Kiva pääsiäisliina

Kevät tuo tullessaan värit suomalaisten maisemiin; ulos, vaatteisiin ja koteihin. Minäkin päätin piristää arkea aurinkoisella pöytäliinalla. Muutama vuosi sitten kovasti neulottiin paperinarusta - ei pelkästään valokransseja - vaan myös pöytäliinoja ja verhoja. Nyt sen käsityön voisi ottaa uudelleen käyttöön.

Tarvitset paperinarua ja paksut pyöröpuikot. Vähintään 10 mm, minulla oli tässä työssä peräti 15 mm. Ja työ on helppo, neulot mahdollisimman epätasaista ja aina oikeaa. Ei kannata edes yrittää tehdä tasaista, koska lopputulos on sitä kauniimpi, mitä vähemmän siinä erottuvat silmukat ja kerrokset. Tähän työhön loin 50 silmukkaa.

Myönnän, ettei tämä materiaali ole oikein kivaa työstettävää, sillä paperinaru on kankeaa ja herkkää nahkaa se saattaa myös raastaa, mutta toisaalta se on hyvää aivojen nollausta. Ei kannata kiirehtiä, silloin lanka katkeaa... Noh, sen voi kyllä reilusti solmia ja jättää solmut työhön, niitä ei sieltä erota, tai sitten liimata katkenneet päät yhteen. 

 

 

Aikoinaan kun näitä teimme, mankeloimme työn ihan littanaksi. Nytkin sitä mietin, tai en mankeloimista, kun en omista mankelia, mutta silittämistä. Muistelen, että silittäminen ei litistä yhtä tehokkaasti ja nyt päätinkin jättää työn ihan sillensä. Tällaisena pääsiäisasetelman alustana se sopii oikein hyvin olemaan tuollainen pöyheä.  

Tässä kuva valkoisesta liinasta, joka on mankeloitu... Verhoksikin kävisi oikein hyvin.

Voi, miten kivoja kuvia sainkaan, kun sattui vielä aurinkokin paistamaan. Nuo puput on ostettu aikoinaan ukilaisesta sisustusliikkeestä Ulpukasta. Isot munankuoret olen itse askarrellut silloisen avustajani kanssa jo muutama vuosi sitten.

Paperinarua myydään Pellavasydämessä monen värisenä. Iso vyyhti painaa 250 g ja siitä kului tähän neliön muotoiseen pöytäliinaan  100 g. Myöhemmin kokeilen tätä myös keittiön pöydälle lasin alle, mahtaako miten toimia?

Iloista kevään odotusta sinulle - vaikkapa paperinarun kutomisen kera!

Pellavasydämen Mervi

Valotaulun valmistus

Asiakas tilasi meiltä pienen ja vähän huonon lehtikuvan perusteella valotaulun. Kuvasta ei erottunut tekotapa - vain se, että materiaalina oli ehkä paperinaru ja taulussa oli valopisteet. En missään tapauksessa olisi alkanut tehdä valoryijyä, siihen menee kovasti aikaa ja on kokemukseni mukaan tosi työläs. Sen sijaan päätin toteuttaa tilauksen toisella tavalla, jota en ole aiemmin kokeillut.

Kesäiseltä iltatorilta löysin juuri sopivan kokoisen taulun. Ehkä kovin homma - ja ikävin - oli irroittaa puukehyksistä niitit. Onneksi apunani oli avustaja.

 Arvasin, että seuraava työvaihe on kovin suttaava, mutta todellisuudessa se oli vieläkin hankalampi. Yritimme suojata ympäristön muovilla.

Muovikeppuun laitettiin liimavesiseos valmiiksi. Sitä, kuinka paljon liimaa tarvitaan, on hankala arvioida ja mekin jouduimme tekemään pari kertaa lisää liuosta, johon tuli puolet vettä ja puolet Eri-Keeperiä.

Paperinaru on hyvä laittaa ensin kerälle, sillä  vyyhdiltä otettaessa se menee takuuvarmasti sotkuun. Kastelimme aina pätkän narua ja se kiedottiin kehysten ympäri sikinsokin. Kahdet käsiparit ei riittänyt, vaan piti pyytää vielä Arjakin avuksi. Litimärkää narua ei ole hyvä käsitellä, vaan siitä kannattaa vetää ylimääräinen liuos pois.

 Sitten vaan taiteilemaan!

On makuasia, kuinka paljon narua haluaa ja haluaako ne järjestykseen vai sekaisin.

