 |
| Sipuleista kasvattamani amaryllikset eivät jaksaneet kasvattaa vartta eivätkä avata nuppujaan, ennen kuin katkaisin niiden minivarret ja laitoin leikkokukiksi pikkumaljakoihin. |
Taakse jäänyt vuosi on aiheuttanut huolta maailman tapahtumien vuoksi - vai mediako sen vain on saanut tuntumaan niin huonolta.
Toisaalta on todettu, että globaalisti tarkasteltuna väkivalta on vähentynyt ja hyvinvointi lisääntynyt.
Vuosi on ollut minulle ahdistava myös mikrotasolla, tässä omassa pienessä elämässäni. Lähipiirissä on ollut sairautta ja muuta vaikeaa, nyt viimeisenä vielä siskolleni tehty elämänmuutos kaikessa tylyydessään, josta kerroin edellisessä kirjoituksessani.
Sisareni tilanne on aiheuttanut minulle apeutta, lamaantumista ja ylikierroksilla käymistä. Kysyn itseltäni, miten minä, joka yleensä olen löytänyt asioiden hyvät puolet, nyt reagoin näin voimakkaasti. Pahinta on epäoikeudenmukaisuuden kokemus ja epätietoisuus.
Mutta... ei auta, eteenpäin, toiveikasta talvimieltä tavoitellen.
Katselin vuoden aikana lukemieni kirjojen listaa ja kirjoittamiani juttuja.
Päätin poimia joka kuukaudesta kaksi omasta mielestäni hyvää kirjoitusta, toinen kirjoista ja toinen jostain muusta, usein kirjallisuudesta tai muusta taiteesta sekin.
Pääset lukemaan jutun klikkaamalla sen nimeä.
Lisään jokaisen jutun nimen alle yhden lauseen, jolla perustelen valintaani. En käytä sanoja omaääninen, omalakinen tai vimmainen, koska ne ovat tätä nykyä kirjakritiikeissä loppuunkulutetuja ja usein väärin käytettyjä. Luin juuri Sanna Vainion esikoisromaanin Tyttö, josta pidin kovasti sen rauhallisesti pohdiskelevan tyylin vuoksi. Kirja oli takakannnessa määritelty vimmaiseksi eroromaaniksi.
Tammikuu
Timo K. Mukka, Maa on syntinen laulu
- Mukan kirjoissa on minuun vaikuttavaa runollisuutta.
Mikä liikuttaa?
- Niin, mikä saa ihon kananlihalle tai kyynelet nousemaan silmiin.
Helmikuu
Kaksi kiinnostavaa sarjakuvaromaania sotaisista maista
- Israel ja Venäjä!
Horinaton helmikuuko?
- Pikkumainen ja moralistinen tuomitseminen ei kuulu taiteeseen, miksi se on kuitenkin niin hyväksyttyä nykyään?
Maaliskuu
Kaksi niin hyvää kirjailijaa, etten sanotuksi saa
- Claire Keegan ja Golnaz Hashemzadeh Bonde.
Onnea Suomi - Maailman Onnellisin Maa
- Onko mitään kiinnostavampaa kuin onnellisuus?
Huhtikuu
Maija Laura Kauhanen, Ihmeköynnös
- Raikas, teeskentelemätön, rehevä ja rehellinen kirja, kaiken uusmoralismin vastakohta.
Minna Rytisalo, Tommi Kinnunen: Huokauksia luokasta
- Ajankohtainen aihe; koulut kuntoon ja pois kokeilut kokeilun vuoksi.
Toukokuu
Kiitos kirjoistanne Tomi Norha, Amélie Nothomb ja Vigdis Hjorth!
- Koskettavia kirjoja, Amélie Nothomb on yksi suosikkikirjailijoistani.
Mille Iiu Susiraja sanoo ei?
- Tätä pohdin edelleen.
Kesäkuu
Kirjojen herättämiä ajatuksia - Matti Reinikka, Amélie Nothomb ja Paul Auster
- Paul Austeria olen lukenut aika vähän, kiinnostuin.
