Meidän näköinen kasvihuone

Yhteistyössä Preeco

.................

Aurinkoista sunnuntaita! Sain jäädä tähän kotiin hetkeksi itsekseni kuuntelemaan kellon tikitystä, kun muu perhe lähti lenkille. Olisi toki kävelykin hyvää tehnyt, mutta halusin päästä pikimmiten esittelemään teille ihanaa uutta kasvihuonettani ( kieltämättä tuntuu myös todella rauhoittavalta olla edes hetkisen yksin kotona ja kirjoittaa blogia hiljaisuuden vallitessa ;)

Eilisen päivän puuhastelin ulkosalla. Aurinko lämmitti suloisesti, mutta tuuli meinasi viedä takkupehkoni mennessään. Perjantain kauppareissun yhteydessä kipaisin Tokmannilta orvokkeja. Istuttelin niitä ruukkuihin, viimeistelin kasvihuoneen sisustusta ja siivosin takapihaa muutenkin kesäkuntoon. 

Nyt en malta millään odottaa kesää ja tulevaa kasvukautta, sillä viimeinkin kasvihuonehaaveeni on totta! Useamman vuoden odottelin, että mieheni innostuisi naputtelemaan minulle kasvihuonetta vanhoista ikkunoista, mutta kun nikkarointivimmaa ei kuulunut, aloin jo katsella valmiitakin vaihtoehtoja. Ilokseni sainkin viime syksynä yhteydenoton Suomalaiselta Preeco-verkkokaupalta ja heilläpä näytti olevan komeat valikoimat kasvihuoneita.

Oikeastihan olisin unelmissani halunnut ison ja näyttävän lasisen kasvarin, jonne olisi mahtunut pieni pöytä ja tuolitkin. Oikein sellaisen upean kesäisen "olohuoneen", jota reunustavat muhkeat daaliat ja hortensiat, ja jonne vie kaunis kivipolku. Siellä vain siemailisin lehtikuohujuomaa auringonsäteiden saattelemana kiireettömänä kesäiltana....

Mutta haaveet täytyi kuitenkin mitoittaa realistisesti pieneen pihaamme ja olemassaoleviin puitteisiin istuviksi, joten päädyin näppärän kokoiseen seinäkasvihuoneeseen, joka oli hintansakin puolesta sopiva. Paikkakin löytyi jo heti valmiiksi pihamme aurinkoisimmalta aidan pätkältä, joka oli tyhjänä ja ankeana odotellut ideoita. Ja siihen kasvari sopikin kuin nakutettu. Tuoden pieneen puutarhaan heti roimasti ryhtiä ja tyylikkyyttä!

Kasvihuoneen toimitus tapahtui ripeästi suoraan kotiovellemme ja pääsiäisenä pääsimme kasaamispuuhiin ( joka ei tosin onnistunut ihan niin ripeästi kuin ohjeissa oli lupailtu ;). Tiedä sitten, oliko vikaa kasaajissa vaiko hieman epäselvissä ohjeissa, mutta useita tunteja kasaaminen vei. Itse runko-osuus oli suhteellisen helppo, mutta ovien ja tuuletusikkunoiden kohdalla pääsi jo ukko-kullalla ärräpää jos toinenkin. 

Lopulta kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon ja asennus oli onnistunut jopa meiltä amatööreiltäkin! Ja vaikka välillä tuntui kasaamisen tiimellyksessä, että tuo alumiinirungoista ja kevyistä polykarbonaattilevyistä tehty kasvihuone kaatuu pienimmästäkin tuulenpuuskasta, niin lopulta kun viimeisetkin ruuvit oli kiristelty ja kasvihuone kiinnitetty seinään kiinni, niin siinähän se seisoi tukevasti ja komeana paikallaan.

Alumiinilla pitäisi olla hyvä säänkestävyys ja polykarbonaattilevyt eristävät puolestaan hyvin lämpöä sekä kestävät iskuja. Pidän myös paneelilevyjen utuisesta ilmeestä, sekä kasvihuoneen värityksestä, sillä se sopii täydellisesti yhteen sinkkiruukkujen ja puulaatikoiden kanssa.

Sahailin vielä kasvihuoneen sisälle puulaudoista hyllykön, jonka päälle sai mukavasti aseteltua ruukkuja ym. puutarhatarvikkeita. Ajattelin kasvattaa tänä kesänä ruukuissa erilaisia pieniä mauste- ja hyötykasveja mm. yrttejä, chiliä, salaattia, kirsikkatomaattia sekä ruohosipulia. 

