Vaivojaan ken valittaa, se vaivojensa on vanki

Olimme työntekijäni Arjan kanssa päättäneet jo viime kesänä, että nyt pidämme kunnon kesäloman. Pistetään putiikki kiinni kuukaudeksi! Jassoo?

Tosiasia on kuitenkin, että laskuja tupsahtelee taukoamatta ja palkka on maksettava siitä lomakuukaudestakin ja lomarahat päälle. Päädyin lopulta siihen, että olen yksin putiikissa kesäkuun, kun Arja pitää lomaa ja sitten pidän itse heinäkuussa lomaa. Hyvissä ajoin toukokuun lopulla ilmoittelimme tulossa olevasta tauosta korjausompeluissa. Ai niin, mikä tauko?

Vaikka muutoin onkin ollut hiljaista, niin niitä asiakkaita on riittänyt, jotka tulevat nyssäköitten kanssa anovan näköisenä "kun olis tämmöistä korjattavaa..." Mikä yrittäjä semmoinen olisi, joka käännyttäisi asiakkaan ovelta ja käskisi palaamaan heinäkuussa asiaan. En minä ainakaan. Eikä se asiakas tulisi heinäkuussa takaisin, vaan hakisi korjaajan muualta.

Olen siis istunut ompelukoneen ääressä. Juuri se on pahinta, mitä  voin itselleni tehdä.

Toisaalta nautin pitkästä aikaa ompelusta ja varsinkin, kun käsken itseäni tekemään työn rauhallisesti, hosumatta, siististi. Siinä olen onnistunut ja siinä, etten siirrä töitä. Laitan kaupan oven kiinni, enkä palaa illalla tekemään rästitöitä. Niin, olen lyhentänyt työaikani klo 10-15, kun normisti olemme 10-17. Eli olen kaupalla vain 5 tuntia ja nyt ensimmäisen kerran kesälauantait on ovet kiinni.

Yrittäjä ei ole lomalla, eikä aina vapaapäivälläkään 

Jo perjantaina aloin fiilistellä huomista lauantai-vapaata. Sitä minulla ei ole ollut 10 vuoteen, kun olen yrittäjänä ollut. Noooh, aamulla sain nukkua pitkään, mutta noin klo 11 soi puhelin. Pitäisi saada housun vetoketju vaihdettua - tänään. Toki se onnistuu. Tunnin päästä asiakas tuli hakemaan valmiin työn. Ja kun kerran ovi oli auki, tuli toinenkin asiakas. On aina ilo palvella....

Kun lääkkeetön kivunhallinta ei toimikaan

Puolitoista vuotta sitten aloitin kipuklinikalla lääkkeiden uudelleenjärjestelyn. Tramal ajettiin alas - siihen meni vuosi, kun tein sen pienentämällä annosta pikkuhiljaa. Nyt pienikin annos oikeasti auttaa. Jouduin luopumaan myös tulehduskipulääkkeestä, kun ohitusleikatulle mahalle se on liian iso riski. Monen monta muuta lääkevaihtoehtoa kokeiltiin, mutta mikään ei auttanut. Kävin kipukurssin ja opin, ettei krooninen kipu läheskään aina taitu vahvoillakaan lääkkeillä, aivot on saatava huijatuksi jotenkin muuten.Ymmärsin lääkkeettömän kivunhoidon idean. Monen kipukroonikon tavoin sain diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta. Ja taas uuden lääkityksen, mikä sekin näyttää olevan turha...


En tiedä, olenko koskaan ollut niin kipeä kuin eilen illalla - leikkauksien jälkitiloja lukuunottamatta. Mikään lääke ei auttanut, eikä edes lepuuttaminen. Tähän asti olen tiennyt, että kunhan pääsen pitkälleen, saavutan suht kivuttoman tilan. Mutten eilen. Ja pelkään, että tänään jatkuu sama ralli. Otin epätoivossani kipulaastarinkin takaisin, mutta eihän sekään ihan heti vaikuta, jos ollenkaan. Ei viimeksi ainakaan.

Tilannetta ei auta yhtään se, että olen yksin kotona vailla mitään aktiviteettia. Kokemuksesta tiedän, että mukava seura tai mielenkiintoinen tekeminen siirtäisivät ajatuksen edes hetkeksi pois kivusta. Olen oppinut laittamaan kivun laatikkoon ja laatikon kiinni.

Taas uusi rumba?

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevan ihmisen ei kuulukaan pystyä työtä tekemään. Mutta nyt on kysymys normi arjen hallinnasta. Koko ajan jäytävä kipu estää kaiken tekemisen, melkeinpä sanoisin, että olemisenkin. Kroppaani on tullut uudenlaisia kipuja, joiden syytä en keksi. Luulenpa, että tässä ei auta muu kuin tilata aika terveyskeskuslääkäriltä ja kysyä, mitä tehdään? Ehkä pitäisi kuvata nilkat ja jalkaterät - onko niihin iskenyt tulehdus, vai nivelrikko vai joku ääreishermojuttu. Vai aletaanko taas etsiä jotain vaikuttavaa lääkettä?

