Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lauren Willig. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lauren Willig. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. joulukuuta 2022

Beatriz Williams, Lauren Willig, Karen White: The Lost Summers of Newport



Beatriz Williams, Lauren Willig, Karen White: The Lost Summers of Newport
 Harper Audio, 2022
Lukijat: Saskia Maarleveld, Brittany Pressley, Lisa Flanagan
Kesto: 13 h 9 min


2019
Andie Figuero on unelmatyössään Mansion Makeover realityn juontajana. Sarjassa restauroidaan toinen toistaan upeampia amerikkalaisia kartanoita ja Andie oli erityisen innoissaan heidän uusimmasta kohteestaan Newportissa, Rhode Islandilla. 1884 rakennettu, italialaista renessanssia edustava Sprague Hall ei hävinnyt loistossa Vanderbiltien taloille, mutta sisälle päästyään hän huomasi tyhjiä laikkuja seinillä niissä kohdin, missä lukuisat taulut, lampetit ja seinävaatteet olivat joskus sijainneet. 
Restauroitavia huoneita oli kolme, keittiö, tanssiaissali ja Maybellen makuuhuone. Koko talo olisi kipeästi kaivannut remonttia, kolme huonetta olisi pieni pintaraapaisu. Andie ihmetteli miksei suvun matriarkka vain myynyt taloa, eihän hän ollut edes syntynyt siellä, ja mitä Andie oli saanut tietoonsa, edes hänen avioliittonsa ei ollut onnellinen. 
Tuo matriarkka, perheen isoäiti Lucia "Lucky" Sprague, oli sanellut tiukat ehdot kuvausryhmän saapumiselle.

In case Marc hasn't drilled this into you already, there are three stipulations for allowing the filming here. The first is, that no one attempts to speak with our grandmother, Lucia Sprague. Her rooms are in the third floor and very private. She prefers to keep them that way. No one is to go up there. The second is that absolutely no filming is to be allowed in or around the boathouse.
"But..." I wanted him to slow down, to tell me why. I'd never been the sort of person to blindly follow directions. I always wanted to have a reason. 
"Those are the rules. Break them, and the deal is off." He opened the driver's door and slid in. 
"What's the third rule?" 
"No one from the family is to be in any camera shot, including me. I live here, and I don't want to be disturbed." He shut the door before I could suggest he better invest in a pair of earplugs because shooting started at 8 A.M. The engine rumbled as he put the car into gear, then he sped away, churning up dirt and what little loose gravel was left on the drive. 

Valitettavasti tuotannon ensimmäinen kausi oli jokseenkin flopannut ja toiselle kaudelle haluttiinkin lähinnä katsojia kiinnostavia juoruja kartanoiden suvun jäsenistä, entisöinti joutaisi jäädä taka-alalle. Jos Andie mieli pitää työpaikkansa, hänen olisi ennemmin tai myöhemmin rikottava kaikki kolme sääntöä. 

1899
Ellenillä oli paljon pelissä kun hän saapui Sprague Halliin. Hän oli hakenut musiikinopettajan paikkaa ja yllätyksekseen saanut sen helposti, vaikka oli perusteelliseen haastatteluun valmistautuen opetellut ulkoa liudan valheita. Missä olisi palvellut aikaisemmin, tai millaisesta perheestä oli itse lähtöisin. Mitään mikä oli totta, hän ei voisi kertoa. 

Ellenin oli määrä opettaa Sprague Hallin perijätär Maybelle laulamaan niin, että vain parin viikon päästä vierailulle saapuva italialainen prinssi ihastuisi tähän ikihyviksi ja naisi 17-vuotiaan neidon kauas pois, Italiaan. Tämä oli ensisijaisesti hänen epämiellyttävän veljensä tahto, tuli Ellen pian huomaamaan.  

1958
Lucia "Lucky" Sprague, tyttönimeltään di Conti, kasvoi Italiassa, mutta kun Mussolini nousi siellä valtaan, hänen perheensä pakeni isoäiti Maybellen taloon Newportissa. Lucky on naimisissa juopon Stuyvesant Spraguen kanssa, mutta itsepä oli miehen valinnut. Lucky kuului Newportin eliittiin ja sitä myötä tämän kesän kohokohdan suunnittelutoimikuntaan: Tiffany Ball, tanssiaiset joilla kerättiin rahaa Newportin kartanoiden entisöintiin. Silti hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi, eivätkä komitean jäsenet hänen todellisia ystäviään olleet. Lukuisat kohdatessa vaihdetut poskisuudelmat olivat vain pinnallista teatteria.

