Intohimona käsityöt

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kurssit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kurssit. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. huhtikuuta 2016

Erikoinen laukku

Osallistuin kansalaisopiston kassikurssille. Teimme monenlaisia kehyskasseja - kukin mielitekojensa mukaan. Yksi malli oli hyvin erikoinen. Tilasin sitä varten kehykset ulkomaisesta nettikaupasta. Muut osallistujat saivat sitten ostaa minulta. Minun kassistani tuli tällainen pellavaolkalaukku.


Koristeeksi laitoin virkatun kukkaympyrän. Suunnitteluvirheestä johtuen se jäi turhankin alas. Oikeastaan koko kassin suunnittelu meni vähän pieleen... Meillä oli ainoastaan yksi opettajan tekemä kassi mallina, joten suunnittelu oli hiukan haasteellista, kun ei osannut noita kehyksiä oikein kuvitella valmiissa laukussa. Sankoihin laitoin D-renkaat. Niillä ei ole mitään virkaa, ovat pelkästään koristeellisena (?) yksityiskohtana.




Tällainen alumiininen kehys laukussa on sisällä. Siitä irroitetaan ruuvit, jolloin tulee kaksi kaarevaa osaa, jotka ujutetaan kassin yläreunaan tehtyyn kujaan. Laukku sulkeutuu vain painamalla kehykset yhteen.





Laukun voi avata vetämällä sangoista tai noista kehyksistä. Ehkä kovin aran kankaan kanssa kannattaisi miettiä laittavansa jotkut lipareet, mistä avaaminen tapahtuisi, ettei tuo laukun suu likastuisi. Tein kassiin myös pienen sisätaskun.





En ole oikein varma, mitä tästä tykkään. Ainakin se vaatii vielä vähän säätämistä. Tuohon kehyksen suu-kujaan kannattaisi tehdä tikkaus. Tässä on vain puuvillainen vuori ja silitettävä kovikekangas.  Luulen, että olisi hyvä, jos laittaisi napakampaa koviketta vuorin ja päällisen väliin.

Mitä mieltä sinä olet? Oletko nähnyt tällaista laukkua tai kehystä ennen? Minä en....


Pellavasydämen Mervi


maanantai 11. huhtikuuta 2016

Aurinkoinen maanantai

Minä pidän maanantaipäivistä. Maanantai on suurten lupausten päivä, uuden aloituksen päivä ja minulle usein myös vapaapäivä. Maanantaina on hyvä aloittaa laihdutus, remontti, siivous tai mikä tahansa projekti. Uusi viikko ja uudet energiat.

Juuri nyt aurinkoi paistaa lämpimästä - ainakin tänne sisälle. Olen herännyt levänneenä (yli 10 tunnin nukkumisen jälkeen) ja tiedossa on mukavaa haastetta. Olen ilmoittanut sukkakurssin alkavaksi klo 13. Olin luvannut joillekin asiakkaille sellaisen pitää, mutta se siirtyi ja siirtyi ja nyt on taas liian myöhäistä. Mukaan on tulossa vain ehkä 3 oppijaa. Ehdin siis opettaa kädestä pitäen.

Illalla on sitten itselleni kurssi - viime maanantaina alkanut kansalaisopiston kassikurssi jatkuu tänään ja vielä ensi maanantainakin.

Löysin vielä avaamattomasta muuttolaatikosta nämä sulavalinjaiset kynttilänjalat. Blogeissa nähnyt mallin ja toteutin nyt itsekin idean katkaista nuutuneet kukkaset ja laittaa ne vielä jatkoajalle noiden kaunottarien syvennykseen, mihin mahtuu  vettä ihan sopivasti.






Aurinkoa ja iloa sinunkin päivääsi
Pellavasydämen Mervi

perjantai 12. helmikuuta 2016

Ei kaikkea kaunista tarvitse omistaa eikä kaikkia ideoita toteuttaa

Myönnän olevani hamstraaja, vaikka nyttemmin vähän jo oppinut rajoittamaan tavaran haalimista. Hyvän huomautuksen asiasta luin Saaripalstan Sallan blogista, kun hän kertoi naapurin pihamaalla kasvavasta erikoisesta kukasta. Keskustelu meni jotenkin näin: Minä hänelle kommentoin, että "kait menit ämpärin kanssa taimia hakemaan?" johon Salla vastasi, että "Ei. Jos haluan ihailla kasvia, sinne on lyhyt matka". Mikä viisaus!

