Me

Meitä työntekijöitä on Pellavasydämessä tällä hetkellä ajoittain jopa 4. Minä, ompelija Arja, myyjäharjoittelija Tanja ja henkilökohtainen avustajani, joka on kuka milloinkin. Melkein joka päivä eri ihminen. Putiikin puolella avustaja on 8 tuntia viikossa tiistaista perjantaihin.

Suunnittelin viime viikolla lehtimainosta. Ensimmäinen idea oli ottaa kuva meistä. Tanja ei suostunut, mutta Arjalla on jo kokemusta jopa etusivun mainoksesta, niin hän ei enää hätkähtänyt. Kuvaajaksi valikoitui sen päivän avustaja. Oli aurinkoinen ilma, joten yritimme ottaa kuvan ulkona. Pakkasta oli paljon, joten kauan ei maltettu vähissä vaatteissa harjoitella.

Lopputuloksena totesimme, ettei ollut hyvä idea. Mallit on mainoita, mutta joku meni kokonaisuudessa pieleen.

Naamat varjossa

Mulla on punainen kenkä

me jäädään epämääräisen sälän varjoon

Ei auta, vaikka yritetään lähikuvaakin

Hassu ilme

Nyt olis aika hyvä

 Juu ei. Vaikka on yhtenevä värimaailma, niin asussa kuin huulipunassakin!

Seuraavaksi suunniteltiin lankakuvaa. Vein ulos pakkaseen eri merkkisiä lankakeriä. 

En hallitse kuvauskikkoja, joten ei tästäkään tullut mitään. Kaunis auringonpaiste ei ainakaan auttanut asiaa. Olipa hauskaa, kun jätin nämä kerät ulos, niin monet asiakkaat tulivat putiikkiin ja ihmettelivät: "mitä nuo langat tuolla ulkona on, kun ei niissä ole hintaakaan?"

Tästä tietysti sain vinkin, kannattaa viedä ulos JOTAIN  -  se kiinnittää huomion. Nyt siellä ovat olleet alennuslangat tuulettumassa pakkasessa.

Mainoskuvat sikseen. Tällaiset työkuvaukset omaksi - ja teidän - iloksi onnistuu tarpeeksi hyvin.

Arja totesi: "Nyt olen urani huipulla!" ja sehän piti tietysti kuvata.

Ostin - tai siis mieheni kävi ostamassa Motonetistä - tuollaisen rakennustelineen. Siihen kun saadaan asiakas kiipeämään, niin hameen tai housun helmat on meille sopivalla työskentelykorkeudella. Kumpikaan meistä ei oikein näppärästi laskeudu polvilleen. Ja vaikka se onnistuisikin, ei pääse helposti ylös.

Kaunis mekko, jonka lyhennys onnistui mainiosti. Korjausompelua tulee meille joka päivä. Arja on täystyöllistetty ompelukoneen ääressä. Nautin ihan kybällä tästä tilanteesta, minä saan keskittyä muuhun työhön. Miten ihmeessä olenkaan aiemmin ehtinyt ommella? No sillai kai, että kaikki illat meni siihen hommaan. Nyt saan jättää työasiat putiikin puolelle ja kotona saan nauttia sukankutomisesta. Työasiaa sekin.

Pellavasydämen Mervi 

Mainos tuli paikallislehden etusivulle ja loppujen lopuksi siksi valikoitui sama mainos, joka oli toisessa pikkulehdessä aiemmin. Täälläkin sen kuva oli. Aika hyvä mainos, joka sai asiakkaita käymään ja soittamaan. Joskus onnistuu, toisinaan taas ei.

Ja taas meitä on monta ja yksi peitto

Tällä viikolla Pellavasydämessä aloitti  uuden harjoittelujakson Tanja, joka on kotoisin Bulgariasta. Hän opettelee suomen kieltä, mutta suorittaa myös myyjän kurssia. Työssä harjoittelu kestää kolme viikkoa. Tanja varmaankin tykkää meistä, kun halusi tulla uudelleen samaan paikkaan!

Tanjalta opimme paljon uutta. Ensinnäkin hänen kotimaansa tapoja, ruokia ja käsityötapoja. Isoäiti on opettanut Tanjalla "kummallisen" tavan neuloa ja sitä sitten ihmettelemme yhdessä asiakkaiden kanssa.

