Suomentanut: Riina Vuokko
Sivumäärä: 730
Kustantaja: Otava
Painos ja vuosi: 1.painos - 2013
Käännös uutuus
Kiinalaista kertomakirjallisuutta Mao Zedongilla ja ilman. En ole koskaan aiemmin lukenut kiinalaista kirjallisuutta(häpeä myöntää), joten oli jo viimein aika iskeä kiinni. Päätin lukea tämän isänpäivälahjaksi saamani Mo Yanin kirjan Seitsemän elämääni. Olisin joutunut hetken odottamaan kirjastojonossa, ellen olisi tätä hieman yllättäenkin saanut lahjaksi. Mo Yan on siis tämä vuosi sitten Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut herrasmies, jonka kirjallisuutta ei ole aiemmin lainkaan suomennettu. Tyttäreni väitti tätä naisten kirjaksi, ilmeisesti viitaten tuohon "feminiiniseen" kanteen.
Seitsemän elämääni on oivallinen poikkileikkaus sotien jälkeiseen Kiinaan. Tapahtumat lähtevät liikkeelle Maon ajasta ja kuljettavat lukijan nykyaikaan, siis kaksituhattaluvulle. Kirjan keskeisin henkilö Ximen Nao joutuu teloitetuksi mielivaltaisesta syystä, oikeastaan väärinkäsityksen seurauksena. Tästä käynnistyy hänen useita reinkarnaatioita käsittävä matkansa, jonka varella Kiina ja sen kansa kokee valtavia muutoksia. Ximen Nao katselee eläimen näkökulmasta kuinka hänen lähipiirinsä pärjäilee. Kuinka esimerkiksi hänen väkipäinen renkinsä Lan Lian menestyy yksityisyrittäjänä kommuunin puristuksessa, tai kuinka hänen jälkikasvulle nousee hattuun kun kommunismin nyörit alkavat hellittää. Kirjailija onnistuu satiirisen humoristisesti kuvailemaan kansan matkaa ja kaikkia kommelluksia, mihin niin eläimet kuin ihmisetkin joutuvat. Toisaalta kirjailija itsekin kulkee tarinan mukana ja eipä kertoja voi olla parjaamatta itseään kerronnan melskeessä (jopa rasittavuuteen asti). Varsin luontevasti asettuu yliluonnollinen luonnollisen lomaan ja muuttuu käsinkosketeltavan "normaaliksi" - vaikkakin hauskaksi sellaiseksi. Itäisissä uskonnoissa uudelleen syntyminen on osa kokonaisuutta, joten sinällään ymmärrettävää. Jos Mo Yan kritisoi Maon aikaista Kiinaa, niin se tapahtuu varsin sievästi ja maltillisesti. Toisaalta vastapainoksi myös kapitalismi saa oman osansa, eikä ehkä vähäisintä sellaista.
Tarinan toisena kertojana toimii Lan Jiefang, joka on renki Lan Lianin poika. Hän on muun muassa kommuunin johtaja ja sittemin piirijohtaja. Hänen roolinsa tasoittaa tarinaa ja muuttaa sitä loppua kohti vakavammaksikin. Lopulta kirjan tarina onkin aika mutkikas ja synkkä.
Kaiken kaikkiaan voi päätellä että kommunismihallinto, kulttuurivallankumous ja pula-aika koetteli kiinalaisia ja teki heidän elämästään alati muuttuvaa. Sitten kun kuri löystyi ja yhteiskuna antoi sijaa inhimillisyydelle, alkoi tapahtua monenkinlaisia repsahtamisia. Bisnestä, korruptiota, uskottomuutta ja maksullista rakkautta. Aallon murtajana toimi Mao Zedongin kuolema, jonka jälkeen kaikki muuttui pikkuhiljaa liberaalimmaksi. Vaikka Seitsemän elämääni on fiktiivinen tarina(lähinnä maagista realismia), valaisee se Kiinan lähihistoriallisia vaiheita oivallisesti ja viihdyttävästi. Kirjan paksuus ei itseäni liioin haitannut, koska teksti oli nopea lukuista ja tapahtumarikasta. Hämmästyttävän luontevaa ollakseen irrationaalista. Muistaakseni suomalaisessa kirjallisuudessa esim. Veikko Huovinen on harrastanut tätä reinkarnaatiotematiikkaa novellissaan Sielunvaellusta, tosin vielä astetta kepeämmin. Seitsemän elämääni on hyvä kirja, se kannattaa lukea.
