Heinäkuun viimeisiä

Oi kesä, miksi kiiruhdat? 

Miten voikin jo olla heinäkuun viimeinen päivä ja ensi viikolla starttaa käyntiin koulujen syyslukukausi! Huolettomat kesäpäivät ovat ihan pian ohi, enkä tiedä olenko valmis? 

Eilen tuntui jo aavistuksen syksyltä, kun hellepäivät vaihtuivat koleaan pohjoistuuleen ja ainoastaan  viiteentoista lämpöasteeseen. Olin kyllä odottanutkin viileämpiä kelejä, sillä helle kävi jo niin tukalaksi, ettei kyennyt oikein mihinkään järkevään ja pukeutumisessa pelkät aurinkolasitkin olivat liikaa ;D. 

Eilisen työpäivän jälkeen oli pitkästä aikaa energiaa kodin siivoamiseen ja tuntui ihanalta puuhastella sisällä. Sytyttelin myös muutaman kynttilän iltasella olohuoneeseen pitkän tauon jälkeen ja kääriydyin viltin alle. Ihana hyggeilyfiilis!

Pupuherra ihmetteli touhujani ja pomppi kokoajan jaloissa. Pakko oli hänestäkin kuva napata.

Olkkariin ei ole kesän aikana oikein mitään uutta ilmaantunut, paitsi harmaavalkoiset ruututyynyliinat, jotka ostin H&M:n sisustusosastolta 5:llä eurolla kpl. Pikkuhiljaa alkaa syksyinen sisusteluintokin kohotella päätään...entäs teillä?

Vielä ei kuitenkaan anneta sijaa syksylle, sillä onhan tätä kesää jäljellä!

Ensi viikolla jään lomalle ja meillä on jopa pieni reissukin edessäpäin ennen arkea. Mielelläni otan vastaan vinkkejä Savonlinnan suunnalta, mitäs kaikkea nähtävää siellä olisi?

Lämpimät kiitokset muuten vielä runsaista synttärionnitteluista, joita täällä somessa minulle sateli.

Hyvinhän tämä elämä näyttää jatkuvan, vaikka vuosia ropsahtikin taas lisää mittariin ;D. 

(Ja tuosta 40:n "kriisistä" voisi kirjoitella ihan oman lukunsa vielä ).

Kuinkas siellä? Onkos kriisejä...kesän loppumisesta tai jostakin muusta?

Halauksin

Iida Emilia

Telkkarin piilopaikka!

Moikat harmaaseen tiistaipäivään!

Kuinka tuo syyskuu katosikin niin nopeaan? Lokakuuta tässä tallustellaan jo eteenpäin, ja sen myötä syystuulet ovat muuttuneet yhä synkemmiksi ja vilpoisemmiksi! Nyt kodin lämpö kynttilöineen on aina vain houkuttelevampaa, ja illan tullen kääriydytään vilttiin sohvan-nurkkaan televisiota katsomaan.

Itse en juurikaan telkkarista mitään erityistä seuraile, mutta hyviä leffoja katson kyllä mielelläni.

Koko perheen lemppareihin kuuluvat mm. Possen ja Miljonäärikisailun lisäksi Kaikki vastaan yksi.

Muutoin en juuri tuota mölytoosaa päällä pitäisikään, ja välillä tuleekin isännän kanssa vääntöä siitä, että voiko esim. sunnuntaisin televisio huutaa taustalla aamusta iltaan!? Mieheni mielestä voi ;)

Itse taas piilottaisin mielelläni kaiken elektroniikan pois näkyvistä, ja rauhaa rakastavana ihmisenä voisin kuunnella pelkkää hiljaisuuttakin pitkän tovin! Musiikkimakuni suhteen olen myös aika vanhanaikainen, sillä mielestäni parasta musaa on soitettu 50-70 luvuilla! Mm. Beatles, Elvis, Pepe Wilberg tai Rauli Padding. Avot! Suomipoppia fanitan kyllä kovasti.

Mutta palataanpa nyt lukijan toiveesta tuohon television piilopaikkaan vielä tarkemmin.

Pitkään haaveenani oli löytää töllöttimelle vanha kaappi, jonka narisevien ovien suojiin tuon elektroniikkamöykyn saisi tarvittaessa piilotettua. 

Alkuun tv-kaapin virkaa toimittikin useamman vuoden ajan kirpputorilta löytynyt Ikean Markör, mutta kun sattumalta muutama vuosi sitten löysin tämän antiikkisen talonpoikaiskaapin Torista kohtuullisella hinnalla, niin se oli menoa se! Enkä ole ostostani päivääkään katunut. Luonnossa tämän kaunottaren ikä tulee paremmin esiin, kuin kuvissa, sillä valkoisen maalipinnan alta näkyvät ihanasti kaikki kolhut ja vuosisatojen tarinat. 

Kaappi olisi toki ihana myös vaatekaappina, tai astiakaappinakin, mutta olohuoneessamme se saa komeilla ansaitsemallaan paraatipaikalla. 

Koukut ja hattuhylly ovat alkuperäistä perua, mutta kiinnitimme niiden lisäksi kaappiin pari liimapuulevystä sahattua hyllykköä, joiden päälle televisio ja muu elektroniikka sopisi.  Hattuhyllyillä koreissa pysyvät tallessa mm. cd-levyt ja dvd-leffat.

Verhon taakse piilotin nuo pakolliset digipoksit ym. pelilaitteet johtoineen. 
Myös valokuva-albumit ja kynttilävarastoni löytyvät täältä kaapin kätköistä. Johtoja varten jouduimme poraamaan suurehkon reijän kaapin takaseinustaan, alareunaan. 

Hyvin on TV-kaappi meitä palvellut, ja isännällekin se on kelvannut, mutta isompi televisio pitäisi kuulemma jossakin vaiheessa saada ;)

Nämä olkkarikuvat onkin otettu hieman eri päivinä, kun asetelmat pöydillä ovat muuttuneet, ja muutenkin päivä näyttää olleen aika paljon kirkkaampi tuolloin. 

Tänään vapaapäivänäni pitelen sadetta sisällä kanin kanssa. Ei nimittäin pupuherrakaan viihtynyt kosteassa säässä kymmentä minuuttia kauempaa, vaan loikki äkkiä aidatulta takapihalta takaisin sisälle pötköttelemään.

Mielelläni otan muuten vastaan noita blogipostaustoiveita, jos niitä teiltä lukijoilta löytyy :)

Iloa päiväänne ja mukavaa lokakuuta!

Iida Emilia