Intohimona käsityöt

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kivut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kivut. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. tammikuuta 2020

Ihan sivuraiteille: kipulääkityksestä

Minä olen kipukroonikko. Varsinaista syytä kivuille on vaikea määrittää, mutta kehoni vaan särkee ja on kipeä ja kävely tuottaa tuskaa. Minulle on tehty n. 20 leikkausta ja alkuperäinen syy on synnynnäinen lonkkavika. Lonkkiin on laitettu yhteensä 8 keinoniveltä ja juuri nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Mutta ei ole ja sittemmin on selkään tullut hermovaurio ja polvet odottavat protetisointia jnejne... Olen käynyt kipuklinikalla ja osallistunut kroonikkojen kivunhallintaryhmään. Ryhmästä sain paljon uutta tietoa, joskin se tavallaan vei toivoa pois. Olinhan aina kuvitellut, että kunhan sopiva lääke löytyy, niin kivutkin katoavat. Tapaturman tai leikkauksen jälkeen näin usein onkin, mutta kun on kyse kroonistuneesta kivusta, jolle ei syyksi löydy esim. kudosvauriota, sen toimintamekanismi on hankalampi. Syy ei olekaan siellä rikkoontuneessa polvessa vaan jossain aivoissa, hermoreseptoreissa tms... Tässä esim. yksinkertainen selostus.

 Aivot, Tulehdus, Tahti

Kaikkea kipua ei ikinä pystytä lääkkeillä saamaan pois. Muistelen kuulleeni, että lääkärit pitävät hyvänä, jos 30 % kroonisesta kivusta saadaan hoidettua. Olen syönyt 20 vuotta vahvoja kipulääkkeitä, jotka koukuttavat ja aiheuttavat vieroitusoireita, jos lääkkeenotto jää välistä tai edes viivästyy. Kipuklinikalla aloitettiin tällaisen lääkkeen alasajo ja vuoden päästä olin jo aika hyvässä tilanteessa, pärjäsin hyvin pienellä annoksella. Nyt olen kyllästynyt siihenkin. Iltapäivällä alkaa viekkarit, jos en kellosta katso lääkkeenottoaikaa. En vaan enää halua elää niin.

Jo tässä vaiheessa - yli 40 vuotta sitten - 17-vuotiaana morsiamena olin joutunut särkylääkkeitä popsimaan ja kivuista kärsimään.

Kävin tällä viikolla lääkärissä ja kohdalleni osuikin ihastuttava naisihminen; taitava, ystävällinen, joustava ja perusteellinen. Lisäksi juuri farmakologia oli hänen mielialuettansa, joten lääkkeitteni uusinta oli mitä parhaissa käsissä. Sain, mitä pyysin.

Nyt - juuri tänään - on paha päivä, kun alan tiputtaa tuota opioidi-lääkettä pois. Vaihtoehdot ovat: joko hitaasti parin viikon jaksoissa, jolloin ikävää vointiä kestää kauemmin, mutta tulokset ovat pysyvämpiä tai nopeammin, mutta sitten ei ole varmaa pysyvyydestä. Minä kun olen on-off - ihminen, ajattelin sitten lähteä ripeästi liikkeelle. Kun on viikonloppu ja saan vaikka maata peiton alla koko ajan, yritän päästä myrkyistä eroon mahdollisimman paljon. Otan sitten hippusellisen, jos ihan mahdottomaksi alkaa käydä.

 Pillereitä, Lääkkeet, Apteekki, Sairas, Tauti


Huono puoli tässä on se, etten ole varma, miten kipujeni käy. Sain kyllä toisen lääkkeen - tulehduskipulääketyyppisen - tilalle. Nyt pitäisi löytää sellainen combo, että pystyn elämään ja toimimaan, Totuushan on se, että elämäni on niin avustettua, ettei minun ole pakko rehkiä yli voimieni - kiitos ihanien henkilökohtaisten avustajieni ja työntekijäni ja aviopuolisoni - mutta paikallaan pysyen kuntoni luonnollisesti huononee ja oravanpyörä on valmis. Kykenen aina vain vähempään. Kipujen kanssa ei ole kiva häärätä.

