Arvuuttelin kuvausalustana käyttämääni shaalia tai hartiahuivi se ehkä oikealta nimeltään on. En taida suhtautua tarvittavalla vakavuudella - tai huolellisuudella - blogikuviini. Syytän liikkumisongelmiani siitä, etten jaksa lähteä mihinkään tai tehdä mitään valmisteluja kuvauksia varten. Kuvaan siltä istumalta ja niissä olosuhteissa, missä satun olemaan ja niillä tarvikkeilla, mitkä käden ulottuvilla on.
Tämänkertainen alusta oli mielestäni kuitenkin kohteeseen sopiva ja kauniskin vielä.
Kyseessä on NOKKOSISTA tehdystä langasta neulottu huivi. Muutama kommentoija arvasi siis ihan oikein. Olen ostanut tämän huivin hyväntekeväisyystilaisuudesta. Se on Nepalissa tehty. Uusikaupunkilaissyntyinen Eeva Valopaasi pitää verkkokauppaa Store of Hope jonka tuotteet hän valitsee kehitysyhteistyöperiaatteella ilman välikäsiä. Löydät lisätietoa huivista tästä.
Nähdessäni tämän tuotteen mietin sen ottamista myyntiin. Tuollaisen huivin neulomisessa ohuella langalla ja ohuilla puikoilla on kova työ, eikä hinta minusta ole paha siitä työstä. Mieltäni lohduttaa se, että sikäläisissä oloissa rahalla on ihan erilainen merkitys: täällä pikkuraha on iso siellä.
Hyväntekeväisyyden puheeksi ottaessani mainitsenpa sähköpostista, jonka sain eilen. Minut kutsuttiin paikalliseen sukkapiiriin esittelemään Pellavasydämen valikoimia. "Sukkapiirissä neulotaan villasukkia, joita lähetystyötä tekevä pastori Yrjö Niemi toimittaa Venäjän vankiloihin. Sukat toimitetaan vangeille henkilökohtaisesti ja ne ovat tuottaneet siellä paljon iloa. Piirissä neulotaan myös vauvojen sukkia, joita MLL toimittaa neuvolan kautta vastasyntyneille vauvoille lahjaksi. Välillä piirissä on tempaistu jonkin muun hyvän asian puolesta, esim. Matleenan vuodeosastolle on neulottu villasukkia ja ranteenlämmittimiä." Näin kirjoitti diakonissa viestissään minulle.
Jostain syystä bloggeri näyttää kahta erilaista tietoa siitä, monesko teksti on menossa.
Joka tapauksessa yhden tai kahden postauksen jälkeen on tulossa 1000. kirjoitus.
Olen jo päättänyt sen sisällöstä.
Tulet muuten yllättymään!
Mutta seuraavassa postauksessa palaan vielä näihin puolanpohjiin ja jos muistan, niin kuvaan tuon huivinkin.
