Vappuiloittelua uusin tekstiilein

Kaupallinen yhteistyö Vilpola 

...........

Heipparallaa! Se on ihan pian jo toukokuu ja kevään karnevaalijuhlat käsillä. Vallitsevien olosuhteiden pakosta perinteiset vappuriehat ja piknikit ovat pannassa, mutta kotioloissakin voi iloitella hyvän ruuan, kuplivan juoman ja iloisen festivaalitunnelman parissa.

Koristeiden suhteen olen melko minimalistinen enkä kauheasti revittele värien tai kuosien suhteen. Toki meillä on ollut aikanaan värikkäämpiä kausia ja lasten ollessa pieniä koti on täyttynyt ilmapalloista ja serpentiineistä, mutta nyt jo useamman vuoden ajan neutraalit sävyt ovat istuneet meidän kotiimme parhaiten. Serpentiininä toimii muuten hyvin myös lahjapaperinarut ( jotka voi vapun jälkeen kerätä talteen myöhempää käyttöä varten ) ja ilmapallotkin voi uusiokäyttää monta kertaa uudelleen, kun sitoo ne narulla solmuun.

Vapun ruokalistaa suunnitellessani innostuin testaamaan myös juhlapäivän kattausta, jonka inspiraation lähteenä toimi tämä mielettömän upea uusi Aamuhetki-pöytäliina. Vaikka yleensä arastelen suuria kuvioita, niin tässä kankaassa kolahti kaikki! Ajattomassa ja graafisessa kuosissa yhdistyvät sävyjen harmonia sekä akvarellisiveltimen hentoinen taika. Pöytäliina luo mielestäni arvokkuutta juhlaan kuin juhlaan, ja sopii kivasti niin moderniin- kuin romanttisempaankin tyyliin.

Olen iloinen, että rohkenin valita kotiimme jotakin aivan erilaista, tukien samalla suomalaista työtä.
Vilpola-malliston kuosit ovat nimittäin suomalaista designea ja valmistuotteet ommellaan Suomessa. Tuotteilla on myös Avainlippu-merkki. 

Kyseisestä Aamuhetki-kuosista löytyy myös verhoja sekä pussilakanasettejä. Pähkäilinkin juuri, että tuo 240 cm pitkä pöytäliina toimisi hyvin olohuoneen verhona ja katseenvangitsijana. Ja mikäli väriä kaipaisi lisää, niin Aamuhetki-kuosia saa myös vaaleanpunaisena. Tekstiileillä saa kyllä nopeasti ja helposti vaihtelua kodin ilmeeseen.

Vilpolan uudistuneesta verkkokaupasta löytyy myös muita huikeita kevään 2020-malliston kuvioaiheita ja huom, toimitukset ovat ilmaisia vielä huhtikuun loppuun asti!

Mitäs vappuna siten syötäisiin? Luulenpa että aika perinteisellä linjalla mennään, elikkä tehdään itse perunasalaattia, lohkoperunoita ja lihapullia kera nakkien. Ilmojen salliessa voisi kyllä grillikaudenkin avata, sillä sain männäviikolla pihan sekä terassit putsattua ja öljyttyä kesäkuntoon. Sääthän eivät taida ennusteiden mukaan tänä vuonna vappukansaa helliä, joka on toisaalta hyvä juttu, etteivät juhlijat kokoonnu massoittain toreille.

Oma vapun viettomme ei sinänsä poikkeusoloissakaan paljoa muutu, sillä olemme aina viettäneet vappua kotosalla siitä lähtien, kun lapsia saimme. Välillä toki on vieraita ollut täällä seuranamme, mutta tänä vuonna juhlitaan ihan vain oman väen kesken.

Koronamielitekojakin löytyy, sillä viimeisen parin viikon aikana olen haaveillut viikonloppuisin suu napsuen skumpasta, mutten ole jaksanut Alkoon erikseen ajella. Viimeksi olenkin tainnut käydä Alkossa uuden vuoden aikaan, joten eiköhän nyt vapuksi olisi jo sallittua nautiskella lasillinen kuohuvaa. Ehkä jopa kaksi ;). Mutta eniten olen ikävöinyt irtokarkkeja!

Mutta hei, oikein kivaa viikon jatkoa ja vappua teille ihanille, jos en ehdi linjoille enää loppuviikosta!
Jään tänne nautiskelemaan uuden pöytäliinan tuomasta juhlatunnelmasta :)

Mukavaa Wappuviikkoa!