Kansalaisaktivismia Kouvolan yöpäivystyksen puolesta
- Vuoden saavutus: me saimme pitää yöpäivystyksen, mikä pitää yllä myös päiväajan päivystyksen tasoa.
Heinäkuu
Matti Kuusela, Journalisti - Toisenlainen toimittaja
- Kuusela-jahdin epäoikeudenmukaisuus kauhistuttaa; se osoittaa, että nyt käydään läpi ammattiryhmä toisensa perään ja tuomitaan ihmisiä omituisesta näkökulmasta tarkastellen.
Kiitos, että olet itsestäänselvyyteni ! - Ajatuksia parisuhteesta
- Olen aina inhonnut sitä asennetta, että läheisissä ihmissuhteissa pitäisi toimia kuten liikekumppanuuksissa, kylmästi punniten!
Elokuu
Karin Fossum, Mielidekkaristini
- Fossum kuvaa rikosten uhreja ja tekijöitä niin että molempien puolesta itkettää.
Kotkaniemi-foorumi ke 7.8.2024 - Rajamaa uuden äärellä, keskusteluja turvallisuudesta
- Tärkeä tapahtuma, jonne toivon pääseväni tulevana kesänäkin.
Syyskuu
Karin Smirnoff, Sokerikäärme
- Persoonallinen tyyli, smirnoffilainen maailma.
Joensuun kirjallisuustapahtumassa 2024, osa I: Hyvää makua ja ystävyyttä
- Minun vuoteni tärkeimpiä tapahtumia, jo perinne.
Lokakuu
Pajtim Statovci, Lehmä synnyttää yöllä
- Statovci on harvinainen lahjakkuus.
Ajatuksia sunnuntaina 27.10.24
- Istanbulin matka sai tarkastelemaan elintasoeroja.
Marraskuu
Jon Fosse, Aamu ja ilta
- Niin kaunista, Fossen tekstin kauneus on sen niukassa painavuudessa.
Nämä kirjat on hyvä lukea, koska...
- Adania Shibli kertoo palestiinalaisten ja Anna Soudakova valkovenäläisten sorrosta ja sorron historiasta.
Joulukuu
Opettajuudesta
- Vierailin Sippolan koulukodissa ja mietin, miten paljon lasten vaikeuksien ymmärtämisessä on kehitytty ja miten lapsia pitäisi auttaa jo paljon aiemmin, jolloin heillä olisi paremmat eväät elämään.
Tuhat ja yksi blogitarinaa
- Kirjablogit, se alkuperäinen (myös paras, eikö vain?) osa kirjasomea.
Olen lukenut paljon hyviä kirjoja, joista en ole kirjoittanut blogissa. Viime aikoina tällaisia ovat olleet mm Sissi Kuntsin Klo 17.23, Helmi Kekkosen Liv!, Irene Zidan Isäni appelsiininkukkien maasta ja Markku Pääskysen Elektra.
Ulkona on kaunista, pakkasta noin -5 astetta. Sanomalehtiä ei ilmestynyt tänään. Huomenna pitäisi siis tulla kolme Hesaria, myös sunnuntain ja eilisen, joita ei jaettu, koska Kosari (Kouvolan Sanomat) ei ilmestynyt paperisena noina päivinä. Ehkä alennun lukemaan lehtiä ruudulta.
Aamukahvi ilman sanomalehtiä ei ole oikea aamukahvi. Luin sitten Suomen Kuvalehden kulttuurijuttuja.
Pysähdyin miettimään Helmi Kekkosen 'Aiotko kirjailijaksi' -esseen kohdalla. Kekkonen kertoo, miten vähän ja yhä vähemmän kirjailija saa työstään ja miten kustantamoiden työntekijät sen sijaan ovat hyvin palkattuja. "Samaan aikaan kustantamoissa työskentelee brand managereja, assistentteja ja sosiaalisen media tuottajia monen tuhannen euron kuukausipalkalla, tekemässä työtä, jota ei olisi edes olemassa ilman kirjailijoita."
