Jenny Colgan: Jouluvaloja ja takkatulen rätinää

Jenny Colgan: Jouluvaloja ja takkatulen rätinää

Beach Streetin leipomo #3

Gummerus, 2021

Alkuteos: Christmas at Little Beach Street Bakery, 2016

Suomennos: Paula Takio

Lukija: Anniina Piiparinen

Kesto: 8 h 48 min

Mount Polbearnen kesä on Pollylle aina vilkas ja kiireinen kiitos kaikkien turistien, joista monet haluavat ostaa hänen kuuluisia leipiään ja leivonnaisiaan. Seuraava varsinainen sesonki olikin joulu.

Polly oli edelliskesänä kihlautunut hurmaavan, kanadalaisen mehiläistenhoitaja Hucklen kanssa. Kanadassa mies oli ollut yritysjohdon konsultti, jonka silloinen suhde oli päättynyt liialliseen työntekoon. 

Hucklen alkuperäinen ajatus oli ollut rentoutua ja hiljentää tahtia, hengähtää vähän jossain kaukana kotoa. Hän rakasti mehiläisten hoitamista ja hänen isänsä brittitausta oli saanut ajatuksen tuntumaan hyvältä. Sitten hän olikin vahingossa mennyt rakastumaan päätä pahkaa tähän leipovaan pyörremyrskyyn jolla oli punertavan vaaleat hiukset ja jonka ympärillä leijui leivinjauhepilvi. Se siitä sitten. 

Huckle ei paljonkaan tienannut hunajanmyynnillä, eikä muita töitä ollut helppoa löytää. Pari muutakin asiaa tulee viemään Pollyn ajatukset pois jouluvalmisteluista, yksi on henkilö menneisyydestä ja toinen se ikävä asia, että lunnien suojelualue tarvitsee kipeästi lisärahoitusta. 

Beach Streetin leipomon joulukirja oli ensimmäinen tälle joulunaluskaudelle kuuntelemani ja siinä mielessä hyvä valinta, että se on juonellisesti suoraa jatkoa aiemmille osille, eikä niin jouluinen kuin joulukirjat yleensä. Kirjan nimi olisi voinut olla kuvaavampi, mutta kansi on ihana (joskin kelkassa pitäisi tietenkin istua Niilon eikä teddykarhun) ja Anniina Piiparinen on lukijana juuri oikeanlainen Pollyn ääneksi. Hienoa, että hän tohtii myös eläytyä!

Pollyn seuraaminen päättyy ilmeisesti tähän kirjaan, sillä Colgan palaa kyllä Mount Polbearneen, mutta pääosassa on toinen naishenkilö, Italiasta sinne muuttava Marisa. Alkuvuodesta suomeksi saadaan vihdoin myös ensimmäinen osa vanhemmasta, skotlantilaiselle Muren saarelle sijoittuvasta sarjasta ja siinä on peräti kaksi joulukirjaa. 

Jenny Colgan: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita

 

Jenny Colgan: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita

Polly Waterford #2

Gummerus, 2021

Lukija: Anniina Piiparinen

Kesto: 12 h 36 min

Polly nautti elämästään Cornwallissa, pienessä Mount Polarbearnen kylässä jonka leipomoa hän oli nyt jonkin aikaa pyörittänyt. Työ ei ollut kultakaivos, mutta hän rakasti leipomista, etenkin tuoreen leivän tuoksua.

Polly oli ostanut itselleen uuden kodin vanhasta majakasta. Hän oli edelleen yhdessä amerikkalaisen poikaystävänsä, mehiläistarhuri Hucklen kanssa ja lemmikkinä heillä oli kesy lunni nimeltään Niilo. Hucklen veli Dubois tuli käymään ja osoittautui aivan erilaiseksi kuin Huckle. 

Pollyn elämä hankaloitui, kun leipomokiinteistön omistanut rouva menehtyi ja hänen ahne sisarensa päätti ottaa kiinteistöstä irti maksimituoton. Tämä lähetti poikansa Malcolmin tekemään selvitystä Pollyn leipomon tuotosta, eikä Malcolm tuntunut ymmärtävän mitään sen enempää leipomon pyörittämisestä kuin paikallisista asiakkaista ja heidän mieltymyksistään. 