Ei kaikkea kaunista tarvitse itse omistaa. Ei kaikkia vanhoja tunnearvoa sisältäviä tavaroitakaan ole pakko säilyttää - kyllä ne muistot voi ilman tavaran näkemistäkin yleensä palauttaa mieleen. Ei kaikkia kauniita vaatteita tarvitse ostaa, jos kaappi on jo ennestäänkin ylitäysi. Ei kaikkea tuunaukseen sopivaa tarvitse varastoida - yleensä vastaavaa materiaalia löytyy sitten, kun oikeasti aikoo jotain tehdä.

Toinen asia, mikä aiheuttaa minulle "stressiä" on ylipursuavat ideat. Netti, facebook ja erityisesti Pinterest ovat pullollaan ihania ideoita, joita olisi kiva toteuttaa. Millään ei aika riitä (koska sitä tuhlaantuu juurikin netissä surffaamiseen).

Tänään huomasin suunnittelevani sitä ja tätä kurssia. Olisi kiva järjestää hiihtolomalla koululaisille askartelu- tai käsityökurssi, aikuisille sukanneulomiskurssia ja milloin mitäkin. Sitten tuskastun, kun en saa toimeksi. Aika kuluu, enkä ole järjestänyt mitään. Miksi pitäisi? Mitä minä siitä hyödyn? Ja ennen kaikkea - miten minä kuvittelen jaksavani? Viime viikonlopun kurssin vaikutukset tuntuvat vielä tänään - keskiviikkona - kropassa, kun joka paikka särkee. Fibromyalgia on siitä ikävä, etten aina tiedä, kummasta syystä kivut yltyvät; liian vähästä liikunnasta vai liian kovasta rehkimisestä.

Tänään siis lohduttelin itseäni, ettei mun ole mikään pakko järjestää yhtään ainutta kurssia. Ihan tavallinen arki riittää tälle invalidille!

Mutta se on toinen asia, jos asiakkaat toivovat. Tänään nimittäin soitti eräs asiakas, jolle olin jo luvannut sukkakurssin, mutta silloin joulun alla se peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän takia. Nyt yritämme uudelleen, sillä hänellä oli jo muutama kaveri puhuttuna mukaan. Tässä tapauksessa tokikin innolla suunnittelen kurssia. Ehkäpä perästi paikallislehden etusivulle mainos?




Turhat energiasyöpöt kannattaisi ravistaa elämästään. 
Jos ei elämä muuten, niin itse itseään ei kannata vangita!   
Pellavasydämen Mervi



maanantai 8. helmikuuta 2016

Huovutuskurssilta

Viikonloppu meni huovutuksen opettelun merkeissä. Olen kyllä jo muutaman kerran ollut vastaavalla kurssilla, mutta oppi ei ole mennyt perille. Enkä usko, että vieläkään ehkä osaan....?

Perjantaina reilu 3, lauantaina 6 tuntia ja sunnuntaina samoin lähes 6 tuntia. Oli liikaa minulle, tämä maanantai menee toipumiseen. Huomaan, etten kykene juurikaan enää fyysiseen työhön. Joskus pelkkä istuminenkin on liian raskasta.


Laitanpa tähän huovuttamisen eri vaiheet, jotta olisi jossain itsellä muistissa ja tallessa ennen kaikkea. Näin siis valmistettiin huopikkaat:

- valmiin huopalevyn leikkaaminen kaavan mukaan, opettajalta saamassani kaavassa on jo saumanvarat...





- saumat ommellaan erittäin pienin pistoin tiuhaan ja tiukkaan. Pehmeämpi puoli jääkarhuhuovasta      päälleppäin.





- pinta karstataan esim. kissan karstalla.


- näin saadulla villalla peitetään saumat neulahuovuttamalla
- tehdään halutut koristeet neulahuovuttamalla, ei tarvitse aivan tiukkaan saada kiinni.