Iida Emilia

Kevätpäiviä ilman huolen häiviä?

Heipsan!

Voi miten aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ollut! Terassilla on tarjennut hörppiä iltapäiväteet tai herkutella jäätelöllä. Pihalla on tullut puuhasteltua monenlaista ja tämän hetken projektina  puhdistelen vanhoja sammaloituneita pihalaattoja. Muutos on mieletön! Voin laittaa kuvia jahka homma valmistuu.

Tällaisina hetkinä, auringon lämmittäessä poskipäitä, kevättuulen hulmutessa, lintujen sirkuttelua kuunnellessa saattaa huolet ja murheet jäädä unholaan. Sitä vain elää onnellisena omassa pienessä hattarassa, kaukana ulkomaailmasta.

Huomaan, että korona-arki vaihtelee. Välillä se hymyilee, välillä oikuttelee. Ajatukset kulkevat 

( toisinaan parin sekunnin ) tai noin parin viikon mittaisissa vaiheissa. Alkuahdistuksen ja lamaantumisen jälkeen saapui puuhavaihe. Kaikki oli jotenkin selkeää ja aikataulutettua. Kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja tuoreet leipomukset päälle. Monipuoliset salaatitkin tottakai. Tiskit, pyykit, imurointia, kotikoulua, lenkkeilyä...puuhastelua aamusta iltaan.

Kuudes viikko toikin mukanaan kyllästymisen! Ensimmäinen riitakin leimahti ( heti kun pääsin kehumasta ;). Tympääntymistä, ikävää, lipsumista, hällä väliä-ajatuksia. Salaatit vaihtuivat kuorittuihin porkkanoihin, eikä uunista ole leijaillut hetkeen tuoreen leivän tai pullan tuoksua. 

Huomaatko itse ajatustesi ajelehtivan vaiheittain?

Toisaalta tunnen oloni hyväksi ja onnelliseksi tänne omaan kotiini erakoituneena ja tiedän, että voin jatkaa tätä tarvittaessa vaikka loputtomiin, mutta toinen osa minusta lähes huutaa sinne entiseen elämään, elämään ennen fuckin koronaa! 

Voi miten sitä jo haaveileekaan kahvihetkistä ystävien kanssa. Kahdenkeskisestä ajasta oman kullan kanssa. Ravintolan illallisesta tai leffateatterin poppareista ( miksi mun haaveet liittyy pelkkään ruokaan ;) ?? 

Keilailu-illasta perheen kera, uimahallin poreista, mökkeilystä suvun kesken. Oman äidin halaamisesta. Veljeni kanssa nauramisesta ja serkkulasten yökyläilyistä. Jopa töihin menosta ja ihanien asiakkaideni tapaamisesta. Kaikesta ihanan tavallisesta!

Onneksi tähän kesään ei ollut vielä suurempia suunnitelmia edessä, eikä suuria pettymyksiäkään sen osalta tiedossa. Ainoastaan kesäkuinen Lauri Tähkän konsertti peruuntunee tietenkin ja ystävien tapaaminen siinä samalla. Mutta eiköhän näitä konsertteja ole vielä edessä, kun niiden aika koittaa.

Kesä! Voi miten se tuleekaan sopivasti tämän kaiken koronakurjuuden keskelle!

Nyt kuitenkin maltetaan vielä hetki! Pysytään kotona ja annetaan kevättuulien tuoda hyvää mieltä tupaan! 

Ilonpisaroita päiviinne!

Iida Emilia

Meidän näköinen kasvihuone

Yhteistyössä Preeco

.................

Aurinkoista sunnuntaita! Sain jäädä tähän kotiin hetkeksi itsekseni kuuntelemaan kellon tikitystä, kun muu perhe lähti lenkille. Olisi toki kävelykin hyvää tehnyt, mutta halusin päästä pikimmiten esittelemään teille ihanaa uutta kasvihuonettani ( kieltämättä tuntuu myös todella rauhoittavalta olla edes hetkisen yksin kotona ja kirjoittaa blogia hiljaisuuden vallitessa ;)

Eilisen päivän puuhastelin ulkosalla. Aurinko lämmitti suloisesti, mutta tuuli meinasi viedä takkupehkoni mennessään. Perjantain kauppareissun yhteydessä kipaisin Tokmannilta orvokkeja. Istuttelin niitä ruukkuihin, viimeistelin kasvihuoneen sisustusta ja siivosin takapihaa muutenkin kesäkuntoon. 

