Valolaatikko

Mietimme erilaisia jouluaskarteluja, mitä laittaisimme esille puotiin? Usein asiakkaat tulevat kyselemään ideoita. Muistin valolaatikon ja päätimme väsätä sellaisen, vaikka mielessäni olikin sen tekemisen sottaisuus.

Jos asioita tekee harvoin, unohtaa detaljit ja niin kävi tälläkin kertaa. Unohdin tärkeän yksityiskohdan, laatikko PITÄÄ PÄÄLLYSTÄÄ MUOVIKELMULLA.

Mutta siis:

- valitaan sopivan kokoinen pahvilaatikko, joka menee tässä työssä pilalle. Mieluusti aika ohutta pahvia.

- pohjalle tehdään reikä

- laatikko päällystetään elmukelmulla

 

 - varataan isohko astia, johon kaadetaan erikeepperiä ja yhtä paljon vettä. Työtilaan kannattaa laittaa muovi tai sanomalehtiä, sillä liimaa kyllä roiskuu! Muovihanskat on myös hyvä lisävaruste.

 - Paperinaruvyyhdistä 100 g tulee kolmeen pieneen laatikkoon päällystys. Paperinaru kastellaan liimavesiseoksessa ja kiedotaan ristiinrastiin pahvilaatikon ympäri. Kulmiin kannattaa myös laittaa narua.

Kun laatikko on päällystetty narulla, se jätetään kuivumaan seuraavaan päivään. Välillä laatikkoa tulee käännellä, jotta pohjakin pääsee kuivumaan.

Kun naru on kunnolla kuivunut, pahvilaatikko revitään sisältä pois.

Nyt on edessä enää kivoin vaihe, laatikkoon laitetaan valot ja se koristellaan lahjanarulla.

Itse asiassa täällä aikaisemmassa päivityksessä kuuden vuoden takaa olisi löytynytkin ohjeet...

Valolaatikko 

Tässäpä kiva vieminen joulukukan tilalle! Toki tällekin joku voi olla allerginen, koska liimaa...

Pellavasydämen Mervi

Joulu 2019

Hyvin perinteinen joulu - niin kuin meillä aina. Minä teen joulukuun aikana joulusiivon. Tai siis avustaja siivoaa. Tytär tuli tekemään leipomukset ja laatikot ja niissä olikin kyllä kova homma kaheksi päiväksi. Pari kakkua ostettiin myyjäisistä. Mieheni valmisti ruuan aattoillaksi.

Aattona vasta meillä koristellaan kuusi ja muutenkin koti jouluiseksi. Kuunnellaan Turun joulurauhan julistus ja syödään riisipuuro sekemetelisopan kanssa. Illalla sitten varsinainen jouluateria.

Nyt oli jo toinen joulu, kun sovimme, ettemme lahjoja vaihda. Niin helpottavaa. Saan tarpeekseni lahjahössötystä putiikin puolella, kun yritän ratkoa epätoivoisten asiakkaiden lahjavalintoja. Toki se on iloistakin työtä, kun onnistuu saamaan helpotuksen huokauksen asiakkaan suusta ongelmien ratkettua!

Ensimmäiset ostamani jouluhyasintit olivat tuoksuttomia, mikä minulle tuoksujen ystävälle oli pettymys. Joku tiesi kertoa, että valkoinen hyasintti ei tuoksukaan - oletko sinä kuullut/todennut sen? Keksin näille kivan paikan seinältä. Istutin kaksi hyasinttia Jyskistä ostamiini ruukkuihin. Valkoinen tulilatva sai paikan isoäidiltä peritystä fasaani-kulhosta. Niin kaunis että!

Tämän  vuotinen joulukuusi oli pieni mutta tuuhea. Ja aito. Aika söpö Mirvan koristelun jälkeen!

Ostin myös joulukaktuksen, jossa oli erityisen kauniin väriset kukat. Mutta ne kukinnot tippuivat jo ennen joulua ja ilmeisesti nuo nuput eivät aukene ollenkaan. Muistin ostaneeni kesällä kirpparilta enkelikellon ja löytyihän se. Vieno kilkatus tuo mieleen lapsuuden joulut. Nyt on vaan löydettävä jostain sopivat kynttilät.

 Minulla on kynttilöihin ristiriitainen suhde. Tykkään kynttilöistä ja vaihdan niitä muuhun sisustukseen sopiviksi, mutta en oikein uskalla polttaa. Pelkään tulta ja kynttilöiden pitää olla tosi turvallisesti, että uskallan rentoutua niiden äärellä. Tuohon omppukynttilään raaskin vihdoinkin laittaa tulen - onhan se jo yli 20 vuotta sitten saatu silloisilta naapureilta joulumuistamiseksi!

