Huomaan, että itku on kurkussa valmiina pääsemään valloilleen, jos alan ajatella asiaa. Nimittäin sitä, että en koskaan pääse noista kepeistä eroon. Asian työstäminen on selvästi kesken. Onkin ollut mielessäni hakeutua jonkinmoiseen sopeutumisvalmennukseen vai kustantaako Kela enää nykyään mitään tuollaisia?
 |
| Heti huomenna soitan parturille! |
Tykkäätkö sinä näin isoista korviksista, vai mieluummin pienistä nappikorviksista vai mieluummin ei mitään?
Mervi
Sinulla nuo korvikset ovat hienot,kivan näköiset. Minulla ei ole korviksia lainkaan, On ollut reiät korvissa montakin kertaa,monta yritystä,mutta vaikka aluksi on ns.hoitokorvikset,niin mun korvanlehdet tulehtuu ja pahoin ja alkavat märkiä aivan järkyttävästi ja koko korvanlehdet ovat niin tuölipunaiset ja hohtavat kauas:D
VastaaPoistaOtin vanhalla iällä (ehkä 30) ensimmäiset reiät. En tiennyt kuinka niitä käytetään, enkä uskaltanut kysyä tarkkoja neuvoja. Otin heti ensimmäiseksi yöksi pois. Sehän oli täys virhe, reijät tulehtui ja minä pelkäsin. Ensimmäinen yritys jäi siihen, mutta toisella kertaa olin huolellisempi ja hoidin niitä amiseptisesti, eikä isompaa ongelmaa ole ollut. Joskus kovin harvoin oikea korva vähän ärhentelee..hoidan sen heti kuntoon, sillä mitään tulehdusta en uskalla missään pitää noiden keinonivelten vuoksi, etteivät ala hylkiä tai tulehtua nekin...
PoistaIhanat korvikset. Minun korvismakuni vaihtelee laidasta laitaan. Nyt on tyttäreltä saadut helminapit, joista tykkään kovasti. Toiset suosikit ovat sellaiset sydämet, joissa lukee Knitting queen. Myös vanhat cameet on kauniita. Eli mielialan mukaan. Nuo sinun ballerinasi ovat kyllä upeat! :)
VastaaPoistaMInä vaihdan vaatteiden mukaan - sävy sävyyn. Olen juuttunut tähän juttuun niin, etten meinaa päästä lähtemään kylille, jos ei ole korvikset korvissa. On niinkuin alaston olo. Ja minulle käyvät kaikki rihkamat tuottamatta allergissta reaktiota. Mieluiten valitsen käsintehdnyt korvikset .
PoistaNappikausi minullakin on meneillään. Vuosia käytin renkaita tai roikkuvia.
VastaaPoistaOikein tyylikäs on minun mielestäni nainen, jolla on helmimäisnapit, helmiäistä kaulalla ja ranteessa. Minä vain olen vähän hmmm... liian romuluinen niin sieviin koruihin.
PoistaMinäkin pidän riippuvista korviksista, napit ei ole koskaan tuntuneet oikein omilta. Mutta aika pienet riippuvat ovat kätevimmät, joskus suuremmatkin on paikallaan, sellaiset oikein mustalaisrenkaat. Nuo ovat kivat!
VastaaPoistaniin, renkaita en olekaan koskaan, ikinä milloinkaan pitänytkään - mistähän se johtuu? On mulla muutaman laatikossa- pitääpä huomenna kokeilla. Onko nevaan hankalat kun tarttuvat joka paikkaan vai tuoko se todellakin jotain romaanikulttuurista mieleen. Minäpä testaan...
PoistaNuo kepit, äh. olen nyt niiden kanssa tuskaillut, mutta eihän minulla hätää, pääsen niistä eroon toisin kuin sinä, nyt jo toinen keppi on nurkassa ja pian toinenkin, enään ulkona käytän. Ei taatusti ole kiva se tietoisuus että ne ovat aina kaverina.
VastaaPoistaNuo korviksesi on kyllä ihanat, vähän eirlaiset kuin yleensä.
Sepä juuri se ainaisuus. Toivottomuus. Lihasten huononeminen ja se, ettei kukaan kanna huolta, kukaan ei keksi mitään uutta hoitokeinoa.
PoistaNätit on korvakorut! :) Mulla on yht 6 reikää korvissa ja kaikissa muissa paitsi ensimmäisissä on napit. Tykkään pitää niitä nappeja noissa muissa, kun ovat niin simppelin näköiset. Ensimmäisiin reikiin taas vaihtelen sitten mielialan mukaan, mutta melko hillittyä on viime aikoina ollut, renkaita ja sen semmoista :)
VastaaPoistaJOstain syystä en ole koskaan edes harkinnut useamman reiän laittamista.
PoistaTosi ihanat korvikset.
VastaaPoistaMie koitan ajatella että, keppi on kiva kaveri, muuten sitä oisin jatkuvasti nurin.