Nyt en malta millään odottaa kesää ja tulevaa kasvukautta, sillä viimeinkin kasvihuonehaaveeni on totta! Useamman vuoden odottelin, että mieheni innostuisi naputtelemaan minulle kasvihuonetta vanhoista ikkunoista, mutta kun nikkarointivimmaa ei kuulunut, aloin jo katsella valmiitakin vaihtoehtoja. Ilokseni sainkin viime syksynä yhteydenoton Suomalaiselta Preeco-verkkokaupalta ja heilläpä näytti olevan komeat valikoimat kasvihuoneita.

Oikeastihan olisin unelmissani halunnut ison ja näyttävän lasisen kasvarin, jonne olisi mahtunut pieni pöytä ja tuolitkin. Oikein sellaisen upean kesäisen "olohuoneen", jota reunustavat muhkeat daaliat ja hortensiat, ja jonne vie kaunis kivipolku. Siellä vain siemailisin lehtikuohujuomaa auringonsäteiden saattelemana kiireettömänä kesäiltana....

Mutta haaveet täytyi kuitenkin mitoittaa realistisesti pieneen pihaamme ja olemassaoleviin puitteisiin istuviksi, joten päädyin näppärän kokoiseen seinäkasvihuoneeseen, joka oli hintansakin puolesta sopiva. Paikkakin löytyi jo heti valmiiksi pihamme aurinkoisimmalta aidan pätkältä, joka oli tyhjänä ja ankeana odotellut ideoita. Ja siihen kasvari sopikin kuin nakutettu. Tuoden pieneen puutarhaan heti roimasti ryhtiä ja tyylikkyyttä!

Kasvihuoneen toimitus tapahtui ripeästi suoraan kotiovellemme ja pääsiäisenä pääsimme kasaamispuuhiin ( joka ei tosin onnistunut ihan niin ripeästi kuin ohjeissa oli lupailtu ;). Tiedä sitten, oliko vikaa kasaajissa vaiko hieman epäselvissä ohjeissa, mutta useita tunteja kasaaminen vei. Itse runko-osuus oli suhteellisen helppo, mutta ovien ja tuuletusikkunoiden kohdalla pääsi jo ukko-kullalla ärräpää jos toinenkin. 

Lopulta kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon ja asennus oli onnistunut jopa meiltä amatööreiltäkin! Ja vaikka välillä tuntui kasaamisen tiimellyksessä, että tuo alumiinirungoista ja kevyistä polykarbonaattilevyistä tehty kasvihuone kaatuu pienimmästäkin tuulenpuuskasta, niin lopulta kun viimeisetkin ruuvit oli kiristelty ja kasvihuone kiinnitetty seinään kiinni, niin siinähän se seisoi tukevasti ja komeana paikallaan.

Alumiinilla pitäisi olla hyvä säänkestävyys ja polykarbonaattilevyt eristävät puolestaan hyvin lämpöä sekä kestävät iskuja. Pidän myös paneelilevyjen utuisesta ilmeestä, sekä kasvihuoneen värityksestä, sillä se sopii täydellisesti yhteen sinkkiruukkujen ja puulaatikoiden kanssa.

Sahailin vielä kasvihuoneen sisälle puulaudoista hyllykön, jonka päälle sai mukavasti aseteltua ruukkuja ym. puutarhatarvikkeita. Ajattelin kasvattaa tänä kesänä ruukuissa erilaisia pieniä mauste- ja hyötykasveja mm. yrttejä, chiliä, salaattia, kirsikkatomaattia sekä ruohosipulia. 

Vihdoinkin saan kasvit piiloon myös meidän ahneelta kaniherraltamme, joka ahmii kaikki vihreät mennessään. Hän kun saa tosiaan pomppia pihallamme vapaana valvovan silmän alla, sillä en pystyisi lukitsemaan ressukkaa mihinkään pieneen häkkiin. Mutta kieltämättä lemmikkimme on vaikuttanut pihasuunnitelmiin ja aiheuttanut toisinaan harmaita hiuksiakin. Toivotaan, että kasvihuone pysyy nyt kuitenkin kanivapaana alueena ;)

Eli sellainen meidän näköisemme ja juuri sopivan kokoinen unelmamme odottelee kanssamme tulevaa kesää ja terveellisiä herkkuja. Aloin myös suunnitella lavapuutarhaa tuohon kasvihuoneen eteen, mutta siinäpä onkin taas kanin kanssa ihmettelemistä ;). Minkäslaisia puutarhaunelmia teiltä löytyy tulevaan kesään?