Päivän pari taulu kuivahti, muutaman kerran käännettiin, että reunatkin kuivuivat. Kun teos on tarpeeksi tiuha, pikkulamput pysyvät kiinni työssä ilman mitään kiinnittämisiä. Näin me teimme. Valoja olisi ehkä voinut olla enemmänkin, mutta kun valmiina oli 20 lampun sarja, niin käytimme sen.

Yksi moka tässä tapahtui. En älynnyt taulun "sielunelämää" vaan poistin pienet puupalikat kulmista. Hmm.... Varsinkin, kun paine tulee tässä tapauksessa epätasaisesti, veti paperinaru kehykset hiukan vinoon, mutta haittaakse? Asiakkaan toivomuksena oli mahdollisimman krouvit kehykset, niin saahan ne sitten olla vähän vinotkin? Kovasti oli tyytyväinen hän ja mielellään maksoi 50 euroa.

Hieno tuli. Hämärässä varsinkin näyttävä.

Pellavasydämen Mervi

Solmupuu ja "solmupuu"

Eilen näytin, kuinka tehdään paperinarukranssi käyttäen Alice A:n solmupuuta. Se on kaunis ja käyttökelpoinen, helposti mukaan otettava työväline. Mutta jos ei sellaista ole, voi samanlaiseen lopputulokseen päästä kotikonsteinkin.

Kuten hyvin tiedätte, minä olen impulsiivinen ihminen ja tykötarpeet olisi hyvä löytyä kädenmitan päästä, tai muutoin projekti saattaa jäädä haaveeksi. Niinpä me suunnittelimme - tai Veera sen oikeasti keksi - miten työ tehdään tuolien avulla.

Ensin otetaan reilusti riittävä määrä loimilankaa. Me käytimme kalalankaa, mitä sattui löytymään. Toinen pää loimesta solmitaan jonkun tapin ympäri. Sinne kuulemma kannattaa tehdä solmu, jotta jatkotyöskentely onnistuu.

Paras tapa olisi kiinnittää toinen pää loimista naulan taakse solmulla. Silloin työtä voi jatkaa niinkuin solmupuulla tehdessä. Työ otetaan vaan pois naulasta ja siirretään poispäin. Jos sen sijaan kiinnittää sen pään tuolin tappiin, niinkuin me teimme, työn jatkaminen täytyy tehdä päinvastaisesta päästä.

Allaolevan kuvasarjan mukaisesti työssä edetään siis päinvastaiseen suuntaan kuin solmupuuhussa. Mutta jokainen voi tehdä omanlaisensa virityksen, mikä vaan tuntuu kätevimmältä.

Toinen pää kiinnitettiin lähinnä olevan tuolin tappiin (vasemmalla) ... ja toinen pää toisen tuolin pinnoihin (oikealla), mihin ylimääräinen loimi solmitaan.

Sitten vaan aletaan tekemään solmuja niinkuin viimeksi näytin. 

Nyt on ainakin kaksi vaihtoehtoa:

1) pidät tuolit lähekkäin, jolloin yllät tekemään solmut, mutta varaat tuonne oikeanpuoleiseen päähän tarpeeksi lointa ja päästät sieltä sitä mukaa kun näkyvä loimi täyttyy. Istut itse tuolilla, jotta se ei luista karkuun.

2) Siirrät vasemman puoleisen tuolin niin kauas, että koko loimi on näkyvissä. Silloin joudut liikkumaan itse solmuja tehdessäni. Laita tuolille jokin paino, ettei se liiku.

3) Veera mietti, että voisihan tuon tehdä niinkin, että toinen pää naulaan ja toiset päät solmii vyötärölleen, mistä sitten päästää lointa sitä mukaa, kun saa valmiiksi.

Nyt on siis tekeminen meillä hanskassa, seuraavaksi alamme miettiä, minkälaisista materiaaleista kranssi olisi kiva tehdä. Villalanka, paperinaru, silkki- tai muu nauha ym. Itse haluaisin saada röhelöhuivilankaa sovitettua työhön kuin työhön, sitä kun on meillä yllinkyllin. Mutta mikä olisi oikein kesäinen materiaali?

Pellavasydämen Mervi

Kesäinen kranssi solmupuulla

Alice A on suomalainen firma, joka tekee monenlaisia puisia työvälineitä käsityöläisille. Täällä. Joku asiakkaistani kertoi tehneensä kranssin Alice A:n SOLMUPUULLA. Pitihän minun tietysti ottaa selvää, mikä se sellainen on. Tilasin yhden kokeiltavaksi. Koska itselleni (dementian ensioireita?) kaiken uuden oppiminen on jo työläämpää, tuokin värkki jäi kuitenkin alahyllylle koskemattomana.

