Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Colm Tóibín. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Colm Tóibín. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. marraskuuta 2024

Laadukkaita lukuromaaneja: Colm Tóibín & Lorna Cook


Olipa ihanaa huomata, että Colm Tóibínilta oli ilmestynyt jatkoa Brooklynille! Long Island täytti kaikki odotukseni. 
Toista suomennosta Lorna Cookilta olin sen sijaan tiennyt odottaa ja odottanut olinkin! 


***

Colm Tóibín: Long Island
Tammi, 2024
Lukija: Anna Paavilainen
Kesto: 9 h 19 min


Irlantilaismies oli etsinyt Eilis Fiorelloa, ja Eilis vaistosi heti ettei tällä olisi mitään hyvää kerrottavaa. Eikä tosiaan ollut. Hänen vaimonsa odotti lasta Eilisin aviomiehelle Tonylle, eikä mies aikonut antaa käenpoikasen jäädä taloonsa. Niinpä hän uhkasi tuoda vauvan heidän ovensa taakse heti kun se on syntynyt, ja herra Fiorello saisi kantaa vastuun aikaansaannoksestaan. 

Eilisin anoppi asui viereisessä talossa, mikä ei ollut ideaali ratkaisu, mutta he tulivat kohtuullisen hyvin toimeen. Kun anoppi sai kuulla Tonyn tulevasta lapsesta ja Eilis kieltäytyi ottamasta tätä vastaan, ilmoitti anoppi hoitavansa vauvan. Eilis pakkasi laukkunsa ja lähti Irlantiin, jossa ei ollut käynyt sen jälkeen, kun hänellä oli ollut siellä suhde Jim Farrellin kanssa.

Irlannissa Jim Farrell piti pubia ja tapaili salaa Nancy Sheridania, joka oli ollut Eilisin paras ystävä ennen kuin tämä oli muuttanut Amerikkaan. 
Nancy haaveili kosinnasta, vaikka pohtikin samalla miten 46-vuotias leski voisi naida ikäisensä poikamiehen, joka oli parikymmentä vuotta sitten ollut rakastunut hänen parhaaseen ystäväänsä, joka oli kuitenkin valinnut amerikanitaliaisen miehen ja palannut rapakon taa.

Kun Eilis oli asettunut Irlantiin, hän ilmoitti Tonylle päässeensä turvallisesti perille, ja kirjoitti pidemmän kirjeen tyttärelleen Rosellalle. Hän toivoi tämän tulevan veljensä Larryn kanssa käymään Irlannissa. 

Hän mietti, saisiko sitä kaikkea enää koskaan takaisin. Hän huomasi toivovansa, että Tonylta tai anopilta tai Frankilta tulisi kirje, jossa sanottaisiin, että he olivat alkaneet kallistua hänen kannalleen tai että se mies oli käynyt sanomassa, että oli vaimonsa kanssa päättänyt kasvattaa lapsen itse.

Hän toivoi, että Larry ja Rosella tulisivat nyt eivätkä viikkojen päästä. Hän toivoi, että äiti antaisi hänen puhua heistä. Mutta sitä, mitä hän eniten toivoi, hän uskalsi tuskin ajatella – ettei olisi äidin peräkamarissa kirjoittamassa kirjettä ja kuulisi, miten äiti liikkuu vaivalloisesti yläkerrassa, vaan että olisi kotona ja heräisi alkukesän pehmeään valoon, joka siivilöityisi makuuhuoneen verhojen läpi Long Islandilla.