Vihdoinkin saan kasvit piiloon myös meidän ahneelta kaniherraltamme, joka ahmii kaikki vihreät mennessään. Hän kun saa tosiaan pomppia pihallamme vapaana valvovan silmän alla, sillä en pystyisi lukitsemaan ressukkaa mihinkään pieneen häkkiin. Mutta kieltämättä lemmikkimme on vaikuttanut pihasuunnitelmiin ja aiheuttanut toisinaan harmaita hiuksiakin. Toivotaan, että kasvihuone pysyy nyt kuitenkin kanivapaana alueena ;)

Eli sellainen meidän näköisemme ja juuri sopivan kokoinen unelmamme odottelee kanssamme tulevaa kesää ja terveellisiä herkkuja. Aloin myös suunnitella lavapuutarhaa tuohon kasvihuoneen eteen, mutta siinäpä onkin taas kanin kanssa ihmettelemistä ;). Minkäslaisia puutarhaunelmia teiltä löytyy tulevaan kesään?

Kevätterkkusin:

Iida Emilia

-Kasvihuone saatu bloginäkyvyyttä vastaan-

Mökkionnea

Voisinpa toivotella huoletonta huhtikuuta...mutta lämmintä huhtikuuta nyt ainakin!

Ilmat ovat olleet ihanan aurinkoisia ja sekös jos mikä piristää poikkeusarjessa. Tänäänkin lämpöasteita peräti 17! Kuvittelin ehtiväni päivittää blogia ahkerasti näin lomautettuna, mutta näköjään kotiäitiarki ja pihahommat ovat pitäneet yllättävän kiireisinä.

Mutta arvatkaapa kuinka piristävää oli kevään ensimmäinen visiitti sukumökillemme korona-arjen keskellä! Niin huippua, että tuo mökki sijaitsee samassa kunnassa vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Maisemanvaihdos maaseudulle metsien keskelle teki todella hyvää ja yhdenkin yön reissu tuntui suorastaan lomalta. Olisimme toki pidempäänkin viihtyneet, mutta isännän työt puskivat päälle.

Mökillä oli jo todella keväistä ja kuivaa ( haravoitavaakin olisi riittänyt yllinkyllin, mutta nyt keskityttiin hauskaan yhdessäoloon ). Lammen jääpeite oli myös hyvää vauhtia sulamassa ja jää paukahteli jännästi linnunlaulun lomassa. Tuonne meidän vauhdikkaat teinit heittivät jo talviturkkinsakin saunan yhteydessä. 

Kuvat ovat ihan vain kännykällä räpsittyjä, mutta tunnelman voi varmasti aistia. Täällä mieli rauhoittuu kyllä 110 prosenttisesti! Lapsetkin rakastavat olla täällä ja jopa meidän "teinipissis" 13 v. kertoi haluavansa muuttaa tänne asumaan :D

Mökki lämpeni nopeasti, kun takka pökättiin täyteen puita ja patterit laitettiin isommalle.

Tein kotona meille lauantaina isännän ollessa töissä nazzopellin ja salaatin valmiiksi, niin ruuanlaittoon ei tarvinnut mökillä tuhlata aikaa. Saunottiin pitkään ja hartaasti, pelailtiin lautapelejä ja katseltiin leffaa ( tosin minä ja isäntä nukahdimme sohvalle jo kymmenen jälkeen ;).

Sunnuntaihin heräiltiin hitaasti ja isäntä paisteli "loman" kunniaksi oikein munakokkelit & pekonit. Sitten lähdettiin pitkälle reilun tunnin mittaiselle kävelylenkille, eikä nähty ristinsielua koko matkan aikana. Jutusteltiin mukavia ja ihasteltiin metsän lumoavaa kauneutta, kun auringonsäteet puikkelehtivat puiden lomassa ja kimmelsivät sammalmättäillä. Harvemmin sitä tulee ajateltua, kuinka kauniissa maassa saamme asua, tällaisten komeiden metsien ympäröiminä, kun ne ovat meille niin tavanomaisia.