Lanka kulkee niskan kautta ja erikoisella tavalla sitä kierretään myös sormen  ympärille.
Tanja on nopea oppimaan ja hänellä on hyvä muisti - ainut hyvämuistinen meistä - ja sen kyllä huomaa käytännössä. Lisäksi Tanjalta käy helposti opetella uusia työtapoja netistä ja Youtubesta. Pelkästään kuvaa katsomalla hän opetteli intialaisen peukalon ja se on muuten tosi hyvä malli.

Koska kielitaitonsa on vielä keskeneräinen, Tanja ei kovasti mieli asiakaspalveluun. Kaikkein mieluiten hän istuskelee vähän syrjässä ja kutoo tai virkkaa. Samalla hän kuuntelee intensiivisesti ja yrittää saada selvää meidän ukilaisesta murteesta, joka on lyhyttä ja nopeaa. Kuulemma noin puolet hän ymmärtää, jos me Arjan kanssa vilkkaasti keskustelemme. Tanja haluaa puhua virheetöntä kieltä, joten tahti ei ole kovin nopea. Mutta koko ajan huomaamme edistystä!

Tässä on Tanjan virkkaama kaunis vauvanpeitto. Mitoitukseltaan suunniteltu vaunuihin.

Tämä erikokoisista neliöistä virkattu peitto on Pellavasydämessä myytävänä, hinta 50 euroa.

Yhtä (siis AINAKIN yhtä) asiaa Tanja ihmettelee: "Miksi aina harmaata?" Pyysin häntä neulomaan tytölle lapaset - harmaat. Ja että VAUVALLEKIN harmaa peitto, miksi ihmeessä? Nii-ih, sanos muuta. Mutta kun se on nyt IN. Kaikki nuoret äidit haluavat vauvalleen harmaata.

Pellavasydämen Mervi

Jälleen yksin

Eilen oli harjoittelija Veeran viimeinen työssaoppimis/harjoittelu -päivä. Kaksi kuukautta meni kyllä hujauksessa. Tiesin tämän heti alkuun ja siksipä olinkin ponteva delegoimaan erilaisia toteuttamattomia toiveitani Veeralle. Aika monta työvälinettä hän "otti haltuun" ja sitten neuvoi minulle. Vain muutama suunnitelma jäi toteuttamatta.

Aikamoisen tekemis- ja oppimispaketin kasasin näinä päivinä Veeran plakkariin. Virkkausta, neulomista, kangaspuissa kutomista, huovuttamista, ompelemista ja ratkomista, kankaanpainantaa, kehyspunontaa, nyörintekemistä jajaja... viimeisimpänä työnään hän ensin harjoitteli ja sitten menestyksekkäästi kirjoi kahden kastepuvun helmaan nimiä. Ei yksi nimi vaan monta ja päivämäärät päälle. Ja todella siistiä työtä tekikin.

Veera oli tunnollinen ja ahkera työntekijä. Saamansa palautteen hän otti huomioon ja kehitti toimintaansa sen mukaisesti. Siinä piti opetella teitittelykin, vaikka sinuttelu niin luontevasti olisikin sujunut. Meillä kun on asiakkaana muutama yhdeksänkymppinenkin.

Paitsi asiakaspalvelun periaatteita ja erilaisia käsityöprojekteja pohdimme myös kaupan pitämiseen liittyviä asioita. Mainontaa, markkinointia, tavaroiden sijoittelua, myynnin edistamistä, hinnoittelua. Opimme myös toinen toiseltamme ja toisistamme. Olemme aivan erilaiset persoonalta ja temparamentilta ja mietimme tätä taustaa vasten myös erilaisten asiakkaiden kohtaamista. Voiko introvertti luonne oppia olemaan sosiaalinen ja sopivasti "puhelias" asiakkaiden kanssa ja työyhteisössä?

Nyt minä olen siis omillani. Tai nooh, onneksi en ihan. Avustaja käy kaikkina päivinä, kun kauppakin on auki, tänäänkin tulee tunniksi. Ihan yksin en pärjäisi. En mitenkään.