Tässä kohtaa kamerasta loppui akku, otin kyllä seuraavana päivänä toisen kameran mukaan, mutta siinä ei ollut akkua ollenkaan. Allaolevat kuvat on ottanut opettaja toisten töistä.

- Ensin pyyheliina pöydän päälle, siihen kuplamuovi - kuplat ylöspäin, sitten työ kasteltuna kuumaan saippuaveteen. Päälle toinen kuplamuovi, kuplat työhön päin. Saippuaan kastelluin käsin hierotaan kuviot kiinni. Varovasti hieromalla käydään koko työ läpi, myös taitteet
- Kun kuviot ovat varmasti kiinnittyneet (eivät lähde irtoamaan, jos kynnellä raaputtaa) työ otetaan esille. Nyt sitä aletaan rullaamaan joka suunnasta ja kumminkin päin ja puolin. Alimmaisena edelleen pyyheliina, sitten esim. bambualusta, kuplamuovi - työ - kuplamuovi ja tämä kääretorttu kierretään tiukalle rullalle, jota pyöritellään edestakaisin. Välillä käännetään.
- Seuraavaksi työstä puristellaan liika vesi pois ja sitä lämmitetään mikrossa 2 minuuttia.
- Lämmitettyä työtä aletaan paiskia päin vatia tai tiskiallasta. Tätä tehdään vähintään 50 kertaa, mahdollisesti uusitaan kerran tai kaksi.
- Nyt työn pitäisi olla jo paljon tiivistynyt. Seuraavaksi sitä aletaan työstää sopivan kokoiseksi. Lesti laitetaan työn sisälle, hakataan kapulalla, tai sivellään. Jos on oikein notkea, voi sivelyn tehdä myös omassa jalassaan. Hauskinta olisi, jos joku toinen sivelisi!
- mihin suuntaan työ on liian iso, siihen suuntaan rullataan ja hangataan alustaa vasten.

Oli se kova homma! Ikinä enää...



Tässä sivellään koristeita kiinni
Työtä rullataan bambualustan kanssa


Tässä neulahuovutetaan kuvioita kiinni. Apuna minulla oli henkilökohtainen avustaja Avitasta. Tähän menikin sitten aika monta tämän viikon tuntia, mutta oli välttämätöntä minulle. Enpä olisi yksin selvinnyt urakasta. Vielä tämä istumatyö menettelee...

Muistuttakaa, että näytän toisella kertaa, miksi valitsin punaiset huopikkaat!

Pellavasydämen Mervi




maanantai 1. helmikuuta 2016

Jääkarhu-huopikkaat

Käykö sulle koskaan niin, että innostut valtavasti jostain uudesta, opiskelusta tai harrastuksesta, mutta kun se oikeasti alkaa, et enää jaksakaan/viitsikään? Mulle käy - useinkin.

Odotan kansalaisopiston uutta luetteloa innolla ja heti ympyröin sieltä käden taidot -osiosta mielenkiintoiset. Joskus niitä ei ole yhtään, tänä keväänä vaikka kuinka paljon. Ilmoittauduin kuudelle eri kurssille. Noh, kahdesta on jo tullut tieto, ettei ilmoittautuneita ollut tarpeeksi. Ensimmäinen toteutunut on jääkarhu-huopikkaat. Tällainen kurssi.

Sitten kun se ensimmäinen lähteminen on edessä, olenkin että "plääh, mä mihinkään jaksa...". Yleensä aina on kuitenkin hauskaa oppia uutta ja ryhmissä on kivoja, uusia ihmisiä. Tässä kohtaa kävi kylläkin niin, että vähän petyin aiheeseen. Luulin, että tehdään ulkokäyttöön sopivat huopikkaat, joissa olisi kumipohja. No, eipä sellaista kyllä missään luvattukaan. Ja toki suutarilla voi sellaiset pohjat teettää.

Toinen pienoinen pettymys oli se, että muistin yht'äkkiä, että viimeksi juuri totesin märkähuovutuksen olevan mulle liian fyysistä hommaa. Ja nyt se olisi sitä taas ja kuulemma vähän vielä rankempaa.

Tässäpä pari kuvaa aiempien kurssien saavutuksista.