Kekkonen kysyy, eikö jotain ole vialla, kun kirjailija, alkutuotteen tekijä, on suurin häviäjä kirjan myyntiketjussa.
Mieleeni tuli kolme pointtia:
1. Miksi sitten kirjailijoiden odotetaan itse markkinoivan kirjojaan somepalveluissa, jos kustantamoilla on tähän tehtävään palkattuja henkilöitä?
2. Digiajan ilmainen kirjojen kuuntelu pitäisi lopettaa ja kuuntelustakin periä kunnon maksu.
3. Julkaistaanko meillä liikaa uusia suomenkielisiä kirjoja? Toivoisin huonojen esikoiskirjojen sijaan lisää hyviä käännöskirjoja.
Hyvä vinkki tuo kukkavarsien katkaiseminen. Blogijuttuihisi on kiva sukeltaa, sillä niissä on aina jokaiselle jotakin tarttumapintaa.
VastaaPoistaParas juttusi oli se, missä kerroit siskosi kohtalosta. Se on todella kurjaa, mitä hänelle tehtiin. Ei ihme, että tunteesi ovat koetuksella.
Statovcin kirjat ovat aina olleet omalla tasollaan, jota ei voi muuta kuin ihailla. Toivon hänelle upeaa kansainvälistä menestystä.
Huono esikoiskirja voi olla toiselle lukijalle hieno esikoiskirja <3
Lukuiloa vuodelle 2025!
Se on totta, yhdelle hyvä toiselle huono. Kirjoja julkaistaan kuitenkin niin paljon, ettei pienen väestön sisällä voi olla niin paljon kirjallista lahjakkuutta. Jos kirjailijoiden määrä olisi pienempi, niin heistä voitaisiin ehkä pitää paremmin huolta kustantamossa. Nyt mainostetaan eniten kirjoja, joiden oletetaan olevan suuren enemmistön makuun, ja kun muusta ei tiedetä, niin niitä esille nostettuja myös luetaan. Uutta tuotetaan taas tilastojen mukaan, kustantamo kehuu niitä mediassa ja syntyy sellainen tilanne, että tasokkaammat teokset jäävät sivuun, ellei kirjailija itse kovasti mainosta teostaan, mikä on taas pois kirjoitusajasta.
PoistaToivotan samaa sinulle, Mai!
Minäkin luin aika järkyttyneenä sisaresi kohtalosta enkä osannut kommentoida mitään mitä toiset jo eivät olisi kommentoineet. Muuta en osaa toivoa hänelle, kuin mahdollisimman hyvää oloa tuolla uudessa paikassa.
VastaaPoistaOlen äänikirjojen ahkera kuuntelija ja kun löysin haasteen "Helmet-lukuhaaste2025" innostuin keräämään luetteloon monipuolisempaa luettavaa. Luulin että sinä olit antanut blogissasi vinkin tuohon haasteeseen, mutta en ainakaan löydä sitä blogisi postauksista. Huomaan että olet lukenut kaksikin niistä kirjoista jotka kirjoitin itselleni tuohon listaan, eli Karin Smirnoffin "Käärme" ja Sissi Kuntsin "Klo 17.23". Saa nähdä ovatko ollenkaan mieleisiäni, vai pitääkö vaihtaa jotkut muut sopivat niiden tilalle.
Paperilehtiä lukisin mieluummin kuin digitaalisia, mutta kun täällä päivän lehti tulee vasta muun postin mukana puolilta päivin, niin siitä ei sitten saa aamukahvilukemista, joten se täytyy jättää ja ottaa tuo digilehti.
Digi syrjäyttää varmaan paperiset sanomalehdet kokonaan. Siihen olisi hyvä totutella. Minä vain en viitsisi olla ruudun ääressä muutoin kuin näissä blogijutuissa ja henkilökohtaisessa viestinnässä.