Meillä nautitaan joulusta ja joulukoristeista vielä pitkään. Nuutinpäivänä aletaan riisua kuusta, mutta vasta aattonahan se sisälle tuotiinkin. Muuten, ei tuo kuusikaan tuoksu! Vai onko vika sittenkin mun nenässä?

Mites muut, vieläkö teillä on joulukoristeet vai onko jo koti siivottu odottamaan kevättä?

Mervi

Joulu meni jo

Tämä joulu oli lyhyt. Se loppui ennen kuin oli oikein alkanutkaan. Tänään meiltä siivotaan koristeet ja ylimääräiset jouluvalot pois. En tiedä, vaikutti se, ettei oikeaa kuusta ollut ollenkaan, etten päässyt lainkaan joulufiilikseen. Tytär, joka on aina halunnut OIKEAN kuusen, totesi nyt, että ehkä tyytyisi jo MUOVISEEN. Että parempi sekin, kuin ei mitään.

Ensin en saanut minkäänlaista joulun tuoksua huoneisiin, kun vaaleanpunaiset hyasintitkaan eivät tuoksuneet yhtään miltään. Joulun jälkeen ostin nämä sinivioletit, ja vaikka Tokmannin ovatkin, kukoistivat tosi kauniisti, kauan ja tuoksuivat huumaavasti!

Pääsi vanha Arabian fasaanikulhokin esille. Taitaa olla muuten ihan mahdotonta löytää tähän kansi?

Olen poistanut kaiken sinisen koristelun käytöstä. Entisessä kodissa sitä oli useammassakin huoneessa. Tämä Iittalan pikkuruinen Aalto-vaasi kyllä sopii tähän asetelmaan. Ja toki Suomen juhlavuonna sitä voisi enemmänkin käyttää - vaikkei muuta sinistä olisikaan.

Amaryllis yllätti tänä vuonna iloisesti. Samanaikaisesti oli 8 kukkaa täydessä terässä.

Vaikka yksi kukka näytti olevan aivan kaktipoikki, se kuitenkin piti pintansa ja kukki täydeltä terältään. Onneksi en mennyt sitä poistamaan!

Tällaisen tonttunäkymän tyttäreni "stailasi" nojatuoli näkymäkseni.

Siinä ne vielä nököttävät hiipat tanassa, 

mutta muutama tunti, niin piiloutuvat pahvilaatikon uumeniin. 

Kunnes taas ihan kohta otetaan esille.

ps. yksi avustajistani pudotti (ja se meni rikki) tuollaisen jalallisen lasiesineen, jossa voi polttaa tuikkuja. Olen rakastanut tätä kolmikkoa, joka nyt näyttää nysyltä. Tämä ei ole mikään design esine ja muistaakseni niin monen vuoden takaa, ettei enää ole kaupoissa. Jos joku löytää kirpparilta, niin olisin kovasti kiinnostunut ostamaan - tuon pienemmän.

Mervi

Hiljaiseloa siellä, touhotusta täällä...

Kiva lukea, että joku blogini lukijoista kommentissaan jo ihmettelee, kun ei mitään kuulu. Aivan kuten hän arvelikin, vauhtia on riittänyt, muttei tarpeeksi voimia. Jos kaupanteko olisi aina yhtä kiireistä kun näin joulun alla, en kykenisi puotia pitämään. Koko päivä jalkojen päällä, tepsuttelua edestakaisin - ei siihen 100% työkyvytön pysty, vaikka miten tahtoisi. Muutaman viikon jaksaa suomalaisen sisun avulla!

Kivaa tämä on - ehdottomasti! Hauska tavata asiakkaita, jotka tulevat ensimmäistä kertaa kauppaan arasti kysymään, että "sattuisko teillä olemaan...." tai niinkuin täälläpäin pruukataan kysyä: "Ei teillä mittään sattuis kynttilänsydäntä olemaan?" On niin kiva vastata epäilevälle, että "onhan meillä".

Vielä ei varsinaisia joululahjoja ole paljon osteltu, mutta askartelutarvikkeita kyllä.