Hoksasinpa sitten, että koska tämä opiskelu kuuluu mun työhön, minähän pyydän avustajaa itselleni. Saattaa olla, etten sitä saa, kun on kyseessä sunnuntaipäivä, mutta vielä olen toivomassa sitä. Avustajan tarvitsen myös tavaroiden kantamiseen. Tälle kurssille sitä onkin aika paljon, muovivadista ja saippuasta lähtien.

Tässä välissä kirjoitus oli hetken tauolla ja nyt voin ilokseni kertoa, että SAIN AVUSTAJAN. Minullahän käy Pellavasydämessä monta eri avustajaa - koskaan en tiedä, kuka minäkin päivänä tulee, eivätkä avustajatkaan tiedä, mihin paikkaan menevät. Nyt kuitenkin avustajilta kysyttiin, että kuka SUOSTUISI lähtemään sunnuntaina mulle avuksi. Ja yksi vakkareistani lähtee, kiitos R. Kerääppä voimia, sillä tuo homma on oikeasti aika raskasta... näet sitten!

Ensimmäisessä info-tilaisuudessa minulle selvisi, miksi on kyseessä Jääkarhu-huopikkaat. Sana tule materiaalista. Tässä linkki materiaalitietoihin. Huopikkaat on tavallaan ihan tavalliset, mutta malli, jota käytämme on Felt Faction Ky:n Elina Saaren.

Pellavasydämen Mervi






torstai 5. marraskuuta 2015

Pussukkakurssin satoa

Ai miten mukavaa! Olisi pitänyt alkaa töihin tai ainakin siivoamaan, mutta minäpä keksinkin, että voin juuri nyt tehdä postauksen. Tämä on niin paljon mukavampaa. Onnekseni tässä pöydän ääressä mun on hyvä istua. Mitä tulee terveystilanteeseen, niin kerron tässä sivulauseessa, että molemmat lonkat on tosi kipeät. Olen seuraillut tilannetta ja todennut, että pelkkä seisominen ei satu lonkkiin. Mutta kävelemään lähteminen on kaikkein kauheinta. Istuminen vääränlaisella tuolilla samoin. Lohdullista on kuitenkin se, että kipu tuntuu molemmissa lonkissa ja vuorotellen - epäjohdonmukaisesti.

Ai miten niin lohdullista? No siksi, että nuo oireet viittaavatkin ehkä selkään, eikä suoranaisesti leikattuihin lonkkiin. Kipu taitaa olla (vaikka mistäs minä sen tiedän?) iskiastyyppistä. Ehkä siis lonkat onkin ihan ok. Olen ottanut takaisin toisenkin kepin ja niin kävellen ei suurempia tuskia ole. Mielialaan tämä on kuitenkin vaikuttanut.  - No niin. Juuri näin. Ihan täsmälleen samassa kohdassa istun, äsken ei tuntunut mitään erityistä ja nyt alkoi vihloa vasen lonkka - se aiemmin leikattu. Ihan syyttä suotta tuosta noin vaan. Mutta kyllä minä tuollaiset kivut kestän, kun sentään välillä hellittää.

Mutta pussukoista piti kertomani.

Aikoinaan ostin putiikkiin kukkaron kehyksiä, menin kotiin ja päätin illalla tehdä mallipussukan. Siitä vaan ei tullut mitään. Luovutin ja ostin muualta valmiit pussukat.

Nyt Kansalaisopisto järjesti kangaskukkarokurssin ja sinne minäkin menin. Kurssi kestää vain kolme iltaa ja kaksi niistä on jo takana. Opin kuin opinkin tekemään kehyskukkaron eli nipsukukkaron. Nämä kolme olen saanut aikaiseksi kurssilla:





Tämä on ihan ensimmäinen teelmykseni. Kyllä tuo kehys on ihan suora, vaikka kuvassa näyttääkin vinkuralta. Tässä kukkarossa on vuori. Olen ensin liimannut kehyksen tekstiililiimalla ja sen jälkeen vielä puristellut kehystä kiinni. Ei ihan ensimmäisellä kerralla onnistunut, sillä olin nuuka liiman kanssa. Tein siis liimapaikkauksia ja nyt pysyy, vaikka miten yrittäisi kehystä irti.