Kun tiedän edessä olevan jotain liikunnallisesti vaativaa, otan toki kunnon dropit. Näin, esimerkiksi, kun lähden Turkuun opiskeluilloiksi. Sellaiset päivät on mukavia, kun ei koko ajan satu. En vaan  voi aina olla niin vahvassa lääkityksessä. Sitä ei kestä myöskään lihavuusleikattu mahani, jonne ei saisi ollenkaan laittaa tulehduskipulääkkeitä, koska saattavat aiheuttaa verenvuotoa.

Mutta näillä mennään!

Viikonloppuna pitää kyllä tehdä kotitehtäviä. Saimme alkuviikosta valmiiksi trikoohousujen kaavat, ja ne pitäisi nyt testata leikkaamalla ja ompelemalla sovitusvaate.

Mervi

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Arvonta suoritettu ja kuulumisia

Olen kovasti myöhässä arvontatuloksen kanssa. Täällä oli karttajulisteen arvonta. Tein perinteisesti paperilaput jokaisesta osallistujasta ja voittajaksi nousi  Anonyymi 16:31, joka oli onnekseen ilmoittanut myös sähköpostiosoitteensa. Jonna Tiittaselle on lähtetty tieto  voitosta.

Jonna, ilmoita vielä minulle, että olet saanut tiedon ja julisteen!

Ehdottomasti mustavalkoinen sisustus, mutta pienellä väri twistillä �� keväisin kaipaan vähän jotain väriä esim koristetyynynpäälliset vaikka
turkoosin tai aniliininpunaisen värisinä :)

Tämä otos antoi tasatuloksen. Yhtä paljon oli mustavalkoisen sisustuksen kannattajia kuin väriä kaipaaviakin. Silloin on asiat kohdallaan, kun kodin asukkaat ovat tyytyväisiä.

Tässä istuessani työpöytäni ääressä aurinko paistaa suloisesti lämmittäen. Voisinpa sanoa, että myös elämässäni olisi edes pieni valonsäde, mutta ei. Kärsin edelleen taukoamattomasta kivusta, jonka nyt olen kylläkin saanut paremmin paikallistettua.

Polvet ovat kipeät ja niissä on myös leposärkyä. Olen menossa ilmoittautumaan proteesileikkaukseen. Toinen paha kipukohta on selässä. Välillä se on puukoniskuja, toisinaan taas ikävää säteilykipua. Sitten on niitä päiviä, kun koko kroppa särkee. Uusin tuttavuus on olkapääkipu - tietysti voimakkaasta rasituksesta, kun koko painollani varaan kyynärsauvaan. Sen saa onneksi hallintaan kipugeelillä.



VARAS YLLÄTTI

Yhtenä iltapäivänä olin kesken työpäivän makuuhuoneessa huilaamassa, kun näin miehen hääräävän autoni luona. En nähnyt kuin pipon. Ihmettelin, mitä mieheni tekee siellä, enhän ollut aikeissa mihinkään lähteä autolla.

Myöhemmin selvisi, että joku oli tullut n. klo 15 pihaamme pyörällä, käynyt tsekkaamassa mun auton, mutta ovet oli lukossa ja sitten mennyt vieressä olevan mieheni auton luo. Pahaksi onneksi tämä oli jättänyt oven auki ja niinpä kaikki irtoava lähti voron matkaan. Navigaattori, autokamera ym... mitä siellä nyt olikaan. Ajatella, putiikki oli auki, valot päällä ympäri taloa ja silti joku uskaltaa.

Varas oli jatkanut matkaansa takaovelle, muttei päässyt sisälle. Pyörällä oli hurjastellut kokolailla jyrkän umpihankisen rinteen alas kadulle.

Seuraavana päivänä mieheni oli ollut pihatöissä, kun taas samasta suunnasta tuli teinipoika pyörällään, näki Aarren ja lähti hurjaa vauhtia polkemaan toiseen suuntaan. Pipo oli kuvaamani kaltainen. Ehkäpä siellä jossain koulunpihalla vaihtui autotarvikkeet karkki/kaljarahaan?


Nämä on mun toiset rakennekynnet ja rakastan, rakastan... Ensi viikolla taas uusitaan - minkälaiset nyt keksisi? Nyt kehtaan näyttää käsisäni ja kyllä olenkin kehuja saanut. Sen sijaan.....

