Vartaloanalyysi yllätti

Pukeutumisneuvoja -koulutukseen kuuluu myös oppia tekemään asiakkaalle vartaloanalyysi. Olin siihen tutustunut jo mittatilausompelijakoulutuksessa, joten nyt se on hallinnassa, noin teknisesti ottaen.

Kuten eräs nuoremmista kurssikavereista totesi, tämä analyysi on hiukan arveluttava nykyaikaiselle kehokäsitykselle. Meitähän yritetään opettaa kehopositiivisuuteen, eli rakastamaan omia kehojamme sellaisenaan. Oikein hyvä niin. Jokainen meistä on varmasti oman kehonsa analysoinut, mutta vielä hämmentävämpää on tehdä se toiselle. On hyvin oltava hyvin hyvin hienovarainen etsiessään asiakkaansa haasteita oman vartalonsa suhteen. Tosiasia kuitenkin on, että pienillä muutoksilla voidaan luoda iluusioita ja hävittää niitä piirteitä, joita ei haluta erityisesti esittää.

Vartaloanalyysin tekeminen

Vartaloanalyysi aloitetaan valokuvaamalla asiakas edestä, sivusta ja takaa. Tämän jälkeen otetaan mitat: rinnanympärys,  vyötärö ja alalantio (siitä leveimmästä kohdasta). Näitä mittoja suhteutetaan toisiinsa ja niiden perusteella voidaan jakaa ihmiset erityyppisiin vartaloihin O, A, Y, X, H ja OY tai omena, päärynä, tiimalasi jne...

 

Me opettelimme piirtämään erilaisia viivoja vartalon ympärille. Näillä sitten analysoimme ryhtiä ja em. vartalotyyppiä. Minun vartaloni on hyvin haastava, sillä ryhtini on paitsi eteenpäin kallistunut, myös oikealle nojallaan. Tämä tulee ottaa huomioon hihojen pituuksissa ja housun lahkeiden pituuksissa ja asiaa voi korjata myös toispuoleisilla olkatoppauksilla.

Tässä yhteydessä en selvittele enempää tuota analyysin tekemistä, mutta kerron hämmästyksestäni. Vielä viime vuonna mittatilausompelijakoulutuksessa tekemäni vartaloanalyysin tulos oli O eli itse luokittelin itseni omenavartaloksi, kun vyötärön seutu OLI PYÖREÄ.

Nyt kun minulle kurssikaveri teki vartaloanalyysin, hän sai tulokseksi PEHMEÄ H. Ja kyllä, opettajakin vahvisti asian, minulla on vyötärö, jeeeeeee! Mitat olivat kiistattomat. Rinnanympärys ja lantio ovat suht samanmittaiset (noh, lantio kyllä isompi) mutta vyötärö selvästi pienempi. Ai, että voi ihminen tulla iloiseksi omasta vartalostaan!

Näitä kuvia en ottanut varsin tätä juttua varten, mutta kun en nyt kehtaa ihan niitä analyysikuvia tähän laittaa, niin näihin päädyin. Tässä peitän käsilläni juurikin tuon vyötärön kohdan.

Tämän mekon olen ostanut kauan sitten jostain halpamyymälästä. Ei se mahtunut silloin, eikä viime talvenakaan, päälleni. Mutta nyt se on ihan nappiin! Helmakin on täsmälleen oppien mukainen, peittää polvet, muttei saisi olla yhtään pidempi. Materiaali on suloisen pehmeää ja erittäin hyvin laskeutuvaa. Luulen, että tästä tulee yksi lempparimekoistani.

Väritys tässä asussa ei ole värianalyysin tuloksen mukainen. Mutta mihinkäs sitä ihminen yht'äkkiä pääsisi turvavaatteistaan. Mustavalkoisuus on helppo valinta. Vaihdoin vielä kengätkin mustiksi ja kuinkas ollakkaan - korutkin toistaa samaa väriä.

Tämä väritys olisi sopiva talvi-ihmiselle, jota vähän kadehdin värien voimakkuuden vuoksi. Minun pitäisi "tyytyä" vähän hempeämpiin viileisiin väreihin...