Tässä pussukassa olen käyttänyt tuollaista tikkikangasta ja pussukka on vuoriton. Tämän kehyksen voisi kiinnittää myös ompelemalla ja ompelun voisi tehdä vielä valmiiseenkin pussukkaan, mutta saattaa jäädä tekemättä. Tuollaiset pienet klipsutkin kehyksessä on - ilmeisesti ne on sitä varten, että voisi kiinnittää ketjun, jonka saa myös pussukan sisäpuolelle piiloon.

Alapuolella olevassa pellavapussukassa on sensijaan kehys, jossa on kunnon kiinnityslenkit hihnalle. Se on nyt vielä vähän mietinnässä, että laitanko ketjun vai ompelenko hihnan samasta pellavakankaasta. Tähän saattaa tulla vielä joku nappikin koristeeksi.



Onhan näissä aikamoinen näprääminen, mutta ei se nyt niin vaikeaa ollutkaan. Olen joutunut opettelemaan pikkutarkkuutta. Onneksi opettaja vaatii sitä; minähän lintsaan sen kun kerkiän. Yksi kukkaro jo meni piloille, kun en tehnyt ohjeen mukaisesti. Ensi kerralla harjoittelemme vielä tuplakukkaron tekemistä.

Nyt vaan lisää harjoitusta, ehkäpä jouluksi tulee pussukoita myyntiinkin. Ihania kankaita kyllä löytyy.



Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Ei pidä unohtaa...

Liiaksi ei saisi työhön uppoutua, niin että omat asiat unohtuu. Yksin yrittäjälle tämä on vielä tärkeämpää muistaa. Palkansaaja sentään vaihtaa välillä "maisemaa". Kuten olen monesti maininnut, minä pidän tästä järjestelystä, että työpaikka on kotona, mutta ymmärrän, että siitäkin voisi tulla ongelma.

Viimeiset kuukaudet ovat menneet täysin työ edellä. Mutta nyt olen pari päivää keskittynyt omaan kotiin. Koska voin jo vähän kävellä ilman toista keppiä, kykenen jotain tekemäänkin. Kuitenkin yhtenä iltana pidin miestäni avustajana ja komentelin siekailematta.... Pienessä ajassa saimme loput muuttotavarat paikoilleen.

Aloitimme myös sisustamisen loppusuoran, taulut ovat lähes paikoillaan.

Käypä kurkkaamassa yhden ongelman ratkaisua toisessa blogissani: http://pellavasydamenuusineuvolakoti.blogspot.fi/2015/11/sisustuskipina-syttynyt.html

 
Vaikka lauantai olikin pyhäpäivä, minut oli kutsuttu Rairantaan (asuntovaunualue) esittelemään Pellavasydämen toimintaa. Otin Pirkon mukaani. Valitsin kaksi aihealuetta: kranssit ja pipot. Näytimme useamman kranssin tekemisen ja esittelimme uusia pipolankoja. Taas kerran huomasin, miten paljon nautin tuollaisesta "opetusluonteisesta" esiintymisestä. No en nyt niinkään siitä esiintymisestä, mutta toisten ilahduttamisesta ja innostamisesta.

Nyt olen suunnittelemassa putiikkiin sukkakurssia, joka kyllä piti pitää jo vuosi sitten. Tarttis vaan saada tilaa kokoontumiselle. Olenkin katsellut eteistä sillä silmällä, että jos sen saisi tyhjättyä myytävästä tavarasta ja palautettua alkuperäiseen asuunsa. Muistatteko, kun siellä oli kaksi muhkeaa nojatuolia?

Hommaa riittää ja tiedän, että tässä vielä pinna kiristyy, kun joulu lähestyy. Mutta. Näyttäisi hiukan siltä, että olen saamassa apuvoimia. Perjantaina kävi eräs henkilö kysymässä mahdollisuutta tulla töihin (työkokeilu). Kyseessä on ammatti-ihminen, joka osaa kaiken käsityön. Vau!



Päällimmäisessä kuvassa on itse neulomiani sukkia putiikin langoista: Regia, Step6, Pallas.
Alimmaisessa kuvassa olevat sukat olen ostanut mummolta, jolla niitä on laatikkokaupalla. Nämä on neulottu Nalle-langasta.

