Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkea. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkea. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 12. elokuuta 2020

Arki

Heipsan!

Niinhän se blogi jäi toviksi unholaan, koska kesästä ja lomailusta täytyi ottaa kaikki ilo irti :)
Ja onhan tuo kesästely ihanaa, ei siitä pääse mihinkään. Jotenkin niin huoletonta ja rentoa elämää! Mutta niin vain jännästi se aina menee, että alkukesästä toivoisi kesän jatkuvan ikuisesti, mutta loppukesästä mieli samoilee jo syksyyn.

Onneksi elokuu tarjoilee meille vielä lämpöä ja auringonsäteitä arjen alkuun. Se tekee siirtymävaiheesta lempeämpää. Arki on pitkän loman jälkeen tervetullutta, mutta aina se alkuun kangertelee. Pieni haikeuskin jää huokailemaan valoisien kesäöiden perään. Mutta toisaalta meidän teineille, noille yökukkujille tekee jo ihan hyvää päästä normirytmeihin. Onneksi loppulomasta aikataulut alkoivatkin hipsiä luonnostaan raiteilleen, etenkin kun esikoinen kävi kesätöissäkin.

Tänään, pilviseen vapaapäivän aamuun heräillessäni sytyttelin keittiöön pari kynttilää. Nautein hiljaisesta kodista, kun lapset olivat lähteneet kouluun. Täytin pesukoneen, söin rauhassa aamiaisen ja päätin tarttua pitkästä aikaa kameraan. Itseasiassa sain nauttia omasta arkivapaastani yksin ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun! Tai siis olisin nauttinut, ellei äitini olisi pölähtänyt yhtäkkiä takaovesta sisään ;D


 Keittiössä siirtelin jälleen pöydän ja patakaapin paikkaa, koska en osaa päättää kumpi järjestys olisi parempi. Ehkä tässäkin pieni vaihtelu aina virkistää! 

Heinät ja omenat tuovat elokuisen tuulahduksen ja ikkunat odottavat laskosverhojaan, jotka otin jo alkukesästä ikkunanpesun ajaksi pois, mutten ole saanut niitä takaisin paikoilleen. Enkä oikeastaan enää edes kaipaa niitä, mutta ikkunaristikoista haaveilen yhä edelleen.





Syksyyn olisi pieniä sisustus- ja remppahaaveita mielessä. Pihaankin jäi monta ideaa vielä muhimaan, mutta tässä vaiheessa pihanlaitto alkaa kummasti tökkiä. Jotkut elokuiset rapujuhlat olisi kyllä hauskat...niitähän olen suunnitellut varmaan joka vuosi, mutten saa niitä koskaan toteutettua ;D.
Onneksi nyt kesällä tuli nähtyä paljon ystäviä ja vietettyä kivoja iltoja, sitä kun ei tiedä mitä syksy ja korona taas tuovat tullessaan!? 


 

 Oikein paljon tsemppiä syksyyn teillekin ihanille seuraajille, jotka jaksatte tänne kurkistella :)

Lämpöisiä elokuun päiviä!

Iida Emilia

 

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Kevätpäiviä ilman huolen häiviä?

Heipsan!

Voi miten aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ollut! Terassilla on tarjennut hörppiä iltapäiväteet tai herkutella jäätelöllä. Pihalla on tullut puuhasteltua monenlaista ja tämän hetken projektina  puhdistelen vanhoja sammaloituneita pihalaattoja. Muutos on mieletön! Voin laittaa kuvia jahka homma valmistuu.

Tällaisina hetkinä, auringon lämmittäessä poskipäitä, kevättuulen hulmutessa, lintujen sirkuttelua kuunnellessa saattaa huolet ja murheet jäädä unholaan. Sitä vain elää onnellisena omassa pienessä hattarassa, kaukana ulkomaailmasta.

Huomaan, että korona-arki vaihtelee. Välillä se hymyilee, välillä oikuttelee. Ajatukset kulkevat 
( toisinaan parin sekunnin ) tai noin parin viikon mittaisissa vaiheissa. Alkuahdistuksen ja lamaantumisen jälkeen saapui puuhavaihe. Kaikki oli jotenkin selkeää ja aikataulutettua. Kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja tuoreet leipomukset päälle. Monipuoliset salaatitkin tottakai. Tiskit, pyykit, imurointia, kotikoulua, lenkkeilyä...puuhastelua aamusta iltaan.

Kuudes viikko toikin mukanaan kyllästymisen! Ensimmäinen riitakin leimahti ( heti kun pääsin kehumasta ;). Tympääntymistä, ikävää, lipsumista, hällä väliä-ajatuksia. Salaatit vaihtuivat kuorittuihin porkkanoihin, eikä uunista ole leijaillut hetkeen tuoreen leivän tai pullan tuoksua. 