Tosiasia on se, että mitä vähemmän liikun, mitä enemmän saan istua ja tehdä istualtaan töitäni, sitä paremmassa kunnossa olen. Tai oikeammin sanottuna: sitä kivuttomampi olen. Mutta ei kai näin voi vuosia jatkua, lihaskuntoni heikkenisi olemattomiin. Juhannuksen alla käyn vielä yhdellä ortopedillä, joka kertoo, mitä selässäni on ja mitä sen kanssa voidaan tehdä tai tehdään. Sitten, jos luvan saan, alan kuntosaliharjoittelun.

Tänään tuli postissa uusi leikkausaika, 14.6. Kiva.

Sen lisäksi kaksi eri lähettiä toi kaksi eri pakettia. Toisessa on lankoja ja tässä toisessa kaikkea kivaa pientä tilpehööriä. On kuin joulu olisi. Kukkaronkehyksiä monenmoisia, verhorenkaita, kulta- ja hopealankaa nipsuvirkkauksiin, avaimenperärenkaita, kassinsankoja, tekstiililiimaa kukkaroitten valmistamiseen ja ja....

Onhan nää typeriä kuvia, mutta kun oli pakko saada tähän muuten tylsään juttuun vähän eloa. Enkä ehtinyt tavaroita purkaa...

Mervi

Kesäinen kranssi solmupuulla

Alice A on suomalainen firma, joka tekee monenlaisia puisia työvälineitä käsityöläisille. Täällä. Joku asiakkaistani kertoi tehneensä kranssin Alice A:n SOLMUPUULLA. Pitihän minun tietysti ottaa selvää, mikä se sellainen on. Tilasin yhden kokeiltavaksi. Koska itselleni (dementian ensioireita?) kaiken uuden oppiminen on jo työläämpää, tuokin värkki jäi kuitenkin alahyllylle koskemattomana.

Kunnes putiikkiin saapui harjoittelija Veera. Monenmonta uutta työtapaa on Veera minulle opettanut. Ensin opetellut itse ja sitten näyttänyt mallia. Tämä solmupuun käyttäminen on viimeisin.

Valitsimme merellisen, sinisen paperinauhan. Työtavaksi muutamasta vaihtoehdosta Veera valitsi sen, että pätkitään nauha 50 cm pätkiin, jotka taitetaan nelinkerroin. Kalalankaiseen "loimeen" tehdään tällä nipulla ryijysolmu.

Solmut vedetään tiukkaan naulapäähän puuta. Solmunauhaa voi tehdä niin pitkästi, kun lointa riittää. Valmista työtä vaan siirretään eteenpäin.

Tässä kävi niinkuin usein mun touhuilussa, että suunnitelma jäi tekemättä. Niinpä työ katkaistiin ennenaikaisesti. Se ei ihan riittänyt 20 cm halkaisijaltaan olevaan metalliympyrään. Ratkaisin asian niin, että päällystin renkaan sinisellä lakanakangassoirolla ja kranssi kiinnitettiin siihen liimalla sieltä täältä.

Toinen askartelu, minkä osaan vain teoriassa, Veera näytti käytännössä. Se on tuollainen leveästä paperinauhasta tehty kukka. Se sopii mainiosti tähän kranssiin. Sensijaan en ole aivan varma tuosta prismasta, minkä laitoin keskelle roikkumaan.

Meillä kranssi ripustettiin niinikään paperinauhasta neulottuun kaitaliinaan, joka kylläkin roikkuu...

Kaunista sinivalkoista Suomen suveen.

Solmupuu on kätevä, mukana kulkeva väline kranssin tekemiseen. Mutta Veera keksi toisen tavan, jos ei tuollaista solmupuuta ole. Sen näytän ensi kerralla. Pysy siis kuulolla! Onhan sinulla Pellavasydän-blogi suosikeissasi, tai ehkä seuraat blogipolun kautta, tai Blogit.fi -palvelun kautta?

Pellavasydämen Mervi

Pöytäpuut ja röyhelöhuivilanka

Harjoittelijallani Veeralla alkaa toinen ja viimeinen harjoittelukuukausi. Nyt, kun aikaa oli näin vähän, olen ollut toimelias. Yleensä vain suunnittelen, että "sitten joskus kun on aikaa, tehdään sitä ja tätä..." Nyt onkin Veera saanut tarttua monenlaisiin haasteisiin. Juuri niihin, joihin minun aikani, taitoni tai kärsivällisyyteni ei ole riittänyt.

