Suomentanut: Kaj Kauhanen
Sivumäärä: 272
Kustantaja: KKK
Painos ja vuosi: 2.painos - 1983
Elämä ilman nautintoja on yhtä tervan vetämistä. Isaac Bashevis Singer oli puolalaissyntyinen kirjailija, joka tosin myöhemmällä iällä muutti Yhdysvaltoihin pakoon juutalaisvainoja. Hän eli melko pitkäikäiseksi ja ehti julkaista paljon kirjallisuutta, jota on sittemmin suomennettu kiitettävissä määrin. Ennen hänen Nobel-palkitsemistaan oli suomenkielellä julkaistu vain tämä Orja vuonna 1962. Päätin siis lukea mainitun kirjan, vaikka hyllyssäni on toki muitakin. Ehkäpä sitten joskus myöhemmin luen tuon Moskatin suvun, joka lienee hänen merkittävin teoksensa.
Orja on kertomus juutalaisesta Jaakobista, joka on melko värikkäidenkin vaiheiden jälkeen joutunut orjaksi puolalaisille talonpojille pieneen kylään vuorten juurelle. Ajanjakso jota eletään on ilmeisesti 1600-luvun puoliväli, joka oli koko Euroopankin mittapuulla melko "rauhatonta" aikaa. Kuten tässäkin kirjassa käy ilmi, ovat juutalaiset kärsineet koko olemassaolonsa ajan erilaista vainoa ja vihaa. Tämän saa kokea myös Jaakob, joka sitkuttelee nälkäpalkalla orjana tehden kaikenlaista maataloustyötä. Hän ruokkii karjan, tekee puita ja korjailee satoa yms. Mies on melko vahvaa tekoa ja pystyy kuin pystyykin noudattamaan miltei kaikkia tiukkojakin sääntöjä, joihin juutalaisuus velvoittaa.
Kuitenkin Jaakob on myös mies ja hänellä kuten muillakin miehillä on tiettyjä viettejä, joita vastaan on vaikeaa - ellei jopa mahdotonta taistella. Hänen kohtalokseen ilmestyy Wanda, joka on puolalaisperheen tyttö. Tämä ahkera, pyyteetön ja tunnollinen nuori nainen voittaa väsytyskamppailun Jaakobin kanssa, jolloin he ajautuvat kiellettyyn suhteeseen. Onkin suoranainen ihme, ettei Jaakob muutenkin vihaa pursuilevassa yhteisössä menetä henkeään vihaisten sukulaisten ja kylänmiesten toimesta.
Yllättäin... ja juuri kun Jaakob luulee tulevansa tapetuksi, tullaan häntä noutamaan takaisin jo tuhoutuneeksi luultuun yhteisöön. Tästä alkaakin uusi ns. jälkimmäinen vaihe kirjassa. Jaakob joutuu eroon Wandasta ja hetken vaikuttakin siltä että suhde on tuhoon tuomittu. Yhteinen taival jakuu kuitenkin myöhemmin ja tästä kehkeytyy eräänlainen valheen ja näennäistotuuden kudelma, joka sopivasti rakoilee tarjoten äkillisiä ja vaarallisiakin tilanteita.
Singer kuvailee juutalaisuutta ja heidän ohessaan elävien muidenkin kansallsiuuksien elämää melko vaikuttavasti ja onnistuneesti. Itselleni ei tosin avaudu kaikki juutalaiset sanonnat ja tavat, ehkäpä se edellyttääkin joko juutalaisuutta tai ainakin kyseisen kansan parempaa tuntemusta jo valmiiksi kirjaan tarttuessa. Mielestäni kirjassa ei tehdä juutalaista tai muutakaan ihmistä toistaan paremmaksi, sen sijaan heidän keskinäiset vaikeudet kumpuavat jatkuvasti esiin. Singer esittää jopa hienoista kritiikkiä uskontoaan kohtaan. Kulttuurit ja uskonnot ovat jatkuvasti törmäyskurssilla, eikä kuolonuhreiltakaan vältytä. Koska tuolloinen ajanjakso on ollut hyvin verinen, joutuu tässäkin tarinassa moni lapsi elävältä haudatuksi ja monen aikuisen pää seipään nokkaan. Voi vain todeta että 1600-luvulla on pelattu raakaa peliä. Tosin sotaa ja väkivaltaa esiintyy nykypäivänäkin, mutta se onkin sitten taas toinen juttu.
Tarinan keskeisinä teemoina ovat kuitenkin yksilön ja yhteisön velvollisuuksien ja oikeuksien suhteet. Moraaliset käsitykset luodataan lähinnä uskonnon kautta, ei ehkä niinkään maalisten lakien kautta. Muutenkin tuntuu siltä ettei oikean ja väärän raja ole niinkään selvä. Vaikka orja vapautuukin maaorjuudesta, vaikuttaa siltä ettei hän pääse irti uskonnon ja elämän orjuudesta.