Huomaatko itse ajatustesi ajelehtivan vaiheittain?



Toisaalta tunnen oloni hyväksi ja onnelliseksi tänne omaan kotiini erakoituneena ja tiedän, että voin jatkaa tätä tarvittaessa vaikka loputtomiin, mutta toinen osa minusta lähes huutaa sinne entiseen elämään, elämään ennen fuckin koronaa! 

Voi miten sitä jo haaveileekaan kahvihetkistä ystävien kanssa. Kahdenkeskisestä ajasta oman kullan kanssa. Ravintolan illallisesta tai leffateatterin poppareista ( miksi mun haaveet liittyy pelkkään ruokaan ;) ?? 

Keilailu-illasta perheen kera, uimahallin poreista, mökkeilystä suvun kesken. Oman äidin halaamisesta. Veljeni kanssa nauramisesta ja serkkulasten yökyläilyistä. Jopa töihin menosta ja ihanien asiakkaideni tapaamisesta. Kaikesta ihanan tavallisesta!


Onneksi tähän kesään ei ollut vielä suurempia suunnitelmia edessä, eikä suuria pettymyksiäkään sen osalta tiedossa. Ainoastaan kesäkuinen Lauri Tähkän konsertti peruuntunee tietenkin ja ystävien tapaaminen siinä samalla. Mutta eiköhän näitä konsertteja ole vielä edessä, kun niiden aika koittaa.

Kesä! Voi miten se tuleekaan sopivasti tämän kaiken koronakurjuuden keskelle!



Nyt kuitenkin maltetaan vielä hetki! Pysytään kotona ja annetaan kevättuulien tuoda hyvää mieltä tupaan! 

Ilonpisaroita päiviinne!

Iida Emilia

torstai 16. huhtikuuta 2020

Torstain turinoita

Toiveikasta torstaita!

Täytyi oikein hetken pinnistellä ja muistella, mikäs viikonpäivä tänään onkaan?!
Päivät ja viikot sekoittuvat toisiinsa, eivätkä viikonloputkaan juuri eroa arjesta. Päätäkin särkee tänään vimmatusti. Monena aamuna on lisäksi täytynyt hieraista silmiään verhot avatessaan, että onkos nyt huhtikuun puoliväli? Luonto kun on peittynyt yön tunteina paksun lumikerroksen alle!! Siis LUMEN! Sen jota kaivattiin jouluksi tai hiihtoloman alkuun! Miksi ihmeessä sitä sataa vasta huhtikuussa? Huoh!

Tänään aurinko pysyy piilosilla, joten sytyttelin kotiin kynttilöitä lakanoidenvaihdon ja siivouksen lomassa. Vaikka tämä päivä onkin vähän väsynyt ja harmaa ( ja tekee ihan hitosti mieli herkkuja ;), niin täytyy sanoa, että karanteenipäivät ovat meidän perheessä sujuneet ihmeen mukavasti toistaiseksi. Ennen kaikkea olen iloinen siitä, että se alun shokkitila, ahdistus ja pelon tunteet ovat asettuneet. Uuteen arkeen on astunut taas ilo ja onni pienistä asioista.

Päivät menee yllättävän nopeaan ja tekemistä tuntuu riittävän. Isäntä käy töissä normaalisti ja hyvä niin, sillä hänen olemassaolonsa voisi "häiritä" meidän tyttöjen rauhallista kotieloa :D. Kaikilla on säilynyt mieli ihan ihmeen hyvänä ja uskokaa tai älkää, täällä ei olla koko viiden viikon aikana tapeltu kertaakaan?? ( Tai no..ehkä minä ja ukkokulta ollaan joskus jostain asiasta eri mieltä, mutta teinit eivät kiukuttele ollenkaan )?? Ihmettelen oikein kuinka tasapainoisia ihmistaimia olemme saaneet aikaan :). Vai liekö tämä vain tyyntä myrskyn edellä?



Toki pidemmän päälle seinät alkavat varmasti kaatua niskaan, mutta itselläni kotoilu ei ainakaan toistaiseksi ahdista yhtään. Mutta kieltämättä lämpimiä ilmoja odottelee jo innolla, sillä terassia ja kasvihuonetta olisi ihana päästä sisustelemaan. Tulevasta kesästä tai lomista ei ole tietoakaan, mutta nyt jos koska sitä pyrkii elämään vain päivän kerrallaan ja yrittää olla murehtimatta huomisesta. 



Mitäs ihmettä? Ulkona alkoi paistaa aurinko ja lumetkin ovat hävinneet. Nyt täytyy patistaa itsensä lenkille. Jospa se päänsärkykin sillä häviäisi? Vai vaatiikohan kroppa sittenkin mokkapaloja ;)

Tsemppiä päiviin!

Iida Emilia

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Erilaista arkea

Mitä teille kuuluu?