Aijaijai! Olipa jälleen onnistunut, kiehtova ja jännittäviä salaisuuksia kihisevä viiden tähden lukuromaani tutulta kolmikolta. On myös niin harvinaista herkkua löytää 1900-luvulle sijoittuva historiallinen romaani, jossa ei ole mukana kummankaan maailmansodan vaiheita, joten iso kiitos tästä!

Mikä sitten tässä kolmen aikatason ratkaisussa on hienoa, niin monesti silloin kun liikutaan kahdessa aikatasossa, on menneen aikatason päähenkilö jo menehtynyt. Tässä taas kuljetaan hienosti ja kulloistakin aikaa elävöittävästi limittäin, kun esimerkiksi Lucky on omissa osuuksissaan 1950-luvulla nuori äiti ja Andien osuuksissa perheen isoäiti. Myös muita henkilöitä on mukana kahdessa eri aikatasossa ja lukija pääsee näkemään miten esimerkiksi lapsi on kokenut tietyn asian silloin kun se tapahtui ja mitä ajattelee siitä nyt vuosikymmeniä myöhemmin. 
Ainoa miinus tulee turhaan venytetystä lopusta, mutta ei se viittä tähteä neljään pudota.

Kolmikko Williams, Willig ja White on kirjoittanut yhdessä lukuisia tiiliskiviromaaneja ja niiden lisäksi kaikilta on ilmestynyt yksin kirjoitettujakin. Äänikirjapalveluissa parhaiten on saatavilla Williamsin kirjoja, kun taas Willigiltä vain pari vaikka hän on kolmikon tuotteliain. Alla linkit muihin heiltä toistaiseksi lukemiini kirjoihin:




sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Beatriz Williams, Lauren Willig, Karen White: The Glass Ocean


Beatriz Williams, Lauren Willig, Karen White: 
The Glass House
Harper Audio, 2020
Kesto: 13 h 46 min
Kuuntelin kirjan BookBeatissa.


Kun RMS Lusitania teki neitsytmatkansa syksyllä 1907, se oli maailman suurin valtamerihöyrylaiva ja matkustajia siihen mahtui 2000, lisäksi yli 800 miehistön jäsentä. Sen kotisatama oli Liverpool, jonne se oli palaamassa New Yorkista toukokuussa 1915, kun saksalainen sukellusvene torpedoi sen väittäen laivan kuljettavan sotamateriaalia Englantiin. Yli 2000 ihmistä menetti henkensä kun iso laiva upposi vain 18 minuutissa. The Glass House on historiallinen romaani, joka sijoittuu kahden päähenkilönsä osalta Lusitanian viimeiselle matkalle ja kolmannen osalta nykyhetkeen.

New York, 2013.
Viisi vuotta aiemmin Sarah Blake oli kirjoittanut menestysromaanin. Ensimmäisenä vuonna rojalteja oli tullut ihan kivasti ja jopa elokuvaoikeuksista oli keskusteltu, mutta kun Sarahin äiti oli sairastunut Alzheimeriin ja yksityinen hoitokoti oli hintava, rahat olivat myös pikavauhtia huvenneet. Sarah oli ajatellut kirjoittavansa toisen bestsellerin, mutta idea siihen antoi odottaa itseään, joten hän teki jotain, mitä oli luvannut äidilleen olla ikinä tekemättä. Sarah avasi arkun, jossa oli kuin hautamuistomerkkinä kaikki, mitä laivayhtiö oli lähettänyt hänen isoisoäidilleen, kun isoisoisä oli menehtynyt Lusitanian upotessa. Maybe mom would forgive me for what I was about to do, maybe she would shake her head and understand because I was Sarah, her daughter, and I was born to dig for answers. And I wasn't doing it for myself, not entirely. I was doing it for mom.