SURKEA NAAMA

Elokuvissa ollaan empaattisia ja kysytään "onko sinulla kaikki hyvin?" En ole ikinä kuullut mieheni niin kysyvän ja sentään huhtikuun 15. päivä tulee täyteen 40 vuotta avioliittoa... Mutta nyt yhtenä päivänä kysyi. Oikein säikähdin - mitä nyt onkaan vialla? Noh, olin ja olen kuulemma huonon näköinen. Työkaverini Arja vahvisti kasvojeni olevan kalpeat ja kelmeät. Muistin,että myös edellisellä viikolla kasvohoitaja kysyi vointiani, kun huolestui yleisilmeestäni. Peilistä minua katsookin lähes vihertävän värinen naama. Eikä sitä kyllä auttanut kasvohoitokaan.

Siltä seisomalta lähdin käymään terveyskeskuksessa sairaanhoitajan luona. Hemoglobiini näytti hyvää tulosta 134, joten ainakaan raudanpuutteesta ei ole kysymys.

Ehkä pitäisi vaan yksinkertaisesti lähteä ulos aurinkoon! Koko talven olenkin ollut visusti sisällä.



Mervi

maanantai 12. helmikuuta 2018

Täällä taas ja mitä kuuluu...

Blogihiljaisuuteni kesti neljä kuukautta. Syytä en osaa tarkalleen sanoa, mutta ainakaan ajanpuutteesta ei ole kysymys. Elämäni ja ajatukseni ovat pyörineet kirjaimellisesti "oman navan ympärillä".

Kesästä asti yritin saada painoa pudotetuksi, jotta pääsisin laihdutusleikkaukseen. Ensisijainen syy leikkaukseen oli närästysvaivan korjaaminen. En millään tahtonut saada kiloja tiputetuksi, vaikka syömäni ruokamäärät olivat pieniä. (Lihavat ihmiset aina väittävät syövänsä vähän, mutta nyt myös mieheni oli sitä mieltä) Jollain tarkastuskäynnillä oli  paino jopa noussut.

Leikkaus tehtiin joulukuun 5. päivä. Sitä seurasi ihan hirveän hankala aika. Sairaalassa jouduin "tappelemaan" kipulääkitykseni puolesta ja kotiin tultuani olin tosi kipeä useamman viikon. Erityisvaikeuksia aiheuttaa se, että tällä uudella tulitikkuaskin kokoisella mahalla ei saa syödä tulehduskipulääkkeitä ja minä kun tarvitsisin maksimiannoksen Voltarenia. Joudun siis tyytymään elämään kipujen kanssa.

Kävin joulukuussa myös Tyksin kipupoliklinikalla, jossa päädyimme Tramal-kipulääkkeen alasajoon, mikä oli tuhoontuomittu ajatuskin. Nyt minulla ei ole riittävää kivunlievitystä. Tarkoittaa sitä, että yritän selvitä taukoamattoman ja sietämättömän hermokivun kanssa. Koskaan elämäni aikana en ole kivuton ollut, mutta  nyt tuntuu, että "kamelin selkä katkeaa". Aamupäivän sinnittelen niinjanäin, mutta iltapäivän olen töissä lähes liikuntakyvytön ja kotiin päästyäni menen pitkäkseni pariksi tunniksi vain noustakseni odottamaan, että pääsen yöunille.

Arvaatte varmaan, miltä tällainen elämä tuntuu? En jaksa/pysty tekemään mitään, en käy missään, en edes harrasta mitään. Vähän aikaa istun ja kudon, mutta sekin käy hetikohta liian kivuliaaksi, kun iskiastyyppinen vaiva repii vuorotellen kumpaakin jalkaa...

Onneksi on Arja. Pellavasydämen ompelijatar. Arja on oppinut talon tavoille ja pystyy yksinkin hoitelemaan putiikkia päivän, pari. Itse en enää ompelukoneen äärellä kykene istumaan. Usein Arja joutuu hoitamaan myös asiakaspalvelun, kun en kykene liikkumaan. Putiikissa meillä menee oikein hyvin. Arjan työsopimusta jatkettiin tämän vuoden loppuun. Sana korjausompelusta on kiirinyt, ja Arjalla riittää töitä. Myös lankojen ostajat ovat löytäneet Pellavasydämen.

Ja onneksi on henkilökohtaiset avustajat, jotka huolehtivat kotitöistä ja putiikissa siivouksesta ja tavaroitten siirtelystä.