Kaupungissa on myös yrittäjien yhteiset myymälät (jostain syystä kaksi eri puotia!) ja niistä toiseen, Tonttupuotiin, on myös Pellavasydämen tuotteita viety. Siellä käy kauppa joululahjoista paremmin, kun puoti on ihan keskeisellä paikalla. Ihmisiä kulkee ohi, ihastelee mielenkiintoista näyteikkunaa ja piipahtaa sisällekin.

Aivan tuosta vaan ei tuo ylimääräinen myynti synny. Aikamoinen vaiva on toisenlaisten hintalappujen kiinnittäminen ja tavaroiden kuljetus. Ja tietysti myynnistä lohkeaa isohko osa tilan vuokraan. Mutta toivon, että se tuo tunnettavuutta myös jatkoa ajatellen.

Mutta, mitä täällä sitten muuta tehdään kuin palvellaan asiakkaita? Jos on jalatkin kovilla, niin on myös käsillä hommaa. Arja istuu ompelukoneen ääressä päivät pääksytysten ja korjaa vetoketjuja, lyhentää mekkoja, paikkaa ja parsii. Ihan vähän hän on päässyt myös uutta luomaan. Yhtenä päivänä irrotin hänet ompeluhuoneesta askartelemaan. Väsäsimme yhdessä tonttuja. Se olikin kivaa puuhaa.

Näissä tontuissa on selässä lukkosysteemi, eli sen saa kiinnitettyä rintapieleen tai pipoon tai laukkuun tai... Minun omaa rintakorutonttuani on niin paljon ihasteltu ja kyselty ostaa, että "varastimme" idean - en yhtään muista, mistä olen tuon mallin ostanut - teimme toki omalla twistillä hiukan muunnellen.

Löysimme pihalta kivan juurakon ja nyt tontut onkin tosi kivasti esillä, eikö vain? Nyt tonttuja saa ostaa hintaan 8,50 euroa.

Ja mitä muuta olen touhuillut, siitä seuraavalla kerralla....    Pellavasydämen Mervi

Joulu valmisteltuna

Taaaaas se pääsi yllättämään - joulustressi! Aikaa on vaan kertakaikkiaan liian vähän. Juuri kun on kesä saatu taputeltua, pitäisi joulu jo olla valmiina. Ehdoton takaraja on 1.adventtisunnuntai, jolloin kaupunki herää jouluun: on joulukadun avajaiset, vanhan ajan markkinat jne... Silloin pitää olla joulutavarat esillä ja näyteikkuna somistettuna. Niin olen itsekseni päättänyt.

Onnekseni sain lauantaille ylimääräiset tunnit avustajan kanssani laittamaan jouluisen näyteikkunan. Kyllä siitä tulikin kaunis. Kuvaaminen vaan on täysin mahdotonta.

Eilen sunnuntaina meillä oli putiikki auki. En mainostanut muuta kuin että mieheni vei ständin kadun kulmaukseen. Siinä se oli parraalla paikalla, mistä ihmiset kulkivat ohi markkinoille mennessään. Ehkäpä sen ansiota oli - ja toisekseen autoilijat parkkeerasivat autojaan tähän lähikaduille - joten meillä riitti asiakkaita.

Tänään, maanantaina, ovi on auki, mutta näyttää siltä, että ehdin tehdä jotain muutakin, kun asiakkaat on vissiiin pelästyneet kylmää ilmaa. Jospa ehtisin ommella itselleni pellavasta jouluisen essun.

Arvatkaa miltä tuntuu, kun "oma väki" ja asiakkaat arastellen kertovat minun näyttävän ränstyneeltä? Kävin otattamassa permanentin, eikä parturi ilmeisesti malttanut leikata ylikasvaneita hiuksiani ja minä taas en ole ehtinyt niitä laittaa. Pääni on siis väritön pehko ja naama yhtä väritön. Ei siis ihme, etten näytä hehkeältä. Saisikohan essulla korjattua tilannetta? Tai ehkä soitan parturille?

Tässä kuvia puodista, joka pursuaa tavaraa:

Eteisessä on askartelupöytä, josta löytyy kranssi-, kynttilä- ja himmelitarvikkeita, pellavaa monessa muodossa, kimallusta ja nauhaa....

Tavaraa on liikaa - tai tilaa liian vähän? 

Eräs asiakas tekee tyttärensä kanssa muovipilleistä  himmeleitä. Itse pidän kovasti mustasta ja omaan kotiin laitan sellaisen kattoon killumaan - ei vain jouluksi vaan pysyvästi.

Nämä helmienkelit ostin Tampereen käsityömessuilta. Nämäkin sopivat myytäväksi muulloinkin kuin jouluna. Vaaleanpunainen ja  vaaleansininen käyvät vaikka vauvalahjaksi.