Oi että tuota mökkionnea! Toivottavasti päästään pian taas uudelleen. Saapa nähdä kuinka tämä kesä muutenkin lutviutuu, kun usein mökkeillään isolla porukalla suvun kesken. Pitää sitten varmaan vain vuorotella? Jokos teillä mökkikausi avattu?

Auringonvaloa uuteen viikkoon!

Iida Emilia

Yö Katajanokan vanhassa vankilassa

Kaupallinen yhteistyö/ Hotel Katajanokka

..........

Heippa ihanat!

Mukavan viikonlopun jälkeen kelpaa hymyillä, sillä blogisiskosten tapaaminen onnistui yli odotusten, vaikka alkustartti reissuun olikin hieman takkuinen. Minähän olin lupautunut ajelemaan Helsinkiin omalla autollani, koska tarvitsimme reissussa kahta autoa, mutta jännitin isoon kaupunkiin ajoa niin paljon, että unohdin lähtiessä napata matkalaukun mukaani!!! Kyllä! Aivan uskomatonta, mutta näköjään sekin on kiireessä mahdollista. Huomasin unohdukseni vasta määränpäässä reilun tunnin ajomatkan jälkeen ja saatiin kyllä kunnon naurut, sillä usein olen unohtanut jotakin, mutten sentään kokonaista matkalaukkua ;). Onnekseni kyseessä oli vain yhden yön reissu, joten siitä nyt selviäisi, mutta pahimmalta tuntui se, että bloggarin tärkein työkalu eli kamera oli myöskin siellä laukussa. Argh! Onni, että edes lompakko, kännykkä ja laturi olivat käsiveskassa mukana, joten seuraavat kuvat ovat ihan vain vanhalla kännykällä räpsittyjä. 

Eikä se epäonneni itseasiassa siihen matkalaukkuun loppunut, sillä ajomatkani aikana jouduin myös peltipoliisin ikuistamaksi, mutta eipä siitäkään voi muita kuin itseään syyttää. Pääsin kuitenkin perille ihan kerrasta ja loppureissu sujuikin lähes kommelluksitta. Pääasia, että pääsin nauttimaan ihanien ystävieni seurasta Villahovin Anskun upeassa kodissa, sekä kauniista pikkuputiikeista ja loistokkaasta yöstä Hotel Katajanokalla. ( Tulipahan samalla lusittua tuo liikennerikkomuskin ;).

Joku saattaakin vielä muistaa, että vierailin kyseisellä hotellilla myös vuosi sitten perheeni kanssa. 
Tuosta reissusta ja hotellin mielenkiintoisesta historiasta voit lukea lisää täältä.

Rakastuin tähän historialliseen miljööseen jo ensimmäisellä käynnillä. Nyt vieläkin enemmän! 
Täällä hotellissa ovat kaikki palaset kohdallaan, enkä yhtään ihmettele, että se on palkittu useampaan otteeseen.

Kiven sisään astellessa voi heti aistia lämpimän tunnelman sekä kotoisan vieraanvaraisuuden. 

Sisustajan näkökulmasta hotelli on todellinen elämys! Eikä ainoastaan sen takia, että se sijaitsee vain kivenheiton päässä keskustan putiikeista, vaan myös siksi, että upea vanha rakennus on kunnostettu varsin taitavasti moderniksi lifestyle-hotelliksi samalla vanhaa kunnioittaen. Rakennuksen karu historia on myös otettu hienosti huomioon erilaisissa yksityiskohdissa. 

Hotellin komeassa ravintola Linnankellarissa nautiskelimme herkullisen illallisen pitkän kaavan mukaan ja silmänruuan lisäksi kulinaristin mieli suorastaan hyräili suloisten makuelämysten äärellä. Palvelukin pelasi moitteettomasti.

Illallisen jälkeen kutsui lämmin suihku ja pyjamisillaan kokoonnuimme vielä hotellihuoneeseen rupattelemaan. ( Tai no minullahan ei ollut sitä pyjamaakaan, mutta onneksi sain Villahovin rouvalta lainaksi vähän vaatetta ja löytyipä hovista yksi käyttämätön varahammasharjakin ).

Tapahtumarikkaan päivän jälkeen ei unta tarvinnut kauaa odotella, ja unissani palasin vielä päivän mukaviin hetkiin. Ystäväni kauniiseen kotiin, jossa söimme maittavan lounaan sekä joimme päiväkahvit herkullisen kaakun kera. Lisäksi ajelimme ihaniin puoteihin mm. Tuomarinkylän kartanolla sijaitsevaan Coyntry white-putiikkiin sekä Koiramäen Pajutallille.