Helle ei syyksi kelpaa, sillä minulla on ennemminkin vilu. Kuumetta ei kuitenkaan ole, lämmönsäätelyjärjestelmäni vaan streikkaa, kilpirauhasessa ja lisäkilpirauhasessa ehkä vikaavikaavikaa.

Laktoosiongelma? 

Laihdutusleikkauksen jälkeen olen kärsinyt myös jokapäiväisistä suolisto-ongelmista. Nyt olen tajuamassa, ettei minulle ehkä sovi maito. Siis - kuudenkymmenen vuoden jälkeen? Todentotta, tarkistin, mieheni oli ostanut tavan maitoa, söin jäätelön ja maitokastiketta. Ja olo oli hirveä. Tämäkin vielä. Toisaalta, jokseenkin helposti hoidettava vaiva, vai onko?

Just nyt ei tunnu kivalta, ei ollenkaan.

Tämän kirjoittamisen jälkeen
Lauantaina tilanne helpotti; alkoiko Norspan-laastari vaikuttaa vai mikä, mutta nyt on viikonloppu ja kivut hallinnassa. Taas voin ajatella minulle normaalia elämää, jossa kipuja on koko ajan, mutta ne eivät hallitse aivan kaikkea. Mutta miten on maanantaina, kun on edessä pitkä työpäivä?

Hiukan oloani helpotti sekin, kun kävin ulkona kuvaamassa kaunista pihaamme.

Meillä on kaupungissa naisporukka, joka joka kesä keksii jotain kivaa kaupunkilaisia ja turisteja viihdyttämään. Tänä kesänä se oli tuolit. Talvella maalasivat pari sataa tuolia ja jakoivat eripuolille kaupunkia. Minäkin sain kaksi tuolia puodin eteen. Tätä kirjoittaessani mieheni tuli kertomaan, että  viime yönä toinen tuoleista on varastettu.

Mervi 

Jättityyny: valitusta ja korjausyritys

Viime viikot ovat olleet kovin kivuliaita. Yksi mahdollinen syy voisi olla aloittamassani kolesterolilääkityksessä. Aiemmin - käytettyäni Atorvastatinia - sain kovat pohjekivut. Nyt Rosuvastatinin kanssa kipu ei ole niin selkeästi kohdennettua. Olen kyllä vakuuttunut kolesterolilääkityksen tarpeellisuudesta, mutta täytyy nyt hetken seurata tilannetta ja sitten ehkä vaihtaa toisen merkkiseen.

Selässäni oleva hermovika säteilee lähes sietämättöminä kipuaaltoina lonkkien kautta varpaisiin asti. Onneksi kipu ei ole aivan taukoamatonta, vaan asentoa vaihtamalla saan sen hetkeksi loppumaan. Autossa istuminen, liian matalalla tuolilla istuminen, ylipäätään kauan istuminen tuottavat tuskaa.

Kun olen tehnyt työpäivän putiikissa ja vaikken edes joutuisi jalkojen päällä olemaan, tunnen oloni tosi surkeaksi. Vain vaivoin saan itseni raahattua sänkyyn. Sitten alkaa jomottava kipu. Ensin olen toisella kyljelläni ja kivun tullessa lonkassa sietämättömäksi, vaihdan selälleni, jolloin sama kylki  puutuu olkapäästä varpaisiin ja tuntuu tosi kurjalta. Mutta kun olen kaksi tuntua vaihdellut asentoa, alkaa kipu hellittää.

Lääkäri ei löytänyt mitään syytä lonkan kivulle. Proteesi on hienosti paikallaan. Kun vaan silti tivasin jotain apua, hän keksi lähettää minut kipupoliklinikalle. Odotan suurin toivein joulukuun puoliväliä: toivottavasti jotain apua löytyy. Jotain muuta kuin entistä vahvemmat lääkkeet....

Kun kipu liittyy makuuasentoon, ajattelin josko tyynyistä olisi apua. Muistin, että minulla on jemmassa kauan sitten Virosta hankkimani jättityynyt. Yhteen niistä ompelija-Arja teki päällisen. Nyt testailen, onko tästä apua. Tyyny on kylläkin niin iso, ettei sen kanssa sänkyyn ketään muuta mahdukkaan!

Eräässä ketjuliikkeessä on taannoin ollut myynnissä vartalotyynyä. Nyt minullakin on sellainen.

Onko lukijoista kenelläkään kokemusta vartalotyynystä? Miten käytät sitä - lukiessa selän takana vai jalkojen alla...?

Tyyny on 90 cm x 70 cm. Päälliseksi valitsin tuollaisen flanellisen pupukankaan. Se tuntuu miellyttävältä ihoa vasten. Kuvatessani tyynyä tajusin, että olisi pitänyt valita kangas SISUSTUKSEEN SOINTUVAKSI. Noh, noita nyt voi ommella useampiakin.

