Kaikki alkoi siitä, että pyöräytin poskieni limakalvoilta puikoilla näytteet nestepulloihin ja lähetin ne laboratorioon USA:han. Halusin tietää geneettisen perimäni.
Samassa tutkimuksessa olisi saanut myös tiedot alttiuksistaan erilaisiin sairauksiin. Sen jätin, vaikka olisihan se ollut hauskaa saada tietää, näkyykö siitä poskinäytteestä kaikki se, minkä minä jo muutoinkin tiedän. Kävi myös mielessä, että jos joku muukin sairaus nykyisten vajavuuksieni lisäksi vielä vaanii, niin en halua tietää siitä.
Olen aina ajatellut - täällä blogissakin joskus julistanut - että minun sukuni on lujasti kiinni Satakunnan mullassa ja olen mitä supisuomalaisin. No, nyt on hämmästykseni suuri!
Poikamme, joka lähetti ensin näytteensä sai tulokseksi 100 %:n suomalainen. Olin ihan varma, että niin olen minäkin. Mieheni sai tuloksensa aamulla, sama kuin pojalla. Minun tulokseni saapuivat illalla, ja kappas...
Oi, 2,4% Keski-Aasiasta! Ja 2 muuta etnisyyttä on vielä eritelty niin, että 1,3% minussa on Amazonin alkuperäiskansoilta ja 1% irlantilais-skottilais-walesilaista.
Keski-Aasia käy järkeen, koska Suomihan kuului pitkään Venäjän imperiumiin. Sieltä on joku kazakhstanilainen kohdannut romanttisissa merkeissä Lauriloita (äidin puolelta) tai Korpeloita (isän puolelta) ja kohtaaminen on tuottanut tulosta.
Amazonasin alkuperäisväestö? Tästä minä olen niin polleana. (Noo, noin pieni osuus...)
Löysin noista eksoottisista osuuksista DNA:ssani heti selityksen joillekin asioille, joita olen omassa olemuksessani joskus kummastellut: paksut jouhimaiset hiukset, korkeat poskipäät ja tummahko ihonväri. En ole koskaan ollut lähelläkään palaa auringosta, vaikka olisin makoillut koko päivän ihanassa helteessä jossain lämpöisten maiden aurinkorannoilla.
Kaiken huippuna minulla on todettu (jo kauan pysähdyksissä, onneksi) sellainen sairaus jota on varsinkin Amerikan alkuperäisväestöllä.
Alkuperäiskansoilla on paljon samaa perimässään riippumatta siitä missä päin asuvat, joten tuo 1,3 % voisi selittää tämän.
Onhan meillä oma alkuperäiskansamme saamelaiset.
Kaikki me maapallon ihmiset olemme yhtä. Minun prosenttini vain vahvistavat sitä.
Meillä on paljon samaa kastemadonkin kanssa, saati sitten kanssaihmisen olkoon hän mistä päin tahansa.
Minä höpsö olen kuulkaa käännellyt valokuva-albumien sivuja hartaasti katsellen vanhempieni kuvia ja omiani.
Eikös tämä kuva tuokin mieleen tytön Amazonilta? Oikeasti olen Kouvolan Käyrälammella vuonna 1974, enkä osaa soutaa. Unto pani minut kokeilemaan kun ei järven rannalla kasvaneena voinut ymmärtää, että joillain ei ole sitä taitoa.
Ja entäpä tämä vaeltaja, samalta vuodelta. Ihan on jostain Uzbekistanista.
Ja tuoreempi kuva siltä ajalta kun vielä matkusteltiin, ajalta ennen koronaa. Tämä on 2017 reissultamme Andalusiassa. Kyllä siinäkin virnuilee joku erikoisemman geeniperimän omaava rouvashenkilö pohjoisen maan turvamies vierellään.
Tämä palvelu, joka selvitti minun perimääni on My Heritage. Sen kautta voi myös päästä hyvälle alulle rakentamaan omaa sukupuuta.
Onko kenelläkään kokemusta tästä tai muusta vastaavasta? Entä onko tullut yllätyksiä?
Lukemisista vielä vähäsen.
Olen lukenut norjalaisen Nina Lykken romaanin Kohonnut riski ja ruotsalaisen Alex Schulmanin romaanin Eloonjääneet. Molemmissa on pohdituttavia asioita. Parhaillaan luen Kristiina Rikmanin toimittamaa kirjaa Suom.huom. Kirjoituksia kääntämisestä, jossa kolmetoista suomentajaa pohtii esseissään kääntämisen olemusta ja kertoo omista kiinnostavimmista töistään.
Nyt riennän parvekkeelle lukemaan. Ainakin muutamaksi päiväksi luvassa lämmintä.
Mukavaa pikkukesää teille blogini seuraajat!
