Ei tullut keinutuolinmattoa, tuli tyyny

Yritän tehdä kaikista meille myyntiin tulevista langoista jotain. On paljon helpompi hahmottaa, millaista jälkeä langasta tulee, kun näkee sen tuotteena. Jo jokin aika sitten meille tuli Lankavalta tällaista "nyppylankaa". Vähän samanlaista kuin LP-kude, mutta ohuempaa. Muistatteko ne kamalan painavat rahkamatot muutaman vuosikymmenen takaa?

Mielessäni oli keinutuolinmatto, koska olen sellaisen joskus virkannut LP-kuteesta. Muistelen, että siitä tuli paksu, jämäkkä ja hyvin paikoillaan pysyvä.

Otin paksun virkkuukoukun (nro 10) ja aloitin suurin toivein. Aika raskasta. Sitä paitsi lanka näytti hupenevan ja hyvin pian tajusin, ettei yhdestä pötikästä pitkälle pötkitä.

Kivoja värivaihtoehtoja. 

Lopputuloksena sain tällaisen neliön, 50 cm x 50 cm. Lopetin tähän, koska muutin suunnitelmia ja ajattelinkin tehdä ison tyynyn. Jos saan siitä oikein tymäkän, kävisi se ehkä lattiatyynyksi?

Lähempää tarkasteltuna tulos näyttää, kuin siinä olisi kimalletta, mutta ei. Nuo valkoiset hiutaleet tulee langan loimesta.

Tämän verran kerästä jäi. Koska minulla oli vain yksi kerä kutakin väriä, en voinut keinutuolin mattoa tehdä. Hmm... Paljonkohan kudetta oisi mennyt?

Kävin punnitsemassa valmiin työn: tähän neliöön meni 600 g ja jäljelle jäi 600 g, mitä hämmästelin, kun näyttää niin pieneltä. Koko kerässä on 1,2 kg kudetta. Näin ollen 2 metriä pitkään ja 50 cm leveään keinutuolinmattoon olisi mennyt 4 x 600 grammaa eli 2 pötikkää. Ei paha.

Voin suositella tätä kudetta paksuihin tuotteisiin. Kangaspuissa kudottuun mattoon kyllä, virkattuun ehkä ei. Tuolin, sohvan ja keinutuolin päällisiin....Kissat tykkäisi varmaan kynsiä?

Oletko tutustunut tähän Frotee, Loopy craft yarn - lankaan?

Pellavasydämen Mervi

Prymin pehmustettu virkkuukoukku

Pellavasydämen valikoimissa on monta erilaista virkkuukoukkua. Tänään saapui vielä yksi uusi: Prymin virkkuukoukku, jossa on pehmustettu varsi ja alumiininen koukkuosa. Tämä sopii myös nikkeliallergiselle.

Monenlaisia varsia on kehitelty ergonomian parantamiseksi. Tässä ei ole muotoilua sen kummemmin, mutta pehmennys auttaa, jos pitkään virkkaa. Toisaalta näissä kaikissa erilaisissa varsimuotoilussa on haastavaa pehmusteen paikka. Itselleni ne ovat usein liian kaukana koukusta. Olen sellainen nyhrääjä,  pidän kiinni hyvin läheltä koukkua ja työtä.

Minulle tämä koukkumalli ei sovi, kun pidän kiinni ihan juuresta:

Kenen työtapaan tuo pehmusteen sijainti sopii, niin varmasti tällä koukulla on helpompi virkata kuin ilman pehmustetta. Luulisin. Meiltä löytyy tätä koukkua 1,5 mm alkaen aina 5,0 mm saakka. Tuo pienin koukku on varustettu koukun suojakorkilla ja siksi sen hinta on euron kalliimpi eli 5,20.

Tässä vielä kuvia muista "varrellisista" virkkuukoukuista: 

 Pellavasydämen Mervi

No nyy oo napei!

Tänään tuli paketti kaukaa ulkomailta.
Paketin päällä oli osoitteena Mervi Lamminen, Pellavasydän, xxxxxx, Uusikaupunki. Se oli siis tulossa meille kotiin. Paikallisen kuljetusliikkeen naispuolinen jakelija oli kuitenkin sitä mieltä "ettei hän sitä mihinkään xxxxkujalle lähde viemään" - kun tiesi minun olevan kaupassani. Ihmettelin, että mistä hän voi sen tietää, että olen juuri 10 minuuttia sitten tullut paikalle. "No ajelin tosta ohi ja tarkistin, koska avaat...."  Arvaatko, miksi nimenomaan mainitsin, että naispuolinen? Olin niin tyytyväinen, kun vähän mietiskelinkin, että olenkohan oikeaan aikaan kotona...

vanha mainoskuva, mut haittaaks se?