Pellavasydämen Mervi

Valkoisin kukkasin

Sain työkaveriltani Pirkolta kauniin kukkakimpun. Valkoisia tulppaaneja ja jotain punaista harsokukkaa. Pirkko tekee yleensä kimput itse luonnonkukista ja tästäkin kimpusta hän oli sitä mieltä, että olisi itse halunnut sitoa.... Mutta kaunis tämä on.

Ensin pidin kimppua putiikissa, sitten siirsin sen kotiin. Sielläkin kukkia on ihasteltu monessa paikassa - missä milloinkin on parhaiten tilaa. Keittiössä tietenkin, koska siellä eniten ollaan.

Tämän kimpun myötä toivottelen kaikille lukijoille oikein hyvää vuotta 2016 - mitä se sitten itsekullekin tarkoittaakin!

Olettekohan huomanneet, että minä olen huono toivottelija? Huomasin putiikissakin joulun alla, että ASIAKKAAT toivottelivat hyvää joulua ja me Pirkon kanssa kiittelimme. Täällä blogissakin jätän toivotukset väliin, vaikka sydämestäni tietysti toivonkin kaikkea hyvää...

Toinen asia, minkä jätän väliin, on menneen vuoden kertaukset. Ehkä se on minun pieni protestini. Kun kaikki muut, niin minä en...

Mervi

Joulukäsityö

Olen jo aiemminkin kertonut, että lapsuuskodissani oli "täsmällinen" - korvatkoon se sanan ankara - kristillinen kasvatus. Sunnuntaisin oli moni asia kielletty, kirkonmenojen aikaan esim. ei leikitty ulkona. Pyhänä ei saanut myöskään tehdä käsitöitä. Tänään taisin  vähän tehdä kiusaa isälleni, sillä olin oma itseni ja neuloin sukkaa. Eipä tuo mitään virkannut asiasta.... onneksi.

Tapaninpäivänä meillä on tapana kutsua isä livekalakeitolle, niin tänäänkin.

Mutta siitä sukasta piti kertomani. Aloitin työn, jolla ei ole aikarajaa eikä tilaustakaan. Siis ihan vain omaksi huvikseni neulon sukkaa sen kokoisena kuin sattuu tulemaan.

Langaksi valitsin sukkaan minulle ennestään oudon - Katian Darling - langan. En olisi voinut kuvitellakaan tästä sukkaa tekeväni ellei yksi asiakkaistani olisi sitä niin kovin kehunut. Kuulemma kestävä ja kaunis sukka ja kuin pisteenä ii:n päälle hän osti lisää ko. lankaa.

Tämän langan neulominen on kuin rullalankaa työstäisi, niin ohutta se on. Mutta nythän minulla on aikaa. Näistä kirjavista langoista teen aina sileät sukat, kun haluan että värit tulevat näkyviin. Toki tähänkin olisi voinut jonkun palmikon laittaa? Kantapään teen nykyisin lähes aina tuollaisena ristiinvahvistettuna.

Puikkoina oli tällä kertaa KnitPron Symphoniet, mitkä on vallan mainiot puikot. Pakkauksessa on kyllä kuusi puikkoa, mutta mihin lienen hävittänyt yhden. Yksi meni poikki, kun istuin sen päälle. Eipä se kylläkään tahtia haitannut, vaikka yhtenä olikin ihan tavis bambupuikko. Voin kyllä rehellisesti suositella näitä puikkoja.

Lanka siis Katian Darling, jossa on 60 % villaa ja 40 % polyamidia. Vaikka se niin kovin ohutta onkin, sukka jalassa tuntui niin lämpimältä, ettei olisi malttanut pois ottaa työtä jatkaakseni. Tästä parista tuli omaan jalkaani sopivat, eli koko 40/41. Yhteen sukkaan meni lankaa 32 g, joten 50 gramman keriä pitää ottaa kaksi. Silmukoita yhdelle puikolle 16 eli yhteensä 64 silmukkaa. Otin tätä lankaa kokeeksi kahta eri väriä, vaikka valitessani kuvittelinkin tämän ennemminkin huivilangaksi ja kyllähän se siihen tarkoitukseen mainiosti sopineekin.

Onko joku lukijoista tutustunut tähän lankaan ja ehkä tehnyt siitä jotain?
Mihin sinä ajattelisit tämän ohuen langan parhaiten sopivan?

Pellavasydämen Mervi