Tänään muistin pöytäpuut. Varmaan 10 vuotta sitten ostin Toikan pikkupuut, kun niin kovin innostuin kansalaisopiston kudontapiirissä kutomaan. Nooh, nyt ne on olleet monta vuotta vintillä, mutta muutossa tuotiin puodin keittiön nurkkaan isompien kangaspuiden kainaloon. Nyt nostimme ne keittiön pöydälle. Juuri ja juuri mahtuivat.

Lointa on ihan hiukan vielä jäljellä. Tarkoitus olisi, että Veera tekisi sen loppuun ja laittaisi myös uuden loimen, jota minä (ehkä) jatkaisin. Tai Pirkko, kun tekee sijaisuuksia, eikä ole muuta tekemistä.

Mitään tavallista poppanaa en halunnut. Vain hetken mietin eri materiaalivaihtoehtoja ja päädyin RÖYHELÖHUIVILANKAAN, jota meillä on laatikkokaupalla jäljellä muutaman vuoden takaisesta buumista.

Veera kokeili tuollaista toimikasta ainaisen palttinan tilalle. Koska langassa on vakiovärinvaihto, myös kudottu kuvio toistuu samanlaisena.

Toinen puoli onkin loimivaltainen. 

Mahtaako tulla liian pitkät "lankajuoksut" - vai miksi niitä kudonnassa sanotaan?

Siitä en saanut kokonaiskuvaa, kun tilaa nurinpäin kuvaamiseen ei ole tarpeeksi.

Semmoinen kokeilu tiivistahtisen viikon päätteeksi. Veera on lauantainakin töissä, kun maanantai on vapaapäivä. Ensi maanantai onkin poikkeuksellinen, kun olen varannut avustajan tositoimiin. On tarkoitus pestä koko putiikin lattia ja levittää sille vaha. Mutta enhän minä mitään, kuha päältä katson.

Tämän viikon olen aika tiiviisti viettänyt ompelukoneen äärellä. Pienen pieni mainos korjausompelusta on huomattu ja meillä on tiuhaan ovi käynyt ja asiakkaita saapunut nyssyköitten kanssa. Kenellä rikkinäisiä vetoketjuja, kenellä liian pitkiä lahkeita, liian ahtaita vyötäröitä ja sen semmoisia. Onpa yksi hääpukukin "kaunistamassa" muuten ikävän näköistä työhuonetta. Tätä työtä varten piti myös pestä lattia, ettei sovituksessa helma harmaantuisi. Ja pöytä samoin. Nyt on työ minun selälleni sopivalla korkeudella.

Oletko sinä muuten jo oppinut, että ASENNE RATKAISEE? Niin paljon kuin olenkin inhonnut korjausompelua, nyt teen sitä mielelläni. Yksi päivä ja vain päätin, että se on kivaa. Ja sitä paitsi siitä saa rahaa. Pellavasydämessä huomattavasti vähemmän kuin muualla, mutta sen verran kuin olen itse määrännyt.

Pellavasydämen Mervi

Langat järjestyksessä

Facebook-kaveri näytettyään kuvan tilaamastaan lankarullatelineestä sai minutkin innostumaan. Olen kauan sellaisesta haaveillut, mutta kuvitellut, että minun pitää saada joku puuseppä sitä valmistamaan.

Tämä vaihtoehto on paljon helpompi, sirompi, kevyempi ja ehkä jopa käytännöllisempi.

Tämän telineen voi tilata, kun kuuluu Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon. Kaverini tilasi minulle pyynnöstäni kaksi, itse kun en kerhoon kuulu. Tuo olisi ollut hauska kokonaisuus, mutta työhuoneeseeni pöydän läheisyyteen ei ollut mitenkään mahdollista saada telinettä kokonaisuudessaan mahtumaan, joten jouduin tinkimään kauneudesta. Koko ompelukonekoriste meni hyllyn taakse piiloon. Mutta tilaa on nyt lankarullille riittämiin, kun kaksi telinettä laitettiin vierekkäin.