Paketissa oli tilaamiani käsityötarvikkeita. Nyt on taas metallisia virkuukoukkuja joka koossa. Ei muuta kun tilausta tänne, niin laitan postitse tulemaan. Jokainen koko maksaa 5 euroa, niin on selkeämpää hinnoitella. Sitten tuli bambuisia sukkapuikkoja, 3 euroa paketti. Ja ylimääräisenä uutuutena niin ihania nappeja, että!

Nuo isoimmat napit (1-6) ovat 6 cm halkaisijaltaan ja maksavat 2 euroa. Mustat oikealla ylhäällä ovat 5 ja 4 cm ja maksavat 1,5 ja 1 euroa. Nappi numero 9 on 3,8 cm ja maksaa 1,5 ja nappi numero 10 on 3 cm ja maksaa euron. Nuo duffelityyppiset napit ovat lyhyin 3,3 cm ja pisimmät 4,9 cm pitkät ja maksavat 50 snt - 1,20 euroa.

Aika järeän kokoisia nuo isot. Näen silmissäni ne pipon tai kassin koristeena tai ihan rintakoruna vaikkapa takin rintapielessä. Tunikan taskuunkin ne sopivat. Alimmat napit olen suunnitellut näppipyyhkeisiin ja tunikoihin taskunkoristeiksi. Vaikka tulevatkin pääsääntöisesti omaan käyttöön, näitä voi myös tilata. Jatkossa tällaisetkin tuotteet tulevat olemaan verkkokaupassa.

                                        xxxxxxxxxxxxxxxx

Viime jutussani kerroin töiden siirtämisestä. Sain siirrettyä rahojen pankkiinviemisen tälle illalle ja nytpä huomasinkin, että täytyy siirtää taas huomisaamuun, koska illalla ei voi viedä kolikoita, setelit kylläkin.
Että näin se minulta sujuu.

Mervi

Uusi Juhannusruusu-matto valmistunut

Tilastoja katsoessani huomasin, että olen kirjoittanut jo 400 kirjoitusta - tämä on numero 401. Aika paljon.

Kun ensimmäistä kertaa (noin vuosi sitten) kokeilin pyöreän maton virkkaamista, siitä ei tahtonut tulla oikein mitään. En suostunut noudattamaan ohjeita ja muutenkin... Koko ajan olen kuitenkin neuvonut asiakkaita, myynyt paljon kudetta ja varsinkin ilahduttanut asiakkaita, joilla on muoviset virkkuukoukut menneet poikki - meiltä kun saa ostaa metallisia.

- Jaa mutta tähän väliin kerronkin tarinan tältä viikolta. Asiakas oli virkannut mattoa tai koria, en muista, ja saanut koukun poikki. Työkavereiltaan oli sitten kysellyt vahvempaa vaihtoehtoa ja saanut vastaukseksi, ettei Suomesta saa muita. Hän oli googlettanut ja ohjautui Pellavasydämen sivuille. Tottakai oli kovin äimistynyt, että omasta kaupungista löytyi loppujen lopuksi apu! Nämä hetket on tähtihetkiä putiikissa. Iloinen ja tyytyväinen asiakas, ei sen parempaa voi toivoa. No ehkä se, että tämä vielä kertoo siitä muillekin?

Vastoinkäymisten ja monen monen keskeneräiseksi jääneen maton jälkeen yritin taas. Ja nyt onnistuin. Nuo keskeneräiset matot ovat tuikitarpeellista, sillä niillä on hyvä opettaa, miten EI KANNATA toimia....

Tulin huomaamaan, miten paljon kude vaikuttaa virkkausmukavuuteen. Ohuehko, sileä, sopivasti venyvä kude ja työ on paljon helpompaa kuin paksulla, puuvillaisella joustamattomalla kuteella. Toki sekin onnistuu, muttei ole niin kivaa!

Nyt esittelen teille viimeisimmän valmistuneen maton. Tämän tein värin takia. Kude on tosi paksua ja jokseenkin joustamatonta. Tässä tapauksessa muistutin koko ajan itseäni tekemään löysää, löysempää, tosi löysää... ja isolla metallisella koukulla se kyllä onnistuikin. Harmi, etten muistanut tähän postaukseen punnita mattoa, mutta arvelen sen painon olevan ainaskin lähellä 5 kiloa. Enkä muuten mitannut halkaisijaakaan. Toista metriä kuitenkin.

