Jessica Keener: Night Swim
Recorded Books, 2012
Lukija: Rachel Botchan
Kesto: 7 h 30 min
Kuuntelin kirjan Nextoryssa.
If no-one talked about it, then the tragedy would go away and that would help me deal.
1970-luvun alussa, Bostonin lähiökaupungissa, 15-vuotias Sarah kasvoi perheensä toiseksi vanhimpana lapsena ja ainoana tyttönä kolmen veljen, Peterin, Elliotin ja Robertin kanssa. Isä Leonard opetti collegessa, äiti Irene oli kotirouva, he olivat keskiluokkaa, talossa oli viisi makuuhuonetta ja heillä oli kotiapulainen. We were "sometime Jews". On high holidays mother shooed us off to synagogue while she stayed home and baked potato pudding in her apron and fine leather pumps.
Kun vanhemmat riitelivät, pari vuotta vanhempi Peter soitti heille kitaraa ullakkohuoneessaan. Välillä kun Sarah tuli koulusta, hän löysi äitinsä sohvalta puolitokkurassa lääkkeistä joita lääkärit kirjoittivat hänen niskakipuihinsa ja joita hän huuhteli alas viinilasillisten avulla.
Eräiden illallisjuhlien jälkeen Irene oli ottanut auton ja lähtenyt ajelulle, ajanut ulos tieltä aina järveen asti, mutta selvinnyt kuin onnen kaupalla muutamilla ruhjeilla. Sen jälkeen hän vältti pitkään pimeällä ajamista, kunnes tuli toinen, kohtalokkaampi kerta.
It defined the way some kids looked away from me or turned nervously when they saw me walking down the hall. I lived inside a capsule, a massive unspoken bubble of mutedness untill I grew so accustomed to it I hid inside it.
Isä ja kukin lapsista reagoi Irenen kuoleman aiheuttamaan traumaan eri tavoin. Isä kutsui nuoren kollegansa, neiti Delganon illalliselle, mikä aiheutti paheksuntaa sekä vanhimmissa lapsissa että kotiapulaisessa. Peter pakeni musiikkiin ja bänditouhuihinsa, tuli kotiin aina myöhemmin, vaatteet hasikselle haisten. Kesän tullen Peter oli jo täyttänyt kahdeksantoista ja karkasi lupaa kysymättä Kaliforniassa asuvan serkun luo. Sarah oli nyt kuudentoista ja isä päätti, että hänen on mentävä kesäkouluun Stonehilliin, ennen kuin tytärkin saa päähänsä ties mitä liialla vapaa-ajallaan. Sarahilla ei oikeastaan ollut mitään kesäkoulua vastaan, oli ainakin tekemistä. Koulu oli kauempana maaseudulla ja isä järjesti Sarahille kyydin Betsyltä, joka kävi sitä ympäri vuoden.
As the summer wore on, I grew to like how insanely fast Betsy drove on the highway, grew accustomed to her world of perkiness and glossy lipstick. I loved how my hair snapped in the wind, the air currents trashing against my blouse. For the first time since needing a bra I began to go without. I didn't leave the house this way, I got in the car and it became my ritual to Betsy to unbuckle my bra and slip it into my book bag. My breasts had grown another cup size and pressed harder against my cotton shirts.
We each had our secrets to bear. Betsy wore a bikini under her skirt. She posed every afternoon for Mr Donald, the photographer teacher. The old man had a perverse obsession with her. Each afternoon, new versions of Betsy in glossy 8x11 black and white photos filled the backseat of the Thunderbird. Betsy leaning over a tree limb, Betsy sitting with her legs spread on a school bench, Betsy bending over with her back to the camera.
"He says it's for art," she said nonchalantly, "and he pays me, hey if it gives him a thrill who cares."
Stonehillissä Sarah tapasi Gregoryn, joka opetti Sarahin polttamaan jointteja ja jäivät he kiinni myös muustakin. Sitten tapahtui se tavallinen tarina ja Sarah oli raskaana. Abortti ei ollut vielä tuohon aikaan sallittu Massachusettsissa.
Pidin kyllä kirjan kerronnan tyylistä, aikakaudesta ja tunnelmasta, mutta olisin kaivannut tarinaan edes jonkinlaista twistiä. Draaman kaari oli hyvin ennalta arvattava, enkä löytänyt tästä sen kummempaa henkilökohtaisen kasvun näkökulmaakaan minkä odotin lopussa olevan kirjailijan valinta juonellisen käänteen sijaan. Juonikuvauksessa sanottiin Sarahin suhteesta aiheutuvan ennenkuulumattomia tai aavistamattomia (unforeseen) seurauksia, mutta eikö ei-toivottu teiniraskaus ole juuri se mitä lukija odottaakin tapahtuvaksi ja se jokin aavistamaton pitäisi tapahtua sen seurauksena? Jäin miettimään miksi tämä oli kirjoitettu, mitä kirjailija oikeastaan halusi viestiä ja miksi minä en onnistunut sitä tavoittamaan. Puitteet olisivat olleet niin paljon suurempaan ja vaikka tähdet Goodreadsissäkään eivät olleet varsinaisesti kannustavia, halusin kuitenkin kokeilla. Annoin itse kaksi tähteä.