Vihdoin sain itseni kammettua koneen ääreen, vaikka ajatukset ovatkin niin hajallaan, etten tiedä saanko niistä vieläkään kiinni! Viimeiset pari viikkoa ovat olleet henkisesti raskaita varmasti itse kullekin ja mieli on samoillut laidasta laitaan. On nielty epätoivon kyyneleitä, on pelätty, murehdittu, noudatettu varovaisuutta ja totuteltu uuteen erilaiseen arkeen. Ja toisaalta samaan aikaan kevät on tehnyt tuloaan niinkuin aina ennenkin ja aurinko on ilahduttanut läsnäolollaan muistuttaen siitä, että jokainen uusi aamu on uusi mahdollisuus.

Jokaisella meistä on varmasti oma tapansa surra ja selviytyä poikkeusolojen keskellä!
Itse tunteellisena ihmisenä lamaannuin alkuun täysin ja menetin lähes ruokahalunikin ( ja sehän on meikäläisen kohdalla jo todella poikkeuksellista ;). Ahdistus meinasi viedä yöunet ja kroppakin alkoi reagoida oudolla tavalla, mutta näköjään sitä täytyi käydä kaikki tunteet läpi ihan sieltä pahimmista skenaarioista lähtien, jotta pääsi taas räpiköimisen jälkeen takaisin pinnalle.

Nyt olo on jo suht rauhallinen ja mieli valoisampi. Vaikka kaikki onkin vielä epävarmaa, niin positiivinen mieli nostelee päätään ja täytyy oikein ihmetellä, kuinka nopeasti ihminen sopeutuu vaikeisiinkin tilanteisiin. 



Kuinkas korona-arki on sitten sujunut?

Meillä ollaan nyt sellaisessa tilanteessa, että itse jäin eilen lomautetuksi ( tätä ennen jouduin jo sairaslomalle flunssan ja yskän takia, joka tietenkin iski juuri tässä vaiheessa vuotta ). Flunssasta on jo selvitty ja varmaan pikkuhiljaa tästä lomautuksestakin, sillä olihan se jo tiedossa. Mutta monenlaisia ajatuksia toki työttömyyskin herättää...huolta taloudesta, harmia asiakkaiden puolesta, pelkoa tulevasta sekä hyödyttömyyden tunnetta. Positiivisena koen toki sen, että saan olla kotona turvassa lasten kanssa ja saan kokea tavallaan kotiäitiajan uudelleen :)

Mieheni käy vielä ainakin toistaiseksi normaalisti töissä, mutta pienessä firmassa on sielläkin kovat ajat edessä. Tokihan se huolestuttaa ja mietityttää, mutta näinhän se on nyt kaikkialla! Täytyy vain luottaa ja toivoa, että kaikki vielä järjestyy hyvin päin.


Teinien kotikoulut sujuvat pääosin hyvin ja melko itsenäisesti. Lukiolainen kaipaa oikeaa koulua ja kavereitaan kovasti, mutta hoitaa koulutyönsä samalla tunnollisuudella kuin aina ennenkin. Kuopus sensijaan hehkuttaa rennon etäkoulun puolesta ( ainakin vielä ), mutta tarvitsee kyllä päivittäin tuuppaamista ja patistamista, jotta jaksaisi keskittyä tehtäviinsä.

Molemmat ovat olleet iloisella mielellä. Välillä käydään haukkaamassa happea lenkillä tai hyppimässä trampalla. Sanomista tulee helposti liiallisesta kännykällä olosta, mutta tässä kohtaa some on kyllä päivien pelastus ja yhteys kavereihin sen kautta tärkeää! Myös videopuhelut sukulaisten ja ystävien kanssa virkistävät mieltä :)



Itse saan voimaa ihan tavallisista arjen askareista ja päivät kuluvat yllättävän nopeaan kokkaillessa ja kotipuuhia touhutessa. Myös leipomisesta on tullut uusin "harrastukseni" , joka vie ajatuksia pois ikävistä uutisista ja antaahan nuo herkut vähän lohtuakin ;). 

Kaupassa yritetään käydä harvakseltaan, joka onkin hankalaa tällaisille entisille "joka päivä kaupassa - mitä taas syötäisiin" -ihmisille. Hassua on myös se. miten tavallisesta kauppareissusta on tullut viikon kohokohta. Tosin sieltäkin yrittää luimia ulos ihmisiä vältellen, koskematta, hengittämättä ja yskimättä. Ja kotona sitä hinkuttaa käsiä saippualla niin moneen kertaan, että kuivat kädet huutaa hoosiannaa! 


On se outoa! Yhtäkkiä maailma on pysähtynyt ja kiire poistunut. Antaahan tämä kyllä ajatuksen aihetta ja perspektiiviä kaikkeen siihen, mikä maailmassa on oikeasti tärkeää! Ehkä kaikella tällä kamaluudella on lopulta tarkoituksensa. Siihen luotetaan!