Kunnes putiikkiin saapui harjoittelija Veera. Monenmonta uutta työtapaa on Veera minulle opettanut. Ensin opetellut itse ja sitten näyttänyt mallia. Tämä solmupuun käyttäminen on viimeisin.

Valitsimme merellisen, sinisen paperinauhan. Työtavaksi muutamasta vaihtoehdosta Veera valitsi sen, että pätkitään nauha 50 cm pätkiin, jotka taitetaan nelinkerroin. Kalalankaiseen "loimeen" tehdään tällä nipulla ryijysolmu.

Solmut vedetään tiukkaan naulapäähän puuta. Solmunauhaa voi tehdä niin pitkästi, kun lointa riittää. Valmista työtä vaan siirretään eteenpäin.

Tässä kävi niinkuin usein mun touhuilussa, että suunnitelma jäi tekemättä. Niinpä työ katkaistiin ennenaikaisesti. Se ei ihan riittänyt 20 cm halkaisijaltaan olevaan metalliympyrään. Ratkaisin asian niin, että päällystin renkaan sinisellä lakanakangassoirolla ja kranssi kiinnitettiin siihen liimalla sieltä täältä.

Toinen askartelu, minkä osaan vain teoriassa, Veera näytti käytännössä. Se on tuollainen leveästä paperinauhasta tehty kukka. Se sopii mainiosti tähän kranssiin. Sensijaan en ole aivan varma tuosta prismasta, minkä laitoin keskelle roikkumaan.

Meillä kranssi ripustettiin niinikään paperinauhasta neulottuun kaitaliinaan, joka kylläkin roikkuu...

Kaunista sinivalkoista Suomen suveen.

Solmupuu on kätevä, mukana kulkeva väline kranssin tekemiseen. Mutta Veera keksi toisen tavan, jos ei tuollaista solmupuuta ole. Sen näytän ensi kerralla. Pysy siis kuulolla! Onhan sinulla Pellavasydän-blogi suosikeissasi, tai ehkä seuraat blogipolun kautta, tai Blogit.fi -palvelun kautta?

Pellavasydämen Mervi

Kehyksillä kivaa

Kaikki lähti tästä asiakkaan tuomasta lahjasta. En ollenkaan muista, kuka asiakas oli ja mistä hyvästä sain tämän tuomisen.

Netistä ei tahtonut löytyä ohjetta, eikä oikein kukaan asiakkaistakaan osannut neuvoa. Käsittääkseni  tätä on tehty jo kauan sitten kansakoulun kässätunneilla. Niin, eikä meillä ollut työvälinettäkään. Mutta luottopuuseppäni toki sellaisen teki, vaikkei edes tiennyt millainen kehyksen pitäisi olla.

Toista vuotta työtä ja kehikkoa katselin ja mietin, että "sitten joskus otan selvää...". Nyt tuli oiva tilaisuus, kun harjoittelija Veera otti kehyksen käteensä ja käänteli ja vertasi, mietti ja kokeili.

 Kulmissa on kaksi eri mahdollisuutta.

Tässä tapauksessa käytettiin sitomiseen varmasti katkeamatonta nylonlankaa.

 Kun sitomislanka on erivärinen, tulee päällepäin kivat ristikot, mutta alapuolella se tietysti erottuu.

Meillä on kahdenlaista kehikkoa, toisessa on naulat nuppeineen ja toisesta naulan kannat on poistettu. Jos nauloissa on kannat, työtä ei saa pois muutoin kuin katkaisemalla reunat.

Kannattomassa versiossa pystyy tekemään tällaisen, missä reunoissa on lenkit. Toisaalta naulan kannat auttavat työn pysymään paikallaan, lanka ei livahda irti.

Muistatko menneiltä ajoilta tupsutyynyt? Myös vauvanpeiton voi tehdä tällä systeemillä. Osa kerroksista leikataan, kuten tässä esimerkissä tuossa keskellä. Tämä työ on kuitenkin niin pieni, että kunnon tupsua ei muodostunut.

Jos lähipiiristä ei löydy tekijää, meiltä voit ostaa erikokoisia kehikoita.

Aikaa vievää puuhaa, mutta hauskaa on kokeilla eri materiaaleilla ja miettiä käyttötarkoituksia. Paperinarusta tehtynä saa vallan mainion pannunalusen.

Pellavasydämen Mervi