"Tästä paikasta saa hädin tuskin elantonsa ja haluan selvittää miksi se tuottaa niin huonosti."

Koska tämä on alhaisen tuoton ja suurten tuotantokustannusten liiketoimi paikkakunnalla, jossa asiakaskuntaan vaikuttaa sesonki, mutta kulut ovat ympärivuotiset, Polly olisi voinut selittää, jos Malcolm olisi vaikuttanut halukkaalta kuuntelemaan. 

Malcolmin kanssa ei sujunut muutenkaan, sillä tämä niuhotti kaikesta ja inhosi Mount Polarbearnea, sen asukkaita ja kaikkea sitä, mitä Polly piti viehättävänä paikallisvärinä. 

Niilo äänteli kovaa ja riehakkaasti ja hypähteli sisään myymälään, jossa se sai vastaansa kuoron tervehdyksiä. 

Malcolm tuijotti tapahtumia epäuskoinen ilme kasvoillaan.

"Mitä tuo lintu täällä tekee?", hän ärähti. "Täällä on käynyt jo koira, eikä niitä saisi päästää ravitsemusliikkeisiin. Olisin odottanut että tiedät sellaiset seikat, Pauline."

"Tiedän minä", Polly vastasi, eikä halunnut mainita että mies oli muistanut hänen nimensä väärin.

"Se on vain Penny, se on niin vanha ettei sitä voi jättää ulos odottamaan."

"Mutta siis lintu. Ei lintuja voi päästää lentelemään leipomoon! Mitä seuraavaksi? Lokkiparvi tunkee sisälle? Ällöttävää. Ulos! Hus, hus!"

Jompikumpi myymälässä asioivista rouvista veti terävästi henkeä. Kukaan ei puhunut Niilolle siihen sävyyn.

Niinpä Pollylle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin perustaa kilpaileva yritys ja siihen liittyy kannen pakettiauto. Hucklen pitää lähteä käymään kotiseudullaan ja siihenkin liittyy draamaa jota pitää selvittää. 

Niilo on niin ihana! Niilolle pitäisi perustaa oma fan club - ellei sillä ole jo. Toki juonen käänteet on helppo arvata, mutta kokonaisuutena kirja on hyvin viihdyttävää kuunneltavaa ja Anniina Piiparinen on suomalaiseksi harvinaisen eläytyväinen lukija joka sopii kirjan tyyliin erinomaisesti. Viides tähti tippuu pois turhan pitkän ja dramaattisen myrskykohtauksen takia.

Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua

 

Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua

Polly Waterford #1

Gummerus, 2020

Alkuteos: Little Beach Street Bakery, 2014

Suomennos: Paula Takio

Lukija: Anniina Piiparinen

Kesto: 12 h 12 min

Pollyn ja Chrisin graafisen suunnittelun toimisto Plymouthissa oli seitsemän vuotta toimittuaan tehnyt konkurssin ja samalla kariutui myös unelmaparin avioliitto. Pankin hänelle määrittämällä kuukausittain käytössä olevalla summalla Polly ei saisi mitään kimppakämppää kummempaa lähimailtakaan, joten uuden kodin etsintää oli laajennettava. Mount Polbearne Cornwallin rannikolla oli pieni saari, kalastajakylä kymmeniä kilometrejä Plymouthin viinibaareista, keskellä ei mitään. Nousuveden aikana sille johtava pengertie oli veden vallassa eikä Pollylla ollut edes autoa, mutta silti jokin paikassa kiehtoi kovasti Pollya.

Sataman toisessa päädyssä Polly näki korkean mustavalkoraidallisen majakan jonka maali oli rapissut. Se näytti hylätyltä. 

"Tämä on kehittyvää aluetta", Lance niiskaisi.

Kerensa katseli epäluuloisena ympärilleen. 

"Miksei täällä näy mitään kehitystä", hän tivasi. "Muualla se on jo tapahtunut."

"On hyvä aloittaa alimmalta portaalta", Lance totesi. 

"Täällä on satanut taukoamatta ainakin viisi vuotta", Kerensa vänkäsi. "Luulen että sade on huuhtonut sen alimman portaan mennessään." 