Tuntui oikeastaan aika jännältä, että vaikka Brooklynin lukemisesta oli niin monta vuotta aikaa, tavoitin Long Islandista hyvin nopeasti sen saman tunnelman. Tästä voisi päätellä, että Tóibínilla on tunnistettava oma tyylinsä, ja ai että nautin näiden läheiseksi tulevien ihmisten elämän seuraamisesta! Kiemuroita riitti ja oli koukuttavaa seurata koska Eilisille selviää totuus Jimistä ja Nancystä (ja miten se tapahtuu) ja mitä siitä seuraa! Siitä huolimatta romaanissa tärkeintä on kuitenkin sen omanlainen tunnelma, enkä loppujen lopuksi osaa valita sanoisinko Long Islandia juonivetoiseksi vai tunnelmavetoiseksi. Se on kutkuttava yhdistelmä kumpaakin. 
Nyt vain toivon että Nora Websteristä, joka Long Islandissa sivulauseessa mainittiin, saataisiin äänikirjaversio! Jos toimerrun, laitan Tammelle toiveen.

***

Lorna Cook: Tanssi sodan näyttämöllä
Bazar, 2024
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Kesto: 12 h 34 min

Pariisi, 2019
Kuuluisan Ritz-hotellin huutokaupassa oli myytävänä harvinaisuuksia vuosikymmenten varrelta, osa varsinaisia aarteita, kaikki hirvittävän kalliita. Chloe toivoi silti löytävänsä jonkin pienen muistoesineen isoäidilleen Adelelle, jonka menneisyydestä hän ei tarkalleen tiennyt, mutta sen verran kuitenkin, että tämä oli asunut Ritzissä sodan saksalaismiehityksen aikaan. 

Chloe oli kaivannut irtiottoa ja tullut Pariisiin, kun ystävä oli tarjonnut kesätyötä vintagevaateputiikissaan. Hän ei ollut enää mikään nuori hupakko, muutaman kuukauden kuluttua hän täyttäisi jo neljäkymmentä. Siinä iässä hän saattoi jo todeta, ettei elämä ollut kulkenut sitä rataa mitä hän oli nuorena kuvitellut. Hän oli aina halunnut asua Pariisissa, ja hänen hyvällä ranskan kielen taidollaan ja työkokemuksellaan olikin ihme, että hän oli jäänyt Englantiin. Ei olisi kuitenkaan liian myöhäistä muuttaa suuntaa. Tästä tulisi hänen pölyttömän elämänsä ravistelun vuosi. 

Huutokaupan tauolla Chloe päätyi juttusille ranskalaismiehen kanssa, ja lähti tämän seuraksi kahville. Etiennestä hän saikin kumppanin jonka kanssa tutkia, millaista elämä oli ollut vallatussa Pariisissa. Lukijalle Adelen elämän kiemurat avautuivat nopeammin kuin Chloelle, sillä luonnollisesti Adele pääsee itsekin ääneen. Hänellä onkin paljon kerrottavaa, sillä hän toimii Coco Chanelin avustajana ja me jälkipolvet tiedämme Chanelin olleen melkoisen lämpimissä väleissä natsien kanssa. Heitä myös asui Ritzissä, ja siellä järjestettiin hakaristilipuin somistettuja juhlia. 

Lorna Cook on näiden kahden suomennetun kirjan perusteella lukuromaanien taituri minun makuuni. Lisää Cookia on suomeksi luvassa toukokuussa, ja myös vuonna 2026 luvataan lisää tätä herkkua!

Erityiskiitokset vielä yhdelle lempilukijoistani, Krista Putkonen-Örnille, joka ääntää ranskalaiset nimet suomalaiseen korvaan sopivasti. 

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Colm Tóibín: Brooklyn

Colm Tóibín: Brooklyn
Tammi 2011, 313 sivua
Alkuteos: Brooklyn, 2009
Suomennos: Kaijamari Sivill

1950-luvun Irlannissa töiden saaminen ei ole helppoa ja monet nuoret lähtevätkin kauas kotiseuduiltaan, Englantiin ja Amerikkaan saakka. Eilisin veljet ovat töissä Englannissa, eikä Eilis löydä kotikonnuilta kuin osa-aikaista myyntityötä. Sodan jälkeen ensimmäistä kertaa Irlannissa käymään tullut pappi isä Flood houkuttelee Eilisiä muuttamaan Atlantin toiselle puolen ja järjestää tälle töitä tavaratalon myyjänä sekä mahdollisuuden iltaopintoihin joiden kautta edetä uralla. Vaikka Eilis ei varsinaisesti haluaisi lähteä niin kauas työn perässä, hän näkee että äiti ja isä Flood ovat jo sopineet asioista eikä sano heille vastaankaan.

