuan jälkeen availtiin paketit ja saatiin mielestäni todella kivoja ja tarpeellisia juttuja, joista oltiin pukille vihjailtukin. Mutta ihania ylläreitäkin tuli, kuten minulle koko seuraavaksi vuodeksi lukuelämyksiä lempisisustuslehden parissa. Etenkin olin mielissäni siitä, että nuorisonkin lahjatoiveet olivat hyvin järkeviä ja maltillisia :D

Aattoiltaa vietimme rennosti joululeffan ja suklaiden parissa. Yökirkkoon olimme myös kovasti menossa, mutta väsymys iski siinä määrin, ettei sitten kuitenkaan jaksettu. 

Hankimme muuten pitkällisen harkinnan jälkeen aidon kuusen, ( kun emme oikeastaan jouluviikon kiireissä enää muutakaan ehtineet ) vaikka hieman jännitimme kuinka isännän allergian käy. Onneksemme tänä vuonna ukko-kullalle ei ilmaantunut mitään oireita, joten hieman mysteeriksi jäi viimevuotinen tukkoisuus?

Joulupäivänä koristelimme tyttöjen kanssa talopipareita ja käytin niitä kakun somisteina, sillä lähdimme joulupäivän viettoon muorilaan, jonne tulikin iso joukko mieheni sukua juhlimaan.

Tein kahvipöytään Annin uunissa- blogista tutun suklaisen piparijuustokakun 

ja se olikin oikein herkullinen sekä näyttävä kaakku joulupöytään. Nuo talopiparit ovat jotenkin niin sööttejä! ( Kuvassa näkyvä taatelikakku äitini käsialaa ).

Tapaninpäivänä pääsimme myös valmiiseen pöytään syömään anopin ja appiukon jouluherkkuja, jonka jälkeen meille tuli lasten serkut yökyläilemään ja perjantaina meidän neidit menivät vuorostaan serkuille yöksi, joten saimme mieheni kanssa rauhallisen kahdenkeskeisen koti-illan.

Lauantaina kävin pikaisesti aleostoksilla ja tapasin erästä tuttavaani vuosien takaa brunssin äärellä.

Iltasella kävimme vielä lasten kanssa elokuvissa katsomassa uusinta Frozen-leffaa.

Eilisen sunnuntaipäivän vietimme puolestaan Helsingissä uudessa Tripla-kauppakeskuksessa mieheni siskon perheen kanssa, sillä serkukset saivat joululahjaksi hauskan elämyslahjan sisäsurffauspuistoon, jossa pääsivät tutustumaan surffauksen saloihin! Olikin muuten hurjan hauskan näköistä menoa ja kiva viikonloppu kaiken kaikkiaan takana :)

Tänään olisi tarkoitus viettää vihdoin rauhallista kotipäivää ja laittaa pyykkikone pyörimään sekä imuri laulamaan, sillä uudeksi vuodeksi saadaan meille vieraita. Tosin lupauduin jo äidilleni kuskiksi ja tapettikaupoille makutuomariksi ;)

Tässä siis pikakelaus joulustamme ja välipäivien puuhistamme, vaikka välillä tuntuukin, että toistan itseäni, kun kerron samat tarinat jo instassakin ;). Välillä käy jopa mielessä, että olisikohan helpompaa siirtyä kokonaan vain instagramin puolelle kirjoittelemaan, mutta jokin tänne blogiin vielä vetää mukanaan? 

Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on myös mukavat joulut takana :)

Ihania vuoden viimeisiä päiviä!

Iida Emilia

Joulupaketteja

Kolmas adventti. Joulu on ihan pian täällä!

Tässä kohtaa jo toivoisi, että päästäisiin siihen rentoon ja letkeään joulunviettoon ja kiireet olisivat  takanapäin. Se marraskuun ihana fiilistelyvaihe on muuttunut hieman paniikinomaiseksi viimehetken hötkyilyksi, mutta eiköhän tästä taas selviydytä ;)

Olin suunnitellut tähän päivään viimeisten lahjajuttujen hankkimista ( koska hyvistä aikeistani huolimatta niitä on edelleenkin liuta ostamatta ) sekä joululaulukirkkoa, jonne olisin napannut äidin mukaani, mutta automme joutui huoltoon, joten suunnitelmat muuttuivat ja pidänkin tänään leivontapäivän. 

Onneksi muutama lahja on jo odottelemassa valmiina kääreissään ja niistä lopuistakin on selkeät suunnitelmat. Mutta kieltämättä nuo lahjahommat ovat aina ne eniten stressaavat asiat, joiden jälkeen voi vasta kunnolla huokaista!

Lahjojen paketoiminen on sensijaan yksi joulun lempipuuhiani, kunhan sen ehtii tehdä rauhassa joululaulujen soidessa taustalla ja suklaarasian ollessa käsien ulottuvilla :)

Rakastan nauhoja ja kauniita kääreitä, joita minulle onkin kertynyt niin paljon, että tänä vuonna ostin ainoastaan uutena tuon tumman siniharmaan tähtipaperin Prismasta. 

Kauniit kuusenmuotoiset pakettikortit ovat Kodin 3 väriä-verkkokaupasta

Itse tykkään paketoinnissa erityisesti luonnonmateriaaliteemoista sekä yksivärisistä voimapapereista, juutti- puuvilla- ja paperinaruista, jotka ovat samalla kierrätettäviäkin. Myös vanhoista tapetinjämistä saa hienoja ja persoonallisia joululahjapaketteja.

Kun aiemmin punainen kuului ehdottomasti joulun väreihini, niin huomaan, että nykyään suosin mieluummin neutraaleja värejä joulunakin. 

( Enpä sitten näemmä huomannut pyyhkäistä kuvista lattialle jääneitä paketoitiroskia pois ;). Valkoisessa lattiassa näkyy todellakin kaikki!

Tsemppiä sinne muillekin viimeisiin joulupuuhiin! Onkos kaikki hommat hallinnassa vai puskeeko hikeä näin viimemetreillä? ;)

Sunnuntaiterkuin:

Iida Emilia