"Mount Polbearnen suurin etu on se", Lance aloitti myyntipuheensa ja vaihtoi vikkelästi taktiikkaa, "että tätä ei ole vielä pilattu. Täällä on hiljaista, ei liikenneruuhkia, rauhan tyyssija."

Kerensa niiskaisi. "Asutko itse täällä?"

Lancea ei hämätty. "En, mutta asuisin mieluusti."

Rauhan tyyssija, Polly mumisi ja mietti, eikö tämä ollut juuri sitä mitä hän etsi?

Niin hullua kuin se ystävänsä Kerensan mielestä olikin, Polly tinki kamalasta, pikemminkin purettavaksi kuin vuokrattavaksi sopivasta talosta sopivanhintaisen asunnon. Hänen vuokraemäntänsä piti sen alakerrassa leipomoa, josta sai lähinnä tukusta haettua höttöistä paahtoleipää. Pollyn intohimo ja paras konsti rentoutua oli juurikin leivän leipominen ja niinpä hän löi nytkin kätensä taikinaan, mikä sai vuokraemännän pian kihisemään kiukusta.

Yhtä asiaa Polly ei ollut koskaan sietänyt ja se oli huono leipä. Leipähän oli aterian kulmakivi ja elämän peruspilari. Jos se oli huonoa, Polly aina ajatteli, sitten koko päivä oli tuomittu huonoksi. 

Kun muoti muuttui, ja leipää alettiin pitää jonain joka lihotti ihmiset ja oli epäterveellistä, Polly piti entistä tiukemmin kiinni kannastaan. Jos ihmiset alkoivat syödä vähemmän leipää, oli perusteltua, että sen vähäisen syödyn leivän kuului olla parasta mahdollista. 

Asetuttuaan Polbearneen Polly tutustuu myös miehiin, kuten kylän kalastajiin, läheisimmin kippari Tarnieen, sekä amerikkalaiseen Huckleen joka pitää mehiläisiä ja tuottaa paikallista hunajaa. Ihastuttava tuttavuus on myös pieni lunninpoikanen Niilo, joka lentää Pollyn ikkunaan ja toivuttuaan jää Pollyn lemmikiksi.

Colganin kirja täytti ihan ok sille asettamani odotukset hyvänmielen kirjana. Colgan kirjoittaa omaa genreään hyvin ja kiinnostavasti ja useimmista henkilöistä oli helppo pitää. Jos Kerensa olikin cityihminen, Polly voisi olla uusi paras ystäväni ja voisin itsekin viettää ainakin kesän Polbearnessa. Näissä vastaavissa kirjoissa on sitä paitsi niin usein tapahtumapaikkana 'kuppikakkukahviloita', että tällainen leipään keskittyvä leipomo oli kivasti rouhea. Annoin kirjalle kuitenkin vain kolme tähteä enkä neljää, koska en vain nähnyt pääparin välillä sellaista aitoa, romanttista kipinää, eli en täysin ostanut heidän rakastumistaan.

Minun teki myös mieli kuunnella pätkä kirjasta englanninkielisenä ihan vertailun vuoksi. Olen viime aikoina kuunnellut melkoisen monta suomentamatonta kirjaa ja tykästynyt siihen, miten kirjat englanniksi luetaan niin eri tyylillä, eli suomeksi luettuihin verrattuna vahvasti eläytyen niin, että moni suomenkielinen tuppaa eleettömyydessään vähän tympäisemään. Samoin tuntuu oudolta, kun jokin sana yhtäkkiä äännetään "suomeksi" aivan eri tavalla kuin sen on tottunut kuulemaan. Michelin-tähtiluokitus on Suomessa vakiintunut äännettäväksi "mishelin", niin tuntui todella hassulta kun lukija äänsi sen "misheläään".

Goodreadsissä näin hollantilaispainoksen kansikuvan, joka on mielestäni lähes täydellinen, vain majakka puuttuu!

Helmikuun äänikirjoja

Helmikuussa kuuntelin taas useita äänikirjoja, seitsemän kappaletta. Ensimmäisenä sain aloitettua suositun dekkarisarjan.