Yöni nukuin hieman levottomasti, vaikka sänky olikin ihanan tukeva ja peitto muhkea. Mutta uuteen aurinkoiseen aamuun kelpasi heräillä, kun tiesi pääsevänsä makoisan aamiaispöydän äärelle, jonka esillepanoon oli panostettu sataprosenttisella luovuudella. Aamupalan runsaat valikoimat veivätkin kielen mennessään ja erityisesti maailman paras kaurapuuro sai meiltä kaikilta kunniamaininnan. Niin taivaallisen pehmoista puuroa en ole syönyt ikinä missään :)

Hotellilta ulos kirjauduttuamme päivämme jatkui vielä shoppailun merkeissä mm. Ruskeasuon suloisella Pihapuodilla sekä Kauppakeskus Ainoassa Cafelatte Lifestylessä ja Sostrene Grenessä, joka on viehättävä uutuus Tanskan maalta. Muutamia ihanuuksia mainitakseni. Lisäksi kävimme vielä porukalla syömässä, ennenkuin minun piti kiirehtiä takaisin kotiin, sillä lähdimme vielä mieheni kanssa illalla 40-vuotisjuhliin. Tohinaa siis riitti viikonloppuun!

Tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin tulla ( onneksi kaappeja oli jo siivoiltu ennen reissua ;). Ja tietenkin ihania muistoja rikkaampana kaikin puolin!

Kiitos rakkaille ystäville monista ilonaiheista ja Hotel Katajanokalle mieleenpainuvasta majoituksesta :)

Halauksin

Iida Emilia

Lottovoittoa odotellessa

Kaupallisessa yhteistyössä / Sortter

............

Jokin aika sitten äitini kertoi näyttäneensä blogisivujani tuttavalleen, joka oli huokaillut kuvia katsellessaan, että "taitavat olla aika rikkaita"? Saman lauseen olin kuullut joskus aiemmin lapseni kaverin tai puolitutun kollegani suusta. Jännä juttu, kuinka kuvat voivatkin valehdella! ;) Ehkä yhtenevä värimaailma ja kodikas sisustus luo vaikutelman, jossa kotiin on todella panostettu ja käytetty ruhtinaallisesti rahaa. 

Panostettu toki onkin. Suorastaan intohimoisesti ja suurella sydämellä! Mutta kodin harmonia syntyy onneksi pienelläkin rahalla ja sisustus muokkaantuu hiljalleen ajan saatossa. Rikkauttakin on niin monenlaista. Mielestäni olemme "rikkaita" kun meillä on katto pään päällä. On varaa maksaa laskut, vaikka välillä kirpaiseekin ja ostaa voita leivän päälle. On lämmintä vaatetta ja auto millä ajella töihin sekä lasten harrastuksiin. Jos siitä vielä jää jotakin pientä säästöön, niin voihan ihmettä.

Ennenkaikkea meillä on toisemme! Se on elämän suurinta rikkautta :)

Onhan sitä toki monet kerrat haaveiltu lottovoitosta! Lauantaisaunassa vihdottu monenlaisia toiveita ilmoille: "Olisipa kerrankin mahdollisuus matkustella. Ostaa uusi auto ikivanhan temppuilevan menopelin tilalle. Vaihtaa vihdoin nämä pikkuruiset asuin-neliöt suurempiin, jotta lapset saisivat omat huoneensa. Hankkia oma mökki paljuineen ja sitä rataa".

Ihminen haluaisi helposti heti kaiken jos se olisi mahdollista! Mutta mielestäni odottamisessakin on oma viehätyksensä, kun vähitellen saavuttaa jotakin, mistä on pitkään haaveillut. Onneksi onni mahtuu pienempiinkin unelmiin :)

Kuten esimerkiksi rakastamani vanhat huonekalut, jotka saattavat maksaa antiikkikaupoissa maltaita. Joskus kannattaa odottaa, niin ne oikeat osuvat kohdalle. Esim. tuo kerrostalon käytävälle hylätty patakaappi tai kirppiksen nurkkaan pölyttymään jäänyt kymmenen euron seinäkaappi, joka sai uuden elämän maalauksen myötä. Keittiönpöytä, jonka taitava tuttava nikkaroi vanhoista laudoista edullisesti. Eivätkä nuo ruokailuryhmän tuolitkaan ole aitoja design-tuoleja vaan halpoja kopioita.