Voimia ja varjelusta teillekin sinne!

Iida Emilia

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Puunkasvatusterapiaa virus-sodan keskellä

Pilvinen kevät-tiistai.
Vapaapäivä tavanomaisine kotiaskareineen. Pyykkihuoltoa, ruuanlaittoa, kotoilua, kevätkylvöjä, raikasta kevät-tuulta ja lintujen laulua. Voisi melkein hetken luulla, ettei maailmassa mikään ole muuttunut, vaikka oikeasti koko arki on heittänyt hetkessä häränpyllyä. 

Kukapa olisi arvannut, että keväämme alkaa poikkeustilanteessa, jollaista ei olla nähty sitten sotien.
Tällä kertaa sitä sotaa vain käydään näkymätöntä tuholaista vastaan, eikä sen taltuttamiseen löydy  aseita! Päivä kerrallaan, aste asteelta voimme vain seurata sen hiljaisia tuhoja.

Mieltä painaa huoli ja hämmennys.
Huoli läheisistä, vanhuksista, työpaikoista, terveydestä, tulevasta. Voimme vain odottaa, 
tukea, luottaa, rakastaa ja tehdä parhaamme. 

Kun nämä koko maailman kokoiset murheet tuntuvat välillä liian raskailta kantaa, on vain keskityttävä pieniin asioihin, jotka tuottavat iloa. Itselläni esimerkiksi luonto, kevät ja kukat auttavat :)



Ilokseni sain yhteydenoton suomalaiselta pienyritykseltä Lil Plotilta, joka tarjoaa meille tavallisille tallaajille puunkasvatuspaketteja, eli mahdollisuuden kasvattaa oma sisäpuu siemenistä lähtien. Enpä ollut aiemmin tällaisesta kuullutkaan ja halusin ilman muuta kokeilla, sillä mikäpä sen parempaa terapiaa, kuin seurailla kevään aikana pienten taimien kasvua!

Lil Plot tarkoittaa suomeksi "pientä plänttiä" ja parasta tässä onkin juuri se, että sinun ei tarvitse omistaa pihaa ollenkaan, vaan voit kasvattaa omaa puutasi pienellä pläntillä sisätiloissa ikkunalaudallasi. 


Lil Plotilta saat kaiken tarvitsemasi kasvatusprojektia aloittaessasi, eli kierrätettävän kasvatusalustan, mullan, siemenet sekä kasvatusohjeet. Lisäät vain säännöllisesti vettä, varmistat että taimet saavat riittävästi päivänvaloa ja runsaasti rakkautta. Siinä kaikki :)

Itse kokeilen nyt eukalyptus- ja oliivipuun kasvatusta, joten pääsette tekin tätä projektia kevään aikana seurailemaan. Ja mikäli innostutte itse puuterapiasta, niin saan tarjota teille lukijoilleni viiden euron arvoisen alesetelin Lil Plotin puunkasvatuspaketteihin koodilla "pienipilvenhattara5".
Voimassa seuraavan 3.n kk:n ajan.


Toiveissa olisi, että kevään myötä puiden kasvaessa ja niiden juurien hiljaa vahvistuessa, myös tämä koronatilanne helpottaisi vähitellen ja me kaikki vahvistuisimme sen mukana! 

Jospa nyt on aika hidastaa, keskittyä tärkeimpään ja sen jälkeen toipua ja versoa entistä ehonpana.


Täällä jatkuu kotipäivä kera koululaisten, joista lukiolainen aloitti etäopiskelunsa jo maanantaina ja seiskaluokkalainen siirtyy kotiopetukseen huomenna. ( Tosin tänään hän jäi jo kotiin karhentelevan kurkun takia ). Itselläni näyttäisi työt supistuvan pariin päivään viikossa, sillä asiakaskato on jo havaittavissa. Vaikka kotona on hyvä olla, niin toki moni asia askarruttaa mieltä.

Voimia toivotan teille jokaiselle!

Iida Emilia

( Puunkasvatuspaketit saatu )

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Maaliskuun mietteitä

Moi pitkästä aikaa!

Lomat on nyt lomailtu ja sometaukoakin samalla pidetty. Kylläpä teki hyvää!
Loma oli ihanan aurinkoinen ja rento. Kotoiltiin, ulkoiltiin, pyörähdettiin välillä elokuvissa tai kyläilemässä. Shoppailtiin, syötiin hyvin ja käytiin Helsingissä. Kiikutin tavaraa kirppikselle ja lapsilla kävi yökyläkamuja. Kivan leppoisaa oloa. 

Arkikin pyörähti käyntiin ja juuri alkanut maaliskuu toi lupauksen keväästä....vai toiko sittenkään!? Ulkona nimittäin pyryttää lunta taivaan täydeltä. Oh nou! Juuri kun aloin herätä talvihorroksesta, niin tulikin takapakkia. Mutta ainahan se kevät keikkuupi. Ei vain malttaisi enää odottaa ;).