Olenkin jo näyttänyt kuvan tämän tekemisestä, mutta tässä uudelleen.

Erilaisia yrityksiä hahmottaa kokoa. Tässä tiskin edessä...

...pienen vanhan tuolin alla...

...lipaston nurkalla...

Maton esittely putiikissa on sikäli hankalaa, ettei sitä voi pitää lattialla. Jos ei asiakkaat astuisikaan sen päälle, mitä kyllä tekevät (!) niin sitten tulee joku koiranpentu, joka käy siihen pissaamassa (niinkin on käynyt). Tässä matto on tasaantumassa ja aika hyvin yhden yön aikana olikin asettunut . Nuo piparkakkureunat vielä vähän pönköttää.

Tätäkään mattoa en ole tehnyt aivan ohjeen mukaan, vaan vähän silmämääräisesti, mukaillen. Mallin katson toisesta matosta, joka roikkuu milloin missäkin. Niin on paljon helpompi tehdä, kuin tihrustaa jostain paperista ja yrittää pysyä oikealla rivillä....

Kuinkas monta juhannusruusu- tai muuta mattoa sinä olet virkannut? Vai eikö innosta?
Pellavasydämen Mervi

Uutta vanhaa ja ihan uutta - ihanuutta!

Eilen tuli kuorma-autolla kudetta putiikin pihaan. Koska paalia ei saanutkaan siirrettyä sisälle asti (portaat esti sen) kuski jätti 300 kilon mötikän ulos. Soitin taas kerran mieheni ja tyttäreni avuksi. Purimme paalin vyyhti kerrallaan, puistelimme päällimmäiset pölyt pois ja vietiin (lue: he veivät) sylillinen kerrallaan sisälle.

Ohikulkijoilla taisi olla ihmettelemistä, kun työmaa oli siirtynyt ulos. Värikästä katsottavaa ainakin!

Sisällä on nyt aika tukkosta, kun tuommoinen piukkaan pakattu paali on kasattu ilmavasti - nyt se vielä tilaa moninkertaisesti! Mutta että nyt on kudetta...sinistä, keltaista, oranssia, turkoosia, vaalean punaista...

Erikseen vielä ostin säkillisen valkoista, mustaa ja joulunpunaista. Niin ja sitä "aloittelijan kudetta": luonnonvalkoista, pehmeää, joka on ihanteellista virkata.

Minähän näitä en saa tästä mihinkään. Pitää taas pyytää Pirkkoa avuksia, hänellä on ammattitaitoa ja kokemusta saada kuteet kauniisti ja värijärjestykseen hyllyille. Jos siis mahtuvat mihinkään hyllyille?

Nyt on muuten tullut taas kaiken kokoisia metallikoukkuja, joten kipinkapin valitsemaan parhaat kuteet päältä ja suunnittelemaan vaikkapa joululahjoja!

Lahjaksi tai itselle iloksi sopivat myös nämä ihanuudet, jotka saapuivat jo lauantaina.

Paulakristiina.blogspot.fi - blogista löysin nämä ihastuttavat virkatut pöllöt ja omenat. Paula on tehnyt niille oikein kivan laatikonkin. Toki on paljon kivampi myydä niitä tällaisesta kuin jostain persoonattomasta muovilaatikosta. No, ei meillä kylläkään muovilaatikoita käytetäkään...

Tässä vielä lähikuvaa - harmi, että oli niin kiirus kuvien ottamisen kanssa, että tuli vähän kehno...

Voitte käydä katsomassa niitä Paulan omassa blogissa. Samanaikaisesti, kun näitä selvittelimme Paulan kanssa tuli tyttö-asiakas, jolta kysyimme heti mielipidettä. Pöllöt kiinnostivat omenia enemmän sekä tyttöä että äitiä ja saimme vinkin tuotekehittelystä. Pitäisi saada kiinnityssysteemi sellaiseksi, että voi kiinnittää hiuksiin. Nyt noiden takana on rintaneula.

Tänään menen siis vähän "pelonsekaisin" tuntein putiikkiin. Pelonsekaisin siksi, että koko käsityötarvikehuone on yhtä kudekasaa...miten ihmeessä saamme haluttuja värejä ongittua niin, ettei kasa olisi entistä leveämmin  pitkin lattiaa?

Mervi