Suomentanut: Kalevi Nyytäjä
Sivumäärä: 237
Kustantaja: SSKK
Painos ja vuosi: - 1990
Asiat voi hoitaa tyylilläkin. Raymond Chandler on yksi keskeisimpiä kovaksikeitetyn salapoliisiromaanin kehittäjiä. Hänen yhteiskuntaa arvostelevat ja katujen kurjia puolia kuvaavat tarinat ovat viihdyttäneet lukijoita jo vuosikymmenten ajan, vaikka mies itse poistui ajasta iäisyyteen jo vuonna 1959. Kirjailija aloitti novelleilla vuonna 1933 ja jatkoi kirjoittamista aina kuolemaansa asti. Lyhyissä alkusanoissa valaistaan kirjailijan taustoja ja huomautetaan Chandlerin ja hänen romaaniensa keskushahmon Philip Marlowen yhtäläisyyksitä, kumpikin oman tien kulkijoita ja melko yksinäisiäkin.
Päätin lainata kirjastosta tämän Chandlerin viimeiseksi jääneen romaanin Vuosien varjo. En ole aiemmin lukenut Chandleria, joten sikäli uusi tuttavuus itselleni. Kirjailija on tehnyt useita Hollywood käsikirjoituksia. Näistä ainakin itselleni tutuin on Alfred Hitchcockin Muukalaisia junassa (1951)
Vuosien varjossa yksityisetsivä Philip Marlowe lähtee varjostuskeikalle pienehköön Esmeraldan kaupunkiin San Diegon liepeille. Tuntematon taho palkkaa Marlowen välikäsien kautta erään naisen jäljille ja hän keinottelee itsensä samaan hotelliin ja naapuri huoneeseen. Pian naisesta alkaa selvitä yhtä sun toista ja Marlowe joutuu puutteellisten tietojensa vuoksi seitsemän syllän vesille. Hieman väsynyt ja verkkainen tunnelma kuljettaa lukijaa tupakankatkuisista salonkikeskusteluista jopa romanttisiin tunnelmahetkiin. Rantabungaloweista ja hotelleista aina hämärien kujien takapihoille.
Vastoin odotuksiani kovaotteiset miehet pitävät pyssykkänsä melko vaitonaisina ja sivuilla vallitsee pikemminkin odottava ja junnaava tunnelma. Ainakin tässä Chandlerissa on kosolti psykologista latausta ja mitään kovaa ja konkreettista kirja ei tarjoa, vaan aitoa uhkaavaa jäännitystä. Katujen laki tulee tutuksi ja esim. kiristys ja kyttäily ovat tarinan kantavia voimia. Etsivä Marlowe ei viitsi liioin heittäytyä kovaotteiseksi, vaan viihtyy paremminkin kauniiden naisten liepeillä. Taitaapa myös alkaa syömään kuormasta. Tulipahan mieleen sekin mahdollisuus ettei ikääntyvä Chandler ehkä tässä tarinassa ollut enää terävimmillään luomassa kiihkeätempoista toimintadekkaria. Toisaalta tietty seesteisyys tekee lukukokemuksesta omalla tavallaan miellyttävänkin.
Vuosien varjossa on keskeisessä roolissa vuosia sitten tapahtunut oletettu rikos, joka on kutonut itselleen melko pitkän ja mutkikkaan hännän. Ympärillä pyörii rahanahnetta sakkia joka ei kaihda keinoja. Ainakaan etsivä Marlowea ei voi syyttää rahan ahneeksi mieheksi, ehkä paremminkin hänen vähäiset heikkoudet löytyvät hänen suhteestaan vastakkaiseen sukupuoleen. Jos kaipaa vauhtia ja toimintaa tämä on ehdottomasti väärä kirja. Jos sen sijaan vähän monimutkaisempaa pähkinää purtavaksi, niin kenties tämä osuu ja uppoaa. Kaikesta päätellen etsivä Marlowe on pikkuhiljaa kaipaamassa pysyväisemminkin naista vierelleen.
Raymond Chandler ehti aloittaa vielä yhden kirjan, mutta tämä jäi kesken miehen kuoleman vuoksi (sittemmin julkaistu Robert B. Parkerin viimeistelemänä). Vuosien varjossa on sopivasti supliikkia ja mustaa huumoria, tämä ei kuitenkaan tylsytä terää oivalliselta salapoliisiromaanilta. Olisikin hauska tietää mihin kirjailijan tyyli olisi johtanut, jos hän olisi saanut jatkaa uraansa vielä muutamankin vuoden.
"Yleensähän yksityisetsivä saa asiakkaan joka haluaa liian vähällä rahalla liian paljon tietoja. Tiedot joko saadaan hankituksi tai ei, asianhaaroista riippuen. Sama pätee palkkioonkin.. Mutta joskus saa tietojen lisäksi liian paljon kaikenlaista muuta, kuten tarinan parvekkeella lojuvasta ruumiista, joka ei olekaan siellä, kun sitä mene katsomaan. Terve järki käskee painumaan kotiin ja unohtamaan koko jutun; siitähän ei rahaa heru. Terve järki puhuu aina liian myöhään. Terve järki on heppu joka sanoo että sinun olisi viime viikolla pitänyt laittaa autoosi uudet jarruhihnat ennen kuin tällä viikolla ajoit auton nokan lyttyyn. Terve järki on maanantaiaamun pelinrakentaja jonka ansiosta ottelu olisi voitettu jos hän olisi ollut joukkueessa. Mutta hän ei ikinä ole. Hän istuu katsomon yläriveillä taskumatti takataskussaan. Terve järki on pieni harmaapukuinen mies joka ei koskaan tee virheitä yhteenlaskussa. Mutta rahat joita hän laskee ovat aina jonkun muun rahoja."
Raymond Chandler - Vuosien varjo s. 117-118