Itselleni tämä lämmin talvi on ollut jotenkin helpotus. Ei ole tarvinnut liukastella ulkona, eikä tarttua lumihommiin. Ihokin pysynyt ihmeen hyvänä ilman jatkuvaa rasvalla läträystä, eikä kukaan ole ollut kipeänä. ( Kunpa nyt koronatkin pysyisi loitolla )! Lapset kun ovat jo isoja, niin ei ole pulkkamäkeen enää kaipailtu. Tokihan sitä talven valkeutta ja kauneutta jää vähän kaipaamaan, mutta jos sitä ei tähän mennessä ole tullut, niin ei sitä nyt enää tarvittaisi! Onneksi valoa tulvii sisään jo tosi mukavasti :)



Olohuoneeseen tein loman lopuksi pieniä muutoksia ja raahasin ovipöydän varastoon. Alkon vanha kuljetuslaatikko saa toimia jälleen olkkarin keskipisteenä. Tilan tuntua tuli heti enemmän. Ruokapöytäkin vaihtoi taas hetkeksi paikkaansa. Piristävää vaihtelua! 



Helmililjoja olen yrittänyt metsästää, mutta niitä ei ole mistään vielä löytynyt. Pienet narsissit ja  oksat saavat sensijaan tuoda kevään vihreyttä sisätiloihin. Muitakin viherkasveja olen sisätiloihin miettinyt, mutta olen kyllä niin onneton viherpeukalo, ettei kasvit täällä kauaa hengissä säily. 
Yritän myös esikasvattaa yrttejä siemenistä, joten kasvun ihmeitä tässä kovasti odotellaan. 



Mutta lyhyestä virsi kaunis. Eipä tässä muuta tällä erää!

Mukavaa maaliskuun alkua!

Iida Emilia

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Teinin huoneen muutoksia

Hei ihanat!

Kurkataanpa piiiitkästä aikaa lastenhuoneeseen, tai siis teini-ikäisen huoneeseen. Enpä meinaa itsekkään käsittää, että pienet koululaiseni ovat jo nuoria neitokaisia! Kuten jo viime kerralla mainitsinkin, niin nuorison "huoneet"/huone ovat olleet muutosten alla ja tämä kuopuksen huoneen puolisko alkaa olla jo senverran hyvällä mallilla, että innostuin hieman kuvailemaan siellä.

Viime kertaisesta lastenhuonepostauksesta onkin vierähtänyt aikaa. Pari vuotta sitten huoneessa  näytti tältä. Melko samalta järjestys näytti oikeastaan näihin päiviin saakka, tosin sillä erotuksella, että seinät olivat täyttyneet kilvan värikkäistä julisteista ja valokuvista. Hyllyn päällisillä komeili kaikenlaisia tärkeitä pikkutavaroita ja sängynpeitteenä toimivat turkoosit Marcus & Martinus pussilakanat. ( Kuvaa ei löydy tähän hätään todisteeksi, mutta seinät todellakin olivat "tapetoidut" julisteiden peittoon )! Voitte siis varmasti kuvitella sitä onnen määrää, kun kuulin kuopuksen vihdoin mainitsevan, että huoneen ilmettä voisi muuttaa ja selkeyttää ;D. 

Vaikka M&M-fanitus tuntuu jatkuvan edelleenkin, niin onneksi hieman "lievemmässä" mittakaavassa. Eikä siinä mitään sinänsä. Tykkään, että tytöt saavat sisustaa itse mieleiset huoneensa, mutta ah, mikä selkeys huoneeseen saatiinkaan, kun julisteseinät riisuttiin!



Loppujen lopuksi huoneessa ei edes mitään kovin radikaalia muutosta tapahtunut. Järjestys vain hieman muuttui ja ilme selkeentyi. Lisäksi poistimme valkoisilta seiniltä vanhat pilkkutarrat ja yksi seinä maalattiin samalla harmaalla sävyllä, jota löytyy kotimme muiltakin seiniltä. Vanhaa maalia olikin vielä jäljellä varastosta ja kaikki vanhat huonekalut saivat vielä toistaiseksi jäädä. Kuitenkin ilme päivittyi nyt selvästi yläasteelaisen makuun sopivammaksi. Ja miten upeasti nuo kuvatkin on nyt aseteltu tyttären toimesta. Äiti tässä huokailee ylpeänä :)


Pakko laittaa tänne kuvaa myös teinin vaatekaapista! Katsokaapa kuinka siisti se on :).
Olen aina tykännyt viikkailla lasten vaatteita siisteiksi pinoiksi ja edelleenkin yleensä vien puhtaat viikatut vaatteet heidän kaappeihinsa valmiiksi. Mutta ihmeen hyvin he itsekin osaavat järjestyksen säilyttää, sillä lasten kaapit täällä huushollissa ovat aina paljon siistimmät kuin meidän aikuisten.