Juuri nyt on Turun ammatti-instituutissa meneillään haku tähän pukeutumineuvoja-koulutukseen. Jos yhtään mietit haasteita elämääsi, hae mukaan! Vaikket mitään uutta ammattia olisikaan hakemassa, niin tämä koulutus antaa itselle, omaan pukeutumiseen, paljon työkaluja. Minä ainakin tykkäsin.

https://www.turkuai.fi/turun-ammatti-instituutti/hakijalle/jatkuva-haku/jatkuva-haku-haussa-olevat-koulutukset-100

Pellavasydämen Mervi

Juhla-asu - yllä ja alla

Kiitos kaikille kyselyyni osallistuneille! Odotin, että 40 lukijaa kertoisi mielipiteensä ja sain enemmän - vastaajia oli 51. Tulos on yhtenevä aikaisempien kanssa. Kaikkein eniten blogiltani toivotaan käsityöaiheisia postauksia, 30 ääntä. Seuraava on itselleni yllätys. Keittiöpsykologiset pohdinnat kiinnostavat 25 lukijaa. Kaikkein vähäisemmälle huomiolla jäivät siis sisustusjutut (8) ja päivän asu (4). Aivan ymmärrettävää.

Se käsityöaiheinen postaus on tulossa, mutta ottaapa paljon aikaa. Videon saaminen tänne blogiin onkin tosi pitkästyttävää. Lataus kestää näillä näkymin 6 tuntia ja siirtäminen blogiin - voin kuvitella miten kauan siinä menee, kun tavalliset kuvatkin ovat nykyisessä vanhassa koneessani tosi hitaita. Odottelemme siis, josko huomenna aamulla olisi virkkausvideo latautunut.

Järjestys menee siis päälaelleen, koska nyt tulee asukuvia.

Piiiiitkästä aikaa olin juhlissa. Ystäväni täytti 60 vuotta. Asun valinta oli helppo, sillä olin sen jo testannut Mirvan valmistujaisjuhlassa. Tiesin, että tässä asussa minun on hyvä olla. Olen erittäin kiitollinen
Tyyliä metsästämässä -blogin pitäjälle Veeralle hänen postauksestaan alusvaatteista. Paitsi että en lähtenyt ko. juttua etsimään....tuo linkki on vaan blogiinsa.

Olen aina luullut, että kroppaa muotoilevat alusasut ovat kiusallisia pitää, hikoilevia ja rullautuvia. Innostuin kokeilemaan ja olen erittäin, erittäin positiivisesti yllättynyt. Nyt olen ostanut jo useammat pikkarit (!) jotka nousevat niin ylös, että rintaliivien ja niiden väliin ei jää makkaroille tilaa tursuta. Olo ei ole tukala - tietysti housujen pitää olla juuri oikean kokoiset. Ne eivät todellakaan rullaudu alas eivätkä purista. Olo on .... hmmm.... sanoisinko "tuettu". Suosittelen kaikille pullukoille!

Aina kun haluan näyttää huolitellulta tai asu on vartalonmyötäinen, puen em. alusasun puvun alle.

Mummo (ei oikeasti) se tässä - ei voi mitään....

Tässä kuvassa näkyy myös uusin joulukoristeemme. Mirva kävi ostamassa Tarjoustalon alennusmyynnistä tuollaisen valohärpäkkeen. Siinä me sitten säteilemme kilpaa...

Arjessa huomaan, että olen tullut huolimattomaksi oman ulkonäköni kanssa. Saatan lähteä kaupungille aikamoisissa rytkyissä, tukka laittamatta yhtään mitenkään ja sillai... Ihan kiva joskus satsata vähän enemmän. Olenpa oikein kammannut pääni, muotovaahtoa, kiharrinta ja lakkaa!

Nyt olen taas päättänyt siirtyä lyhyempään kampaukseen. Juhlassa katselin pitkätukkaisia nuoria naisia kuohkeine nutturoineen ja hetken tunsin kateutta. Olen sisimmältäni pitkähiuksinen. Hetken kuviteltuani kuitenkin muistin, että ei, se ei minulle (enää) sovi. En kuitenkaan viitsi nähdä hiusteni kanssa vaivaa ja pelkkä ponihäntä ei tän ikäiselle sovi. Jahka nyt saisi tilattua ajan parturille...

Mervi

Pitsiset polvisukat

Facebookin kirpparisivustoja kierrellessäni tuli eteeni kysymys, josko joku tekisi pitsisiä polvisukkia. Olen niitä jo muutamat vääntänyt ja niinpä ilmoittauduin. Nyt niitä on kohta jo kahdet valmiina, tykkään tosi paljon juuri tuollaisten tekemisestä.

Yritin ensin kuvata sukkia lattialla, muttei siitä mitään tullut. Sitten sain kuin sainkin ne puettua ylleni - et voi varmaankaan kuvitella, miten hankalaa noin tavallinen homma voi olla, kun ei ole sukanvetolaitetta juuri käsillä. Kuvat piti ottaa heti, vaikka täällä tällä hetkellä aikas pimeää onkin. Kuvat siis ovat mitä ovat.