Tästä suosta on kuitenkin yritettävä nousta! Paino on pudonnut lähes 10 kiloa ja nyt on meneillään  "terapiajakso": yritän keksiä  itselleni jotain kivaa, mikä saisi mieleni virkistymään. Siitä esimerkkinä kauniit kynnet.






Olen aina hävennyt rumia kynsiäni. Suurin syy on kylläkin ollut hoidon puute. Nyt on hienot, piiiitkät rakennekynnet, mutta hiukan hankalat. Varsinkin näppäinten näpyttely...

Kävin myös parturissa ja nyt on uusi leikkaus ja väri sama kuin kynsissäkin.


Hierojalla käynti ei ollut yhtä positiivinen kokemus. Olen päätellyt, että liian kova alaselän ja pakaroitten hierominen sai hermovaurion pahenemaan. Seuraavaksi menen jalkojenhoitoon.

Paitsi että elinpiirini on kapeutunut pelkästään kotiin (kaupassakäyntikin tuottaa liikaa kipua) myös ilonaiheet on vähissä. Syöminenkään ei enää tuota nautintoa, vaan lähinnä kipua ja huonon olon. Lukeminen on jäänyt - kännykkä vie senkin ajan - blogi on jäänyt, myös toisten blogien lukeminen. Eilen aloitin kirjan lukemisen ja aion jatkaa sitä. Romaanien tai elämäkertojen lukeminen vie ajatukset pois omasta kurjuudesta ja pääsee hetkeksi erilaisiin sfääreihin.

Olen aina pitänyt itseäni pohjimmiltaan positiivisena ja iloisena ihmisenä, mutta nyt olen joutunut kokemaan alakuloa ja masennus-diagnoosin. Mutta kyllä minä täältä vielä nousen - vaikka väkisin ja sisulla!

Tästä nyt tuli tällainen valitusvirsi. Ensi kerralla näytän, mitä kaikkia käsitöitä olen tehnyt. Sitten on  vielä arvonta odottamassa...

Palaan PIAN.


Mervi



keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Hermovauriokin vielä

Tämänpäiväinen Turun reissuni sujui hyvin. Vaikka miten varaisi aikaa muka tarpeeksi, Turun päässä tulee aina kiire. Maalaisena sitä ei osaa arvioida kaupunkiajoon menevää aikaa. Tiet olivat kuivat ja aurinko paistoi, joten olosuhteet olivat kerrassaan mainiot.

Elämän rajallisuudesta sain muistutuksen, kun Turun keskustassa Mikaelin kirkon edessä vilkkuivat siniset valot. Siellä makasi henkilö yläruumis riisuttuna ja ambulanssihenkilöstö (yritti) elvyttää häntä. En tiedä, mitä oli sattunut. Tämä tapaus tuli mieleeni kun nikottelin tutkimuspöydällä pieniä nipistyksiä - toisella kun on elämä pelissä...

Lääkärin nimeä en tiedä, mutta kyllä oli ystävällinen ja miellyttävä mieshenkilö. Hän selitti koko ajan mitä tekee ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Rauhallinen puheensa ja levolliset liikkeensä lievittivät hienoista pelkoani. Tämä oli siis hermoratatutkimus, ENMG.

Ensin minuun johdettiin sähköiskuja. Osa oli enemmän sattuvia, osa ei tuntunut miltään. Ensin pieni nipistys, sitten vähän isompi ja vielä isompi sykäys. Tämän tutkimuksen jälkeen siirryttiin neulojen pistelyyn. Yhtä neulaa lääkäri pisteli eripuolille jalkojani - taas toiset tuntui, toisia ei voinut ollenkaan huomata.

Lopputulemana diagnoosi oli hermovaurio. Kertomani oireet täsmäsivät lääkärin diagnoosiin. Hiljattain tapahtunut neljännen hermojuuren vaurio. Havaittavissa jonkun verran korjaavaa tapahtumaa. Eli syy on kuin onkin selässä, mutta ei ole iskiasta. Mitä todennäköisemmin vaurio on tullut marrraskuun 2014 lonkkaleikkauksessa. Silloin olikin jokseenkin voimakkaita sähköiskun tapaisia kipuja vasemmassa lonkassa ja polveen säteillen.

No mitä sitten? Tämä lääkäri selostaa tilanteen minut sinne lähettäneelle omalle ortopedilleni Tyksissä. Todennäköisesti selkää aletaan tutkia.