New York, 1915
24-vuotias Caroline ja hänen huomattavasti vanhempi miehensä, menestyvä tehtailija Gilbert Hockstetter olivat lähdössä ylittämään Atlanttia. Gilbert oli saanut haltuunsa suunnattoman arvokkaan, keskeneräiseksi jääneen Straussin pianosävellyksen ja halusi muuttaa sen rahaksi Lontoossa. Caroline yritti vielä viime hetkellä muuttaa miehensä mieltä matkaan lähdöstä, sillä lehdissä näkyi vähän väliä uutisia saksalaisten upottamista laivoista, joiden joukossa oli myös matkustajalaivoja. 

- Please Gilbert, I will never ask you for anything else. But please don't make us take this journey. I don't have a good feeling about it.
- There is nothing to be afraid of, Caroline. The Royal Navy will give us an escort when we are in international waters. And besides, the Germans wouldn't dare torpedo a ship carrying American citizens. The last thing they want is to encourage American involvement in the war. 

Myös Tess Fairweather oli lähdössä uuden henkilöllisyyden turvin Lusitanialla Englantiin. Tess oli huijarin tytär ja huijari itsekin, taitava maalari erikoisalanaan taideväärennökset. Englannissa hän aloittaisi uuden elämän, mutta sitä ennen oli tehtävä viimeinen huijaus. Hänen tuli kopioida tuo Hockstetterien hallussa oleva sävellys. 

Viimeisenä iltanaan New Yorkissa Hockstetterit järjestivät kotonaan näyttävät illalliset. Carolinen yllätykseksi paikalle ilmestyi myös Robert Langford, britti jonka hän tunsi jo kymmenen vuoden takaa. Olkoonkin, että hän toivoi matkan tuovan uutta lämpöä nykyään niin kiireisen Gilbertin suunnalta ja laittavan ehkä alkuun hartaasti toivotun lapsenkin, hänen oli myönnettävä, että uutinen Richardin läsnäolosta tulevan viikon aikana Lusitanialla loi häneen tietynlaista kihelmöintiä... 

Vaan kenet Robert kohtasi ennen kuin laiva oli edes lähtenyt saamasta, Tessin toki. Eikä kohtaaminen jäänyt ainoaksi kerraksi kun he rupattelivat ensimmäisen luokan kannella, jossa Tess oli kärkkymässä pääsyä Hockstetterien sviittiin vohkimaan sävellystä. Tessille Robert uskoutui myös rakastuneensa Carolineen jo heidän ensikohtaamisellaan, kun tyttö oli vasta kuudentoista.

Arkussa olleista papareista Sarah löysi tietoa Robertista ja jäljitti tämän sukua Lontoossa, jossa John Langford kävi parhaillaan läpi oman elämänsä sotkuja ja suhtautui aluksi nuivasti uteliaaseen amerikkalaisnaiseen, mutta kutsuttuaan tämän kotitiluksilleen innostui itsekin penkomaan menneisyyttään. 

The Glass Ocean oli mahtava täyden viiden tähden lukuromaani! Sopivasti romantiikkaa eli ei liikaa, mysteeriä ylläpitämään kiinnostusta alusta loppuun (kaikki kulminoituu jotenkin Robert Langfordiin, mutta miten?), jännittävää seikkailua, petos tai oikeastaan useampikin sekä sota-ajan vakoojia, kuka onkaan kenenkin puolella, ketä pitäisi varoa, kenelle ei ainakaan uskoutua? Kuka menehtyy aaltoihin, ketkä selviävät, ketkä päätyvät yhteen ja miksi? 

Ihan alunperin tartuin lukuisista vaihtoehdoista juuri tähän kirjaan, koska Lusitania on jäänyt täysin Titanicin varjoon. Saksalaisten upottamassa risteilijässä olisi ollut vähintään yhtä paljon romantisoitavaa kuin Titanicissakin. Kolmen kirjailijan yhteistyö on tuottanut hyvän lopputuloksen, kolmen lähtökohdiltaan hyvin erilaisen naisen taidolla yhteen kiedotun kudelman. Äänikirjassa jokaisella naisella oli oma lukijansa, mikä oli myös toimiva ratkaisu. Aivan varmasti tulen kuuntelemaan lisää heidän kirjojaan, yhdessä ja erikseen kirjoitettuja. Valitettavasti mitään ei ole suomennettu.