Pellavasydämen Mervi

torstai 26. helmikuuta 2015

Uusi taito

Ilmoittauduin kansalaisopiston korukurssille. Tykkään koruista tosi paljon, pidän päivittäin koruja. Minulle kelpaa rihkamakorut, mieluiten isot ja näyttävät.

Kurssin käymisen tarkoituksena oli, paitsi oppia tekemään koruja, myös tutustua erilaisiin materiaaleihin. Pellavasydämessä on ollut pienen pieni valikoima korutarvikkeita, mutta nyt olisi tarkoitus sitä laajentaa. Haluaisin tietää, mitä tarvikkeita pitää välttämättä olla valikoimissa.


Tästä lähdettiin liikkeelle. Opettaja Tuija Kangas oli tuonut mukanaan paaaljon erilaisia helmiä ja muita tarvikkeita. Saimme itse valita, mitä teemme ja minkälaisista aineksista. Tässä oli minun tarjottimeni.


En ole koskaan pitänyt pikkutarkasta työskentelystä. Korujen tekeminen on juuri sitä. Jo noiden työkalujen käyttäminen vaatii osaamista ja tottumista.


Ensimmäisenä työnä tein korvikset. Olin jossain nähnyt tällaiset - pitkän ketjun päässä värittömät helmet - ja se kuva mielessäni valmistin samantyyppiset.


Toisena työnä rakentelin rannekorun. Vieressäni istuva neitonen teki itselleen samantyyppisen ja minä pääsin vähällä, kun otin mallia hänen korustaan. Tähän valitsin uros-naaras-lukon.




Tässä siis ensimmäisen illan tuotokset:


Kurssi kokoontuu vielä kahtena keskiviikkona. Ensi kerralla teemme emalikoruja. Aika mielenkiintoisen näköisiä malleja oli opettajalla. Ihan mukavaa oli päästä toteuttamaan itseään.

Mervi

lauantai 19. lokakuuta 2013

Synnytystuskia


Oma kamerani on vieläkin hukassa. Lainaan siis mieheni kameraa. Aina kun lataan kuvia koneelleni, näen samalla, missä päin toinen on käppäillyt. Tällaisia kuvia löytyi tällä kertaa. On siis kierrellyt Uudenkaupungin "pasklahden" rantoja ja kiivennyt oikein kukkulan laellekin...

Muistatteko, kun kerroin kuinka innoissani odotin kansalaisopiston ohjelmaa? Innoissani myöskin ilmoittauduin kursseille. On se kumma, miten suuri innostus aina hiipuu siinä lähdön hetkellä.

Aamut ovat minulle hankalia. Ja lähtemiset. Ja aamulähtemiset ihan erityisesti. Nukkekurssi alkoi jo muutama viikko sitten. Ensimmäisellä kerralla tutustuimme aiheeseen ja leikkasimme nuken ruumiinosat. Viime lauantaina jouduin jäämään pois, koska minun piti olla putiikissani. Mielessäni ajattelin, että teen sitten kotona sen, mitä muut ehtivät tunnilla tehdä. Tai ei se mikään tunti ole, lauantaisin kokoontuminen kestää klo 9-14. En kuitenkaan saanut kotona mitään aikaiseksi, mikä oli kylläkin ennalta arvattavaa.

Tänään oli pakko mennä, vaikka mikä tahansa tekosyy olisi kelvannut. Paikalle päästyäni roudasin ompelukoneen, opettelin sen langoituksen ja niksit ja eikuntöihin! Tuskaisan alun jälkeen tästä tulikin ihan kiva päivä ja sain toiset kiinni - loppujen lopuksi olimme kaikki samassa vaiheessa.


PIILOKUVA
Löydätkö tästä meidän eteisestä jotain, minkä olen tänään synnyttänyt? Paitsi tuon kaiken kaaoksen... On se kumma, miten tähän kertyy kaikenlaista. Tulen ulkoa ja pudotan kassit. Kohta tuosta ei pääse enää ohi kulkemaan.


Tässä se, juuri maailmaan putkahtaneena! Ei ole vielä hiuksiakaan raukalla....Työ jatkuu ensi lauantaina. Silloin kiinnitän hänelle hiukset ja valmistan muutaman vaatekappaleen. Arvostelkaa vasta sitten.