Mervi

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Edelleen

Sängyn pohjalla. Vain pikareissu vessaan ja joskus harvoin syömään ja koneelle, muttei pysty/jaksa sen enempää. Tänään tulee 6 päivää täyteen. Mutta mikä onni, että unta riittää. Muuten olisi tylsää. Sellaiset sähköiskun tapaiset sykäykset on jo melkein hävinneet, mutta erittäin kipeä on vasen lonkka muuten.

En siis tänään mene uimahalliin, enkä mihinkään muuallekaan.

Mervi

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Ihan sairasta!

MÄ OON NIIIIN KIPEE! Koska tämä ei ole - eikä sen ole tarkoituskaan olla - mikään hyvän mielen blogi, niin saan kertoa myös typeriä asioita, eikö?

Maanantaina olin uimahallissa 20 minuuttia vesijumpassa, ei tuntunut tiistaina eikä keskiviikkona aamulla yhtään miltään. Keskiviikkona ajelin Turkuun ja se kun on niin tylsää hommaa, käytin ajan hyödyksi. TUOLIJUMPALLA. Onko teistä kukaan harrastanut autossa tuolijumppaa?

Pinnistin peppulihaksia ja rentoutin ne. Sitten käsittelin vatsalihaksia, niitä olemattomia, nojaamalla rattiin ja takaisin. Tein näitä tuskin 10 minuuttia kauempaa. Torstai alkoi hirvittävällä kivulla leikatussa lonkassa. Jokaikinen pienikin liikahdus tuntui räjäyttävän pääni. Aloin voida huonosti ilmeisesti pelkästä tuskasta.

Nyt olen sitten maannut sängyssä eilisen ja tämän päivän. Unta on riittänyt vielä yölläkin. Kaikkia särkylääkkeitä olen ottanut, mitä hiukankin voi yhtaikaa ottaa ja vielä buranaa päälle. Burana itseasiassa onkin ollut kaikkein paras.

Ihan hiukan vieläkin pelottaa, että jos syy onkin keinonivelessä, vaikka paremminkin se kyllä vaikuttaisi olevan lihaksistossa. JOS nivel olisi rikki, sitten olisi mun tekemiset tehty. Leikkaava lääkäri kertoi leikkauksen jälkeen, että jalan lihakset ovat kuin rasvaista narua. Päällepäinkin näkee, että se on surkastunut käyttämättömyyttään. Ei kai se sitten ole ihme, jos sisukalut pelästyy, kun niitä aletaan RÄÄKÄTÄ. Siitä huolimatta en saanut ko. lääkäriltä lähetettä fysikaaliseen hoitoon. Hänen mielestään sillä ei ole mitään muuta hyötyä kotona tehtävään jumppaan, kuin se, että ammatti-ihminen voi arvioida kuntoutumisen asteen. Tunsin, että minut jätettiin yksin epäonnistuneen leikkauksen jälkeen.

Huomenna on veljeni häät. Hiukan tässä pelkään, etten pääse paikalle. Tuolla jalalla ei pysty kävelemään, ainoastaan raahaamaan sitä täysin liikkumattomana perässään.

Mutta maanantaina taas uimaan. Ehkä riittää 10 minuuttia?

Mervi

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kivat käsityömessut Tampereella

Eilisen sunnuntaipäivän vietin käsityömessuilla. Uudestakaupungista lähti aamutuimaan täysi linja-autolastillinen käsityöihmisiä kohti Tamperetta. Olen jo useamman vuoden ollut samaisella reissulla mukana ja aina matkat ovat sujuneet mutkattomasti. Poikkesimme matkan varrella kahvilla ja pissalla ja saamme liput käteen jo linja-autossa, joten sisäänpääsykin sujuu mukavasti.

Matkan hyödynsin pipoa neulomalla. Eihän sitä nyt voi istua mitääntekemättä! Vieressäni istui tuttu käsityöyrittäjä-kollega ja meillähän riitti puhumista koko matkan ajaksi. Yhteinen kokemuksemme on, että yksinyrittäjä on aikas yksinäinen - ystävyyssuhteet jäävät huonolle hoidolle, kun ei ole aikaa eikä iltaisin enää puhtiakaan. Myyntityö on sikses sosiaalista toimintaa, että ehkäpä senkään takia ei vapaa-ajalla enää jaksa seurustella. Toisaalta kaikkia asioita ei voi puhuakaan kuin toisen yrittäjän kanssa.