Viikon mittaisen rankan laivamatkan jälkeen Eilis löytää itsensä Brooklynista, niin ikään Irlannista lähtöisin olevan, huoneita irlantilaistytöille vuokraavan rouva Kehoen talosta. Uusia ystäviä, tansseja ja hauskanpitoa olisi tarjolla paljonkin, mutta Eilis on vakavan oloinen nuori nainen ja kotiutuminen Amerikkaan tuntuu vaikealta. Eilis tuntee olevansa minnekään kuulumaton haamu.

Täällä Eilis ei ollut kukaan. Se ei johtunut yksinomaa siitä, ettei hänellä ollut ystäviä eikä perhettä, vaan pikemminkin siitä, että hän oli haamu tässä huoneessa, kaduilla matkalla töihin, tavaratalossa. Mikään ei merkinnyt mitään.
...
Kotikaupungissa, kun hän käveli kauppaan tai ammattikoululle, ilma, valo, maa, kaikki oli lujaa ja osa häntä, vaikkei hän olisi tavannut matkalla ketään tuttua. Täällä mikään ei ollut osa häntä. Kaikki oli onttoa, tyhjää, hän ajatteli. Hän sulki silmänsä ja yritti, niin kuin monet kerrat elämässään, miettiä jotain sellaista mitä odotti innokkaasti, mutta ei keksinyt mitään.

Pikkuhiljaa itkuinen ja töihin menoa aamuisin pelkäävä tyttö alkaa kuitenkin asettautua ja siinä on isona apuna Tony, eläväisen italialaissuvun vesa. Tonylla on lämmin ja vilpitön hymy, hän on hyväntuulinen ja huomaavainen ja antaa seurustelun edetä Eilisin tahtiin. Vain kerran Eilis kauhistuu, kun Tony laskee leikkiä heidän tulevista lapsistaan, Eilis kun ei ole ollenkaan varma tahtooko hän naimisiin tämän miehen kanssa. Kun Eilisin on mentävä käymään Irlannissa surullisen perhetapahtuman takia, hänen on myöskin tehtävä iso elämänvalinta.

Toíbin kuvaa kiinnostavasti sekä elämää pienessä irlantilaiskylässä että Brooklynissa ja onnistuu tekemään sen hyvin nostalgisesti. Molemmissa maailmoissa on sekä hyvät että huonot puolensa jotka kirjailija tuo esiin ilman turhia alleviivauksia. Aluksi luin kirjaa hyvinkin kiinnostuneena, erityisesti siirtolaisuusosuus kiinnosti minua ennakkoon. Kirjan kansi on todella hieno ja siinä on vahva tunnelma joka sopii kirjan teemaan täydellisesti. Eilis henkilöhahmona taas kävi koko ajan ärsyttävämmäksi, sillä tyttö ei edes isojen elämänmuutosten (kuten muutto rapakon taakse) myötä kasvanut pitämään puoliaan vaan muut ihmiset jatkuvasti sanelivat hänen elämäänsä, aivan kirjan viime metreille saakka. Elämänsä tärkeimmän ratkaisunkin hän tuntuu tekevän lähinnä omantunnon sanelemana. Ilman tällaista loppuratkaisua olisin päätynyt antamaan kirjalle huomattavasti isommat pointsit!

Kesäkirjabingossa ruksi kohtaan palkittu kirja, sillä kirjailija sai tällä Costa-palkinnon 2009.