Puin sukat näitten "pyjamahousujen" päälle. Näin eräs kommentoija nimitti hianoja housujani tuolla lahkeitten leveyttä koskevassa jutussani. Nämä ovat sitten varmaankin unisukat.

Tällaisella asulla (ilman noita sukkia) olin tänään putiikissa. Tykkään tuollaisista tunikoista, missä on rimpsuja ja epätasaisia helmoja ja mutta kommervenkkiä.

Olen ihmetellyt, miten käytetään pitkiä legginssejä talvella. Kesällä ymmärrän kyllä, että voi olla paljain jaloin, mutta talvella? Olisko tässä yksi vaihtoehto? Laittaisi polvisukat - en tiedä, ei ehkä hyvä idea...

Ainaskin nämä on ihanan lämpöiset. Neuloin ne 7 veljestä-langasta. Hyvin pysyvät ylhäällä ainakin näin lahkeitten päällä. Ajattelin kyllä vielä laittaa ylereunan reikäkerrokseen jonkun nätin nauhan, jota käyttäjä voi vaihdella kulloisenkin asun mukaan - pinkistä mustaan vaikka!

Pellavasydämen Mervi

Leweät vai kapeat lahkeet (lihavalle) pullukalle?

Lisäys vielä myöhemmin: Koska haastoin tähän "tutkimukseen" muitakin mukaan, oli pakko muuttaa tuota otsikkoa: Mikä olisi nätimpi versio sanasta "lihava" - hmmm... pullukka, xl-kokoinen...?
Lisäys myöhemmin: Susannan kommentin rohkaisemana esitin tämän haasteen muutamalle XL-muotia esittelevälle bloggarille, joiden blogia käyn säännöllisesti lukemassa. Olisi kiva nähdä heidän kuvansa tästä ongelmasta - tai sen ratkaisusta. Jännittävää - ollaanko samaa mieltä?

Kautta aikain olen pohtinut otsikon kysymystä, enkä ole vieläkään IHAN satavarma asiasta, mutta alustava aanaus on jo muodostunut. Olen pyytänyt oikeitten muotibloggareitten tekemään tästä aiheesta empiiristä omakohtaista tutkimusta, mutta kun ei sellaisia ole näkynyt, niin päätin tehdä sen itse.

Syksyn tultua ei enää kehtaa capreilla kulkea, joten piti ottaa pitkälahkeiset esille. Ainoat valmiiksi silitetyt olivat nämä vaalean siniset kammotukset. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Tutkimusta varten yritin pitää kaikki muut tekijät muuttumattomina, paitsi nuo housut. Tosiasia on, ettei tilanne vieläkään ole täysin aukoton: housujen väri vaikuttanee myös tulokseen.

Leveät lahkeet

Kapeat lahkeet

Paitsi housujen väri, myös lahkeitten pituus näyttäisi vaikuttavan tulokseen.
Itse olen kallistumassa vahvasti siihen näkemykseen, ettei ainakaan pullukan naisihmisen kannata suosia leveitä lahkeita - niissä näytän entistä laajemmalta.

Mitä mieltä sinä olet?
Jos olet tehnyt - tai tulet tekemään - vastaavan tutkimuksen, olisin erittäin kiinnostunut kuvistasi.

Arvatkaa, minkä takia näytän noin pitkältä - melkein kattoon asti? No kun se kuvaaja ei malta sohvalta nousta... Samalla kun nämä kuvat otettiin, huomasin, että ikkunalla kukkii kauniit kukkaset, joten nekin pääsivät kuviin.

toinen lopettelee kukkimista, toinen aloittaa

Mervi

Ja helemat paukkuu...

Esittelin muutama päivä sitten tunikan, mutta kuvaus jäi yhteen otokseen, kun kameran akku loppui. Tässä seuraa jatkoa.

Olen ostanut tämän värikkään vaatteen muutama vuosi sitten Turun Isosiskosta. Se on ohutta puuvillan tyyppistä kangasta, voisi olla myös viskoosia. Runsaan kuvioinnin lisäksi tässä herättää huomiota myös helman erikoinen rakenne.

Koska helmaosilla on noinkin suuri pituusero, teen joskus ison solmun pidempään "fliittiin", jolloin ero vähän tasoittuu. Älä katso kyynärpäätä, hyi olkoon...

Ja koko komeus takaa katsottuna näyttää tältä.
Seuraavana yönä hortensiat olivatkin muuttuneet ruskeiksi, syksy on saapunut! Eipä ole Mervillä enää hiki, nyt on ihan hirveä vilu! Kaipasin jopa saunan lämpöä....
Posti toi tänään erittäin mukavan kirjeen. Toivoa herättävän. Siitä seuraavassa lähetyksessä.