Ajatella, kotona en tahdo jaksaa postilaatikolle kävellä, mutta messuilla kävelin reilut kuusi tuntia 10.00-16.30 ja kolme hallia koko lailla tarkkaan. Muutaman kerran istahdin kahville, mutta etupäässä olin jalkojeni päällä. Viime vuonna varasin paikan päältä pyörätuolin, mutta kelaaminen oli aika tuskallista, sillä hallin lattiat ovat kokolattiamaton tyyppistä ja siis erittäin raskasta lykätä. Nyt päätin kokeilla kävellä sauvojen kanssa. Kun on kivaa katseltavaa, niin ei huomaakaan kipuja. Linja-autoon en enää paluumatkalla meinannut päästä, rikkinäinen polvi ei olisi millään tahtonut taipua. Kipu kuitenkin hellitti kohtalaisen pian. Eniten kärsi kädet, rakko kämmenessä ja aamulla kainalot sekä kyljet kipeät kepeillä kävelystä.


Tykkäsin ihan hirveesti näistä messuista. Välillä sitä ihmettelee, että onko ollenkaan samoilla messuilla oltu, kun toiset valittaa tylsyyttä ja huonoa valikoimaa. Minä näin paljon kaikkea kivaa ja ostinkin monta juttua - ihan itselleni. Ensimmäisen kerran sain todellakin katsella tuotteita vain itselleni, kun ei tarvinnut ajatella jälleenmyyntiä Pellavasydämessä. Harmittelin vain sitä, että aloitin väärästä hallista. Kiersin ensin A-hallin ja vasta sitten menin C-halliin, missä oli "pienyrittäjiä" ja harrastajakäsityöläisiä. Minun mielestäni siellä oli enemmän katseltavaa. Ensi vuonna kuljen toisin päin. Nyt oli uutuutena myös E-halli, jossa oli design-vaatteita ja Deli-osastot, eli herkkuja pieniltä valmistajilta. Kivimessuhallin jätin tyystin käymättä.

Nyt kun halleja oli yksi enemmän ja väki jakaantui siis isommalle alueelle, ei ollut niin hurjaa tungosta. Toki siellä nytkin sai väistellä - nimenomaan väistellä, minäkin keppieni kanssa. Lienee jokseenkin ymmärrettävää, että meinaan hermostua tuollaisessa tungoksessa ja varsinkin, kun usein se olisin juuri minä, joka väistää. Nyt päätin, että toiset saa kiertää ja jämähdin seisomaan niille sijoilleni, kun tuli ihmisiä vastaan. Jollekin jouduin jopa tokaisemaan että "en väistä", kun toinen vaan tunkee kainalosta ohi.

Onneksi näin heti alkuun blogilukijani Hannan (?) mikä havahdutti minut huomaamaan, etten voi käyttäytyä typerästi, sillä MINUT TUNNISTETAAN. Kiva, kun tulit juttelemaan! Näin myös Susannan Työhuoneen Susannan. Hassulta tuntuu nähdä livenä ihmisiä, jotka on tottunut "näkemään" vain blogissa tai lukemaan kommenttina...

Tänä aamuna olo oli kuin traktorin alle jääneellä (en kylläkään ole sellaista kokenut)  - niin oli paikat hellinä. Nooh, särkylääkityksen jälkeen kroppa tuntui taas siedettävältä ja siinä se työpäivä putiikissa meni keinutuolissa sukkaa neuloen. Onneksi (!) ei ollut oikein paljon asiakkaita, että pääsin vähän vähemmällä kulkemisella. Toki pääsin esittelemään mm. uusia ideoita, joita olin messuilta bongannut. Tänäänkin myin eniten juuri käsityötarvikkeita. Matonkuteita, paperinarua, pellavaa ja kangasta.

Tämä postaus on täysin kuvaton siitä huolimatta, että kuvattavaa olisi "vaikka muille jakaa". Kuvat ostoksistani tulevat myöhemmin. Nyt tää ei jaksa, vaan menee pitkäkseen ja luultavasti hetken päästä kuuluu kuorsaus. Onneksi täällä ei ole ketään kuuntelemassa.

Mervi