Nyt kun kaappien siivousten myötä saatiin vielä turhat kiertoon, niin kyllä kelpaa kaapin ovia availla.
Olen myös todennut, että säilytyslaatikkoon pystyyn rinnakkain rullatut t-paidat pysyvät paljon paremmin järjestyksessä, kuin päällekkäin pinotut. Lisäksi tuosta näkee heti, mitä on etsimässä.



Tämän hetkisenä fanituksen kohteena laulavien kaksosten lisäksi toimii Leonardo DiCaprio, josta tyttäremme on tykännyt aina alakouluikäisestä saakka. Siitä lähtien kun hän näki Titanic-elokuvan ekaa kertaa, hän on ollut suuri Leodardo-fani :)

Myös tuo valotaulun lausahdus: "If you jump, I jump" tulee suoraan Titanicista, jota katselimmekin tässä eräänä viikonloppuna tyttöjen kesken. Aina vaan ihan paras tuo elokuva! Ja niin on Leonardokin.



Enää huoneesta puuttuu vain verhot ja iso peili, jolle löytyisi oiva paikka sängyn päädystä oven lähettyviltä.

Seuraavaksi alamme miettiä huoneen toisella puolella olevaa isosiskon aluetta uuteen uskoon, sillä parvisänkyyn kiipeäminen on alkanut kuulemma kyllästyttää. Saatatte ehkä muistaakin vielä tämän esikoisen huoneen muutoksen, jonka teimme kolmisen vuotta sitten vanhan vaatehuoneen tilalle.

Yhteen suurehkoon huoneeseen saatiin tosi kivasti omaa tilaa kahdelle nuorelle ja homma on toiminut mukavasti. Äkkiä kuitenkin lapsoset kasvavat ja huoneet muokkaantuvat kasvun mukana. Innostuin oikein yhtenä iltana lueskelemaan lastenhuonepostauksiani ja olihan siellä vuosien varrella ollut monenlaista viritystä :)


Mutta nyt keskitytään työntäyteiseen loppuviikkoon, ja sen jälkeen lomaillaan! Jee!
Itsekin sain lomaa koululaisten kanssa samaan saumaan. Niin ihanaa. Mitään erityisiä suunnitelmia ei vielä ole, sillä esikoinen joutuu viisauden hampaan poistoon, mutta toivotaan, että leikkaus sujuu hyvin ja hammas paranee nopeasti, ettei koko loma mene toipuessa.

Reipasta loppuviikkoa itse kullekin!

Iida Emilia

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Pienen eteisen säilytysideoita

Moikka!

Kevään odotus on tuonut järjestelyinnon mukanaan ja hyvä niin, sillä parina edellisenä vuotena tuota intoa ei ole näkynyt ja sen seurauksena kaapit ovat olleet kuin maanjäristyksen jäljiltä! Vaikka muutama vuosi sitten innostuin kovasti konmarituksesta ja vähensin jo tuolloin tavaraa huomattavasti, niin itsekseenhän ne kaapit eivät järjestyksessä pysy ja aina sitä roinaa jostakin kertyy lisää!?! 

Itselleni Marie Kondon menetelmät osuivat ja upposivat. Lapsetkin nauroivat, että KonMari-kirjat ovat olleet ainoat opukset, jotka äiti on lukenut alusta loppuun ;). Ihan kirjaimellisesti en hänen metodeitaan ole noudattanut, mutta monia asioita olen kuitenkin järjestyksen pidon suhteen oivaltanut.

Olen toki aina ollut kohtuu-järjestelmällinen ja kaikelle on löytynyt oma paikkansa. En myöskään kiinny tavaroihin, joten pystyn luopumaan helposti vanhoista ja käyttämättömäksi jääneistä asioista. Mutta kun perhe kasvaa ja vuodet vierii, niin samalla myös tavaramäärä lisääntyy. Sitä suorastaan sikiää lisää joka ikisenä jouluna, syntymäpäivänä ja lomareissujen jälkeen. Shoppailupäivistä puhumattakaan! Ja jossain kohtaa sitä vaan tajuaa, että tuo kaikki "turhake" enemmänkin ahdistaa kuin tuo hyvää mieltä.

Omalla kohdallani jonkinlainen onni on toki ollut se, että olemme asuneet aina niin pienessä kodissa, että materiaa on tullut karsittua säännöllisesti. Silti se ei tarkoita sitä, että kaapit olisivat pysyneet tiptop-kunnossa, ( varsinkin kun säilytystilaa on ollut niin vähän ) mutta suurin toiveeni ja tavoitteeni tällä hetkellä olisi se, että arki rullaisi hyvin ja kaikella olisi paikkansa. Haluaisin todella säilyttää balanssin ja selkeyden myös kaappien uumenissa, enkä hikipäässä vain säilöä, sulloa ja kätkeä. Epäjärjestys ja etsiminen vie nimittäin hirveästi energiaa!