Mervi

Stailausta tai ei

Toiset bloggaajat ovat rohkeita, ne jotka laittavat masukuviaan nettiin. Tiedättehän tämän paljon julkisuuttakin saaneen Beautiful Body - blogi-haasteen? Ei minusta ole ihan sellaiseen, vaikka pikkuhiljaa näyttää kynnys omien kuviensa esittelyyn madaltuvankin. Ihan ohikiitävän hetken mietin, että jos kuvaisin nuo jaloissani olevat arvet, mutta tässä haasteessahan oli tarkoitus näyttää nimenomaan synnytyksen jäljet. Vai? Varmaankin liian hätäisesti kerroin tästä jutusta miehelleni (ei olisi kannattanut) ja kysyin, että mitä hän olisi mieltä, jos minäkin... Luulin hänen vastaavan, että siittä vaan, mutta ei. Tämä vastasi: "No sanoisin, että jopa on alas vaivuttu!" Pöh, ei ymmärtänyt pointtia. Tai siis minä en osannut sitä selittää.

Jos pyydän tytärtäni kuvaamaan ja vielä muistan sanoa hänelle, että stailaa, niin saan hiukan ohjeitakin. Tyyliin "ei nyt sentään sillai, pudisteles nyt vähän roskia hameestas"... Mutta jos pyydän miestäni kuvaamaan, sen täytyy tapahtua nopeesti. Ei hän kieltäydy, kiltti mies kun on, mutta että ei siinä sitten kummemmin poseerata. Ja yhden kuvan  pitää yleensä riittää. Olen häntä lohdutellut, että toiset miehet joutuu JOKA PÄIVÄ ottamaan päivän asu -kuvia.

Tästäkin tapahtumasta, asusta, otettiin vain yksi otos ja millainen! Vatta pystyssä kuin, sanonko millä...ja hartiat lysyssä - en minä oikeasti ole tuollainen. Vielä mä sen miehen opetan stailaamaan, vai mikä se oikea sana on? Että sanoisi: "Vatsa sisään, rinta ulos, hartiat ylös, noin, ja sitten vielä vähän jotain eloisuutta kehiin..."

Kirjoitinkin jo tuon ajatuksen, että kynnys madaltuu. Oletteko huomanneet, että sama asia pätee omaan ulkonäköön. Olen jo monta viikkoa kulkenut ihan kauhean tukan kanssa. Ensin sitä yritin saada johonkin malliin, mutta eihän se näillä helteillä - ja hiestymisellä - onnistu. Pikkuhiljaa vähensin väkerrystä ja totuin siihen. Sitten väheni jo pesukerratkin, hyi olkoon! Pokkana vaan ihmisten ilmoille, vaikka pää märkänis.
No yhtenä vapaapäivänä sitten varasin parturin ja otin permanentin. Oikeat mummokiharat. Tässä kuvassa ne on ihan uunituoreet. Permanenttini maksoi vain 62 euroa, kun kiharoille ei tehty mitään muuta kuin kuivatettiin paikkaansa. Ei kampaamista, ei föönäämistä, ei mitään aineita....

Tätä kirjoittaessani olen jo kerran pessyt hiukset ja ne on jos mahdollista, vielä mummomaisemmat pikkukiharat. Unohtuikohan siltä parturilta laittaa mukaan myös ISOJA RULLIA. Paras tulos on yleensä tullut, jos on molempia, sekä pieniä että isoja rullia. Silloin permanentti on napakka, muttei liian käkkärä.

No mutta näillä nyt mennään ja tottakai, kun vähän kiharran, tai oikeammin suoristan, niin näyttää erilaiselta. Ehkä huomenna jaksan ja ehdin.

Mervi

Kesäloma tai ei

Miehelläni alkoi kesäloma. Aikalailla työpainotteiselta näyttää tässä vaiheessa.

Ehkä kaksikymmentä vuotta sitten joku ystävä tarjosi painepesuriaan lainaksi mattojen pesuun, mutta tämä meren äärellä kasvanut kieltäytyi todeten, ettei meressä pestyä voita mikään. Asuimme silloin Ähtärissä ja sieltä asti matot raahattiin Kustaviin pestäväksi. Eikös miehillä olekin sellainen ominaisuus, että niiden pitää saada ITSE KEKSIÄ asiat? Nyt meillä pestään matot aina pesurilla, omassa pihassa. Itseasiassa hyvin vähän on pestävää, koska minun liikkumiseni vuoksi ei mattoja voi lattialla edes pitää.