Kevätterkkusin:

Iida Emilia

-Kasvihuone saatu bloginäkyvyyttä vastaan-

Torstain turinoita

Toiveikasta torstaita!

Täytyi oikein hetken pinnistellä ja muistella, mikäs viikonpäivä tänään onkaan?!

Päivät ja viikot sekoittuvat toisiinsa, eivätkä viikonloputkaan juuri eroa arjesta. Päätäkin särkee tänään vimmatusti. Monena aamuna on lisäksi täytynyt hieraista silmiään verhot avatessaan, että onkos nyt huhtikuun puoliväli? Luonto kun on peittynyt yön tunteina paksun lumikerroksen alle!! Siis LUMEN! Sen jota kaivattiin jouluksi tai hiihtoloman alkuun! Miksi ihmeessä sitä sataa vasta huhtikuussa? Huoh!

Tänään aurinko pysyy piilosilla, joten sytyttelin kotiin kynttilöitä lakanoidenvaihdon ja siivouksen lomassa. Vaikka tämä päivä onkin vähän väsynyt ja harmaa ( ja tekee ihan hitosti mieli herkkuja ;), niin täytyy sanoa, että karanteenipäivät ovat meidän perheessä sujuneet ihmeen mukavasti toistaiseksi. Ennen kaikkea olen iloinen siitä, että se alun shokkitila, ahdistus ja pelon tunteet ovat asettuneet. Uuteen arkeen on astunut taas ilo ja onni pienistä asioista.

Päivät menee yllättävän nopeaan ja tekemistä tuntuu riittävän. Isäntä käy töissä normaalisti ja hyvä niin, sillä hänen olemassaolonsa voisi "häiritä" meidän tyttöjen rauhallista kotieloa :D. Kaikilla on säilynyt mieli ihan ihmeen hyvänä ja uskokaa tai älkää, täällä ei olla koko viiden viikon aikana tapeltu kertaakaan?? ( Tai no..ehkä minä ja ukkokulta ollaan joskus jostain asiasta eri mieltä, mutta teinit eivät kiukuttele ollenkaan )?? Ihmettelen oikein kuinka tasapainoisia ihmistaimia olemme saaneet aikaan :). Vai liekö tämä vain tyyntä myrskyn edellä?

Toki pidemmän päälle seinät alkavat varmasti kaatua niskaan, mutta itselläni kotoilu ei ainakaan toistaiseksi ahdista yhtään. Mutta kieltämättä lämpimiä ilmoja odottelee jo innolla, sillä terassia ja kasvihuonetta olisi ihana päästä sisustelemaan. Tulevasta kesästä tai lomista ei ole tietoakaan, mutta nyt jos koska sitä pyrkii elämään vain päivän kerrallaan ja yrittää olla murehtimatta huomisesta. 

Mitäs ihmettä? Ulkona alkoi paistaa aurinko ja lumetkin ovat hävinneet. Nyt täytyy patistaa itsensä lenkille. Jospa se päänsärkykin sillä häviäisi? Vai vaatiikohan kroppa sittenkin mokkapaloja ;)

Tsemppiä päiviin!

Iida Emilia

Pääsiäisjuttuja

Hyvää pääsiäistä!

Tämä erilainen pääsiäinen jää varmasti mieleen monella tapaa. Tällä kertaa ei tavata sukua suuren pöydän ja juhla-aterian äärellä, eikä äitini tule meille pääsiäisaterialle. Ikävä kalvaa jo rinnassa. Ihana olisi läheisiään rutistaa, mutta onneksi edes puhenlinlangat laulaa. Kyllä me vielä jaksetaan odottaa, niin kohta jo toivottavasti tavataan.

Onnea on kuitenkin oma perhe. Kaikki tässä kotona yhdessä. Pitkät vapaat, hyvä ruoka, kevät, auringonpaiste ja suklaamunat. Mitäpä sitä muuta ihminen kaipaisi :)

Meidän pääsiäiseen on kuulunut rennonletkeää kotoilua, leffoja ja herkuttelua, mutta myöskin pihalla touhuamista ja kasvihuoneen kasaamista. Sain nimittäin vihdoin sen pitkään haaveilemani kasvihuoneen. Pienen, mutta pippurisen. En malta millään odottaa kesän lämpöä ja kasvihuoneen satoa! Saatte varmasti lähiaikoina tekin kasvihuonemaistiaisia.