Orjan keskeiset henkilöhahmot ovat voimakkaita omalla tavallaan, mutta toisaalta melko erilaisia. Jos Jaakob on karski ja jopa hieman heikkoluonteinen, on Wanda(myöhemmin Saara) pieni ja määrätietoinen. Tässäkin tarinassa raakimmat ihmiset ovat heikosti koulutettuja ja varsinkin kasakoita pidetään barbaarisina. Yllättäen myös ruotsalaiset saavat osansa ja mikäpä siinä, ovathan he viikinkien jälkeläisiä. Jotenkin hassusti ajauduin muutenkin kuvittelemaan henkilöhahmojen ulkonäön heidän tapojensa ja ammattinsa mukaan, parissa kohtaa ehdin huomata ettei tämä pitänytkään paikkaansa. Muuten tarina ja sen tärkeimmät ihmiset seuraavat melko fatalistisesti punaista lankaa, jonka Bashevis Singer on lukijalleen punonut.
Orjan keskeiset henkilöhahmot ovat voimakkaita omalla tavallaan, mutta toisaalta melko erilaisia. Jos Jaakob on karski ja jopa hieman heikkoluonteinen, on Wanda(myöhemmin Saara) pieni ja määrätietoinen. Tässäkin tarinassa raakimmat ihmiset ovat heikosti koulutettuja ja varsinkin kasakoita pidetään barbaarisina. Yllättäen myös ruotsalaiset saavat osansa ja mikäpä siinä, ovathan he viikinkien jälkeläisiä. Jotenkin hassusti ajauduin muutenkin kuvittelemaan henkilöhahmojen ulkonäön heidän tapojensa ja ammattinsa mukaan, parissa kohtaa ehdin huomata ettei tämä pitänytkään paikkaansa. Muuten tarina ja sen tärkeimmät ihmiset seuraavat melko fatalistisesti punaista lankaa, jonka Bashevis Singer on lukijalleen punonut.
Lukukokemuksellisesti kirjan alkuosa eli noin sata sivua tuntui aika tylsältä ja junnaavalta, vaikkakin nuissa kuvailtiin esim. ympäristöä paljon enemmän ja monipuolisemmin. Juonellisesti loppupuoli tarjoili enemmän purtavaa ja yllätyksiä. Sinällään teksti on helppoa luettavaa ja positiivinen yllätys (odotin tarinaa paljon tylsemmäksi kuin se olikaan). Koin muutamia oivalluksia, jotka koskivat ennakkokäsityksiäni mm. juutalaisuutta ja historiaa kohtaan. Orja on siis mielestäni kirja joka kannattaa lukea.
Lopuksi lainaus tekstistä, jossa on häivähdys komediaa, ivaa ja jopa surrealismia. Tässä hetkessä herätyksenomaisesti (kuin lapiosta päähän) Jaakob törmää isyyden haasteisiin.
"Mies nousi vuoteesta. Repeytyneen paidan alta vilahtelivat ohuet, karvaiset ja väärät sääret. Hän etsi pullon vaimolleen. Huoneessa vallinnut liike oli herättänyt eläimet. Kissa ojenteli jäseniään, kanat kaakersivat, madot nakertelivat ja hiiri tuikkasi päänsä esiin lattianraosta. Nainen kääntyi seinään päin ja puristi maitoa rinnoistaan. Hetken kuluttua hän ojensi Jaakobille pullon jonka kaulaan hän oli kietaissut kangaskaistaleen ja näytti hänelle miten vauvan suuhun tuli heruttaa pisara kerrallaan niin ettei se tukehtuisi."
Isaac Bashevis Singer - Orja s. 242
Lopuksi lainaus tekstistä, jossa on häivähdys komediaa, ivaa ja jopa surrealismia. Tässä hetkessä herätyksenomaisesti (kuin lapiosta päähän) Jaakob törmää isyyden haasteisiin.
"Mies nousi vuoteesta. Repeytyneen paidan alta vilahtelivat ohuet, karvaiset ja väärät sääret. Hän etsi pullon vaimolleen. Huoneessa vallinnut liike oli herättänyt eläimet. Kissa ojenteli jäseniään, kanat kaakersivat, madot nakertelivat ja hiiri tuikkasi päänsä esiin lattianraosta. Nainen kääntyi seinään päin ja puristi maitoa rinnoistaan. Hetken kuluttua hän ojensi Jaakobille pullon jonka kaulaan hän oli kietaissut kangaskaistaleen ja näytti hänelle miten vauvan suuhun tuli heruttaa pisara kerrallaan niin ettei se tukehtuisi."
Isaac Bashevis Singer - Orja s. 242