PoistaEn ole mukana Helmet-haasteessa. Se on ilmeisesti Helsingin seudun kirjastojen haaste. Omalla kirjastollanikin, Kymenlaakson Kyyti-kirjastoilla on omia lukuhaasteitaan, mutta olen huono sitoutumaan lukemisessa mihinkään. Luen suunnittelematta ja usein yksi kirja johtaa toisiin samaa aihetta käsitteleviin tai kirjailijan muuhun tuotantoon. Haahuileva vapaus sopii minulle paremmin kuin suunniteltu tai aikataulutettu lukeminen. Poimin vinkkejä toisilta bloggareilta ja sanoma- sekä aikakauslehdistä ja kannan kirjastosta kirjoja, joista sitten valikoituu luettavakseni vain osa.
Nuo molemmat, Kuntsi ja Smirnoff ovat tehneet vaikutuksen minuun.
Olen menossa tapaamaan sisartani ja tekemään tarvittavia hankintoja, jotka mielestäni olisi pitänyt tehdä etukäteen samoin kuin suunnitella, miten pitää häneen yhteyttä.
Oli niin väärin siirtää hänet näin valmistelematta kokonaisvaltaisesta hoidosta yksiöasujaksi, jolle on tehty jonkinlainen palvelupaketti kuulematta heitä, jotka hänet tuntevat.
Sydämeni särkyi, kun kuulin, että hänelle ei ollut tarjottu jouluaattona mitään erityistä. Entisessä paikassa oli joulujuhla, jossa jaettiin sekä läheisten että talon lahjat. Toinen sisareni oli löytänyt muutossa siirretyt lahjat sieltä yksiön kaapin hyllyltä tapaninpäivänä vieraillessaan.
Epäilen, ettei siellä muutosta päättäneet (vieläkään en ole saanut selkeää vastausta kuka ja miksi) ole ymmärtäneet, miten krooninen mielen sairaus ja vuosikymmenten psyykenlääkkeet muuttavat ihmistä.
Onneksi Tarjalla on sentään oma televisio, josta hän voi seurata ajankohtaisohjelmia ja oopperoita aina kun niitä on telkkarissa katsottavana. Yllätyin, kun hän kertoi, että oopperat ovat hänen mieliohjelmiaan.
Miksi sairaita, vanhuksia ja huolenpitoa tarvitsevia riepotellaan?
VastaaPoistaNäitä tapauksia kuulee tämän tästä. Luetaan mitä luetaan, kunhan luetaan.
Minäkin olen kuullut kaikenlaisista tapauksista, mutta en ole tajunnut, miten syvästi loukkaavaa tällainen mielivaltaisuus on.
PoistaSilloin ei ole niin hätää, jos läheisiä asuu lähellä ja voi valvoa hoidon laatua ja toimia avuttoman ihmisen puolesta puhujana, mutta etäisyys on pahasta.
Ääh, pakko korjata ärsyttävä yhdyssanavirhe: puolestapuhujana.
PoistaTunnut tutulta, vaikka emme ole tavanneet muualla kuin blogikuvioissa. Siksi tuntui erityisen mieluisalta tutkailla koostettasi viime vuonna lukemistasi kirjoista ja muista olennaisista pohdinnoista. Saatan palata koosteeseen, kun on aika etsiä luettavaa. Nyt sitä lojuu pöydällä liiaksi asti, painavimpana lähes tuhatsivuinen Peter Frankopanin Maan ja taivaan välissä
VastaaPoistaIhmiskunnan ja ilmaston uusi historia (Atena 2024).
Ohho, sinullahan onkin melkoinen opus luettavana.
PoistaTietenkin menin heti kirjaston sivuille varaamaan, pääsin kolmanneksi jonossa. Kiitos vinkistä!
Sinäkin tunnut tutulta. Joittenkin kanssa tuntee niin, ja se tuntuu mukavalta.