Tänään on ollut tylsän harmaa sadesunnuntai ja aamusella pihaa peitti lumikerros. Tuntuu, kuin kesään olisi vielä ikuisuus! Tänään ulkoilu ei olekkaan oikein maittanut ja jokainen perheenjäsen on vähän vetäytynyt omien puuhiensa pariin. Välillä on hyvä hiljentyä ja vetää henkeä. Sitten onkin taas mukavaa olla porukalla. 

Isännän kanssa tehtiin yhdessä ruokaa ja katoin pöytään parempaa pellavaa. Mukavaa kattaa pöytää joskus vähän kauniimmin. Muutenkin pieniä pääsiäiskoristeluja on tullut laiteltua, aika hillitysti tosin. Makuuhuoneen oveen tein kranssin ja kauppareissulta löytyneet helmililjat tuovat kevättä tupaan.

Oikein kivoja pääsiäisen jatkoja sinne muillekin poikkeusoloista huolimatta!

Nautitaan kodista, keväästä ja läheisistämme.

Halauksin

Iida Emilia

Mökkionnea

Voisinpa toivotella huoletonta huhtikuuta...mutta lämmintä huhtikuuta nyt ainakin!

Ilmat ovat olleet ihanan aurinkoisia ja sekös jos mikä piristää poikkeusarjessa. Tänäänkin lämpöasteita peräti 17! Kuvittelin ehtiväni päivittää blogia ahkerasti näin lomautettuna, mutta näköjään kotiäitiarki ja pihahommat ovat pitäneet yllättävän kiireisinä.

Mutta arvatkaapa kuinka piristävää oli kevään ensimmäinen visiitti sukumökillemme korona-arjen keskellä! Niin huippua, että tuo mökki sijaitsee samassa kunnassa vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Maisemanvaihdos maaseudulle metsien keskelle teki todella hyvää ja yhdenkin yön reissu tuntui suorastaan lomalta. Olisimme toki pidempäänkin viihtyneet, mutta isännän työt puskivat päälle.

Mökillä oli jo todella keväistä ja kuivaa ( haravoitavaakin olisi riittänyt yllinkyllin, mutta nyt keskityttiin hauskaan yhdessäoloon ). Lammen jääpeite oli myös hyvää vauhtia sulamassa ja jää paukahteli jännästi linnunlaulun lomassa. Tuonne meidän vauhdikkaat teinit heittivät jo talviturkkinsakin saunan yhteydessä. 

Kuvat ovat ihan vain kännykällä räpsittyjä, mutta tunnelman voi varmasti aistia. Täällä mieli rauhoittuu kyllä 110 prosenttisesti! Lapsetkin rakastavat olla täällä ja jopa meidän "teinipissis" 13 v. kertoi haluavansa muuttaa tänne asumaan :D

Mökki lämpeni nopeasti, kun takka pökättiin täyteen puita ja patterit laitettiin isommalle.

Tein kotona meille lauantaina isännän ollessa töissä nazzopellin ja salaatin valmiiksi, niin ruuanlaittoon ei tarvinnut mökillä tuhlata aikaa. Saunottiin pitkään ja hartaasti, pelailtiin lautapelejä ja katseltiin leffaa ( tosin minä ja isäntä nukahdimme sohvalle jo kymmenen jälkeen ;).

Sunnuntaihin heräiltiin hitaasti ja isäntä paisteli "loman" kunniaksi oikein munakokkelit & pekonit. Sitten lähdettiin pitkälle reilun tunnin mittaiselle kävelylenkille, eikä nähty ristinsielua koko matkan aikana. Jutusteltiin mukavia ja ihasteltiin metsän lumoavaa kauneutta, kun auringonsäteet puikkelehtivat puiden lomassa ja kimmelsivät sammalmättäillä. Harvemmin sitä tulee ajateltua, kuinka kauniissa maassa saamme asua, tällaisten komeiden metsien ympäröiminä, kun ne ovat meille niin tavanomaisia.

Oi että tuota mökkionnea! Toivottavasti päästään pian taas uudelleen. Saapa nähdä kuinka tämä kesä muutenkin lutviutuu, kun usein mökkeillään isolla porukalla suvun kesken. Pitää sitten varmaan vain vuorotella? Jokos teillä mökkikausi avattu?

Auringonvaloa uuteen viikkoon!

Iida Emilia