Tänään on harjoittelijalla ollut ompelupäivä. Kankaanpainokokeilumme eivät oikein olleet rohkaisevia. Lisäksi joku lukija kertoi kokemuksestaan, että froteeseen ei kannattane painaa. Taidamme jättää tässä yhteydessä koristelut sikseen.

Sen sijaan harjoittelija sai harjoitusta kaavan tekemisestä ja muokkaamisesta ja niinpä tänään valmistui ensimmäinen myyntiin tuleva saunahattu. Niitä aina silloin tällöin kysytään, eikä minulla ole pitkään aikaan ollut myynnissä - muutamaa huovutettua lukuunottamatta.

Tässä stailaamaton työhuonekuva. Hauskasti sattui tuon hatun viereen keltainen laatikko, jossa on näköjään sisältönä "Hattumallit". 

Huomenna pidän vapaapäivän. Tikkusuorat, mallistaan ylikasvaneet hiukseni menevät toivottavasti kauniille kiharoille olkoonkin, että saatan näyttää vielä enemmän vanhalta mummolta. Mummokiharat sen tekevät.

Tänään kaksi asiakasta kävi kyselemässä käsityöideoita. Juuri kun olen kuvitellut, ettei kukaan enää mitään, kun kaikki vaan siirtyvät ulos puutarhatöihin.

Mitä käsitöitä sinä harrastat näin kesän kynnyksellä?

Pellavasydämen Mervi

Ideasta myyntituotteeksi - kankaanpainantakokeiluja

Tai no kokeiluja... kyllä Veera jo osaa kankaanpainannan, mutta ne vanhat työvälineet, mitä löytyi kaapin perukoilta, vaati vähän kokeilemista.

Kuten edellisellä kerralla mainitsinkin, alamme suunnitella saunamyssyä. Ensin päätimme tehdä sen froteesta. (Tuo lause ei muuten ole niinkuin tarkoitin. Vaan: Päätimme tehdä sen ensin froteesta) Sanajärjestyksellä näyttää olevan merkitystä. Koska yksivärisestä froteesta tulee aika tylsä, mietimme koristelumahdollisuuksia. Tuollainen frotee ei ole kankaanpainantaan yksinkertaisin mahdollinen, mutta kyllä se onnistuu.

Aina voi oppia uutta. Tällä kertaa minua muistutettiin riittävien alkuvalmistelujen tarpeellisuudesta. Koska seula oli täynnä muutakin tekstiä, piti niitä peitellä, niin että vain haluttu "Uusikaupunki" jäi näkyviin. Pöytä suojataan. Kangas kiinnitetään. Ilmankos minun kokeiluni yleensä päättyvät katastrofiin.

 Ensin kokeiltiin tuputusmenetelmää, mutta väri oli niin vanhaa, ettei tulos ollut hyvä.

Sitten vaihdettiin systeemiä, otettiin ikkunalasta käyttöön (raakkelia ei löytynyt mistään)

Vanha pasta vedellä laimennettuna ja toinen vähän vetreämpi pasta antoivat jo hyvän tuloksen. Lakanakankaalle lopputulos on aivan timangi.

Kaapista löytyi tällaiset  värit, jotka viittaavat kalvoväreihin, mutta ovat kankaalle tarkoitetut. Kun minä palvelin välillä asiakasta, Veera ehti vähän kokeilla näitäkin.

 Sitten löytyi myös liitumuotoiset värit, jotka pakkauksesta päätellen ovat jostain 70-luvulta. Kyllä näilläkin ihan kivaa jälkeä tulee.

Lauantain työpäivä oli vain neljä tuntia, joten meidän homma jäi kokeiluasteelle. Nyt pitäisi päättää, mitä lopulta lähdetään yrittämään, tekemään koeponnistukset, testaukset jne. Ihan ensimmäiseksi täytyy hankkia kunnon värit. Koska mukana on harjoittelija, jonka on tarkoitus oppia tulevaisuuttaan varten, on minunkin parasta tehdä projekti oikein.

Ideasta myyntituotteeksi. Miten valmistetaan tuote myyntiin? Mitä kaikkea pitää huomioida? Siinäpä.

Pellavasydämen Mervi