Kiitos kaikista mielenkiintoisista postauksista ja ajatuksista! Kirjailijan asemasta ja heille maksettavista korvauksista tulisi todellakin puhua enemmän. Ja ehkä se keskustelu nyt pikkuhiljaa alkaakin. Itse sanoin vuosi sitten irti äänikirjapalveluni, osittain sen takia, että en oikein koskaan tykästynyt kirjan kuunteluun. Mutta viimeinen sysäys oli sitten se keskustelu, jossa tuotiin esille kirjailijoiden äänikirjoista saamat hävyttömän pienet palkkiot. Kirjoja en edelleenkään osta kovin paljon, mutta vaikutan osaltani tekemällä kirjaostoehdotuksia Tukholman kirjastoon. Esimerkiksi Saision uutta Suliko-romaania kirjastoon on hankittu jo 8 kappaletta ja yhdeksäs on tilattu, kertoo kirjaston tiedosto. Mieltä lämmittää nähdä, että meitä suomalaisen kirjallisuuden lukijoita löytyy täältäkin!
VastaaPoistaEhdotuksia on aina hyvä tehdä, varsinkin vieraalla kielialueella. Hyvä sinä!
PoistaKIrjailijat ovat joutuneet sellaiseen asemaan kuin työläiset joskus historiassa. He tekevät sen varsinaisen työn, mutta tulot menevät muualle. Toisaalta heitä voisi verrata myös ns. kutsumusalojen työntekijöihin, joiden ajatellaan tekevän työtään intohimosta ja rakkaudesta jolloin palkkauksella ei niin väliä.
Kylläpä pistit mielenkiintoisen katsauksen, muistan nyt paremmin lukea nämä kirjat. Huokauksia luokasta luin joulu"lomalla", en jotenkaan saanut siitä niin paljon irti kuin muut. Minusta joka ala on nykyisin täynnä samaa ulinaa. Koko työelämä on kriisissä. Enää 11% tekisi rikkaana työtään, kun lukema oli vuonna 1984 jotain 24%.Suomen Kuvalehdessä oli tilasto. Maa on syntinen laulu on pitänyt ikuisuuden lukea.
VastaaPoistaSyntistä todella on myös se, mitä on tehty siskollesi. Kyllä hyvinvointivaltio on jäänyt jonnekin kauas utopiaan.
Toivottavasti elämä ja olo vielä helpottaa, vaikka Hollywoodin pja maapallon roihussa se on siksikin vaikeaa. Valoa on aina näköpiirissä.
Joka ala on täynnä ulinaa, niin se taitaa valitettavasti olla.
PoistaKoulun tila on siksi tärkeä, että se koskee koko koulua käyvää ikäluokkaa. Jos opettajien työn raskautuminen olisikin vain heitä koskevaa, niin se ei olisi niin paha kuin se, että monet kouluun tehdyistä muutoksista ovat vahingollisia lapsille ja suoranaisesti estävät heitä oppimasta.
No, hyvä, että jotkut ovat jaksaneet tuoda epäkohtia painavasti esiin, jospa siitä seuraa muutosta parempaan päin.
Hollywoodin roihu osoittaa, että ilmastonmuutos on ongelma, jota ei voi edes rahalla paeta. Jospa tämäkin ravistelisi päättäjiä.
Trump on ainakin tähän asti pitänyt vihreää siirtymää jonain turhana eurooppalaisena hömpötyksenä. Nyt näyttää kaiken lisäksi siltä, että hän pyrkii jakamaan Putinin kanssa Euroopan molempia hyödyttäviksi siirtomaiksi, joista voisi ryövätä kaikki maaperästä löytyvät rikkaudet.
Uutislähetykset ovat kauhuohjelmia.
Pitää vain yrittää muistaa, että myös odottamattomia muutoksia parempaan tapahtuu ja aina on liikkeellä myös hyviä voimia.
Näyttäviä amarylliksessi olivat leikkokukkina maljakossakin. Ison työn olet tehnyt kokoamalla vuoden lukemasi kirjat ja parhaat juttusi jostain muusta.