Havahduimme juuri sellaiseen tosiseikkaan, että olemme asuneet tätä kotia jo reilut 17 vuotta!

Muuttaessamme tänne esikoisemme kasvoi vielä masussani ja meillä oli koko pieni elämä - sekä  suuri asuntolaina edessämme. 

Nyt vuodet ovat vierineet ja neitokainen kasvanut lähes täysi-ikäiseksi. Kotikin on muuntunut siinä välissä moneen kertaan ja perhe kasvanut. Ja mikä parasta, myös se suuri asuntolaina on hiljalleen huventunut! Alamme olla jopa lähellä sitä aikaa, että rahaa jäisi vihdoin muuhunkin kuin lainojen maksuun! 

Mutta saapi nähdä. Kyllähän sitä aina uusia ideoita riittää. Remonttia, pihasuunnitelmia, matkakuumetta... mökkiunelmista puhumattakaan ;) ( Ja ainahan se vanhan talon haavekin kummittelee takaraivossani ).

Olemme aina olleet tarkkoja siitä, ettemme jäisi liian monen lainan loukkuun sekä siitä, että  vaatimattomista tuloistamme jäisi aina rahaa myös siihen itse elämiseen. Siksi olemme aina vertailleet ja harkinneet tarkkaan hankintojamme sekä lainojamme. Varsinkin mieheni on onneksi ollut viisas näissä asioissa. Vaikka täytyy myös todeta, että iän myötä rahankäyttö on meilläkin vasta järkevöitynyt ja kantapään kautta opittu moniakin asioita. Onhan sitä nuorempana tullut kaikenlaiseen turhuuteenkin törsäiltyä...ja varmasti vähän vieläkin ;). Oppia ikä kaikki!

Mutta eikös se ole jo lottovoitto, kun on synnytty tänne Suomeen ja jokainen uusi aamu on uusi mahdollisuus astua lähemmäs unelmiaan :). Tarkemmin kun miettii, niin unelmathan ovat jo läsnä, 

joten näissä mietteissä ja haaveissa kohti aurinkoista keskiviikkoa!

Viikonlopuksi on muuten ihanaa reissua ystäväporukalla tiedossa, joten kurkkikaahan instagramista Stadin parhaimpia sisustustärppejä ;)

Rakkaudella

Iida Emilia

Savonlinnan nähtävyyksiä

Kaupallinen yhteistyö SpaHotel Casino

................

Palaan vielä kesälomamme aurinkoisiin muistoihin ja Savonlinnan reissuumme, jonka ensimmäisen postauksen voit lukea täältä. Vietimme pari yötä luonnonkauniilla Kasinosaarella kylpylähotellin vieraina ja nautiskelimme ympäröivän Saimaan kuvankauniista maisemista.

Lisäksi kiertelimme reissussa erilaisissa nähtävyyksissä, joista yksi mahtavimpia oli tietenkin Olavinlinna. 

Tämä mykistävän upea, jo 1400-luvulla rakennettu kivilinna häikäisi niin tarinoillaan, kuin ylväällä olemuksellaankin. 

Itselläni kiinnostus linnoihin juontaa juurensa varmasti jo lapsuuden prinsessaleikeistä, mutta kyllä se historian havina, joka näiden jykevien kivien sisään kätkeytyy, on erittäin mielenkiintoista. Ajatella, millaista elämä on joskus aikoinaan ollut ja ketä täälläkin käytävillä on kulkenut?

Opastetulla kierroksella saimmekin kuulla paljon tietoa linnasta ja sen värikkäästä historiasta. 

Kiipesimme ylös aina korkeimpaan torniin asti, mutkitellen välillä hyvin ahtaissa ja pimeissä portaikoissa. Pelottomina, kuin yön ritarit ;) ( Oli nimittäin välillä aika jännittävää ). 

Perheen pienimmille linnasta löytyy myös oma opastettu kierroksensa.

Löydettiinpä korkeasta tornista komea privaatti vessakin, jossa joku ylempitasoinen on saanut rauhassa toimittaa velvollisuuksiaan. Ja istuma-aukosta oli muuten sellainen 30-metrinen pudotus kalliolle! Mieleeni jäi sellainenkin hyvin oleellinen asia, että tuohon aikaan wc-paperin asiaa ajoi sammaleet, kepit tai vaikkapa sormi, jos ei muuta pyyhintä ollut saatavilla.