Päiväkahvilla mies kertoi, että vintissä on hirveän paljon vanhoja  - ja siis käyttämättömiä - mattoja. Mietimme, mitä niille pitäisi tehdä. Viedäkö kierrätyskeskukseen vai myydäkö paikallisella facebook-sivustolla. Helpoimmalla pääsee, kun kuskaa kierrätykseen...

Tällaisissa kuteissa lähdin tänään kaupungilla käymään ja vaikka mies oli työnsä touhussa "vaadin" häntä kesken kaiken valokuvaamaan. Sitäpaitsi mies on niin kiltti, että kun vaan mainitsin, että jossain vaiheessa lomaansa hän voisi viedä joustinpatjat ulos hakattavaksi ja imuroitavaksi, niin se tapahtui välittömästi!

Tuosta asusta havaitsin, että pusero täytyy siirtää yöasuksi. Liian pintaa nuoleva. Terveyskeskuksen hississä kun näkee itsensä joka puolelta, jouduin toteamaan, ettei yksikään makkara jäänyt tuossa puserossa näkemättä. Siitä tulee siis oikein mukava yöasu.

Eilisen päivän saavutukset jäivät minimaalisiksi. Otin leikkurin ja merikartat esille todetakseni, ettei ollutkaan mikään helppo nakki saada sopivia palasia.

Lähdemme käymään Aurassa, asuntoautoa (vai oliko se asuntovaunua) katsomaan. Nyt ollaan kuulemma taas sellaista ostamassa. Mahtoiko se olla juuri viime kesänä kun sellainen myytiin pois? En ollut edes sisälle astunut. Noh, saattaahan se olla, että nyt kun minulta loppuu vakituinen duuni, onkin aikaa matkustella. Toisekseen nyt se on tehtävä, koska minkäänlaiseen asuntoautoon/vaunuun ei pyörätuolilla taida päästä?

Toistakin kesälomareissua tässä suunnitellaan, olen pyytänyt päästä käymään Fiskarsin Ruukissa. Saattaapa toteutuakin. Eikö ole säälittävän vaatimattomat kesälomasuunnitelmat? Entäs sinulla, onko lennokkaammat tavoitteet?

Mervi

Päivän asu

Tämä teksti on kirjoitettu työpäivän päätyttyä tiistaina, mutta näköjään julkaisen sen vasta nyt..
 
Ompelin itselleni useammat trikoiset polvihousut vai olisiko niiden nimi sittenkin vähän hienommin vaikka caprit. Siis nämä tällaiset:

Tein niitä erivärisinä jopa myyntiinkin, kolme eri vaihtoehtoa tällä hetkellä:

Olen näihin niiiiin tyytyväinen! Onnistuin tekemään niin mukavat pöksyt, ei krinnaa, ei putoa - ne vaan on. Päättelin, että pärjään koko kesän tällaisilla, kun lisäksi löytyy useammat mustatkin. Kun on näihin joustaviin trikoisiin tottunut, tuntuu kankaiset jotenkin ahistavilta.

Tänään kuitenkin ajattelin kokeilla oikein kunnon pitkiksiä. Valitsin pellavahousut, jotka olen myös itse ommellut. Ja kyllä oli hankala päivä, koko ajan housut valui ja jos ei valunut niin sitten kiristi. Ei kiva. Halusin ottaa kokonaisuudesta kuvan  - lähinnä itseäni varten, jotta voisin vertailla erilaisia lahkeita. Yritin saada miestäni kuvauspuuhiin, mutta ruohonleikkuri oli koko ajan käynnissä, joten ei onnistunut.

Vaikka meillä on neljässä huoneessa liukuovipeilit, vain tässä yhdessä huoneessa onnistui kuvaaminen ja huomasinpa, ettei paremmin voisi ympäristö väreihin sopiakaan! Violettia, violettia ja violettia - roskakoria myöten...

Oikein hyvin tapettiin sointuva pusero

Pitkikset on hyvin tummaa violettia

Siis minähän en pysty poseeraamaan. Ilman keppejä en voi asentoa muuttaa mihinkään. Siinäpä seistä tökötän jalat suorina. Yritin saada noita leveitä lahkeita erottumaan kuvassa, muttei se nyt oikein onnistunut. Nojaa, hmmm, ei ne nyt ehkä sittenkään ihan kauheat olekaan...Tummana ehkä menettelee? Mutta odottakaas kun kuvaan yhdet vaaleat suht´leveälahkeiset housut. Muistaakseni ihan hirveet.