 

Alan Bradley: Piiraan maku makea
Bazar, 2014 (äänikirja 2018)
Alkuteos: The Sweetness at the Bottom of the Pie
Suomennos: Maija Paavilainen 
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Kesto: 11 h 31 min

Ensimmäinen helmikuun äänikirjoistani oli dekkari, pikku neiti Flavia de Lucen salapoliisitarinoiden ensimmäinen osa, Piiraan maku makea. Kuusi vuotta olen suunnitellut sen lukemista ja vihdoin tulin siihen tarttuneeksi! Enköhän kuuntele näitä enemmänkin.

Jollei piiraassa maistu maku makea,
on koristeilla turha sitä hakea.

Flavia on 11-vuotias sangen aikaansaava tyttö. Hän inhoaisi sitä, että kutsuin häntä juuri pikku neidiksi. Hän asuu Englannin maaseudulla postimerkkejä harrastavan isänsä ja kahden inhottavan isosiskonsa kanssa. Flavia rakastaa kemiaa ja kaikenlaisten kokeiden tekemistä ja kun heidän kotitalonsa puutarhaan kuolee mies, Flavia ei tällaista kavahda vaan aikoo ratkaista murhan. Sillä murhahan se on, sitä tiesi jo aiemmin löytynyt kuollut lintu jonka nokkaan oli laitettu postimerkki. Ilmassa leijuu paljon kysymyksiä; kuka tai mikä on Ulsterin kostaja? Kenen kanssa isä riiteli työhuoneessaan? Ja kuka otti palan rouva Mulletin vaniljapiiraasta, josta kukaan perheenjäsen ei pidä?

Olen sanonut, etten oikein pidä dekkareista joissa ensin tapahtuu rikos jota sitten aletaan tutkia, voin suoda Flavialle poikkeuksen sääntöön. Ihan pätevä neitihän tämä sankaritar on ja 50-luku tapahtuma-ajankohtana mieleistä vaihtelua. Eli saatan kuunnella toisenkin. Krista Putkonen-Örn on yksi lempilukijoistani.

Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja

Gummerus, 2020

Alkuteos: The Bookshop on the Corner

Suomennos: Paula Takio

Lukija: Anniina Piiparinen

Kesto: 10 h 22 min

Nina Redmond joutuu lähtemään rakkaasta työpaikastaan, kun birminghamilainen pikkukirjasto suljetaan ja tilalle rakennetaan uusi hieno mediakeskus. Pian hän kuitenkin huomaa matkanneensa Skotlannin ylämaille saakka ostaakseen ison, vanhan pakettiauton. Aikomuksena on perustaa kiertävä kirjakauppa Birminghamiin, mutta Nina on helppo puhua ympäri, pyörillä kulkevaa kirjakauppaa tarvitaan paljon enemmän Skotlannissa kuin Birminghamissa. Nina tutustuu monenlaisiin ihmisiin, niin äreään vuokraisäntään kuin koulusta jatkuvasti lintsaavaan pikkupoikaan ja pääsee auttamaan muun muassa lampaan karitsoinnissa. Rakkauselämän kukoistamisen ohella tärkeintä on oikeiden kirjojen löytäminen oikeille lukijoille ja saada lukemaan nekin jotka eivät koskaan ole lukeneet.

Aina välillä on ihanaa lukea kirjaa kirjoista! Ja jos tämä ei ole hyvän tuulen chick lit, niin mikä sitten. Lukijan äänikin sopi hyvin tämän kaltaiseen kirjaan ja hän eläytyi juuri sopivasti, ei ollut tasapaksu muttei vetänyt överiksikään. Sopii erittäin hyvin kuunneltavaksi äänikirjana.

Lopuista julkaisinkin omat esittelynsä, tässä linkit niihin:

Saara Turunen: Sivuhenkilö 
Ruth Ware: Nainen hytissä 10
Erich Segal: Love story
Hanna Ryti: Rakkaudettomuus
Celeste Ng: Tulenarkoja asioita

Äänikirjojen kuuntelu tuntuu edelleen sujuvalta ja toimii monesti kun olen vähän liian väsynyt lukemaan kirjaa itse tai tarvitsen kädet vapaaksi muuhun. Helmikuussakin tuli kuunneltua aika eri tyyppisiä kirjoja, kaksi dekkaria ja yksi klassikkokin. Maaliskuu on lähtenyt käyntiin muutaman vuoden takaisella psykologisella trillerillä.