VastaaPoistaSisaresi tilanne on surullinen, ymmärrän huolesi täysin. Olen itse samassa tilanteessa. Huolena veljeni. Pelkään pahoin, etteä terveys-ja koulutuspuolille on tehty niin paljon isoja muutoksia, että kuuluisa loppu tulee vetävän käteen.
Ajattelin päivällä vähän vastaavaa, miten kirjailija saa itselleen kirjastaan vähiten. Se sama pätee paljon monessa, varsinaisesti itse työntekijä ansaitsee tekemästään murto-osan, kun välikäsiä on paljon ja ne ovat ahneita.
Muutama päivä sitten Ylen utisissa ja MOT-ohjelmassa oli asiaa vanhusten hoivan säästöistä ja hoidon saamisen vaikeuksista. Erittäin epäinhimillistä!
PoistaMinusta on iso virhe erotella vanhusten ja muiden apua tarvitsevien hoidossa joka ikinen kotiin tuleva palvelu: lääkkeiden jako ja hygienia, siivous, pyykkihuolto ja ostoksista huolehtiminen. Ennen kodinhoitaja huolehti kaikesta, mikä oli kaukana asuville omaisillekin helpompaa, kun tiesi, kenen kanssa keskustella asioista. Nyt kotihoitajia on useampia ja monissa tilanteissa käynti korvataan etäyhteydellä.
No, tänään paistaa joka tapauksessa aurinko. Kevättä ilmassa.
Sinulla on aina äärettömän kiinnostavia kantaa ottavia ja kysymyksiä esittäviä kirjoituksia, pitkiä ja niin runsaasti asiaa sisältäviä, että en tule usein kommentoineeksi koska en osaa valita mitä kommentoisin. Luen kuitenkin mielelläni ja tämänkin tulin lukemaan jo toista kertaa.
VastaaPoistaViimeisessä osiossa onkin painavaa asiaa siitä kuka tekee mitäkin työtä isolla palkalla ja kuka ilmaiseksi. Ajatteles kirjablogejakin, jotka mainostavat teoksia ilman rahapalkkaa. Ja kaikkia naisvaltaisia aloja joilla on matala palkkataso kun naiset eivät vaadi. Opetustyöstäkin maksetaan pilkkahinta vaikka sen valmisteluun kuluu tuntikausia. No joo, kutsumusammatti, mitäpä siitä turhia maksamaan ja kirjabloggaaminen on vain harrastus. Ryhdyttäiskö lakkoon? Huomaisiko kukaan sitä?
Marjatta itse täällä hei, vaikka nimettömänä. Ääh, vaikeuksia päästä profiilillani omaan blogiini.
PoistaJoo, ei ehkä hyödytä lakkoilla.
Olis varmaan parempi kirjoittaa yhdestä asiasta kerrallaan, lukijaystävällisempääkin, mutta kun aina tuntuu olevan niin paljon mielen päällä...
Olen nyt viettämässä kulttuuriviikonloppua Helsingissä: näyttelyitä ja Arja Saijonmaan konsertti Finlandia-talolla.
Ensi viikolla lähden Satakuntaan tapaamaan siskojani, joista toinen on uudenlaisen, tylyn hoivapolitiikan uhri. Jotain on pahasti pielessä, kun laitosten täyttöaste on tärkeämpi kuin hoivaa tarvitsevien ihmisten turvallisuus ja hyvinvointi. Tästä kirjoitan vielä oman blogijuttunsa. Tekee mieli reklamoida enemmänkin (vaikka ei siitä mitään hyötyä olisikaan).
Kirjoita vaan omalla tavallasi! Luen, ja kommentoin tai en kommentoi.
PoistaReklamaation kirjoittaminen hyödyttää koska sillä saa omat ajatuksensa järjestykseen ja perustelut kerätyksi. Sitä voi sitten jatkojalostaa eri tarkoituksiin.
Just niin.
Poista(Kokeilen lähteekö kommentti nyt minuna.)