Monenlaista on linna nähnyt ja kokenut, ja onhan se hienoa, että tämä historiallisesti merkittävä matkailukohde on säilytetty ja kunnostettu. Lisäksi se toimii myös oopperajuhlien päänäyttämönä ja itse haluaisin ehdottomasti päästä tänne vielä joskus oopperoidenkin aikaan.

Linnan ympäristössä oli paljon idyllisiä vanhoja puutaloja, kahviloita, ravintoloita ja puoteja.  
Etsiskelimme tovin mukavaa lounaspaikkaa linnakierroksen päätyttyä ja päädyimme kauppatorille, suosittuun Kalastajan Kojuun syömään paistettuja muikkuja. Nams!

Jälkiruuaksi halusimme lettuja, sillä olimme kuulleet huhua suloisesta lettukahvilasta :)

Lettukahvila Kalliolinna löytyikin aivan hotellimme läheltä, rauhallisesta Sulosaaresta, jonne kuljettiin Casinolta siltaa pitkin. 

Täältä kauniin luonnon keskeltä eteemme avautui herttainen vaaleanpunainen huvila, jossa iloiset myyjättäret paistoivat maukkaita lettuja suolaisilla ja makeilla täytteillä. 

Tämä 1800-luvun lopulta säilynyt pikkuruinen huvila oli sisustettu iloisen värikkäästi ja pihapiiristä löytyi myös paljon istuskelupaikkoja. 

Runsaista täyte-vaihtoehdoista oli vaikea valita, mutta itse päädyin kermavaahto/kookos/suklaa-plättyyn, joka olikin tosi herkullista, muttei kuitenkaan liian makeaa. Lämpimänä päivänä kahvin tai teen sijasta maistui Laitilan kuohuva limonaadi. 

Mielestäni tällaiset asiat ovat lomalla ihan parasta. Istahtaa vaan rauhassa kahvittelemaan ja nautiskelemaan kauniista paikoista hyvässä seurassa.

Seuraavaankin lomapäiväämme oli vielä mukavia elämyksiä edessä, kun lähdimme seilaamaan Savonlinna risteilyjen laivalla Saimaan saaristoon. 

Tunnin mittaisella sisävesiristeilyllä ihastelimme maisemia ja näimme Savonlinnan keskustan nähtävyyksiä eri perspektiivistä reittiselostuksen kera. Olavinlinnan pääsimme täältä käsin näkemään myös kokonaisuudessaan. Kovasti yritimme tähystellä, josko sattumalta norppakin osuisi näköpiiriimme, mutta ei osunut tällä kertaa :)

Risteilyn jälkeen kävimme syömässä erittäin maukkaat pizzat paikallisessa pizzeriassa, Caporassa. Pyörähdimme myös keskustassa hieman shoppailemassa ennen kotiin lähtöä.

Matkan varrella, Mikkelin kohdalla poikettiin Tertin kartanolle kahville ja tämäkin oli todella idyllinen ja ihana maalaispaikka, jossa voin suositella pistäytymään.

Suomi-matkailu on mielestäni ihan parasta! Ja pienetkin reissut piristävät aina kummasti. Tykkään myös kovasti matkustaa oman perheen kanssa, koska silloin voi tyystin unohtaa arjen rumban kotitöineen ja keskittyä mukavaan yhdessäoloon. Harvemmin reissuissa kinastellaankaan ja meidän teinit näköjään viihtyvät edelleen vanhempiensa seurassa, josta olen hyvin kiitollinen :). 

Toivottavasti teillekin jäi tästä mukavia vinkkejä matkaan.

Näillä muistoilla jaksetaan taas pitkälle syksyyn!

Iida Emilia

Sadonkorjuu

Uusi viikko alkaa sateen ropinan säestämänä, 
rauhoittavan tasaisena rytminä, rentouttaen kehon ja mielen. 

Rakastan elokuun tunnelmaa, kun kesä kääntyy hiljalleen syksyyn.
Kun pellot aaltoilevat kultaisina auringonsäteiden alla ja sumun hälvettyä kastepisarat kimmeltävät nurmella. 