Tässäpä siis kurkistus pieneen eteiseemme, joka ei varmasti ole käytännöllisyyden perikuva, mutta yllättävän toimiva kuitenkin. Mieluummin pidän vaate- ja kenkävalikoimat mahdollisimman pieninä, kuin täytän valmiiksi pienen eteisen suurilla ja kookkailla kaapeilla, jotka pursuaa vaatteita, joista suurinta osaa ei edes käytetä.

Eteisemme koostuu kolmesta eri naulakko-alueesta.
Heti ulko-ovella vastassa on tuulikaappiin sijoitettu "vierasnaulakko", johon jätämme kotiin tullessamme tämän hetkisessä arkikäytössä olevat takit ja kengät. Ylensä naulakossa roikkuu 4-8 takkia ja kengät valtaavat lattian, mutta yritän pitää pikkueteisen selkeänä (varsinkin silloin jos vieraita on tulossa). Ylähyllyn koreista löytyy lisäksi minun ja mieheni käsineitä, pipoja ja huiveja.


"Aulatilasta" tai eteiskäytävältä löytyykin sitten teinien naulakko oikein paraatipaikalta, jossa olkikasseihin ja koreihin on piiloteltu nuorison myssyt ja tumput. Penkin päälle voi laskea reput ym. tarvikkeet ja kotiavaimet roikkuvat usein naulakossa. Tämä kohta kodistamme onkin yksi omia suosikkejani.

Kaniherra viihtyy usein eteisessä pyöreän juuttimaton päällä, sillä tuosta kohtaa näkee melkein kodin joka huoneeseen. Siinä hän päivystää usein vastassa kotiin tullessa, ellei sitten ole vielä nukkumassa sängyn alla.


Kolmas naulakko ja varsinainen vaatekaappi löytyy sitten eteisen loppupäästä keittiön ja wc:n kulmilta ja täällä säilötään loppuja ulkovarusteita. Periaatteessa pidän sekä kesä- että talvitakkeja samassa paikassa, koska en jaksa rahdata vaatteita erikseen säilöön vuodenaikojen vaihdellessa. Osa kesäkengistä- tai takeista on kuitenkin kunkin omassa vaatekaapissa odottamassa vuoroaan.

Samanlaiset henkarit ja korit selkeyttävät kaapin sisältöä ja vanhasta lakanasta ommeltu verho hillitsee näkymää. Kaapin ovet ovat kotimme alkuperääistä tekoa suoraan 80-luvulta, mutta uuden maalikerroksen ja vetimien myötä niistäkin tuli ihan kelvolliset. 


Tämä kyseinen vaatenaulakko ( alakuvassa ) ja sen vieressä sijaitseva siivous/sekatavara/työkalu-kaappi olivatkin päässeet aivan järkyttävään kuntoon, jota saatoitte todistaa instagramstooryjen kuvissa jo aiemmin! En edes kehtaa blogiin niitä ennen-kuvia laittaa, sillä remonttimme aikana muistan vain hätäpäissäni sulloneeni sekalaista tavaraa, maalipurkkeja ym..ym..piiloon, enkä saanut millään aikaiseksi siivota niitä!

Nyt onneksi into ja motivaatio löytyivät ja fiilis on ihan mieletön! Miten voikin olla niiiin kevyt ja hyvä fiilis, kun pääsee romuista eroon ja saa kaapit organisoitua uudelleen! On kyllä tuhat kertaa parempi olo päästä tavaran otteesta, kuin se, että hankkisi kokoajan uutta tilalle.


Verhon taakse naulakkoon oli kerääntynyt hirveä keko kenkiä. Löytyi ihan kaikenlaista vaihtoehtoa monoista, futiskengistä ja luistimista lähtien! Lopulta kaappien siivouksen myötä sain makuuhuoneen kaappiin hyvin tilaa urheilukengille ja loput kengät mahtuivatkin tähän mainiosti, kunhan rikkinäiset poistettiin ja pienet kengät kierrätettiin. Löysinpä kaapin uumenista myös omat vanhat nahkanilkkurini, joista vetoketju oli aikoinaan hajonnut. Onneksi en ollut heittänyt kotimaisia laatukenkiä menemään, sillä kun kuskasin nilkkurit suutarille, niin hän teki niistä pikkusummalla ihan uudet!


Ja tästä siivouskaapista tuli niin nätti, että kaapin ovea voisi pitää auki päivät pääksytysten :D
Täältäkin kaapista lähti monta kassillista roinaa kierrätykseen ja nyt löytyy helposti työkalut, maalit, johdot, siivousvälineet, suksivoiteet, kestokassit, mutterit, tyhjät panttipullot jne...