Toki siitä on harmiakin, ja siulla vielä kaks, miulla sentää jää toinen käsi vapaaks. Nii ja tuosta kiroilusta, kun oikein suututtaa tämä olo ja keppi niin kutsun sitä Ketunvipiksi, sillä hienonainen ei kiroile.
Olenpa tässä tänäänkin muutaman sihahduksen päästänyt, kun ihmisten ilmoilla kolistelevat. Vaan eipä ne oo moksiskaan...
Poistanämä sinun korvikset on ihanat. kiva kun on erillainen kuvio !
VastaaPoista:) Pirjo
Kiva että tykkäät
PoistaTosi maGeet korvikset nuo!
VastaaPoistaItellä vaihtelee mielialan mukaan korut korvissa.
Tällä hetkellä ei niitä lain.
-anja-
Kuinka pitkän ajan voit olla kokonaan ilman, että korut sitten vielä menevät reiäistä, ennenkuin kasvavat umpeen.?
PoistaJoskus olin monta kuukautta ilman korviksia. En nyt muista montako kuukautta, mutta ei ne ainakaan silloin umpeen kasvaneet. 'Tuoreet' reiät ovat varmaan aivan eri juttu, mutta kun ne jo vuosikausia ovat olleet, niin tuskin ne kovin nopeasti 'umpeutuvat'. Lieneekö myös yksilöllistä, enpä tiedä...
Poista-anja-
Niin tosi-tosi surullista, ettet ilman keppejä voi liikkua.
VastaaPoistaSiinä on kyllä kovasti paljon käsittelemistä!
Ei ihme, että kirotuttaa ja itkuttaa.
-anja-
Vielä ainaskin olen päättänyt, että en itke, lopetan ja alan tehdä jotain kivaa, jos itku alkaa tulla yli äyräidensä. Tämä varotoimenpiteenä, koska en tiedä, mitä sitten tapahtuu, jos alan hillittömisti itkeä. 35 vuoden kokemus aviotiitosta kertoo, että sieltä suunnalta ei ole minkäänlaista apua siihen hetkeen luvassa... Onko kellään vastaavaa kokemusta?
PoistaHei Pellavasydämen Mervi. On pakko sanoa tuohon itku juttuun. Olen ollut naimisissa 42 v ja ei ole kyllä itkukohtaukseen tullut lohdutusta mieheltä, enkä saa lahjoja. Eipä sillä, en kaipaakkaan lahjoja :) En tiä onko mies vain niin vanhankansan äijä, ettei sitä näytetä juurikaan tunteita :)
PoistaMuuten kyllä hyvä mies.
Korvikset on kauniit. Silmälasit on punaiset kuten mullakin :)
Hyvää kevättä :)
Joo-o, voin vaan kuvitella, millainen työstäminen ja sopeutuminen henkisesti on noiden keppien kanssa. Mulla pelkästään oli todella vaikea nähdä itseni jollakin tavalla vammaisena, kun jouduin kepit käyttööni hommaamaan loppusyksystä. Itse tekonivelleikkaus ajatuksenakin oli aika iso pala purtavaksi yhtäkkiä, vaikka olin luullutkin, että otin asian jotakuinkin rauhallisesti ja "lunkisti." Mutta eihän se ihan niin helposti mene... Ihmisen mieli vain on sellainen, että se pureskelee palan kerrallaan, ja ajatukset sitten tulevat käsitellyksi pikku hiljaa, kunnes on oikea hetki antaa tunteiden päästä kunnolla valloilleen.
VastaaPoistaNyt olen kuitenkin, vihdoin, edes jollakin tavalla sinut keppini/keppieni kanssa. Onhan se hyvä, että parantavat liikkumista, muuten en pääsisi kotoa juuri mihinkään. Taival on mullakin vielä pitkä kuljettavaksi, ja kepit käytössä määrittelemättömän ajan, mutta päivä kerrallaan!
Se riippuu siitä, mitä ne kepit puhuvat. Sinulle ne kertovat olevansa avuksi ja tekevänsä olosi helpommaksi. Minulle taas ne ilkkuvat lääkäreiden kyvyttömyydestä. Ne nauravat minulle: "Ei lääkärit sinun pikkuvaivastasi välitä! Kyllä sinun pitää itseksesi pärjätä, Lääkäreillä on kato niin paljon vaikeampia tapauksia. Näethän nyt, eiväthän he suhtautuneet tarpeeksi huolellisesti proteesinvaihtoprosessiinkaan. Sinut on jätetty ihan yksin, Ei lääkärit sinusta kiinnostu. Yritä nyt vaan ymmärtää ja selvitä.
PoistaJoo, sinun leikkaustarinasi oli kyllä rankkaa luettavaa... Tällaisissa tapauksissa sitä miettii ihmisarvoa ja kaikkia siihen liittyviä asioita oikein huolella...
PoistaNiin ja korvikset ovat kyllä ihanat!
VastaaPoistaMinä tykkään kans.
Poista