Omenapuut notkuvat punaposkisista aarteistaan ja rakkaudella vaalitut viljelmät tuottavat satoaan.
Kuinka kaunista kaikki onkaan!

Meilläkin päästiin nauttimaan sadonkorjuun hedelmistä ja oman maan makuelämyksistä.

Miten hienolta se tuntuukaan, kun alkukesästä innolla istutetut viljelmät alkavat kasvaa ja lopulta saadaan poimia herkut talteen.

Pienestä pihastamme ei toki suurensuurta satoa saatu, mutta onnistumisen iloa sitäkin enemmän.

Ensi vuonna taidamme laajentaa ryytimaata entisestään. 

Meillä kasvatettiin tänä vuonna tillien ja yrttien lisäksi mansikkaa ja perunaa. ( Kuvan porkkanat ja sipulit ovat vain rekvisiittaa ;)

Mansikoita kypsyi muutama hassu, mutta perunat kasvoivat lopulta yli odotusten. Vielä elokuun alussa laatikkoon kurkkiessa potut olivat vain peukalonpään kokoisia ja varret puolestaan jättiläismäisiä! Ajattelin, että nyt ei sujunut homma kuin Strömsössä. 

Äitini kehoitti kuitenkin leikkaamaan perunoiden varret lyhyiksi, jottei kaikki kasvuenergia menisi niihin ja kas kummaa, parin viikon kuluttua perunat olivatkin kasvaneet valtavasti! Keräsin niistä suurimmat talteen ja jätin pienimmät vielä maahan kasvamaan.

Ja arvaatkaapa vaan, kuinka hyviltä oman maan perunat maistuivat voinokareen ja tillin kera?

Aivan juhannukselta ja mummolan kesältä samaan aikaan :). 

Paristakin lavallisesta saadaan muutama kattilallinen vielä herkuteltavaksi myöhemmin.

Onnistuneen kasvatusprojektin jälkeen nälkä kasvaa syödessä ja pieni kasvihuonehaave yltyy yhä suuremmaksi. Onpahan taas syksyksi unelmia uneksittavaksi.

Tänä kesänä eivät edenneet muut takapihan suunnitelmat laisinkaan. Jäivät mm. rinneportaat jälleen vain ajatuksen tasolle, mutta ehkäpä ne jonakin päivänä tuonne vielä ilmestyvät, ken tietää :D

Näissä sadonkorjuun tunnelmissa ja onnistumisen fiiliksissä toivottelen:

Ilonpisaroita arkeen!

Iida Emilia

Onnellisten saarella Savonlinnassa

Kaupallinen yhteistyö Spahotel Casino

...................

Kesälomat ovat nyt koululaisten osalta ohitse, mutta arkeenkin oli ilo palata rennon kesän jälkeen.

Etenkin, kun karkasimme vielä viimeisinä lomapäivinä minilomalle Savonlinnaan, upean Saimaan äärelle. Tai kuopukseni sanoja lainaten: "Nauti vielä kun voit"-reissuun ennen koulujen alkua, ja niinhän me nautittiin, koko sydämemme kyllyydestä.

Savonlinna ei ollut meille entuudestaan ollenkaan tuttu paikka, mutta olin kuullut siitä pelkkää hyvää. Kauniissa kotimaassamme riittää paljon nähtävää ja koettavaa, joten tästä eteenpäin voisi hyvinkin ottaa tavoitteeksi tutustua uusiin paikkoihin joka kesä.

Minua puhuttelevat eniten sellaiset paikat, jotka kuiskivat menneiden aikojen tarinaa.

SpaHotel Casinolla näitä tarinoita riittääkin, aina tsaarien ajoista lähtien, sillä ensimmäinen kylpylaitos perustettiin tänne jo 1896 ja kyseinen kylpylä oli ensimmäisiä Suomessa.

Hotelli sijaitsee Kasinosaarella, kauniin Saimaan syleilyssä, enkä yhtään ihmettele, että tätä kutsuttiin jo muinoin "onnellisten saareksi". 

1900-luvun vaihteessa vauras asiakaskunta asusteli saarille rakennetuissa huviloissa tai kaupunkilaisten kodeissa ja kylpyläelämään kuului myös vahvasti seurustelu sekä huvittelu.

Noista ajoista muistuttavat yhä ravintolarakennus Wanha kasino, huvilat Suruton ja Kalliolinna, matkustajakoti Vuorilinna sekä saaria yhdistävät sillat.