Sisustuksellisesti ajatellen oli hauskaa hyödyntää väreihin sointuvia säilytysratkaisuja, kuten vanhoja paperikasseja tai käyttämättömäksi jääneitä puu- ja sinkkilaatikoita. Onpahan sitten mukavampaa kurkata siivouskomeroonkin tästä eteenpäin :)


Tämän pitkäkorvan kuvan myötä toivottelen iloista viikon jatkoa ja siivousinspiraatiota itse kullekin! Itselläni on vauhti päällä ja aion kevään aikana käydä ihan kaikki kaapit, lipastot ja kasat läpi. Lisäksi olemme myös uudistamassa teinien huoneita, joten niistä ehkä lisää seuraavalla kerralla.

Helmeilevää helmikuuta!

Iida Emilia

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Paluu arkeen

Onko elämää joulunkin jälkeen? ;)

Onhan sitä tietenkin, vaikka näin alkuun huomaan kärsiväni lievästä joulun jälkeisestä "christmas bluesista" ja hieman tyhjästä olotilasta. Joulukoristeiden mukana käärin kaappiin haikeudella koko syyskauden. Sen hämyisät illat kynttilänvalossa, fiilistelyt glögilasillisen parissa, kutkuttavan odotuksen ja säkenöivän tunnelman. 

Moni kärsii kaamoksesta, mutta itse koen juuri syksyllä ja joulun alla olevani kaikkein inspiroitunein, enkä tuolloin edes huomaa pimeyttä ympärilläni, mutta joulun jälkeen tammikuu iskee päin kasvoja kylmällä kädellään, eikä sillä ole minulle oikein mitään tarjottavaa. Kevääseen on ikuisuus ja jotenkin sitä olisi tarvottava tahmean talven yli? 


Toki joulutteluunkin turtuu ja loppiais-siivousten myötä koittaa aina se huikea hetki, jolloin koti tuntuu aivan kummallisen raikkaalta ja avaralta. Sitä hetkeä juhlistan joka kerta valkoisin tulppaanein ja vaalein tekstiilein.

Onneksi ne päivätkin alkavat hiljalleen pidentymään, sillä nyt sitä valoa alkaa todentotta kaivata. 
Vielä kuitenkin kynttilät ja tähdet saavat valaista harmaita päiviä. Täällä etelässä päivät todellakin ovat harmaita, sillä talvesta täällä ei ole tietoakaan.


Arkeen paluu tuo elämään toivottua ryhtiä. Teineihinkin saadaan taas vähän vauhtia, unirytmit palaavat normaaliin ja suklaavieroitus on käynnissä. Makeanhimoa vastaan taistelen hedelmin, taatelein ja pähkinöin. Leivoinpa innoissani ensimmäistä kertaa myös siemen-näkkäriä, mutta se pääsi tummumaan uunissa liikaa. Täytynee yrittää toisen kerran uudelleen. Olisi varmasti maistunut ;)


Uuden vuoden lupauksia en tehnyt laisinkaan, mutta se edellisessäkin postauksessa mainitsemani karsiminen olisi tulevan kevään juttu! Kunnon konmaritus olisi paikallaan niin kaappien kuin ajatusten ja ruokavalionkin suhteen, mutta ennenkaikkea niiden kaappien. Jospa siis esittelenkin teille kevään aikana uudelleen järkättyjä kaappeja? Vai kiinnostaisiko sellainen ollenkaan? 
Ehkä en lupaa mitään kuitenkaan ;D


Toivelistalla olisi myös ( edelleen varmaan sadatta vuotta ) kylpyhuoneen pintaremontti!
Tässä yläkuvassa näkymää kylpyhuoneen ovelta keittiöömme ja olohuoneeseen. Pyykkejä ripustellessa ajattelin, että täältä kulmasta on tullut ehkä vähemmän otettua kuvia.


Amaryllikset pukkaavat edelleen nuppuja ja ne ovat muutenkin säilyneet hienosti koko joulun ajan. Pari tulppaania siinä vieressä tuovat kevään tuntua. 

Loppiaisen lumiukkokaakaot lämmittivät mukavasti ulkoilun jälkeen. Saimme nuo suloiset vaahtokarkki-ukkelit lasten serkuilta jouluna, eikä niitä melkein olisi raaskinut syödä ollenkaan. 


Tällaisia sekalaisia aatoksia joulun jälkeiseen elämään. Onhan se mahtavaa, että kevättä kohden mennään, vaikka sinne onkin ihan liian pitkä matka :). Oletteko itse talvi-ihmisiä vai joko alkaa viherpeukaloita kutkuttaa? 

Mukavaa arjen hulinaa!

Iida Emilia