Mervi

Fibromyalgia

Tämä teksti on kirjoitettu lauantai-iltana:

Kun tähän postaukseen ei liity kuvaa, valikoin vanhoista kuvista tällaisen. Vähän erinäköinen olin kaksi vuotta sitten heinäkuussa 2013. Ilme on ryppyinen siksi, että aurinko paistaa silmiin, ei siis tuskasta kertova kuitenkaan. Kohta on muuten kesä, ihanaa! Vaikka ei silti, kyllä minä nautin jokaisesta päivästä myös ennen sitä.

Minulla on todettu fibromyalgia, tai ainakin vahva epäily siitä. Olin vielä työssä käydessäni Kankaanpäässä kuntoutuksessa ja siellä tutkittiin kipupisteet. Muistaakseni niitä löydettiin tarpeeksi, jotta diagnoosiksi tuli fb. Siitä asti olen itse sanonut lääkärissä käydessäni, että minulla on fb. Niin helppoa se on saada diagnoosi!

Viime aikoina olen alkanut epällä, ettei sitä (enää) olekaan. Viimeisimmän leikkauksen jälkeen olen mainiosti pärjännyt normaalillä särkylääkitykselläni - tai oikeastaan olen sitä vähentänytkin. Nykyään särkylääkitykseni on: aamuin illoin 75 mg Voltaren Retard ja samoin aamuin illoin 100 mg Tramal Retard.

Onneksi olen tällä viikolla muistanut oikein ääneen iloita hyvästä olostani. Yhtenä iltana lähdin kauppaankin silkasta liikkumisen ilosta ja vapaudesta! Onneksi sikäli, että tänään on ollut pohjanoteeraus kipujen suhteen.

Fibromyalgia-potilaan pitää muistaa liikkua, mutta myös rajoittaa rehkimistä.

Nyt en tiedä, kummasta on kysymys, kun tauti selvästi pukkaa päälle. Eilen menin suoraan putiikista teatteriharjoituksiin. Vaikka sainkin siellä etupäässä vain nauttia harjoituksista, olin kuitenkin illalla aivan väsynyt. Miehenikin ihmetteli, kun olin jo ennen kymmentä  nukkumassa.

Tänään oli putiikissa oikein hiljainen päivä ja neuloin vain sukkaa takahuoneessa. Joko tämä paikallaanoleminen tai eilinen liian pitkä työpäivä aiheutti tämän koko kropan särkemisen. Tai voihan se olla  vaan merkki tulevasta matalapaineesta. Mutta ei, näin kipeä en ole ollut pitkään aikaan.

Turun Sanomista luin joku päivä sitten artikkelin kivusta ja kivunlievityksestä. Huomioni kiinnitti tämäntyyppinen ajatus: kivun kestää paremmin, kun tietää sen olevan ohimenevää. Juuri näin se on. Minäkin sanon kyselijöille, että voin oikein hyvin. Itse tykönäni mietin, että ei se ole koko totuus. Välillä olen todella kipeäkin. Istun nojatuolissa ja vuorotellen alkaa pakaran tyköä sellainen vihlominen, että oksat pois! Mutta kun kokemuksesta tiedän, että asentoa vaihtamalla se menee vähän ajan päästä pois, en edes ota sitä mukaan laskuihin.

Näin siis tänään lauantaina, mutta onneksi huomenna saattaa taas olla mainio päivä! Ja mikä minun on ollessa, kun saatan mennä maate ja nukkua vaikka koko illan. Juuri näin kehotti mieheni tekemään, kun töistä tullessamme valitin kipua. Ei hän koskaan moiti tai kadehdi "laiskotteluani".
Mervi

Kipee...

Tänään oli iltapäivästä alkaen ihan kamala päivä. Aamu meni vielä hyvin, kun tuli sama avustaja kuin eilen. Jatkoimme poistettavien astioiden siirtämistä putiikkiin kirpparihyllylle. Topakka avustaja, jolta homma hoitui enempiä neuvomatta.

Iltapäivällä aloin ihmetellä, miks on niin kummallisen kipee kroppa ja muistinpa siinä, että aamulääkkeet jäi ottamatta. Kolmen aikoihin ajattelin jo soittaa Pirkkoa apuun, mutta sinnittelinpä kuitenkin. Sitten tuli hirvee vilu. Siihen keksin oivan keinon: otin pitkästä aikaa matonkudetta käsiini ja aloin virkkaamaan koria. Siinäpä sitten tulikin hyvin pian hiki.

Vaikka oloni oli lähes sietämätön, ei se varmaankaan ulospäin näkynyt. Tuli NIIN hyvä mieli erään asiakkaan vilpittömästä ilosta, kun hän näki minun nousseen pyörätuolista pystyyn. Moni muukin on ollut kanssani iloinen ja se aina ilahduttaa.

Onneksi tänään oli vilkas päivä, etten aivan ehtinyt vaipua itsesääliin. Tämänpäiväisessä lehdessä oli Pellavasydämen mainos, jonka arvelin tuoneen lisää asiakkaita.

Puolanpohjat eivät ilmeisesti valmistuneet vielä, kun ei puuseppää näkynyt. Palataan asiaan....

Pellavasydämen Mervi