Vanha puinen kylpylärakennus valitettavasti tuhoutui tulipalossa 1960-luvulla ja sen tilalle rakennettiin uusi tuolle ajalle tyypillinen moderni kylpylä, jota on aikojen saatossa remontoitu useampaankin otteeseen. Lähitulevaisuudessa casinolle on nousemassa korkea hotellitorni viihdekeskuksineen ja tuossa yhteydessä kylpylä, sekä hotelli kokevat jälleen mittavia uudistuksia.

SpaHotel Casinolta löytyy huoneita joka kukkarolle ja lemmikitkin ovat tervetulleita. 

Itse yövyimme vierekkäisissä kahden hengen Superior-huoneissa, 
lapset omassaan ja me aikuiset toisessa. Välioven huoneiden välissä sai pidettyä auki.
Huoneen parvekkeelta aukeni rauhoittava järvimaisema suoraan Saimaalle ja pääsipä tästä omasta huoneesta halutessaan järveen ilta-uinnillekin kylpylässä pulikoimisen lisäksi.

Huoneet olivat tilavat ja viihtyisät. Erityisesti pidin maisemien lisäksi Unikulman tukevista sängyistä ja erikokoisista tyynyvalikoimista, jotka takasivat levolliset unet.

Illalliset nauteimme viihtyisällä Wanhalla Kasinolla,

joka sijaitsee kylpylähotellia vastapäätä. Samaisessa rakennuksessa toimii myös Savonlinnasali- sekä teatteri, joten kulttuurielämykset löytyvät ihan läheltä.

Oopperoiden aikaan paikka pursuaakin elämää, mutta hienoja tapahtumia riittää ympäri vuoden.

Myös nämä kyseiset elokuun tapahtumat kuulostavat mielenkiintoisilta. Veljeni onkin käynyt jo useampana vuonna vaimonsa kanssa Boxing Nightissa Olavinlinnassa ja aina kehunut kaupunkia kovasti.

Wanhan Kasinon tunnelma lasitetulla terassilla oli käsinkosketeltava.

Ihmisten iloinen puheensorina, ystävällinen henkilökunta, järvimaisemat ja taustalla Frank Sinatran nostalgiset sävelet.

Illan kruunasi kolmen ruokalajin illallinen, enkä muista hetkeen syöneeni mitään näin herkullista. Ilta sisälsi kauneutta kaikille aisteille, sillä annokset oli rakennettu niin kauniisti, ettei niihin meinannut raaskia koskea.

Iltaisin ruokailun jälkeen lähdimme kiertelemään saarta ja ihastelemaan Saimaan horisonttiin laskeutuvaa aurinkoa, joka maalasi taivaan mykistävän kauniiksi.

Savonlinnan keskusta, tori ja Olavinlinna sijaitsevat ihan kävelymatkan päässä ja hotellilta voi vuokrata vaikkapa pyörät menopeleiksi. Kesäaikaan hotellin rannasta voi vuokrata myös  SUP-laudan tai lähteä melomaan kanooteilla Saimaan vesistöille.

Uskomatonta, että täällä keskellä kaupunkia voikin olla niin lähellä luontoa!

Ympäröivä luonto on läsnä kaikkialla, myös hotellin aamiais- ja tilausravintolan puolella, jossa kauniina kesäaamuna aamiaisen voi nautiskella terassin puolella.

 Ruokalistoille poimitaan lähialueen tuotteita vaihtuvien sesonkien mukaan. 

Hyvän aamun aloitukseen kuului ehdottomasti virkistävä pulahdus kylpylän altaaseen, ( josta en tosin saanut kuvia, kun en viitsinyt häiritä muita kylpylän asukkaita kamerallani ). Ja uinnin päälle maistui hotellin aamiainen, jolla jaksoi pitkälle päivään.

Päivisin kiertelimme kaupungilla ja ihastelimme erilaisia nähtävyyksiä, joista kerron vielä 
toisessa postauksessa enemmän.

Näiden kauniiden yksityiskohtien myötä palaan vielä ajatuksissani ihanaan lomaamme ja upeisiin auringonlaskuihin monen monta kertaa...

Onkos paikka muuten teille lukijoille tuttu?

Mukavaa uutta viikkoa!

Iida Emilia

-Matka saatu/toteutettu yhteistyössä SpaHotelCasinon kanssa-